Täällä Sipoossa ei ole sitten yhtään lunta.
Joulu on kuitenkin sujunut ihan mukavasti; hiukan on tullut syötyä, ja myös levättyä. Kotiin olisi kuitenkin mentävä keskiviikkona, ja aika lyö jo kohta tiistain aamuyötä. Sikäli positiivinen juttu on tapahtunut, että täällä ei tosiaan ole ollut yhtään lunta, kun sitten taas kotona on kuulemma ollut taas helvetillinen tuuli. Vihaan helvetinmoisia lumikinoksia, joten voinpa ainakin kerrankin olla hyvillä mielin ja todeta, että säiden jumalat eivät tällä kertaa saaneet minun toiveistani otetta.
Anyway, jouluaatto meni lähinnä telkkaria katsellessa. Ohjelma oli kuitenkin älyttömän paskaa ja "epäjouluista"; esimerkkinä sanottakoon suomalainen elokuva Kahlekuningas. Ihmettelenpä, että miten helvetissä jouluaattona pitää telkkarista näyttää tuollaistakin ohjelmaa, joka ei nyt tosiaankaan liity mitenkään joulun sanomaan iloisena rauhan juhlana, jossa perhe on etusijalla. Kenties sitten arvoni ovat väärät nykypäivälle, mutta olisinpa toivonut että edes jouluna poikettaisiin täysin normaaleista ohjelmista, ja näytettäisiin vähän rauhallisempaa ja mukavempaa ohjelmaa, kuin nyt. Painotan edelleen, että ehkäpä olen sitten vain vanhanaikainen, jos kuvittelen että jouluun kuuluvat rauhalliset perheleffat ja positiivinen tarjonta ohjelmien saralta.
Monday, December 25, 2006
Sunday, December 24, 2006
Auringonlaskun ratsastajien paluu
Long time, no see.
Joulu on saapunut, vaan minä en suinkaan ole missään nimessä saapunut jouluun. Lähinnä syy tälle salaperäiselle katkokselle on ollut se, että rakas Saunalahti, joka tällä hetkellä on entinen nk. "palveluntarjoaja"minun osoitteelleni, on pitkittänyt Kauhavalla netin saamista päälle. Olisin joutunut odottamaan melkein kuukauden, että nämä pääkaupunkiseudun asiakkaisiin täysin keskittynyt firma olisi saanut rupiset yhteytensä minun kotiini; luonnollisesti tämä ei enää sopinut yli kuukauden odottelun jälkeen.
Myös aitoon joulun henkeen vedoten televisioni meni rikki. Tämä tapahtuma oli kuitenkin odotettavissa, sillä kyseinen telkkari oli jokseenkin aika vanha. Ajan kysymys, siis.
Myös kaikenlaista muuta kiinnostavaa on tapahtunut, vaan niistä kertominen jääköön toiseen kertaan. Todettakoon kuitenkin, että VLP (Vaasan Läänin Puhelin) tarjoaa alueellani todella halpaan hintaan ADSL-liittymiä, jonka tilaan tässä ihan muutaman päivän sisällä.
Tällä hetkellä voitakoon kuitenkin todeta, että ympyrä on sulkeutunut; olen nimittäin Sipoossa vanhempieni luona käymässä keskiviikkoon asti. Syynä tähän on se, että heidän luonaan saa jopa jouluruokaa ja kaikki tulee valmiina, jota en tosiaankaan voi sanoa omasta tilanteestani Kauhavalla. En vain viitsinyt pistää mitään edes etäisesti joulusta muistuttavaa asuntooni, vaikka tiedän tapauksia, joilla on jouluisin aina vessapaperistä lähtien paikat punaisina ja koristeltuina. Ja mikä tietysti parasta, saapa ainakin nähdä kavereitaan täälläpäin, kun tyttöystäväkin meni vanhempiensa luo jouluksi.
Kuten muutamille teille on varmasti jo selvinnytkin, niin minä totisesti vihaan joulua. Jokainen joulu on ollut entistä paskempi, ja nyt tämän joulun henkeä ovat viitoittaneet television meneminen rikki ja Saunalahden käsittämätön hidastelu nettiyhteyden kanssa. Hiukan ankeathan nämä muutamat kuukaudet ovat olleet, vaan fakta on kuitenkin se, että olen myös saanut vähän kaikenlaista aikaankin uudessa kotipaikassani. Enimmäkseen olen kuitenkin keskittynyt Peace Station - universumia käsittelevien kirjoitelmien väsäämiseen, SNES-emulaattorin pelien pelailuun kirjojen lukemisen ohella. Hankin Kauhavan Infosta tällä kertaa ihan reiluun hintaan Esa Saarisen teoksen Länsimaisen Filosofian Historia Sokrateesta Marxiin. Toistaiseksi olen päässyt Aristotelekseen asti, vaan kyseisen äijän filosofioiden lukeminen ja ennen kaikkea niiden ymmärtäminen on ikävä kyllä todella vaikeaa. Luulisi vähintäänkin, että Aristoteles olisi ollut maailman tylsin kaveri, mikäli Esa Saarisen akateemisen kuivasti rakennettua esitelmää olisi uskominen. Vielä pitäisi kuitenkin lukea ainakin osiot Nietzschestä ja Karl Popperista.
Talooni muutti myös aivan ylimpään asuntoon joku ulkomaalainen perhe, jonka nimeä en osaa edes lausua. Ironisesti kyseinen sakki muutti siihen asuntoon, joka minun oli aikoinaan tarkoitus ottaa. Nyt kuitenkin nämä epäonnekkaat saivat asunnon, jossa on varmasti maailman saastaisin suihkukaappi puhumattakaan seinistä, josta on revitty tapettia pois. He omistavat myös harvinaisen äänekkään koiran, joka saattaa ruveta ulvahtelemaan keskellä yötä. Kaiketi se ei ole tottunut asumaan kerrostalossa, ja niinpä se sitten säikkyy kaikenlaista liikettä. Paskempi hommahan tuo on tietysti minulle, sillä minä olen käsittääkseni edelleen se meistä kahdesta, jonka pitää nousta aamulla kouluun.
Kun lähdin tänne Sipooseen tämän viikon torstaina, niin myös Kauhavan posti oli toiminut taas erinomaisesti; asuintaloni ilmoitustaululle käytävään oli lyöty kiinni postikortti, joka oli osoitettu minulle ja tyttöystävälleni. Ilmeisesti postia jakanut huolimaton paskiainen oli vain lennättänyt sen hankeen, josta sitten joku talon asukkaista oli sen noukkinut talteen. Noloa oli kuitenkin löytää se rapun ilmoitustaulusta. Taidanpa puukottaa sen tumpelon postikantajan, kun näen.
Minulla oli myös varsin kiintoisa episodi Kauhavan yöelämässä muutamia viikkoja sitten, joka on kaiketi ihan pakko jakaa teidän kanssanne jossain vaiheessa. Kerranpa siitä, kunhan ehdin.
Nyt kuitenkin muut asiat kutsuvat minua, joten toivotanpa vielä teille hyvää joulua.
Joulu on saapunut, vaan minä en suinkaan ole missään nimessä saapunut jouluun. Lähinnä syy tälle salaperäiselle katkokselle on ollut se, että rakas Saunalahti, joka tällä hetkellä on entinen nk. "palveluntarjoaja"minun osoitteelleni, on pitkittänyt Kauhavalla netin saamista päälle. Olisin joutunut odottamaan melkein kuukauden, että nämä pääkaupunkiseudun asiakkaisiin täysin keskittynyt firma olisi saanut rupiset yhteytensä minun kotiini; luonnollisesti tämä ei enää sopinut yli kuukauden odottelun jälkeen.
Myös aitoon joulun henkeen vedoten televisioni meni rikki. Tämä tapahtuma oli kuitenkin odotettavissa, sillä kyseinen telkkari oli jokseenkin aika vanha. Ajan kysymys, siis.
Myös kaikenlaista muuta kiinnostavaa on tapahtunut, vaan niistä kertominen jääköön toiseen kertaan. Todettakoon kuitenkin, että VLP (Vaasan Läänin Puhelin) tarjoaa alueellani todella halpaan hintaan ADSL-liittymiä, jonka tilaan tässä ihan muutaman päivän sisällä.
Tällä hetkellä voitakoon kuitenkin todeta, että ympyrä on sulkeutunut; olen nimittäin Sipoossa vanhempieni luona käymässä keskiviikkoon asti. Syynä tähän on se, että heidän luonaan saa jopa jouluruokaa ja kaikki tulee valmiina, jota en tosiaankaan voi sanoa omasta tilanteestani Kauhavalla. En vain viitsinyt pistää mitään edes etäisesti joulusta muistuttavaa asuntooni, vaikka tiedän tapauksia, joilla on jouluisin aina vessapaperistä lähtien paikat punaisina ja koristeltuina. Ja mikä tietysti parasta, saapa ainakin nähdä kavereitaan täälläpäin, kun tyttöystäväkin meni vanhempiensa luo jouluksi.
Kuten muutamille teille on varmasti jo selvinnytkin, niin minä totisesti vihaan joulua. Jokainen joulu on ollut entistä paskempi, ja nyt tämän joulun henkeä ovat viitoittaneet television meneminen rikki ja Saunalahden käsittämätön hidastelu nettiyhteyden kanssa. Hiukan ankeathan nämä muutamat kuukaudet ovat olleet, vaan fakta on kuitenkin se, että olen myös saanut vähän kaikenlaista aikaankin uudessa kotipaikassani. Enimmäkseen olen kuitenkin keskittynyt Peace Station - universumia käsittelevien kirjoitelmien väsäämiseen, SNES-emulaattorin pelien pelailuun kirjojen lukemisen ohella. Hankin Kauhavan Infosta tällä kertaa ihan reiluun hintaan Esa Saarisen teoksen Länsimaisen Filosofian Historia Sokrateesta Marxiin. Toistaiseksi olen päässyt Aristotelekseen asti, vaan kyseisen äijän filosofioiden lukeminen ja ennen kaikkea niiden ymmärtäminen on ikävä kyllä todella vaikeaa. Luulisi vähintäänkin, että Aristoteles olisi ollut maailman tylsin kaveri, mikäli Esa Saarisen akateemisen kuivasti rakennettua esitelmää olisi uskominen. Vielä pitäisi kuitenkin lukea ainakin osiot Nietzschestä ja Karl Popperista.
Talooni muutti myös aivan ylimpään asuntoon joku ulkomaalainen perhe, jonka nimeä en osaa edes lausua. Ironisesti kyseinen sakki muutti siihen asuntoon, joka minun oli aikoinaan tarkoitus ottaa. Nyt kuitenkin nämä epäonnekkaat saivat asunnon, jossa on varmasti maailman saastaisin suihkukaappi puhumattakaan seinistä, josta on revitty tapettia pois. He omistavat myös harvinaisen äänekkään koiran, joka saattaa ruveta ulvahtelemaan keskellä yötä. Kaiketi se ei ole tottunut asumaan kerrostalossa, ja niinpä se sitten säikkyy kaikenlaista liikettä. Paskempi hommahan tuo on tietysti minulle, sillä minä olen käsittääkseni edelleen se meistä kahdesta, jonka pitää nousta aamulla kouluun.
Kun lähdin tänne Sipooseen tämän viikon torstaina, niin myös Kauhavan posti oli toiminut taas erinomaisesti; asuintaloni ilmoitustaululle käytävään oli lyöty kiinni postikortti, joka oli osoitettu minulle ja tyttöystävälleni. Ilmeisesti postia jakanut huolimaton paskiainen oli vain lennättänyt sen hankeen, josta sitten joku talon asukkaista oli sen noukkinut talteen. Noloa oli kuitenkin löytää se rapun ilmoitustaulusta. Taidanpa puukottaa sen tumpelon postikantajan, kun näen.
Minulla oli myös varsin kiintoisa episodi Kauhavan yöelämässä muutamia viikkoja sitten, joka on kaiketi ihan pakko jakaa teidän kanssanne jossain vaiheessa. Kerranpa siitä, kunhan ehdin.
Nyt kuitenkin muut asiat kutsuvat minua, joten toivotanpa vielä teille hyvää joulua.
Tuesday, November 07, 2006
Monday, November 06, 2006
All-Clear Signal
Tänäänhän se varsinainen säätilallinen katastrofi sitten iskikin.
Kuvittelin, että pahimmat lumimyrskyt olisivat olleet ohitse, vaan erehdyin totaalisesti: tänään lumimyrsky oli jo niin paha, että eteensä ei nähnyt. Jouduin käymään Porvoossa, jonka aikana bussia odottellessa näkyvyys eteenpäin oli maksimissaan kymmenen metriä. Silmiin, korviin, housuihin, varpaisiin ja nenään satoi lunta niin paljon, että minkäänlaista havaintoa yleisestä asioiden tilasta ei voinut tehdä. Bussi oli myös pakattu täyteen ihmisiä, joka merkitsi kyllä aika ikäviä seurauksia.
Tänään kuitenkin voin kertoa teille, hyvät lukijat, että olen vapaa lähtemään. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että aion poistua Kauhavalle asustelemaan keskenäni tyttöystäväni suosiollisella avustuksella. Sipoo siis poistuu kokonaan tuosta "location" - kohdasta, ja viralliseksi asuinpaikaksi muotoutuu Kauhava. Saatan ehkä joskus tulla tänne käymään, vaan epäilisinpä näidenkin vierailujen rajoittuvan puhtaasti erilaisiin juhlapäiviin. It is time to say goodbye to Sipoo, folks. Say goodbye to this hellhole, forever.
Huuto.netin kaupatkin vain lisääntyivät tuossa viikonlopulla, vaan yksikään asiakkaista ei ole eväänsä nostanut maksaakseen. Toivottavasti tästä ei nyt sitten kehkeydy taas viikkoja kestäviä karhukirjeiden ja uhkailujen aaltoja.
Kuvittelin, että pahimmat lumimyrskyt olisivat olleet ohitse, vaan erehdyin totaalisesti: tänään lumimyrsky oli jo niin paha, että eteensä ei nähnyt. Jouduin käymään Porvoossa, jonka aikana bussia odottellessa näkyvyys eteenpäin oli maksimissaan kymmenen metriä. Silmiin, korviin, housuihin, varpaisiin ja nenään satoi lunta niin paljon, että minkäänlaista havaintoa yleisestä asioiden tilasta ei voinut tehdä. Bussi oli myös pakattu täyteen ihmisiä, joka merkitsi kyllä aika ikäviä seurauksia.
Tänään kuitenkin voin kertoa teille, hyvät lukijat, että olen vapaa lähtemään. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että aion poistua Kauhavalle asustelemaan keskenäni tyttöystäväni suosiollisella avustuksella. Sipoo siis poistuu kokonaan tuosta "location" - kohdasta, ja viralliseksi asuinpaikaksi muotoutuu Kauhava. Saatan ehkä joskus tulla tänne käymään, vaan epäilisinpä näidenkin vierailujen rajoittuvan puhtaasti erilaisiin juhlapäiviin. It is time to say goodbye to Sipoo, folks. Say goodbye to this hellhole, forever.
Huuto.netin kaupatkin vain lisääntyivät tuossa viikonlopulla, vaan yksikään asiakkaista ei ole eväänsä nostanut maksaakseen. Toivottavasti tästä ei nyt sitten kehkeydy taas viikkoja kestäviä karhukirjeiden ja uhkailujen aaltoja.
Saturday, November 04, 2006
Art born out of boredom part deux
Well, this little sketch took me about fifteen to twenty minutes:
This one I call Valley of the Devil. I'd say, that it is a rather childlike view of our favorite fictional evil, the Devil. He resides in the fiery pits of hell, where there's obviously erupting volcanoes and gigantic fires blazing constantly. It would also appear, that the devil is a giant in his own realm. Also for some reason, I decided to paint the Devil's legs slightly more bulgier than they're usually portrayed. The devil also got nipples, for some reason, but then again he is usually portrayed topless. Yet, he has no visible sexual organs, thus making him a rather genderless monstrosity.
It would be interesting to do more fictional creatures, but I doubt that my inspiration into this business will really last that long.
This one I call Valley of the Devil. I'd say, that it is a rather childlike view of our favorite fictional evil, the Devil. He resides in the fiery pits of hell, where there's obviously erupting volcanoes and gigantic fires blazing constantly. It would also appear, that the devil is a giant in his own realm. Also for some reason, I decided to paint the Devil's legs slightly more bulgier than they're usually portrayed. The devil also got nipples, for some reason, but then again he is usually portrayed topless. Yet, he has no visible sexual organs, thus making him a rather genderless monstrosity.It would be interesting to do more fictional creatures, but I doubt that my inspiration into this business will really last that long.
Art born out of boredom
I got a little bored, and then decided to stretch my rather paralyzed, but nonetheless creative artistic muscle for this truly surreal picture:
I call it Only the Blob Knows for Sure, and I "created" it with the classic Windows Paint, since I happen to enjoy its' crude and dirty colors. As for the symbolism of the picture, I'd say that it definately has something to do with nuclear war, thus the destroyed and apocalyptic city in the background. As for the green blob wearing the groovy purple sunglasses on the foreground, I'd imagine that he is the sole survivor of the landscape, and thus only knows for sure about what happened. Who knows, perhaps the blob is a hungry mutant, who now roams the landscape looking for helpless victims to devour. As for the yellow spots, they're supposed to be the blob's footsteps on the dirty ground, which also prove, that he obviously came from the destroyed city in the background.
I can't say much about the blob's facial expression, it is a mystery: either he has a very ugly smile, and by wearing the groovy eyeglasses thinks of himself as a cool person, or perhaps he has lost all traces intelligence and now just wanders the wastes with an idiotic expression on his face. Or rather, it's face.
Well, this little project proved, that if you're really bored, then there's alot of potential for creating ugly and weird art.
I urge you to get bored.
I call it Only the Blob Knows for Sure, and I "created" it with the classic Windows Paint, since I happen to enjoy its' crude and dirty colors. As for the symbolism of the picture, I'd say that it definately has something to do with nuclear war, thus the destroyed and apocalyptic city in the background. As for the green blob wearing the groovy purple sunglasses on the foreground, I'd imagine that he is the sole survivor of the landscape, and thus only knows for sure about what happened. Who knows, perhaps the blob is a hungry mutant, who now roams the landscape looking for helpless victims to devour. As for the yellow spots, they're supposed to be the blob's footsteps on the dirty ground, which also prove, that he obviously came from the destroyed city in the background.
I can't say much about the blob's facial expression, it is a mystery: either he has a very ugly smile, and by wearing the groovy eyeglasses thinks of himself as a cool person, or perhaps he has lost all traces intelligence and now just wanders the wastes with an idiotic expression on his face. Or rather, it's face.
Well, this little project proved, that if you're really bored, then there's alot of potential for creating ugly and weird art.
I urge you to get bored.
Everything's on TV here..
Eilen telkkarista tuli joku 1980-luvun Ninja-elokuva, vaan enpä sitten jaksanut sitä ruveta enää katselemaan. Olisi kyllä ollut pitkästä aikaa todella hyödyllistä katsoa elokuvia Ninjoista, sillä en ole viimeksi moiseen aiheeseen koskenut sitten lapsuusaikojen.
Tänään telkkarista tulee onneksi kuitenkin muutamia elokuvia, mitä voisi ehkäpä ihan mielellään katsellakin: Robert Redfordin ja James "Tony Soprano" Gandolfinin tähdittämä Last Castle sekä Uhrilampaat ja Hannibal. Sikäli Last Castle:n näyttäminen on aika ironista, että juuri muutama viikko sitten tuumailin itsekseni, että kyseinen leffa olisi varmaan ihan suhteellisen jännittävä pala - varsinkaan kun en ole sitä nähnyt. Vaikka toisaalta, enpä kyllä ole Uhrilampaitakaan nähnyt moneen vuoteen. Uskonpa kuitenkin katsovani Last Castlen.
Etsiskelin tässä myös erilaisista nettikaupoista PC-peliä nimeltään Jagged Alliance 2: Wildfire. Kyseinen peli omaa kuulemma vanhan Jagged Alliance 2:n päälle päivitetyn version, jossa mm. grafiikka ja yleinen taistelumallinnus on kehitetty parempaan suuntaan. Kuulemma juonikin on realistisempi. Ainoa harmi onkin se, että pohjoismaissa tästä ei ole ilmeisesti kuultukaan, ja siten se ei löydy pelikaupoista. Saksasta sen olisi saanut lähes naurettavaan 15 €:n hintaan, vaan sieltä tilaaminen voi toisinaan olla hiukan vaikeampaa. Huuto.netissäkin tämä peli olisi ollut myynnissä, vaan se oli mennyt jo aikoja sitten umpeen. Kylläpä muuten vitutti.
Hiukan myös ihmettelin taas jälleen IMDB:n epätavallisen korkeaa pistemäärää ja suosiota Kill Bill vol. 2:lle. Kyseinen leffahan oli nimittäin minusta sellainen, että se aloitti huipulta ensimmäisen osan jälkeen, mutta lensi koko ajan alemmas ja alemmas, kunnes sitten loppu osuikin täysin kiviseinään. Minusta tämä toinen osa ei ollenkaan vastannut Tarantinon elokuvien yleistä linjausta, vaan äityi todella halvahkoksi toimintaelokuvaksi mitä pidemmälle päästiin. Yleensähän Tarantinon elokuvat olleet mustan huumorin sävyttämiä, vaikkakin totuuspohjaltaan ihan realistisia (tietysti FDTD:tä lukuunottamatta), toisin kuin tämä Kill Billin toinen osa. Odotin elokuvan lopulta vähintääkin Uma Thurmanin hahmon ja tämän salaperäisen Billin välienselvittelyä miekoin ja itämaisin taistelulajein, vaan se todella naurettava sormitemppu pilasi kyllä tunnelman aika onnistuneesti. Olen kuitenkin huomannut, että IMDB ei kyllä välttämättä edusta sitä kaikkein terävintä kärkeä elokuvista keskusteltaessa, vaan pikemminkin se on täynnä ällöttäviä teinejä, joiden mielipiteet eivät todellakaan perustu loogiseen arvosteluun.
Anyway, olen tässä keräillyt pulloja kauppaan vietäväksi. Viimeksi en tosin saanut viedyistä pulloista kuin 1,60 €, vaan kylläpähän sekin toki rahaa on. Tällä kertaa kuitenkin sitä toivoisi, että tulisi edes 3-4 €:tä. Ulkona on kuitenkin suhteellisen kylmä, enkä oikeastaan viitsisi lähteä ulkoilemaan ennen maanantaita. Kylmyys ei nimittäin sovi minulle.
Tänään telkkarista tulee onneksi kuitenkin muutamia elokuvia, mitä voisi ehkäpä ihan mielellään katsellakin: Robert Redfordin ja James "Tony Soprano" Gandolfinin tähdittämä Last Castle sekä Uhrilampaat ja Hannibal. Sikäli Last Castle:n näyttäminen on aika ironista, että juuri muutama viikko sitten tuumailin itsekseni, että kyseinen leffa olisi varmaan ihan suhteellisen jännittävä pala - varsinkaan kun en ole sitä nähnyt. Vaikka toisaalta, enpä kyllä ole Uhrilampaitakaan nähnyt moneen vuoteen. Uskonpa kuitenkin katsovani Last Castlen.
Etsiskelin tässä myös erilaisista nettikaupoista PC-peliä nimeltään Jagged Alliance 2: Wildfire. Kyseinen peli omaa kuulemma vanhan Jagged Alliance 2:n päälle päivitetyn version, jossa mm. grafiikka ja yleinen taistelumallinnus on kehitetty parempaan suuntaan. Kuulemma juonikin on realistisempi. Ainoa harmi onkin se, että pohjoismaissa tästä ei ole ilmeisesti kuultukaan, ja siten se ei löydy pelikaupoista. Saksasta sen olisi saanut lähes naurettavaan 15 €:n hintaan, vaan sieltä tilaaminen voi toisinaan olla hiukan vaikeampaa. Huuto.netissäkin tämä peli olisi ollut myynnissä, vaan se oli mennyt jo aikoja sitten umpeen. Kylläpä muuten vitutti.
Hiukan myös ihmettelin taas jälleen IMDB:n epätavallisen korkeaa pistemäärää ja suosiota Kill Bill vol. 2:lle. Kyseinen leffahan oli nimittäin minusta sellainen, että se aloitti huipulta ensimmäisen osan jälkeen, mutta lensi koko ajan alemmas ja alemmas, kunnes sitten loppu osuikin täysin kiviseinään. Minusta tämä toinen osa ei ollenkaan vastannut Tarantinon elokuvien yleistä linjausta, vaan äityi todella halvahkoksi toimintaelokuvaksi mitä pidemmälle päästiin. Yleensähän Tarantinon elokuvat olleet mustan huumorin sävyttämiä, vaikkakin totuuspohjaltaan ihan realistisia (tietysti FDTD:tä lukuunottamatta), toisin kuin tämä Kill Billin toinen osa. Odotin elokuvan lopulta vähintääkin Uma Thurmanin hahmon ja tämän salaperäisen Billin välienselvittelyä miekoin ja itämaisin taistelulajein, vaan se todella naurettava sormitemppu pilasi kyllä tunnelman aika onnistuneesti. Olen kuitenkin huomannut, että IMDB ei kyllä välttämättä edusta sitä kaikkein terävintä kärkeä elokuvista keskusteltaessa, vaan pikemminkin se on täynnä ällöttäviä teinejä, joiden mielipiteet eivät todellakaan perustu loogiseen arvosteluun.
Anyway, olen tässä keräillyt pulloja kauppaan vietäväksi. Viimeksi en tosin saanut viedyistä pulloista kuin 1,60 €, vaan kylläpähän sekin toki rahaa on. Tällä kertaa kuitenkin sitä toivoisi, että tulisi edes 3-4 €:tä. Ulkona on kuitenkin suhteellisen kylmä, enkä oikeastaan viitsisi lähteä ulkoilemaan ennen maanantaita. Kylmyys ei nimittäin sovi minulle.
Friday, November 03, 2006
Sleepless in Sipoo
Viime yönä ei taas uni meinannut tulla millään. Kääntyilin ja vääntelin itseäni sängyssä, vaan se ainoa asia, mikä ei saanut minua nukahtamaan, oli seinän takaa kuuluva omituinen ääni: oikeastaan tämä ääni muistutti vaimeata vasaran pauketta, joka toistui aina tasaisin väliajoin, ja sitten taas loppui hetkeksi.
Ilmeisesti unettomuuteni alkaa taas iskeä päälle. Pompin ylös sängystä pitkin yötä, ja tarkkailen huoneeni ikkunasta autiolle pihalle sen varalta, että siellä taas ryömisi joku hämäräperäinen tyyppi rikolliset puuhat mielessään. Nukuin muutaman tunnin neljään asti aamulla, jonka jälkeen heräsin hetkeksi kun kyseinen pauke hiukan voimistui. Mietin jopa hetken, että olisiko naapuri mahdollisesti naputtelemassa latonsa kattoa äärimmäisen voimakkaasti, vaan eipä sielläkään mitään tainnut olla. Ei se nyt sentään niin hullu olisi, että keskellä yötä rupeaisi latoaan kunnostamaan, vaikkakin sehän näyttäisi kyseisen tyypin pääasiallinen toimi olevan muutenkin nykyään. Olen melkein aina täällä kotona viime keväisten tapahtumien jäljiltä valppaana öisin. Pienikin kolahdus saa minut hyppäämään ylös, ja katselemaan verhojen välistä ulos. Fakta taitaa kuitenkin olla se, että kukaan ei taida pahemminkaan iskeä samanlaisissa puuhissa tähän pihaan kuin talvella. Kesäisin ne kriminaalit hyökkäävät, jos hyökkäävät.
Huuto.netissäkin tuli taas tahkottua hieman rahaa. Tällä kertaa joku osti minulta erään PC-pelin, jonka ensimmäinen omistaja ei sitä lunastanut tai maksanut, ja siten pistin sen uudestaan myyntiin. Kyllähän tuolla kymmenellä eurolla jotakin saa jälleen kerran. Ajattelin myös tosiaan lähteä nyt ihan lopullisesti kotiin Kauhavalle tulevan viikon alussa, mikäli suunnitelma pitää: tietokonekin pitää pakata mukaan, tai siis lähinnä vain sen kotelo hiirineen ja näppäimistöineen. Myös ADSL-modeemi + johdot ja muu sälä täytyy muistaa ottaa mukaan. Muuttoilmoituskin pitäisi rustata kasaan, ja viedä postilaatikkoon.
Nyt kuitenkin lähden tästä nukkumaan, vaikka kello tuleekin vasta vähän yli yhden iltapäivällä.. oh god, I need the sleep.
Ilmeisesti unettomuuteni alkaa taas iskeä päälle. Pompin ylös sängystä pitkin yötä, ja tarkkailen huoneeni ikkunasta autiolle pihalle sen varalta, että siellä taas ryömisi joku hämäräperäinen tyyppi rikolliset puuhat mielessään. Nukuin muutaman tunnin neljään asti aamulla, jonka jälkeen heräsin hetkeksi kun kyseinen pauke hiukan voimistui. Mietin jopa hetken, että olisiko naapuri mahdollisesti naputtelemassa latonsa kattoa äärimmäisen voimakkaasti, vaan eipä sielläkään mitään tainnut olla. Ei se nyt sentään niin hullu olisi, että keskellä yötä rupeaisi latoaan kunnostamaan, vaikkakin sehän näyttäisi kyseisen tyypin pääasiallinen toimi olevan muutenkin nykyään. Olen melkein aina täällä kotona viime keväisten tapahtumien jäljiltä valppaana öisin. Pienikin kolahdus saa minut hyppäämään ylös, ja katselemaan verhojen välistä ulos. Fakta taitaa kuitenkin olla se, että kukaan ei taida pahemminkaan iskeä samanlaisissa puuhissa tähän pihaan kuin talvella. Kesäisin ne kriminaalit hyökkäävät, jos hyökkäävät.
Huuto.netissäkin tuli taas tahkottua hieman rahaa. Tällä kertaa joku osti minulta erään PC-pelin, jonka ensimmäinen omistaja ei sitä lunastanut tai maksanut, ja siten pistin sen uudestaan myyntiin. Kyllähän tuolla kymmenellä eurolla jotakin saa jälleen kerran. Ajattelin myös tosiaan lähteä nyt ihan lopullisesti kotiin Kauhavalle tulevan viikon alussa, mikäli suunnitelma pitää: tietokonekin pitää pakata mukaan, tai siis lähinnä vain sen kotelo hiirineen ja näppäimistöineen. Myös ADSL-modeemi + johdot ja muu sälä täytyy muistaa ottaa mukaan. Muuttoilmoituskin pitäisi rustata kasaan, ja viedä postilaatikkoon.
Nyt kuitenkin lähden tästä nukkumaan, vaikka kello tuleekin vasta vähän yli yhden iltapäivällä.. oh god, I need the sleep.
Tuesday, October 31, 2006
The blizzard
No nyt se lumisade sitten saapui tännekin: valtavat määrät lumihiutaleita leijailee maahan peittäen kaiken valkoiseen vaippaansa. Kaikki näyttää kerrankin puhtaalta valkoiseen vaippaan kietoutuneena. Talvi on niin valtavan monotonista aikaa ulkoisen värimaailman suhteen.
Tämä toinen huuto.netin kauppakumppani maksoi jopa tuotteensa, ja nyt sitten olen ainakin 20 € rikkaampi. Harmikseni voin kuitenkin todeta, että tuolla rahalla ei yksinänsä tehdä vielä mitään, vaan sitten kun 40 € lisätään siihen, niin "we might go shopping for needed goods".
Yksi pahennusta herättänyt asia täälläpäin Sipoota on myös ollut tässä aivan lähellä asuva isokokoinen, ällöttävä nainen. Hän asuu ällöttävien ja isokokoisten lapsiensa kanssa tuossa vähän matkan päässä, ja autonaan hänellä on punainen farmari-mallinen Volvo. Tämä kyseinen nainen aina tuijottelee minua pullistuneilla silmillään, kun kävelen vanhempieni luokse tai sieltä pois. Joskus hän on jopa tullut minua vastaan pyörällä: tällöin hänen varustuksensa on kuitenkin koostunut todella ällöttävästä munankuorta muistuttavasta pyöräilykypärästä ja verkkaripuvusta. Tällöin hän muistuttanut minua lihavasta kananpoikasesta, jolla on päässään juuri valkoinen munankuori. Eilen sitten kävin hakemassa postin laatikosta, ja tämä nainen karautti ohitseni autollaan, jonka ahterissa oli tuo iljettävä keltainen "NÄPIT IRTI SIPOOSTA" - tarra. Meinasin oksentaa postilaatikkoon, ja yrittää heittää auton takalasista tiiliskiveä lävitse. Moinen ällötys sai aikaan jopa helvetinmoisia puistatuksia. Epäilenpä, että kyseessä on jälleen kerran yksi näistä Sipoon keisarinnoista, jotka vahtivat alueita ihan omalla painollaan (no pun intended) ja ilman sen kummempia valtuutuksia.
Nyt kuitenkin lähden tästä hiukan tutkailemaan muita asioita, ja pistän postauksen tulemaan, kunhan siltä tuntuu..
Tämä toinen huuto.netin kauppakumppani maksoi jopa tuotteensa, ja nyt sitten olen ainakin 20 € rikkaampi. Harmikseni voin kuitenkin todeta, että tuolla rahalla ei yksinänsä tehdä vielä mitään, vaan sitten kun 40 € lisätään siihen, niin "we might go shopping for needed goods".
Yksi pahennusta herättänyt asia täälläpäin Sipoota on myös ollut tässä aivan lähellä asuva isokokoinen, ällöttävä nainen. Hän asuu ällöttävien ja isokokoisten lapsiensa kanssa tuossa vähän matkan päässä, ja autonaan hänellä on punainen farmari-mallinen Volvo. Tämä kyseinen nainen aina tuijottelee minua pullistuneilla silmillään, kun kävelen vanhempieni luokse tai sieltä pois. Joskus hän on jopa tullut minua vastaan pyörällä: tällöin hänen varustuksensa on kuitenkin koostunut todella ällöttävästä munankuorta muistuttavasta pyöräilykypärästä ja verkkaripuvusta. Tällöin hän muistuttanut minua lihavasta kananpoikasesta, jolla on päässään juuri valkoinen munankuori. Eilen sitten kävin hakemassa postin laatikosta, ja tämä nainen karautti ohitseni autollaan, jonka ahterissa oli tuo iljettävä keltainen "NÄPIT IRTI SIPOOSTA" - tarra. Meinasin oksentaa postilaatikkoon, ja yrittää heittää auton takalasista tiiliskiveä lävitse. Moinen ällötys sai aikaan jopa helvetinmoisia puistatuksia. Epäilenpä, että kyseessä on jälleen kerran yksi näistä Sipoon keisarinnoista, jotka vahtivat alueita ihan omalla painollaan (no pun intended) ja ilman sen kummempia valtuutuksia.
Nyt kuitenkin lähden tästä hiukan tutkailemaan muita asioita, ja pistän postauksen tulemaan, kunhan siltä tuntuu..
Monday, October 30, 2006
Pimeyden Sydän
Poimin tämän testin erään "mainitsemattoman" henkilön blogista, kun sitä tänään selailin. Tämä testi oli pakko tehdä, sillä muussa tapauksessa olisin jättänyt valtavan mahdollisuuden käyttämättä todellisen luonteeni paljastukseen !
Behold the evil that lurks in the hearts of men !!
Behold the evil that lurks in the hearts of men !!
| You Are 40% Evil |
 A bit of evil lurks in your heart, but you hide it well. In some ways, you are the most dangerous kind of evil. |
Ja kansa huusi: rahhoo ! ei se tee pahhoo !!
Life is indeed a weird and a wonderful thing. Both at the same time, even.
Juuri kun olen tässä taas muutaman päivän aikana voivotellut rahapulaani, niin jostain korkeuksista saapuu huuto.netin kauppojen välityksellä yhteensä 60 € puhtaana käteen. Tämä on aika iso raha, ja olenkin siitä iloinen. Ikävä kyllä näissä internetin huutokaupoissa on kuitenkin toisinaan se pieni ikävyys, että rahahan tulee oikeastaan vasta sitten puhtaana käteen, kun se on todellakin maksettu tilille: eli toisin sanoen, maksu ei ole 100 % varma kunnes se on 100 % varma. Saapa siis nähdä, että maksavatko nämä tyypit huolimatta sitovasta huudostaan. Näyttävät kuitenkin tehneen ihan kohtuullisesti kauppaa ainakin palautteiden mukaan.
Tänään on myös taas satanut, ja ilma on kehittynyt entistä kylmempään suuntaan: hyvin vähäistä lumisadettakin tuli tuossa päivän aikana. Kauhavalla on kuulemma jo vähintäänkin keskitalvi, ainakin lumen määrästä päätellen: voimme siis vain arvuutella, minkälaista Vaasassa on tällä hetkellä. Must be cold and snowy.. very cold and snowy.
Ikävää tässä ilman kylmenemisessä on se, että olen jättänyt suurimman osan talvivaatteistani Kauhavalle. Ainoan minkä pakkasin viimeksi mukaani, oli kaulahuivi (!), joka on kyllä hoitanut tehtävänsä ihan kiitettävästi, vaan ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että pelkästään tämä musta villaliina kaulan ympärillä ei esimerkiksi suojaa käsiä. Täytyy ilmeisesti siis ainakin vielä kärvistellä tässä pakkasessa tämän viikon loppuun, jonka jälkeen minun olisi tarkoitus sitten viedä tämä konekin mukanani kotiin Kauhavalle. Minulla on myös täällä mukanani lyhyempi, lähinnä kesään ja syksyyn tarkoitettu takki, joka päällä täytyy yleensä jäätymisestä huolimatta yrittää tarpoa eteenpäin. Ja mikä ikävintä, jonkun täytyy viedä "asiakkaiden" tavaratkin postiin tässä säässä.. Aaargghh..
Juuri kun olen tässä taas muutaman päivän aikana voivotellut rahapulaani, niin jostain korkeuksista saapuu huuto.netin kauppojen välityksellä yhteensä 60 € puhtaana käteen. Tämä on aika iso raha, ja olenkin siitä iloinen. Ikävä kyllä näissä internetin huutokaupoissa on kuitenkin toisinaan se pieni ikävyys, että rahahan tulee oikeastaan vasta sitten puhtaana käteen, kun se on todellakin maksettu tilille: eli toisin sanoen, maksu ei ole 100 % varma kunnes se on 100 % varma. Saapa siis nähdä, että maksavatko nämä tyypit huolimatta sitovasta huudostaan. Näyttävät kuitenkin tehneen ihan kohtuullisesti kauppaa ainakin palautteiden mukaan.
Tänään on myös taas satanut, ja ilma on kehittynyt entistä kylmempään suuntaan: hyvin vähäistä lumisadettakin tuli tuossa päivän aikana. Kauhavalla on kuulemma jo vähintäänkin keskitalvi, ainakin lumen määrästä päätellen: voimme siis vain arvuutella, minkälaista Vaasassa on tällä hetkellä. Must be cold and snowy.. very cold and snowy.
Ikävää tässä ilman kylmenemisessä on se, että olen jättänyt suurimman osan talvivaatteistani Kauhavalle. Ainoan minkä pakkasin viimeksi mukaani, oli kaulahuivi (!), joka on kyllä hoitanut tehtävänsä ihan kiitettävästi, vaan ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että pelkästään tämä musta villaliina kaulan ympärillä ei esimerkiksi suojaa käsiä. Täytyy ilmeisesti siis ainakin vielä kärvistellä tässä pakkasessa tämän viikon loppuun, jonka jälkeen minun olisi tarkoitus sitten viedä tämä konekin mukanani kotiin Kauhavalle. Minulla on myös täällä mukanani lyhyempi, lähinnä kesään ja syksyyn tarkoitettu takki, joka päällä täytyy yleensä jäätymisestä huolimatta yrittää tarpoa eteenpäin. Ja mikä ikävintä, jonkun täytyy viedä "asiakkaiden" tavaratkin postiin tässä säässä.. Aaargghh..
Sunday, October 29, 2006
The contents of my wallet
Bloggeri on taas kussut aika rajusti viime tuntien aikana. Mitkään postaukset eivät ole "julkistuneet", ja olen saanut taas vaikka minkämoisia kohtauksia sen johdosta: lähinnä olen kuitenkin kiroillut ja manannut Bloggeria alimpaan helvetin tasoon tästä hyvästä.
No, nyt kun kerran ajatukseni virrat ovat tilapäisesti padottu, niin joudun tämän postauksen aikana esittelemään vaatimattoman lompakkoni sisällön teille potentiaalisille mielenkiintoisille. Seuraava lista siis kuvaa kaiken sen, mitä siellä juuri nyt on. Nauttikaa:
The contents of my wallet:
No, nyt kun kerran ajatukseni virrat ovat tilapäisesti padottu, niin joudun tämän postauksen aikana esittelemään vaatimattoman lompakkoni sisällön teille potentiaalisille mielenkiintoisille. Seuraava lista siis kuvaa kaiken sen, mitä siellä juuri nyt on. Nauttikaa:
The contents of my wallet:
- Lukiolaiskortti/Gymnasistkort/Studentcard (jolla ei kyllä nykyisin ole kovinkaan paljoa käyttöä, mutta enpä ole sitä raaskinut poiskaan heittää, sillä sen avulla saa ajella vielä mm. VR:n kaukojunissa puoleen hintaan vuoden ajan, vaikkei enää lukiossa olisikaan. VERY USEFUL !!)
- KELA-kortti/FPA-kort/SII-card (Sairausvakuutuskortti/Sjukförsäkringskort/Sickness Insurance Card): tämän kortin kanssa olen useimmiten joutunut vaikeuksiin esim. lentokentillä, missä en ole muutamia vuosia sitten omannut passia. Se on yleensä hyväksytty pitkin hampain ylipäätäänkin kaikissa tilanteissa, missä minun on pitänyt henkilöllisyyteni esittää. Nykyisin se on aika tarpeeton.
- Pieni, valkoinen paperilappu, jossa lukee tyttöystäväni nimi ja puhelinnumero: tämä on niitä tilanteita varten, jos satun menettämään tajuntani ja siinä samalla muistini - voin siis nopeasti soittaa tyttöystävälleni, ja pyytää häntä identifioimaan minut. Tosin, tämä suunnitelma toimii vain siinä tilanteessa, ettei lompakkoani varasteta siinä samalla. Mutta, totta puhuen, voin kuitenkin todeta sen, että tämä lappu on pikemminkin ollut lompakossani siitä lähtien, kun tyttöystäväni tapasin. Siinä on siis ollut tyttöystäväni puhelinnumero. Aika IHQUA !!
- 35 € käteisenä yhden 10 euron, yhden 5 euron ja yhden 20 euron seteleinä: näin suuri rahamäärä on minulle jokseenkin harvinaisuus, nimittäin nykyisin olen joko täysin nk. "persaukinen", taikka sitten kaikki rahani ovat turvallisesti tilillä ja kortilla.
- 10,5 € käteisenä kolikkoina: on valitettava tosiasia, että usein setelit muuttuvat kolikoiksi rajuimman kaupankäynninkin pyörteissä, muodostaen rahamassien pohjalle ikäviä hiluja. Näitä hiluja on nyt sitten kerääntynyt kolikkotaskuun taas jopa kymmenen euron verran, joten aika yllättävänkin paljon rahaahan tässä olisi. Voin kuitenkin todeta, että vihaan suunnattomasti juuri näitä 5-centin kolikoita, sillä niiden rahallinen arvo muistuttaa minua tuosta muinaisesta itsenäisen Suomen Tasavallan kymmenen pennin kolikosta, josta taisi tulla melkeinpä täysin arvoton 2000-luvun alkuvuonna.
- Aktian asiakaskortti/kundkort tilille # 405571-248708: tämä oli se säästötili, mikä minun piti avata "opintotarkoituksiin": se on kuitenkin seisonut täysin tyhjillään sitten avaamisensa, ja kaikki normaali rahaliikenne on kuitenkin virrannut vanhemman käyttötilini kautta. Thanks for nothing.
- Aktian asiakaskortti/kundkort tilille # 405571-248161: tämä on se vanhempi tili, ja huomattavasti vilkkaampi liikenteeltäänkin. Se on kuitenkin sinänsä aika ikävän "kädestä suuhun"-kompleksin vaivaama, että toisinaan siellä on ihan kiitettäviä summia rahaa, jonka jälkeen moiset rahat häviävät sitten epämääräisten ottojen siivittäminä takaisin markkinatalouden ahnaaseen kiertoon. Tilini onkin siis täydellinen esimerkki aikansa kutakin - ilmiöstä.
- Aktia (Säästöpankin) Visa Electron - pankkikortti: tämä tällainen kortti on varmasti älykkäin keksintö, mitä lajimme edustajalle voidaan antaa sen kaikessa petollisuudessaan: sen käyttäjä huijataan luulemaan, että pienellä muovisella lipukkeella voi maksaa vaikkapa valtamerilaivan ilman sen kummempia käteissummia. Henkilökohtainen sekasorto talouspoliittisella elämänalueella kuitenkin seuraa sen jälkeen, kun "petetty" ihminen huomaakin kyseisen summan kadonneen tililtään. Kortilla maksaminen on siitä mukava tapahtuma, että varsinaisen rahan näkemättä jättäminen kauppatilanteessa huojentaa niin mieltä kuin lompakkoakin, tosin vain hetkellisesti. Minun mielestäni on ainakin helpompaa ostaa tuotteita tällä kortilla, kun ei tarvitse varsinaisesti nähdä rahan vaihtavan omistajaa. Sitä voi sitten kaikessa hiljaisuudessa arvuutella, että kestäisiköhän tili vielä yhden leivänpaahtimen tai plasmatelkkarin ostoa, kunnes raja tulee vastaan ja säästöt pamahtavat miinuksen puolelle. Itselleen valehteleminen on kyllä toisinaan ihan terapeuttinen päätös. Ignorance is bliss (?)
- Epämääräinen valkoinen muovikiekko, joka sisältää numerosarjoja: no, tässähän on tietty kyseessä salaisen terroristiryhmäni ydinasearsenaalin laukaisukoodit. Nämä lompakossani kuljeskelen pitkin tätäkin maata, ja aina toisinaan mm. vanhusten kiilatessa kassajonossa, tulee minulle suunnaton tarve luetella muutamat numerosarjat tuosta kortista suoraan matkapuhelimeeni, jonka jälkeen muutamakin ikäihmisten lepokoti saa välittömän purkutuomion. (Huono) huumori kuitenkin sikseen: tämä kiekko sisältää kuitenkin ihan nk. "aikuisten oikeasti" verkkopankin maksukoodit siihen, jos haluaa maksaa jotakin kyseisessä ohjelmassa.. Or is it !?!!?
- Valkoinen muovikuori Aktian logolla varustettuna: tänne sisään voi piilottaa kaikki asiakaskortit, pankkikortit yms. maallisen omaisuuden ylläpitämiseen tarvittavat lipukkeet.
- Tyttöystäväni kuva: no comments required. <3>
Saturday, October 28, 2006
Myrskyn jälkeen
Hohoo !! HALLELUJAA ! HAH-HAA !! ILOA ILOA !! TULTA TULTA !! Myrsky jäi huomattavasti odotettua pienemmäksi ! Haluan vielä lainata tähän väliin ihanan saarnaaja-possumme, Veli Saarikallen sanontaa: "se oli kuin pierun kuori" viitaten myrskyn laatuun ja kovuuteen.
Eli joo, kaikki saivat ainakin toivottavasti nukkua yönsä rauhassa ilman kaatuilevia puita ja pettäviä sähkölinjoja. Minäkin nukuin ihan kiitettävästi, sillä muistaakseni kello kahden aikaan painuin sänkyyn puiden humistessa ikkunalasin takana. Nukuin mielestäni ihan hyvin, sillä seuraava kiinteä muistikuva heräämisestä oli kello kolmen aikoihin iltapäivällä. So, I slept alright.
Tuhot olivat todellakin jääneet yllättävän pieniksi: ainoa minun elämääni konkreettisesti riepotellut tapahtuma myrskyn jälkeen oli se, että nettiyhteys oli poissa n. 45 minuutin ajan. Elämä siis jatkuu hiljalleen tämänkin tapauksen jälkeen. Toinen päivän uutisaihe on myös se, että purkki pastakastiketta, joka on ollut kadoksissa sitten tiistain, on löytynyt täysin ehjänä hyllystä. Tämä purkki oli kadoksissa viime tiistaista lähtien, mutta onneksi se nyt sitten kuitenkin löytyi: minulla alkoi nimittäin ollakin jo suunnaton himo jotakin tällaista Välimeren ruokakulttuuriin viittavaa mössöä kohtaan. Tänään siis ruokana onkin varmasti nuudeleita kuorrutettuna kyseisen kastikkeen kera, Muy Bien!!
Tänään tulee vielä toinen postaus, vaan sen aihe on vielä jokseenkin hämärän peitossa: sitä odotellessanne varustautukaan saatanallisiin jälkijäristyksiin !!
Eli joo, kaikki saivat ainakin toivottavasti nukkua yönsä rauhassa ilman kaatuilevia puita ja pettäviä sähkölinjoja. Minäkin nukuin ihan kiitettävästi, sillä muistaakseni kello kahden aikaan painuin sänkyyn puiden humistessa ikkunalasin takana. Nukuin mielestäni ihan hyvin, sillä seuraava kiinteä muistikuva heräämisestä oli kello kolmen aikoihin iltapäivällä. So, I slept alright.
Tuhot olivat todellakin jääneet yllättävän pieniksi: ainoa minun elämääni konkreettisesti riepotellut tapahtuma myrskyn jälkeen oli se, että nettiyhteys oli poissa n. 45 minuutin ajan. Elämä siis jatkuu hiljalleen tämänkin tapauksen jälkeen. Toinen päivän uutisaihe on myös se, että purkki pastakastiketta, joka on ollut kadoksissa sitten tiistain, on löytynyt täysin ehjänä hyllystä. Tämä purkki oli kadoksissa viime tiistaista lähtien, mutta onneksi se nyt sitten kuitenkin löytyi: minulla alkoi nimittäin ollakin jo suunnaton himo jotakin tällaista Välimeren ruokakulttuuriin viittavaa mössöä kohtaan. Tänään siis ruokana onkin varmasti nuudeleita kuorrutettuna kyseisen kastikkeen kera, Muy Bien!!
Tänään tulee vielä toinen postaus, vaan sen aihe on vielä jokseenkin hämärän peitossa: sitä odotellessanne varustautukaan saatanallisiin jälkijäristyksiin !!
The great storm (part deux)
No nyt ne helvetilliset syysmyrskyt sitten iskivät. Toistaiseksi mitään kovinkaan isoa ei ole tapahtunut, vaan esim. Espoossa oli jo aikamoinen tuuli kuulemani mukaan. Uutisten mukaan myrskyn pitäisi iskeytyä tänne itäiselle Uudellemaalle, jossa ikävä kyllä nyt värjöttelen Kauhavan sijaan, aamuyön tunteina. No chances of me getting any sleep - for a while.
Juon tässä samalla Lidlin tarjoamaa jauhekahvia: en ole moneen vuoteen koskenutkaan tavalliseen erään ikävän talvilomalla sattuneen incidentin takia n. 5 vuotta sitten, vaan nyt on pakko saada hiukan jotakin potentiaalisesti rauhoittavaa. Luulisin kuitenkin tämän kahvin vaikutuksen, tai ainakin potentiaalisen sellaisen, olevan puhtaasti psykologinen: Lidlin jauhekahvit eivät nimittäin sisällä kofeiinia.
Televisio näytti tänään muutaman ihan kohtuullisen leffan, sillä onhan perjantai: 28 Days Later ja From Dusk till Dawn räsähtivät ruutuihin about samoihin aikoihin. FDTD minulla on jo DVD:llä, ja olen sen nähnyt useampia kertoja, joten valitsin tämän ensimmäisen katseluvaihtoehdon. Se ei kyllä todellakaan ollut yhtä hyvä kuin FDTD, mutta eipä se nyt niin täydellisen huonoksikaan mennyt. Anyway, tämä TEDL on Brittien oma versio amerikkalaisten serkkujensa Zombie-elokuvista: ainoa ero niissä on se, että TEDL:n "Zombit" eivät ole kuolaavia epäkuolleita, vaan pikemminkin jonkun apinalajin kantaman viruksen toimesta "raivopäiksi" muuttuneita ihmisiä (jotka lähinnä sylkevät verta ja yrittävät purra) . Ulkonäöltään nämä Brittiläisen raivopäät eivät oikeastaan eroa kovinkaan paljon amerikkalaisista vastineistaan, vaan jatkavat verisen goren perinnettä aina kiirestä kantapäähän.
No, elokuva alkaa melkein siitä, kun Batman: Begins - elokuvasta (ainakin toivottavasti) tuttu Cillian Murphy herää nakuna sairaalasta. Kaveri seilaa pitkin autioituneen Lontoon katuja, ja häntä sitten tietysti jahdataan epäkuolleiden toimesta. Tätä ennen kuitenkin alkukohtauksessa raivohullut simpanssit päästetään vapaaksi tartuttelemaan humaanien eläinsuojelijoiden toimesta: pidänkin kyseisiä apinoita ainoina elokuvan oikeasti ällöttävistä olennoista, sillä tunnen syviä antipatioita kyseisiä eläimiä kohtaan - valitettavasti. Elokuva on kuitenkin vaikuttavasti kuvattu, ja tämä taas ilmenee lähes autioilla ympäristöillä pitkin Brittein Saaria. Sivilisaatio ja järjestys on todella kuollut, ja jäljelle ovat jääneet vain satunnaiset eloonjääneet sekä laumat raivopäisiä pureskelijoita. Myös musiikki elokuvassa toimii, luoden avaran mutta aavemaisen ja tyhjän ilmapiirin pienen ihmisryhmän liikkuessa pitkin lähes tyhjää brittilandiaa.
Elokuva on kuitenkin ainakin tällaisten elokuvien genreen tutustuneelle liian ennalta-arvattava: monet esim. George Romeron ohjaaman trilogian elementit ovat aivan liian hyvin edustettuina.Tämä tietty ennalta-arvattavuus latistaakin elokuvaa heti siitä vaiheesta aina loppuun asti, ja se jättää loppua kohden entistä enemmän juonen omituisuuksia selittämättä. Tämä teos ei kuitenkaan ole missään nimessä huono, vaan ihan mukavasti tehty pätkä, josta varmasti syvällisimmät Zombie-fanaatikot löytävät mm. yhteiskunnallista kritiikkiä aina ihmisen perusluonteen syvällisemmistä tutkiskeluista lähtien. Kannattaa katsella tämä pätkä, sillä se on kuvaukseltaan paikoitellen todella erinomainen, ja sen tunnelma kyllä säilyy koko elokuvan ajan.
Nyt kuitenkin aion jättää tämän päivän kirjoittelun tähän, ja yrittää saada hiukan unta menemällä sänkyyn pyöriskelemään. Kunpa tyttöystäväni olisi tuossa sängyssä, tai kumpa minä olisin tyttöystäväni sängyssä Kauhavalla. Either way, I'd still feel a lot happier.
Myrsky yltyy, joten huomenna nähdään että miten kävi.. Stay tuned and don't fear the reaper.
Juon tässä samalla Lidlin tarjoamaa jauhekahvia: en ole moneen vuoteen koskenutkaan tavalliseen erään ikävän talvilomalla sattuneen incidentin takia n. 5 vuotta sitten, vaan nyt on pakko saada hiukan jotakin potentiaalisesti rauhoittavaa. Luulisin kuitenkin tämän kahvin vaikutuksen, tai ainakin potentiaalisen sellaisen, olevan puhtaasti psykologinen: Lidlin jauhekahvit eivät nimittäin sisällä kofeiinia.
Televisio näytti tänään muutaman ihan kohtuullisen leffan, sillä onhan perjantai: 28 Days Later ja From Dusk till Dawn räsähtivät ruutuihin about samoihin aikoihin. FDTD minulla on jo DVD:llä, ja olen sen nähnyt useampia kertoja, joten valitsin tämän ensimmäisen katseluvaihtoehdon. Se ei kyllä todellakaan ollut yhtä hyvä kuin FDTD, mutta eipä se nyt niin täydellisen huonoksikaan mennyt. Anyway, tämä TEDL on Brittien oma versio amerikkalaisten serkkujensa Zombie-elokuvista: ainoa ero niissä on se, että TEDL:n "Zombit" eivät ole kuolaavia epäkuolleita, vaan pikemminkin jonkun apinalajin kantaman viruksen toimesta "raivopäiksi" muuttuneita ihmisiä (jotka lähinnä sylkevät verta ja yrittävät purra) . Ulkonäöltään nämä Brittiläisen raivopäät eivät oikeastaan eroa kovinkaan paljon amerikkalaisista vastineistaan, vaan jatkavat verisen goren perinnettä aina kiirestä kantapäähän.
No, elokuva alkaa melkein siitä, kun Batman: Begins - elokuvasta (ainakin toivottavasti) tuttu Cillian Murphy herää nakuna sairaalasta. Kaveri seilaa pitkin autioituneen Lontoon katuja, ja häntä sitten tietysti jahdataan epäkuolleiden toimesta. Tätä ennen kuitenkin alkukohtauksessa raivohullut simpanssit päästetään vapaaksi tartuttelemaan humaanien eläinsuojelijoiden toimesta: pidänkin kyseisiä apinoita ainoina elokuvan oikeasti ällöttävistä olennoista, sillä tunnen syviä antipatioita kyseisiä eläimiä kohtaan - valitettavasti. Elokuva on kuitenkin vaikuttavasti kuvattu, ja tämä taas ilmenee lähes autioilla ympäristöillä pitkin Brittein Saaria. Sivilisaatio ja järjestys on todella kuollut, ja jäljelle ovat jääneet vain satunnaiset eloonjääneet sekä laumat raivopäisiä pureskelijoita. Myös musiikki elokuvassa toimii, luoden avaran mutta aavemaisen ja tyhjän ilmapiirin pienen ihmisryhmän liikkuessa pitkin lähes tyhjää brittilandiaa.
Elokuva on kuitenkin ainakin tällaisten elokuvien genreen tutustuneelle liian ennalta-arvattava: monet esim. George Romeron ohjaaman trilogian elementit ovat aivan liian hyvin edustettuina.Tämä tietty ennalta-arvattavuus latistaakin elokuvaa heti siitä vaiheesta aina loppuun asti, ja se jättää loppua kohden entistä enemmän juonen omituisuuksia selittämättä. Tämä teos ei kuitenkaan ole missään nimessä huono, vaan ihan mukavasti tehty pätkä, josta varmasti syvällisimmät Zombie-fanaatikot löytävät mm. yhteiskunnallista kritiikkiä aina ihmisen perusluonteen syvällisemmistä tutkiskeluista lähtien. Kannattaa katsella tämä pätkä, sillä se on kuvaukseltaan paikoitellen todella erinomainen, ja sen tunnelma kyllä säilyy koko elokuvan ajan.
Nyt kuitenkin aion jättää tämän päivän kirjoittelun tähän, ja yrittää saada hiukan unta menemällä sänkyyn pyöriskelemään. Kunpa tyttöystäväni olisi tuossa sängyssä, tai kumpa minä olisin tyttöystäväni sängyssä Kauhavalla. Either way, I'd still feel a lot happier.
Myrsky yltyy, joten huomenna nähdään että miten kävi.. Stay tuned and don't fear the reaper.
Thursday, October 26, 2006
Preaching "R" Us
Eivät ne eiliseksi luvatut syysmyrskyt sitten tulleetkaan. Muutama vuosi sitten koettu, suorastaan pienimuotoiseksi katastrofiksi äitynyt syysmyrskyisä yö ei ainakaan vielä toteutunut. Tuolloinhan nimittäin vanhempieni talon pihalle kaatui kaksi helvetin isoa kuusta, ja talokin otti niistä hiukan osumaa. Tuota kyseistä yötä en hevillä unohda, sillä toisen kuusen oksilla oli kaikki mahdollisuudet räsähtää suoraan entisen huoneeni, jossa nyt istun, ikkunan lävitse. Aamulla sitten alkoi helvetinmoinen raivaus lähinnä moottorisahojen avulla. Valmista siitä kuitenkin tuli, mutta hiukan remonttia täytyi tehdä, ja sen ohella myös piha oli kahta isoa kuusta köyhempi.
No, nyt kuitenkin päivän asiaan: rakas youtube.com on jälleen päästellyt syövereistään yllättäen suomalaista uskonnollisen hapatuksen inhottavaa löyhkää. Tällä kertaa pökäleenä on ulos pulpahtanut jonkinlainen amerikkalaista saarnauskulttuuria matkiva Veli Saarikalle & kumppanit. Käsittääkseni tämä hihhuli, vai pitäisikö todeta pikemminkin että "tosiuskovaisten" possujengi, pistää kyllä epäilemättä aika helvetinkin häiriintyneen show'n pystyyn. Olen nauranut näille sikailijoille koko päivän, ja luulenpa että mikäli te olette suomalaisia minun blogini lukijoita, niin teidän kannattaa katsoa nämä pätkät lävitse.
"Sana & Ylistys" (part 1)
"Sana & Ylistys" (part 2)
"Sana & Ylistys" (part 3)
Lopuksi laitetaan vielä se kaikista häiriintynein pätkä, missä tämä suuri preacher tuuppii ihmisiä, ja koko pätkä huipentuu helvetinmoiseen naureskeluun ja epämääräiseen kieriskelyyn pitkin lattiaa. Kenties nämä heput ovat sekoitelleet juomiinsa jonkinlaista huumetta, taikka sitten jokainen niistä on vain todella häiriintynyt.
Kirkossa jaetaan ilmeisesti jotakin muutakin kuin pelkkää uskoa
Tällaiset tyypit ovat kyllä jonkinlainen maanvaiva: ne eivät oikeastaan mitenkään eroa esim. Islamilaisista fundamentaleista tai natseista, sillä heitä kaikkia yhdistää helvetinmoinen suvaitsemattomuus ja fanaattisuus yhtä epämääräistä asiaa vastaan. Tämän suomalaisen tyypin jutuissa on myös sekin ikävä puoli, että hän aivan selvästi tarvitsee paljon rahaa moisen sirkuksen, siis "radio-ohjelman", pyörittämiseen. Kyse on siis hyvin pitkälti varmasti rahasta, ja epämääräisten ja naiivien uskovaisten huiputtamisesta. Eiköhän tämäkin "ylisiunattu" Saarikalle kääräise noista rahoista omiin taskuihinsa jonkinlaisen summan, sillä moisten sekopäisten fanaatikkojen ei koskaan ole tiedetty olevan muutenkaan rehellisiä. Ja varsinkaan uskonnollisten sellaisten.
Valitettavasti nämä uskovaiset ovat aina se pahin lenkki: minua on aina huvittanut tällaisten ihmisten helvetinmoinen päteminen ulkomaailmalle siitä, kuinka he tietävät olevansa jumalan parhaimpia kavereita taikka hänen maallisia ruummillistumiaan. Mielestäni tällaisten tyyppien tilanne on valitettavasti sellainen, että siihen kelpaa vain yksi ratkaisukeino: 9mm lyijy suoraan otsalohkoon. Se vaientaa tällaisten huijarien ja ylipäätään sekoilijoiden valikoimaa maailmassa, vaan ikävä kyllä tällaisten tyyppien olemassaolo täytyy kai yleisen sananvapauden ja demokratian nimissä hyväksyä.
No, nyt kuitenkin päivän asiaan: rakas youtube.com on jälleen päästellyt syövereistään yllättäen suomalaista uskonnollisen hapatuksen inhottavaa löyhkää. Tällä kertaa pökäleenä on ulos pulpahtanut jonkinlainen amerikkalaista saarnauskulttuuria matkiva Veli Saarikalle & kumppanit. Käsittääkseni tämä hihhuli, vai pitäisikö todeta pikemminkin että "tosiuskovaisten" possujengi, pistää kyllä epäilemättä aika helvetinkin häiriintyneen show'n pystyyn. Olen nauranut näille sikailijoille koko päivän, ja luulenpa että mikäli te olette suomalaisia minun blogini lukijoita, niin teidän kannattaa katsoa nämä pätkät lävitse.
"Sana & Ylistys" (part 1)
"Sana & Ylistys" (part 2)
"Sana & Ylistys" (part 3)
Lopuksi laitetaan vielä se kaikista häiriintynein pätkä, missä tämä suuri preacher tuuppii ihmisiä, ja koko pätkä huipentuu helvetinmoiseen naureskeluun ja epämääräiseen kieriskelyyn pitkin lattiaa. Kenties nämä heput ovat sekoitelleet juomiinsa jonkinlaista huumetta, taikka sitten jokainen niistä on vain todella häiriintynyt.
Kirkossa jaetaan ilmeisesti jotakin muutakin kuin pelkkää uskoa
Tällaiset tyypit ovat kyllä jonkinlainen maanvaiva: ne eivät oikeastaan mitenkään eroa esim. Islamilaisista fundamentaleista tai natseista, sillä heitä kaikkia yhdistää helvetinmoinen suvaitsemattomuus ja fanaattisuus yhtä epämääräistä asiaa vastaan. Tämän suomalaisen tyypin jutuissa on myös sekin ikävä puoli, että hän aivan selvästi tarvitsee paljon rahaa moisen sirkuksen, siis "radio-ohjelman", pyörittämiseen. Kyse on siis hyvin pitkälti varmasti rahasta, ja epämääräisten ja naiivien uskovaisten huiputtamisesta. Eiköhän tämäkin "ylisiunattu" Saarikalle kääräise noista rahoista omiin taskuihinsa jonkinlaisen summan, sillä moisten sekopäisten fanaatikkojen ei koskaan ole tiedetty olevan muutenkaan rehellisiä. Ja varsinkaan uskonnollisten sellaisten.
Valitettavasti nämä uskovaiset ovat aina se pahin lenkki: minua on aina huvittanut tällaisten ihmisten helvetinmoinen päteminen ulkomaailmalle siitä, kuinka he tietävät olevansa jumalan parhaimpia kavereita taikka hänen maallisia ruummillistumiaan. Mielestäni tällaisten tyyppien tilanne on valitettavasti sellainen, että siihen kelpaa vain yksi ratkaisukeino: 9mm lyijy suoraan otsalohkoon. Se vaientaa tällaisten huijarien ja ylipäätään sekoilijoiden valikoimaa maailmassa, vaan ikävä kyllä tällaisten tyyppien olemassaolo täytyy kai yleisen sananvapauden ja demokratian nimissä hyväksyä.
Tuesday, October 24, 2006
Oli synkkä ja myrskyinen yö..
Tätä kliseistä otsikkoa ei olekaan vielä käytetty.
Anyway, nyt ainakin on suhteellisen synkkää juuri syksyn johdosta ja myrskykin on jo saapunut. Tänään olen enimmäkseen pysytellyt sisällä, ja eilen tuli luettua neljään asti Ernest Hemingwayn Jäähyväisiä Aseille. Toivottavasti saisin sen luettua viimeistään viikonlopuksi, sillä en jaksaisi kanniskella sitä enää mukanani kovinkaan kauaa. Hiukka tylsyyttä ilmassa, I'd say.
Tyttöystäväni on ollut tänään kanssa hieman kipeä mm. kuumeen kera. Minäkin oikeastaan tässä odottelen, että milloin joku persoona viitsisi tartuttaa minuun sen perinteisen, jokainen syksy esiintyvän viikon kestävän kuumeen. Viimeksi olen ollut todellisessa kuumeessa keväällä juuri YO-kirjoitusten jälkeen, jolloin koin nimittäin elämäni ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) keuhkoputkentulehduksen ikävän viruksen välityksellä. Minulla on kuitenkin ollut traditiona olla kaksi kertaa vuodessa sairaana ja kuumeessa: kerran syksyllä ja kerran talvella. Noin muuten yleisesti olen fyysisesti ihan kunnossa - vaan se henkinen puoli tietysti varmaan aiheuttaa lähipiirissä hiukan pohdintaa..
No joo, kuulemma eduskuntavaalit vm. 2006 myös lähestyvät. Tämä poliittinen tapaus ei kylläkään tuo minulle mitään erikoisempaa aktiviteettia, vaan luulisin että jätän äänestämisen väliin. Minulla on nimittäin viimeisimmän presidenttipelin jäljiltä todella välinpitämätön asenne politiikkaan, sillä se meni minun osaltani kyllä todella päin jotakin muuta, kuin sen piti. Minä en nimittäin tiennyt ehdokkaista yhtikäs mitään, vaan annoin ääneni randomina Timo Soinille. Sitten kun taistelu kiristyi ainoastaan Halosen ja Niinistön välille, päätin etten äänestäisi kumpaakaan "pienempää pahaa" tässä taistelussa. Aion liittyä siis myös näissä vaaleissa nukkuvien puolueeseen, sillä uskon pitkälti että äänestäminen ei varsinaisesti tuo mitään hyötyä, varsinkin kun vallalle pääsee aina kolmen isoimman puolueen pinttyneet yhden kauden edustajat. Nämä edustajat sitten kuluttelevat eduskunnan tuoleja, juovat kahvia, käyvät maakuntavierailuilla ja nostavat valtavaa palkkaa saaden aikaan hyvinkin vähän köyhän kansan sankoille riveille. Nykypäivänä koen, että eduskunta on enemmänkin helvetinmoinen apinalauma, joka säätää lakeja lähinnä eliitin rikastuttamiseksi ja tavallisen kansan köyhdyttämiseksi ja ajamiseksi entistä pitemmälle sosiaalitoimiston oven eteen. En koe myöskään, että nämä kansanedustajat tekevät mitään oikeasti suomalaisen yhteiskunnan epäkohtien edistämiseksi, vaan pikemminkin suurten puolueiden kansanedustajat toteuttavat täysin sokeasti oman puolueensa sanelemaa agendaa, joka ei tosiaankaan välttämättä ole kovinkaan ihmisystävällinen. Pienempien puolueiden edustajat taas ovat paikalla siksi, että he saisivat hyvän palkan muutamaksi vuodeksi, jonka aikana he voivat sitten mukamas ajaa täysin merkityksettömän puolueensa asiaa, ja samalla luoden kuvan toimeliaasta työstä. Raha puhuu politiikassa, ja tämä on universaali sääntö kaikkialla maailmassa, eikä suomi valitettavasti markkinataloutena ole mikään poikkeus. Isoimmat puolueet valitettavasti määräävät, ja niiden todelliset agendat ovat useimmiten aivan joitain muita, kuin lapsiperheiden tukeminen tai köyhyyden vähentäminen. En yksinkertaisesti kykene tukemaan minkäänlaisia puolueita, jotka lupaavat erilaisten vaalien alla kuun taivaalta, ja heti päästyään sisään unohtavat lupauksensa heti seuraavassa hetkessä. Politics is a deception played with a smile.
Anyway, nyt ainakin on suhteellisen synkkää juuri syksyn johdosta ja myrskykin on jo saapunut. Tänään olen enimmäkseen pysytellyt sisällä, ja eilen tuli luettua neljään asti Ernest Hemingwayn Jäähyväisiä Aseille. Toivottavasti saisin sen luettua viimeistään viikonlopuksi, sillä en jaksaisi kanniskella sitä enää mukanani kovinkaan kauaa. Hiukka tylsyyttä ilmassa, I'd say.
Tyttöystäväni on ollut tänään kanssa hieman kipeä mm. kuumeen kera. Minäkin oikeastaan tässä odottelen, että milloin joku persoona viitsisi tartuttaa minuun sen perinteisen, jokainen syksy esiintyvän viikon kestävän kuumeen. Viimeksi olen ollut todellisessa kuumeessa keväällä juuri YO-kirjoitusten jälkeen, jolloin koin nimittäin elämäni ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) keuhkoputkentulehduksen ikävän viruksen välityksellä. Minulla on kuitenkin ollut traditiona olla kaksi kertaa vuodessa sairaana ja kuumeessa: kerran syksyllä ja kerran talvella. Noin muuten yleisesti olen fyysisesti ihan kunnossa - vaan se henkinen puoli tietysti varmaan aiheuttaa lähipiirissä hiukan pohdintaa..
No joo, kuulemma eduskuntavaalit vm. 2006 myös lähestyvät. Tämä poliittinen tapaus ei kylläkään tuo minulle mitään erikoisempaa aktiviteettia, vaan luulisin että jätän äänestämisen väliin. Minulla on nimittäin viimeisimmän presidenttipelin jäljiltä todella välinpitämätön asenne politiikkaan, sillä se meni minun osaltani kyllä todella päin jotakin muuta, kuin sen piti. Minä en nimittäin tiennyt ehdokkaista yhtikäs mitään, vaan annoin ääneni randomina Timo Soinille. Sitten kun taistelu kiristyi ainoastaan Halosen ja Niinistön välille, päätin etten äänestäisi kumpaakaan "pienempää pahaa" tässä taistelussa. Aion liittyä siis myös näissä vaaleissa nukkuvien puolueeseen, sillä uskon pitkälti että äänestäminen ei varsinaisesti tuo mitään hyötyä, varsinkin kun vallalle pääsee aina kolmen isoimman puolueen pinttyneet yhden kauden edustajat. Nämä edustajat sitten kuluttelevat eduskunnan tuoleja, juovat kahvia, käyvät maakuntavierailuilla ja nostavat valtavaa palkkaa saaden aikaan hyvinkin vähän köyhän kansan sankoille riveille. Nykypäivänä koen, että eduskunta on enemmänkin helvetinmoinen apinalauma, joka säätää lakeja lähinnä eliitin rikastuttamiseksi ja tavallisen kansan köyhdyttämiseksi ja ajamiseksi entistä pitemmälle sosiaalitoimiston oven eteen. En koe myöskään, että nämä kansanedustajat tekevät mitään oikeasti suomalaisen yhteiskunnan epäkohtien edistämiseksi, vaan pikemminkin suurten puolueiden kansanedustajat toteuttavat täysin sokeasti oman puolueensa sanelemaa agendaa, joka ei tosiaankaan välttämättä ole kovinkaan ihmisystävällinen. Pienempien puolueiden edustajat taas ovat paikalla siksi, että he saisivat hyvän palkan muutamaksi vuodeksi, jonka aikana he voivat sitten mukamas ajaa täysin merkityksettömän puolueensa asiaa, ja samalla luoden kuvan toimeliaasta työstä. Raha puhuu politiikassa, ja tämä on universaali sääntö kaikkialla maailmassa, eikä suomi valitettavasti markkinataloutena ole mikään poikkeus. Isoimmat puolueet valitettavasti määräävät, ja niiden todelliset agendat ovat useimmiten aivan joitain muita, kuin lapsiperheiden tukeminen tai köyhyyden vähentäminen. En yksinkertaisesti kykene tukemaan minkäänlaisia puolueita, jotka lupaavat erilaisten vaalien alla kuun taivaalta, ja heti päästyään sisään unohtavat lupauksensa heti seuraavassa hetkessä. Politics is a deception played with a smile.
Tukka pois ja..
Takatukkani leikattiin tässä viime viikolla kokonaan pois. Olin hyvää vauhtia kehittymässä todella epäsiistin näköiseksi pitkätukaksi, jota oltaisiin mahdollisesti voitu jopa luulla joko viulistiksi taikka jonkinlaiseksi laitapuolen kulkijaksi. Valitettavasti kuitenkin takatukka täytyi leikata pois, sillä minulla oli valtavia vaikeuksia yrittää saada se kesytetyksi aina aamuisin. Minulla on nähkääs nk. "hiuskompleksi", joka ansiosta en koskaan kykene saamaan hiuksiani näyttämään siltä miltä niiden haluaisin näyttävän. Tämä ongelma ratkaistiin hetkeksi muutama vuosi sitten kun olin kalju, vaan tuokin kyseinen valinta osoittautui ikäväksi sosiaalisen paineen muodossa. Hiukset päätettiin siis kasvattaa takaisin.
Täällä Sipoossa on jälleen tapahtunut epäilyttävää, tavallaan edistykseksikin kutsuttavaa toimintaa: läheiselle moottoritielle on rakennettu helvetinmoiset katuvalot, jotka nyt loistavat ikkunastani sisään oranssilla hohteellaan. Ennen tuo Porvoon ja Helsingin välinen moottoritie ei omannut ollenkaan mitään valoja, ja tämä eteläisen Sipoon osa oli vähintäänkin kuin keskiajalta keinotekoisten valojen osalta. Nyt kuitenkin erilaiset rekkakuskit ja bussien pikavuorot näkevät ajella ympäriinsä, vaan minun yli kuusi vuotta kestänyt idyllini valitettavasti särkyy. Such is life, folks.
Kauhavan Info-kirjakaupassa oli muuten tuossa viime viikolla alennusmyynti: yleisesti ottaen kaikki kirjat olivat kalliita alennettuinakin, joten ostin kolme euroa maksaneen teoksen Tiibetiläinen Kuolleiden Kirja. Tänään vähän selailin sen sisältöä, ja huomasin kauhukseni että suurin osa sen sisällöstä erilaisine termeineen ja käsitteineen eivät oikein minulle auenneet. Aion kuitenkin lukea sen lävitse, sillä suoraan sanoen minulla ei ole parempaakaan tekemistä.
Tuo Kauhavan Info on kyllä kanssa niin riistokapitalistinen elämys, että ettepä uskokaan: kyseisessä paikassa kaikki on ihanan kallista, ja joskus jopa suorastaan taivaallisen sellaista. Info on kuitenkin sikäli kärppämäinen kauppaketju, että se tajusi pystyttää ainoan kirjakaupan juuri Kauhavalle, jossa sillä tulisi olemaan tasan nolla kilpailijaa. Kyseinen kauppa myy myös koulukirjoja lähinnä lukiolaisille, ja voittepa varmaankin arvailla , että niistä saadaan pulittaa aina hiukan enemmän ekstraa kuin esim. pääkaupunkiseudulla Akateemisessa Kirjakaupassa tai Suomalaisessa Kirjakaupassa. Eipä silti, Suomalainen tunnetaan täällä varsin kalliina kauppana Akateemiseen verrattuna, vaan "back home in Pohjanmaa" Suomalainen onkin sitten esim. Infoa toisinaan halvempi !! Aargghh !! You haven't seen nothing until you've seen Akateeminen's prices ! Eipä silti, Info tunnetaan kyllä täällä etelässä jonain aivan muuna kuin varteenotettavana erilaisten kirjallisten teosten lähteenä.
Täällä Sipoossa on jälleen tapahtunut epäilyttävää, tavallaan edistykseksikin kutsuttavaa toimintaa: läheiselle moottoritielle on rakennettu helvetinmoiset katuvalot, jotka nyt loistavat ikkunastani sisään oranssilla hohteellaan. Ennen tuo Porvoon ja Helsingin välinen moottoritie ei omannut ollenkaan mitään valoja, ja tämä eteläisen Sipoon osa oli vähintäänkin kuin keskiajalta keinotekoisten valojen osalta. Nyt kuitenkin erilaiset rekkakuskit ja bussien pikavuorot näkevät ajella ympäriinsä, vaan minun yli kuusi vuotta kestänyt idyllini valitettavasti särkyy. Such is life, folks.
Kauhavan Info-kirjakaupassa oli muuten tuossa viime viikolla alennusmyynti: yleisesti ottaen kaikki kirjat olivat kalliita alennettuinakin, joten ostin kolme euroa maksaneen teoksen Tiibetiläinen Kuolleiden Kirja. Tänään vähän selailin sen sisältöä, ja huomasin kauhukseni että suurin osa sen sisällöstä erilaisine termeineen ja käsitteineen eivät oikein minulle auenneet. Aion kuitenkin lukea sen lävitse, sillä suoraan sanoen minulla ei ole parempaakaan tekemistä.
Tuo Kauhavan Info on kyllä kanssa niin riistokapitalistinen elämys, että ettepä uskokaan: kyseisessä paikassa kaikki on ihanan kallista, ja joskus jopa suorastaan taivaallisen sellaista. Info on kuitenkin sikäli kärppämäinen kauppaketju, että se tajusi pystyttää ainoan kirjakaupan juuri Kauhavalle, jossa sillä tulisi olemaan tasan nolla kilpailijaa. Kyseinen kauppa myy myös koulukirjoja lähinnä lukiolaisille, ja voittepa varmaankin arvailla , että niistä saadaan pulittaa aina hiukan enemmän ekstraa kuin esim. pääkaupunkiseudulla Akateemisessa Kirjakaupassa tai Suomalaisessa Kirjakaupassa. Eipä silti, Suomalainen tunnetaan täällä varsin kalliina kauppana Akateemiseen verrattuna, vaan "back home in Pohjanmaa" Suomalainen onkin sitten esim. Infoa toisinaan halvempi !! Aargghh !! You haven't seen nothing until you've seen Akateeminen's prices ! Eipä silti, Info tunnetaan kyllä täällä etelässä jonain aivan muuna kuin varteenotettavana erilaisten kirjallisten teosten lähteenä.
Monday, October 23, 2006
Kauhava-kivaa
Tässäpä muutama epämääräinen kuva Kauhavalta:
Kauhavan rautatieasema + sen etuoven yläpuolella sijaitseva kello
Rautatieaseman kello kuvattu lähempää. Huomatkaa myös, että kyseinen kello on valmistettu Helsingissä Pohjanmaan lakeuksien sijaan.
Näkymä asuntoni olohuoneen ikkunasta. Kieltämättä parveke on enemmän kuin tarpeeksi uusimisen tarpeessa, ja pihallakin on vain erään naapurin punainen Lada. Muut autot ovat poissa.
Kauhavan rautatieasema + sen etuoven yläpuolella sijaitseva kello
Rautatieaseman kello kuvattu lähempää. Huomatkaa myös, että kyseinen kello on valmistettu Helsingissä Pohjanmaan lakeuksien sijaan.
Näkymä asuntoni olohuoneen ikkunasta. Kieltämättä parveke on enemmän kuin tarpeeksi uusimisen tarpeessa, ja pihallakin on vain erään naapurin punainen Lada. Muut autot ovat poissa.
Paha kun ei taas tänään keksi mitään hyvää otsikkoa. Taidanpa jättää sen siis tyhjäksi ihan tarkoituksella.
Anyway, kävimme viime viikon tiistaina Ähtärin eläinpuistossa. Kauhavalta sinne ei ole kovinkaan pitkä matka, ja tyttöystävän takiahan sinne lähdettiin hiukan eläimiä tutkailemaan. Eipä silti, ihan positiivinen kokemushan tuo oli nähtävyyksiltään, vaan sitten lipun hinnat taas eivät olleet. Oli nimittäin niin, että sisäänpääsy maksoi tuolloin poikkeuksellisesti 8 euroa, kun normaalisti kesällä se olisi ollut jopa 13 € ! Ihanan kallista, sanon minä, ja vieläpä pelkästä kävelystä pitkin polkuja eläinten häkkeihin tuijotellen.
Paikalla oli kuitenkin ihan kiitettävästi elukoita: mm. lumileopardit, villisiat, sudet, karhut, saukot, minkit, erilaiset linnut ja supikoirat olivat hyvin edustettuina. Ihan hauskoja tapauksiahan nuo kaikki olivat, vaan jotenkin minulle jäi hiukan sellainen maku suuhun, että monet eläimistä olivat älyttömän vittuuntuneita siitä että heidät oli suljettu häkkeihin ja pistetty ihmisten toljoteltaviksi - täten siis ne eivät pahemminkaan liikuskelleet. Esimerkiksi lumileopardi loikoili suuren aitauksena päällä sijaitsevalla pienellä kukkulalla, ja korvat luimussa katseli meitä takaisin. Näimme kyseisen eläimen pään, ja pienen osan sen niskaturkkia. Kettu ei edes vaivautunut paikalle asti, vaan mitä ilmeisimminkin liikuskeli omassa kolossaan.
No, pistetään vähän kuvia tähän hätään postauksen mukaan:
Villisika
??
En todellakaan tiedä mikä tämä voisi olla, vaan veikkaisin sen olevan mahdollisesti haikara
Susi
Hirvi
Anyway, kävimme viime viikon tiistaina Ähtärin eläinpuistossa. Kauhavalta sinne ei ole kovinkaan pitkä matka, ja tyttöystävän takiahan sinne lähdettiin hiukan eläimiä tutkailemaan. Eipä silti, ihan positiivinen kokemushan tuo oli nähtävyyksiltään, vaan sitten lipun hinnat taas eivät olleet. Oli nimittäin niin, että sisäänpääsy maksoi tuolloin poikkeuksellisesti 8 euroa, kun normaalisti kesällä se olisi ollut jopa 13 € ! Ihanan kallista, sanon minä, ja vieläpä pelkästä kävelystä pitkin polkuja eläinten häkkeihin tuijotellen.
Paikalla oli kuitenkin ihan kiitettävästi elukoita: mm. lumileopardit, villisiat, sudet, karhut, saukot, minkit, erilaiset linnut ja supikoirat olivat hyvin edustettuina. Ihan hauskoja tapauksiahan nuo kaikki olivat, vaan jotenkin minulle jäi hiukan sellainen maku suuhun, että monet eläimistä olivat älyttömän vittuuntuneita siitä että heidät oli suljettu häkkeihin ja pistetty ihmisten toljoteltaviksi - täten siis ne eivät pahemminkaan liikuskelleet. Esimerkiksi lumileopardi loikoili suuren aitauksena päällä sijaitsevalla pienellä kukkulalla, ja korvat luimussa katseli meitä takaisin. Näimme kyseisen eläimen pään, ja pienen osan sen niskaturkkia. Kettu ei edes vaivautunut paikalle asti, vaan mitä ilmeisimminkin liikuskeli omassa kolossaan.
No, pistetään vähän kuvia tähän hätään postauksen mukaan:
Villisika
??
En todellakaan tiedä mikä tämä voisi olla, vaan veikkaisin sen olevan mahdollisesti haikara
Susi
Hirvi
Sunday, October 22, 2006
I don't want to set the world on fire
Back in Sipoo, this time.
Kauhavalta lähdettiin tänään, ja viikonlopun aikana käytiin jopa Vaasassakin. Lostin 2. kausikin tuli hankittua yllättävän halvalla hinnalla, pesukone onnistuttiin laittamaan käyttökuntoon ja siivottuakin tuli. Viikko on ollut siis harvinaisen aktiivinen sisällöltään.
Vaasa oli ihan kiva paikka, ja juuri nyt olen päässyt kaikista lähemmäs opiskelupaikkaani koskaan, ilman että olisin mennyt sinne vielä ihan oikeasti oppimaankin jotain. Vaasan Yliopisto oli ihan jännä, vaikkakin hieman sateinen paikka. Toivon mukaan muutaman viikon kuluttua menen sinne jopa ihan virallisissakin asioissa, enkä vain kuikuilemaan sen etuovelle. Kävimme muuten myös täällä varsin kuuluisassa "Keskisten Kyläkaupassa", mikä kyllä nyt oli lopulta aika paskapuhetta halvan hintatasonsa puolesta. Tyttöystäväni ei ymmärtänyt valitustani Keskisen valheellisista "halvan hintatason tuotteista", vaan itse ainakin voin pääkaupunkiseudun rajalla asuvana todeta, että paikoitellen täällä Helsingin lähelläkin on toisinaan halvempaa kuin Keskisillä ! Voi LÅL !! Keskinen on suoranainen riistokapitalisti.
Tuli siis tosiaan se Lostin 2. kausikin hankittua DVD:lle. Se oli kyllä aikamoinen kokemus jälleen katsoa se kotisohvalta käsin melkein yhdessä yössä, vaan nytpä tiedän enemmän kuin kukaan teistä Nelosen tahtiin kyseistä sarjaa kyttäävistä !! Ho-Hoo ! Ja sen lisäksi joka torstai klo. 21.00 -22.00 minulla on parempaakin tekemistä, kuin katsella Nelosen Lostia kaikenmaailman Puuhamaan mainosten kuoruttamina. Ostin muuten kyseisen boksin Vaasan Prismasta, joka teille muutamille nk. "Spedeille" ei välttämättä kerro mitään, mutta kerron sen olevan normaali kauppakeskus esim. City-Marketin tapaan. Anyway, juuri tuolla Keskisillä kyseinen 2. kausi maksoi 40,90 €, vaan Vaasan Prismassapa siitä pyydettiin 39,90€ !! Hmm, selvä alennus hintaan, vaikka epäilemättä pieni. Nämä hinnat alkavat hiljalleen mietityttämään, että mikähän Keskisen "kyläkaupassa" pitäisi olla halpaa ? Vaikka löysin sieltä mm. suhteellisen halvat verkkarit, niin se nyt vielä on aika pieni hinta siihen minä tuo kauppaketju itseään mainostaa - eli halpana.
Kävimme muuten myös Ähtärin eläinpuistossa. Siitä en nyt kuitenkaan aio kertoa sen enempää, sillä olen päättänyt tehdä sille mahd. pian ihan oman postauksensa. Tähän loppuun kuitenkin heitetään vielä muutama kuva nykyisestä olohuoneestani, joka on toistaiseksi aika vaatimaton, vaan onpahan ainakin oma:
Kuvassa on sohva, olohuoneen pöytä, televisio, TV-taso ja DVD-soitin. Kuvassa näkyy myös olohuoneen pöydän alla epämääräisiä pinoja paperia, ja TV-tason oikeanpuoleisessa lokerossa jumalaton kasa DVD-elokuvia.
Kuvassa kirjahylly. Se päällä on sijoitettuna hassun psykedeelinen arabialainen vesipiippu, ja sen muuhun varustukseen kuuluu keskikokoinen kasa erilaisia kirjoja. Kuvassa on myös mukana valkoinen olohuoneen lamppu, joka saatiin ilmaiseksi Porvoosta ostettuamme sieltä parisängyn ja pesukoneen.
Kauhavalta lähdettiin tänään, ja viikonlopun aikana käytiin jopa Vaasassakin. Lostin 2. kausikin tuli hankittua yllättävän halvalla hinnalla, pesukone onnistuttiin laittamaan käyttökuntoon ja siivottuakin tuli. Viikko on ollut siis harvinaisen aktiivinen sisällöltään.
Vaasa oli ihan kiva paikka, ja juuri nyt olen päässyt kaikista lähemmäs opiskelupaikkaani koskaan, ilman että olisin mennyt sinne vielä ihan oikeasti oppimaankin jotain. Vaasan Yliopisto oli ihan jännä, vaikkakin hieman sateinen paikka. Toivon mukaan muutaman viikon kuluttua menen sinne jopa ihan virallisissakin asioissa, enkä vain kuikuilemaan sen etuovelle. Kävimme muuten myös täällä varsin kuuluisassa "Keskisten Kyläkaupassa", mikä kyllä nyt oli lopulta aika paskapuhetta halvan hintatasonsa puolesta. Tyttöystäväni ei ymmärtänyt valitustani Keskisen valheellisista "halvan hintatason tuotteista", vaan itse ainakin voin pääkaupunkiseudun rajalla asuvana todeta, että paikoitellen täällä Helsingin lähelläkin on toisinaan halvempaa kuin Keskisillä ! Voi LÅL !! Keskinen on suoranainen riistokapitalisti.
Tuli siis tosiaan se Lostin 2. kausikin hankittua DVD:lle. Se oli kyllä aikamoinen kokemus jälleen katsoa se kotisohvalta käsin melkein yhdessä yössä, vaan nytpä tiedän enemmän kuin kukaan teistä Nelosen tahtiin kyseistä sarjaa kyttäävistä !! Ho-Hoo ! Ja sen lisäksi joka torstai klo. 21.00 -22.00 minulla on parempaakin tekemistä, kuin katsella Nelosen Lostia kaikenmaailman Puuhamaan mainosten kuoruttamina. Ostin muuten kyseisen boksin Vaasan Prismasta, joka teille muutamille nk. "Spedeille" ei välttämättä kerro mitään, mutta kerron sen olevan normaali kauppakeskus esim. City-Marketin tapaan. Anyway, juuri tuolla Keskisillä kyseinen 2. kausi maksoi 40,90 €, vaan Vaasan Prismassapa siitä pyydettiin 39,90€ !! Hmm, selvä alennus hintaan, vaikka epäilemättä pieni. Nämä hinnat alkavat hiljalleen mietityttämään, että mikähän Keskisen "kyläkaupassa" pitäisi olla halpaa ? Vaikka löysin sieltä mm. suhteellisen halvat verkkarit, niin se nyt vielä on aika pieni hinta siihen minä tuo kauppaketju itseään mainostaa - eli halpana.
Kävimme muuten myös Ähtärin eläinpuistossa. Siitä en nyt kuitenkaan aio kertoa sen enempää, sillä olen päättänyt tehdä sille mahd. pian ihan oman postauksensa. Tähän loppuun kuitenkin heitetään vielä muutama kuva nykyisestä olohuoneestani, joka on toistaiseksi aika vaatimaton, vaan onpahan ainakin oma:
Kuvassa on sohva, olohuoneen pöytä, televisio, TV-taso ja DVD-soitin. Kuvassa näkyy myös olohuoneen pöydän alla epämääräisiä pinoja paperia, ja TV-tason oikeanpuoleisessa lokerossa jumalaton kasa DVD-elokuvia.
Kuvassa kirjahylly. Se päällä on sijoitettuna hassun psykedeelinen arabialainen vesipiippu, ja sen muuhun varustukseen kuuluu keskikokoinen kasa erilaisia kirjoja. Kuvassa on myös mukana valkoinen olohuoneen lamppu, joka saatiin ilmaiseksi Porvoosta ostettuamme sieltä parisängyn ja pesukoneen.
Sunday, October 15, 2006
Back from USSR
No niin, sainpa tämän kannettavan jopa toimimaan tässä pahaisessa mökissä.
Kello lyö melkein puoltayötä minun lopetellessani tätä päivää postauksella. Vanhempani tulivat kotiin, ja minä olen joutunut koko päivän kaitsemaan kahta karvaturria tämän hiljaisen mökin sisäpuolella. Tuo pienempi on erityisen flegmaattinen, eikä oikeastaan tee mitään asiaa viittä sekuntia kauempaa. Hiukan tulee siis väsy.
Anyway, tulihan tuosta matkasta vähän tuliaisiakin: komein niistä on varmasti erilaisia suuren Venäjän johtajia kuvaava nk. "Maatuska" (Maatushka?) , jonka sisältä kuoriutuu aina pienempiä johtohahmoja toistensa perään. Valitettavasti pakka ei ole kuitenkaan täydellinen, sillä pienin johtaja on Lenin, ja väliltä puuttuu ainakin Josif "Isä Aurinkoinen" Stalin ja sitten Nikita Shrutshev( Khrutschev ??) . Kenties heidät on jätetty tahallaan pois valikoimasta, sitä en tiedä, vaan toteanpa että tämä menee joka tapauksessa kirjahyllyn päälle kotona Kauhavalla. Aika onnekasta on myös se, että vanhempani löysivät tällaisen sieltä, sillä sellaista olin toivonutkin. Se on nähkääs aikamoinen keräilyesine, tämä valtiojohtajia kuvaava Maatushka.
No, eihän sitä nyt viitsi enempää suutaan soittaa tähän aikaan yöstä. Lähden tästä nyt nukkumaan, ja huomenna suuntaan yhdeltä iltapäivällä lähtevällä junalla kotiin Kauhavalle. Yrittäkääpä te loput pitää hauska viikonloppu omissa pienissä sosialistisen suunnitelmatalouden paratiiseissanne !
Kling-Klong!!
Kello lyö melkein puoltayötä minun lopetellessani tätä päivää postauksella. Vanhempani tulivat kotiin, ja minä olen joutunut koko päivän kaitsemaan kahta karvaturria tämän hiljaisen mökin sisäpuolella. Tuo pienempi on erityisen flegmaattinen, eikä oikeastaan tee mitään asiaa viittä sekuntia kauempaa. Hiukan tulee siis väsy.
Anyway, tulihan tuosta matkasta vähän tuliaisiakin: komein niistä on varmasti erilaisia suuren Venäjän johtajia kuvaava nk. "Maatuska" (Maatushka?) , jonka sisältä kuoriutuu aina pienempiä johtohahmoja toistensa perään. Valitettavasti pakka ei ole kuitenkaan täydellinen, sillä pienin johtaja on Lenin, ja väliltä puuttuu ainakin Josif "Isä Aurinkoinen" Stalin ja sitten Nikita Shrutshev( Khrutschev ??) . Kenties heidät on jätetty tahallaan pois valikoimasta, sitä en tiedä, vaan toteanpa että tämä menee joka tapauksessa kirjahyllyn päälle kotona Kauhavalla. Aika onnekasta on myös se, että vanhempani löysivät tällaisen sieltä, sillä sellaista olin toivonutkin. Se on nähkääs aikamoinen keräilyesine, tämä valtiojohtajia kuvaava Maatushka.
No, eihän sitä nyt viitsi enempää suutaan soittaa tähän aikaan yöstä. Lähden tästä nyt nukkumaan, ja huomenna suuntaan yhdeltä iltapäivällä lähtevällä junalla kotiin Kauhavalle. Yrittäkääpä te loput pitää hauska viikonloppu omissa pienissä sosialistisen suunnitelmatalouden paratiiseissanne !
Kling-Klong!!
Friday, October 13, 2006
Plans for the weekend..
Minä nyt sitten taas lähden tästä Kauhavalle. Olen siellä jonkin aikaa, kunnes katson parhaimmaksi palata takaisin. Tänään perjantaina menen kuitenkin vahtimaan vanhempieni kahta koiraa, ja siellä on käytettävissä jopa nettikin kannettavan kautta, joten ongelmia ei pitäisi varmaankaan ilmaantua. Saatanpa siis tehdä muutaman blogi-postauksenkin.
Tänään on ollut suhteellisen hiljainen päivä - for a change. Vatsakivut ovat kyllä oikeastaan loppuneet, ehkäpä johtuen siitä etten ole syönyt taas oikeastaan mitään. Vatsakipuja ei siis voi minun tuurillani millään tulla, kun kerran vatsaan ei mitään ruokaakaan kerry. As simple as dreams.
MG, eräs suurimmista ystävistäni, oli hankkinut Silent Hill -elokuvan tänään. Keskustelimme tästä DVD:n ensimmäisestä julkaisusta, joka on kyllä kuulemma aika köyhä erilaisen lisämateriaalin suhteen. Itsekin meinasin hankkia tuon DVD:lle, vaan nyt kun kuulin tämän julkaisun sisällöstä, niin uskoisin etten aio koskea siihen ollenkaan. Parempi antaa sen olla ihan rauhassa siellä hyllyssä siihen asti, kunnes joku parempaa matskua sisältävä julkaisu saadaan laukaistua markkinoille. Myös kuulemma kyseisestä leffasta ei ole tullut soundtrackkia missään muodossa, joka kyllä pisti hieman ihmettelemään. Kenties musiikin säveltäjät eivät vain ole raaskineet julkaista elokuvan kieltämättä remiksattuja kappaleita erilliselle levylle, kun Silent Hillin eri peliversioiden soundtrackkeja roikkuu kuitenkin markkinoille jo useita eri kappaleita. Tai kenties on kyse jostakin muusta, who knows.
Nyt lähden kuitenkin pakkaamaan kamojani valmiiksi huomista varten. Ja ellemme enää tapaa, niin toteanpa vain että viimeistään seuraavan viikon aikana minusta pitäisi ainakin jotain kuulua.
Hopefully.
Tänään on ollut suhteellisen hiljainen päivä - for a change. Vatsakivut ovat kyllä oikeastaan loppuneet, ehkäpä johtuen siitä etten ole syönyt taas oikeastaan mitään. Vatsakipuja ei siis voi minun tuurillani millään tulla, kun kerran vatsaan ei mitään ruokaakaan kerry. As simple as dreams.
MG, eräs suurimmista ystävistäni, oli hankkinut Silent Hill -elokuvan tänään. Keskustelimme tästä DVD:n ensimmäisestä julkaisusta, joka on kyllä kuulemma aika köyhä erilaisen lisämateriaalin suhteen. Itsekin meinasin hankkia tuon DVD:lle, vaan nyt kun kuulin tämän julkaisun sisällöstä, niin uskoisin etten aio koskea siihen ollenkaan. Parempi antaa sen olla ihan rauhassa siellä hyllyssä siihen asti, kunnes joku parempaa matskua sisältävä julkaisu saadaan laukaistua markkinoille. Myös kuulemma kyseisestä leffasta ei ole tullut soundtrackkia missään muodossa, joka kyllä pisti hieman ihmettelemään. Kenties musiikin säveltäjät eivät vain ole raaskineet julkaista elokuvan kieltämättä remiksattuja kappaleita erilliselle levylle, kun Silent Hillin eri peliversioiden soundtrackkeja roikkuu kuitenkin markkinoille jo useita eri kappaleita. Tai kenties on kyse jostakin muusta, who knows.
Nyt lähden kuitenkin pakkaamaan kamojani valmiiksi huomista varten. Ja ellemme enää tapaa, niin toteanpa vain että viimeistään seuraavan viikon aikana minusta pitäisi ainakin jotain kuulua.
Hopefully.
Wednesday, October 11, 2006
Low self-opinion
No tänään ei kyllä taas ole ollut mitenkään hyvä päivä.
Fyysinen olotila on jokseenkin huono: sattunaista vatsakipua ja unettomuutta esiintyy edelleen. Viimeisinä päivinä en ole koskenutkaan lämpimään ruokaan, vaan ole yrittänyt ruokkia itseäni myslillä. Vähän aikaa sitten söin muutaman leivän.
Anyway, katselin tänään erään ohjelman saattelemana informaatiota miehestä nimeltään David Icke. Tämä kaveri on kyllä epäilemättä nk. "konspiraatio-teorioiden" aatelia, as far as I can tell. Hän nimittäin väittää että suuri osa maailman kansallisvaltioiden johtajista ovat oikeastaan liskojen muodostaman salaliiton palvelijoita. Jotkut heistä ovat myös oikeasti liskoja, ja omaavat mm. kyvyn muuttaa muotoaan. Juutalaiset ovat myös liskoja (tai ainakin heidän palvelijoitaan), ja heidän koko uskontonsa on vain näiden samaisten liskojen kehittelemän salaliiton seurausta.
David Icke kyllä omaa epäilemättä jokaisen itseään kunnioittavan konspiraattorin tunnuspiirteet: tie urheilutoimittajasta ainoastaan purppuranvärisiä vaatteita käyttäväksi konspiraattoriksi on ollut lähes sama, kuin Jeesuksen. Ja huomautettakoon, että syy miksi Mr. Icke käyttää vain purppuranvärisiä vaatteita on se, että tämä kyseinen väri avaa käyttäjälleen enemmän universumin salaisuuksia, kuin voisi edes uskoa. Icken mukaan purppura värinä on "universumin pohjaväri", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Kieltämättä tämä salaliittoteoria on varmasti yksi tyhmimmistä, ja epäilemättä myös rohkeimmista. Kun David Icken puheita julkaistiin Brittiläisessä uusnatseille tarkoitetussa lähdessä, ja selvästi tarkoituksena käyttää niitä hyväksi omissa puuhissa, vastasi Icke moisen organisaation kuuluvan myös pahojen natsien ja liskojen salaliittoon ! Trust no one !!
Hyvä temppu noin mediaa ajatellen, kuitenkin.
Fyysinen olotila on jokseenkin huono: sattunaista vatsakipua ja unettomuutta esiintyy edelleen. Viimeisinä päivinä en ole koskenutkaan lämpimään ruokaan, vaan ole yrittänyt ruokkia itseäni myslillä. Vähän aikaa sitten söin muutaman leivän.
Anyway, katselin tänään erään ohjelman saattelemana informaatiota miehestä nimeltään David Icke. Tämä kaveri on kyllä epäilemättä nk. "konspiraatio-teorioiden" aatelia, as far as I can tell. Hän nimittäin väittää että suuri osa maailman kansallisvaltioiden johtajista ovat oikeastaan liskojen muodostaman salaliiton palvelijoita. Jotkut heistä ovat myös oikeasti liskoja, ja omaavat mm. kyvyn muuttaa muotoaan. Juutalaiset ovat myös liskoja (tai ainakin heidän palvelijoitaan), ja heidän koko uskontonsa on vain näiden samaisten liskojen kehittelemän salaliiton seurausta.
David Icke kyllä omaa epäilemättä jokaisen itseään kunnioittavan konspiraattorin tunnuspiirteet: tie urheilutoimittajasta ainoastaan purppuranvärisiä vaatteita käyttäväksi konspiraattoriksi on ollut lähes sama, kuin Jeesuksen. Ja huomautettakoon, että syy miksi Mr. Icke käyttää vain purppuranvärisiä vaatteita on se, että tämä kyseinen väri avaa käyttäjälleen enemmän universumin salaisuuksia, kuin voisi edes uskoa. Icken mukaan purppura värinä on "universumin pohjaväri", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Kieltämättä tämä salaliittoteoria on varmasti yksi tyhmimmistä, ja epäilemättä myös rohkeimmista. Kun David Icken puheita julkaistiin Brittiläisessä uusnatseille tarkoitetussa lähdessä, ja selvästi tarkoituksena käyttää niitä hyväksi omissa puuhissa, vastasi Icke moisen organisaation kuuluvan myös pahojen natsien ja liskojen salaliittoon ! Trust no one !!
Hyvä temppu noin mediaa ajatellen, kuitenkin.
Tuesday, October 10, 2006
Mahakipu on tänään taas jatkunut. Sitä voisi kuvata todella hämäräksi ahdistukseksi vatsassa, joka aina välillä ulottuu esim. selkään ja koko keskiruumiiseen. Epäilen, että tämä saattaa johtua stressistä liittyen erääseen henkilökohtaiseen asiaan, jota en kyllä nyt aio tässä ruveta sen kummemmin kaivelemaan. Todettakoon vain, että stressiä on alkanut jälleen esiintymään .
Anyway, viime yönäkään en sitten oikeastaan nukkunutkaan. Oli hiukan ongelmia saada unta, joten päätin katsoa Acid-Cineman Morbidity 2:n. Se ei kuitenkaan tuudittanut minua uneen, vaan pikemminkin hihittelin sängyssä muutamia sen kohtia aivan hysteerisesti aina nukkumisyritysten välillä. Se oli todellakin absurdi elokuva, vaan samalla myös huumoria ja älytöntä gorea sisältävä pakkaus. Suositteluni.
Päivällä yritin sitten nukkua jälleen: tällä kertaa yritys palkittiin jopa nukahtamisella, vaan mukaan saatiin ahdettua epämääräinen uni. Tässä unessa juoksin pitkin lentokentän kiitorataa, ja yritin väistellä jättimäisiä putoavia lentokoneita. Sitten uni siirtyi seuraavalle tasolle, jossa minä ja tyttöystäväni kiertelimme pitkin Japanilaista kasinoa. Kävimme jonkinlaisessa paikallisessa "all you can eat"-kuppilassa, sekä puhelimme mukavia Japanilaisessa kioskissa myyvän tytön kanssa. Tutustuimme häneen jopa siinäkin määrin, että sain tämän tytön antamaan sähköpostiosoitteensa tyttöystävälleni. Tarkoitukseni oli ollut hankkia tyttöystävälleni ihan oikea Japanilainen kirjetoveri, ja tämä oli sitten onnistunut oikein hyvin.
Unen viimeinen osa muuttuikin sitten taas varsin surrealistiseksi: seisoin vanhempieni talon olohuoneessa, ja huomasin omaavani epätavallisen pitkät hiukset ! Nämä hiukset oli sidottu omituisesti eräänlaiselle nutturalle takaraivoon, ja sattumalta päätä tunnustellessani onnistuin vapauttamaan hiuksia sitovan nutturan. Siinä samalla myös vanhempani olivat ilmestyneet huoneeseen, ja aloinkin valittamaan heille hiuksieni pituutta. Ilmeisesti hiukset olivat kasvaneet liian pitkiksi tällä kertaa. Televisiossa mainostettiin myös epämääräistä Chuck Norrisin nimeä kantavaa "kahden minuutin miehekästä hiustenleikkuutta", jonka perään aloin välittömästi huutamaan. Lopuksi kuitenkin vielä vanhempieni koirat puhuivat minulle epämääräisiä, kovalla ja metallisella äänellä.
Uinuminen loppui sitten siihen, ja herätessäni olin ilmeisesti sen verran sekaisin, että kuvittelin jälleen heränneeni aamuun. Katselin kelloa, ja luulin että se lähenteli kymmentä, vaan tosiasiassa kello näytti 16:45 iltapäivällä. Tämän jälkeen nousin ylös, ja kirjoitin tämän postauksen mahdollisimman tuoreeltaan, sillä olen kuullut että mielenkiintoisia unia nähtäessä ne tulisi merkitä ylös mahdollisimman pian niiden näkemisen jälkeen. Kuulemma unet varastoituvat aivojen niihin osiin, jotka sisältävät lyhytikäistä muistia koskevat varastot, ja täten unet eivät säily tuoreina muistissa kovinkaan kauaa. Tämänkin unen muistamiseen meni kymmenen minuuttia, sillä kykenin herättyäni yhdistämään vain osia sieltä ja täältä sen tapahtumista.
Ennen kuin menin nukkumaan, niin muistan vastaanottaneeni Vaasan Yliopistosta puhelun: joku nainen soitti, ja totesi että opintotuki myönnetään, kunhan vain ensiksi lähetän heille isännöitsijäntodistuksen siitä, että asun ihan oikeasti Kauhavalla. Lupasin tehdä niin, ja toivonpa tosiaankin, että kyse ei ollut unesta.
Anyway, viime yönäkään en sitten oikeastaan nukkunutkaan. Oli hiukan ongelmia saada unta, joten päätin katsoa Acid-Cineman Morbidity 2:n. Se ei kuitenkaan tuudittanut minua uneen, vaan pikemminkin hihittelin sängyssä muutamia sen kohtia aivan hysteerisesti aina nukkumisyritysten välillä. Se oli todellakin absurdi elokuva, vaan samalla myös huumoria ja älytöntä gorea sisältävä pakkaus. Suositteluni.
Päivällä yritin sitten nukkua jälleen: tällä kertaa yritys palkittiin jopa nukahtamisella, vaan mukaan saatiin ahdettua epämääräinen uni. Tässä unessa juoksin pitkin lentokentän kiitorataa, ja yritin väistellä jättimäisiä putoavia lentokoneita. Sitten uni siirtyi seuraavalle tasolle, jossa minä ja tyttöystäväni kiertelimme pitkin Japanilaista kasinoa. Kävimme jonkinlaisessa paikallisessa "all you can eat"-kuppilassa, sekä puhelimme mukavia Japanilaisessa kioskissa myyvän tytön kanssa. Tutustuimme häneen jopa siinäkin määrin, että sain tämän tytön antamaan sähköpostiosoitteensa tyttöystävälleni. Tarkoitukseni oli ollut hankkia tyttöystävälleni ihan oikea Japanilainen kirjetoveri, ja tämä oli sitten onnistunut oikein hyvin.
Unen viimeinen osa muuttuikin sitten taas varsin surrealistiseksi: seisoin vanhempieni talon olohuoneessa, ja huomasin omaavani epätavallisen pitkät hiukset ! Nämä hiukset oli sidottu omituisesti eräänlaiselle nutturalle takaraivoon, ja sattumalta päätä tunnustellessani onnistuin vapauttamaan hiuksia sitovan nutturan. Siinä samalla myös vanhempani olivat ilmestyneet huoneeseen, ja aloinkin valittamaan heille hiuksieni pituutta. Ilmeisesti hiukset olivat kasvaneet liian pitkiksi tällä kertaa. Televisiossa mainostettiin myös epämääräistä Chuck Norrisin nimeä kantavaa "kahden minuutin miehekästä hiustenleikkuutta", jonka perään aloin välittömästi huutamaan. Lopuksi kuitenkin vielä vanhempieni koirat puhuivat minulle epämääräisiä, kovalla ja metallisella äänellä.
Uinuminen loppui sitten siihen, ja herätessäni olin ilmeisesti sen verran sekaisin, että kuvittelin jälleen heränneeni aamuun. Katselin kelloa, ja luulin että se lähenteli kymmentä, vaan tosiasiassa kello näytti 16:45 iltapäivällä. Tämän jälkeen nousin ylös, ja kirjoitin tämän postauksen mahdollisimman tuoreeltaan, sillä olen kuullut että mielenkiintoisia unia nähtäessä ne tulisi merkitä ylös mahdollisimman pian niiden näkemisen jälkeen. Kuulemma unet varastoituvat aivojen niihin osiin, jotka sisältävät lyhytikäistä muistia koskevat varastot, ja täten unet eivät säily tuoreina muistissa kovinkaan kauaa. Tämänkin unen muistamiseen meni kymmenen minuuttia, sillä kykenin herättyäni yhdistämään vain osia sieltä ja täältä sen tapahtumista.
Ennen kuin menin nukkumaan, niin muistan vastaanottaneeni Vaasan Yliopistosta puhelun: joku nainen soitti, ja totesi että opintotuki myönnetään, kunhan vain ensiksi lähetän heille isännöitsijäntodistuksen siitä, että asun ihan oikeasti Kauhavalla. Lupasin tehdä niin, ja toivonpa tosiaankin, että kyse ei ollut unesta.
Monday, October 09, 2006
Ai että vatsaan sattuu.
Äsken herättyäni tuolta sängyn pohjalta, vatsaa rupesi vääntämään kuin käärmettä ikään. Epäilenpä pahoin, että läheisestä kaupasta ostamani patonki saattaa olla jotenkin asiaan osallisena. Mahdollista jopa on, että kenties banaanilla maustettu jogurttikin voi olla syypää.
Anyway, minulla ei ole oikeastaan tänään mitään kerrottavaa mistään. Löysinpä muuten todella mieltä laajentavaa musiikkia tuolta mikseri.netin puolelta. Kuten tiedätte, rakkaat lukijat, olen harras nk. "huumemusiikin" ystävä, jonka hämyiseen genreen kuuluvat mm. The Doors, erilaiset Reggae-artistit, Jimi Hendrix, arabialainen musiikki sekä tämä suosittelemani kappale. Useimmiten tuolla mikserissä on todella amatöörimäistä kamaa, vaan nyt kyllä löytyi niin mieltä laajentava kappale, "Kukkamies Dub", että ei voi kuin houreissaan sitä kuunnella. Suosittelen teitä kuunteleman sen sisällön, ja muistamaan että täydellisen vapauden saavuttaminen edellyttää täydellisen ajantajun häivyttämisen.
Muistakaa tämän biisin jälkeen (tai sen aikana) mennä myöskin vierailemaan seuraaville sivuille: http://kukkamies.urli.net/.
Pohtikaa kyseisen sivun tuomaa syvällistä sanomaa ! Hengittäkää sen raikasta ilmaa keuhkoihinne, ja vapautukaa mielenne vankiloista ! Muistakaa myös tämä: Kukkalääkäri on hyvin pervo, ja haluaa aina "sitä". Kukkalääkäri on myös Kukkamiehen isän kanssa ystäviä !!
Summa Summarum = Kukkamiehen isä on samankaltainen kuin kukkalääkäri, eli tosi psykopaatti !!
Pohtikaa ja pähkäilkää näitä asioita siellä omien craniumeittenne sisässä !!
PS.
Digikameran johto jäi Kauhavalle
Äsken herättyäni tuolta sängyn pohjalta, vatsaa rupesi vääntämään kuin käärmettä ikään. Epäilenpä pahoin, että läheisestä kaupasta ostamani patonki saattaa olla jotenkin asiaan osallisena. Mahdollista jopa on, että kenties banaanilla maustettu jogurttikin voi olla syypää.
Anyway, minulla ei ole oikeastaan tänään mitään kerrottavaa mistään. Löysinpä muuten todella mieltä laajentavaa musiikkia tuolta mikseri.netin puolelta. Kuten tiedätte, rakkaat lukijat, olen harras nk. "huumemusiikin" ystävä, jonka hämyiseen genreen kuuluvat mm. The Doors, erilaiset Reggae-artistit, Jimi Hendrix, arabialainen musiikki sekä tämä suosittelemani kappale. Useimmiten tuolla mikserissä on todella amatöörimäistä kamaa, vaan nyt kyllä löytyi niin mieltä laajentava kappale, "Kukkamies Dub", että ei voi kuin houreissaan sitä kuunnella. Suosittelen teitä kuunteleman sen sisällön, ja muistamaan että täydellisen vapauden saavuttaminen edellyttää täydellisen ajantajun häivyttämisen.
Muistakaa tämän biisin jälkeen (tai sen aikana) mennä myöskin vierailemaan seuraaville sivuille: http://kukkamies.urli.net/.
Pohtikaa kyseisen sivun tuomaa syvällistä sanomaa ! Hengittäkää sen raikasta ilmaa keuhkoihinne, ja vapautukaa mielenne vankiloista ! Muistakaa myös tämä: Kukkalääkäri on hyvin pervo, ja haluaa aina "sitä". Kukkalääkäri on myös Kukkamiehen isän kanssa ystäviä !!
Summa Summarum = Kukkamiehen isä on samankaltainen kuin kukkalääkäri, eli tosi psykopaatti !!
Pohtikaa ja pähkäilkää näitä asioita siellä omien craniumeittenne sisässä !!
PS.
Digikameran johto jäi Kauhavalle
Sunday, October 08, 2006
Find music you never knew you hated
Olettekos, lukijat, katselleet Neloselta tulevaa Weeds-sarjaa ? No minä en ole.
Jo kauan ennen kuin sitä alettiin näyttämään Neloselta, niin sen mainoksissa soitettiin todella helvetillistä musaa: yksinkertaisin määritelmä tunnusmelodiasta olisi kai "pelottava mummeli kitaran kanssa yrittää ilmeisesti vonguttaa jonkinlaista protestilaulua".
Tämä protestilaulu nimeltään Little Boxes on minulle suorastaan helvetillistä kuunneltavaa. Kyseinen mummo laulussa kuulostaa vähintäänkin joltakin 1960-luvulle jääneeltä hipiltä, ja sanoitukset ovat sitten taas ihan omaa luokkaansa vammaisuudessa. En yksinkertaisesti kestä kyseistä biisiä, vaan aina jotenkin tulee pakottava tarve ruveta mäiskimään telkkaria pesäpallomailalla, kun moisen biisin kuulee. Tämä biisi on minulle äärimmäisen henkisen kidutuksen muoto, jota ilman tämäkin maailma olisi ollut parempi paikka elää.
Mikäli ette ole tätä kyseistä biisiä kuulleet, niin minäpä teen suorastaan teille sadomasokistisen palveluksen, ja postaan sen videon tänne suoraan Youtubesta:
Ei helvetti!! Nyt se alkaa taas ! Aaarrgghh !! LITTLE HOUSES MADE OUT OF TICKY-TACKY !! TICKY-TACKY-TACKY-TEI !!
AARGGHH !!
Where's my Prozac !?
Jo kauan ennen kuin sitä alettiin näyttämään Neloselta, niin sen mainoksissa soitettiin todella helvetillistä musaa: yksinkertaisin määritelmä tunnusmelodiasta olisi kai "pelottava mummeli kitaran kanssa yrittää ilmeisesti vonguttaa jonkinlaista protestilaulua".
Tämä protestilaulu nimeltään Little Boxes on minulle suorastaan helvetillistä kuunneltavaa. Kyseinen mummo laulussa kuulostaa vähintäänkin joltakin 1960-luvulle jääneeltä hipiltä, ja sanoitukset ovat sitten taas ihan omaa luokkaansa vammaisuudessa. En yksinkertaisesti kestä kyseistä biisiä, vaan aina jotenkin tulee pakottava tarve ruveta mäiskimään telkkaria pesäpallomailalla, kun moisen biisin kuulee. Tämä biisi on minulle äärimmäisen henkisen kidutuksen muoto, jota ilman tämäkin maailma olisi ollut parempi paikka elää.
Mikäli ette ole tätä kyseistä biisiä kuulleet, niin minäpä teen suorastaan teille sadomasokistisen palveluksen, ja postaan sen videon tänne suoraan Youtubesta:
Ei helvetti!! Nyt se alkaa taas ! Aaarrgghh !! LITTLE HOUSES MADE OUT OF TICKY-TACKY !! TICKY-TACKY-TACKY-TEI !!
AARGGHH !!
Where's my Prozac !?
So much trouble in the world today..
Tänään luin uutisista varsin huolestuttavan, ja samalla surullisen uutisen: Venäläinen toimittaja Anna Politkovskaja oli murhattu kotitalonsa hissiin. Kyseinen toimittaja on kirjoittanut mm. teoksia Venäjän sodista Tšetšeniassa, sekä arvostellut Vladimir Putinin hallitusta ja yleistä hallintotapaa. Ei ole siis kovinkaan vaikeaa arvata tämänkään verityön toimeksipanijaa.
Tietenkin on selvää, että tällekin rikokselle tullaan löytämään joku syyllinen, joka sitten näytösoikeudenkäynnissä tuomitaan. Selvää on kuitenkin se, että mitä varmemminkin Venäjän hallituksella on ollut kyntensä pelissä. Toisinaan tällaisissa tilanteissa minulle muistuu väkisinkin mieleen eräs lukion maantieteen kurssi, jossa opettaja totesi, että kokeessa Venäjää ei saisi merkitä kehitysmaaksi missään nimessä. Hiukan kyllä huvitti tuo ehdottomuus, ja meinasinkin kysyä, että missä mielessä Venäjä ei eroa normaalista kehitysmaasta.
Eipä tuo Venäjän touhu eroa mitenkään Neuvostoliiton ajoilta. Naamat ovat vain vaihtuneet, vaan valitettavasti päällä on edelleen sama meininki. Sikäli hiukan surkuhupaisaa, että kaikki Venäläiset jotka tuon huomaavat, vaiennettaan joko setä Kalashnikovin tai pikaisen Siperianmatkan avulla. Anna Politkosvkajakaan ei ole poikkeus.
Tietenkin on selvää, että tällekin rikokselle tullaan löytämään joku syyllinen, joka sitten näytösoikeudenkäynnissä tuomitaan. Selvää on kuitenkin se, että mitä varmemminkin Venäjän hallituksella on ollut kyntensä pelissä. Toisinaan tällaisissa tilanteissa minulle muistuu väkisinkin mieleen eräs lukion maantieteen kurssi, jossa opettaja totesi, että kokeessa Venäjää ei saisi merkitä kehitysmaaksi missään nimessä. Hiukan kyllä huvitti tuo ehdottomuus, ja meinasinkin kysyä, että missä mielessä Venäjä ei eroa normaalista kehitysmaasta.
Eipä tuo Venäjän touhu eroa mitenkään Neuvostoliiton ajoilta. Naamat ovat vain vaihtuneet, vaan valitettavasti päällä on edelleen sama meininki. Sikäli hiukan surkuhupaisaa, että kaikki Venäläiset jotka tuon huomaavat, vaiennettaan joko setä Kalashnikovin tai pikaisen Siperianmatkan avulla. Anna Politkosvkajakaan ei ole poikkeus.
8.10.2006
Kieltämättä poden jonkinasteista henkilökohtaista syyllisyyttä tämän kissan kuoleman johdosta. Mikäli en pelehtisi täällä Sipoossa vanhempieni asunnolla, tuo kissa olisi varmasti saanut ihan kunnollisen ja lämpimän kodin minun luonani Kauhavalla.
Tuon kissan menettäminen oli kyllä harmillinen tapaus. Jotenkin se on vain niin ironista, että jälleen kerran yksi kissa sattuu kuolemaan melkein käsiin, ja teoriassa se olisi ollut estettävissä ihan pienellä muutoksella. Olenkin päättänyt, että lähden kotiini Kauhavalle viikon päästä, kunhan ensiksi vahdin vanhempieni koiria heidän matkatessaan Venäjälle. "Go home, detective Thorne", kuten eräässä Hellraiser-elokuvasarjan osassakin todettiin.
Huomenna on myös kai pakko taas käydä kaupassa, sillä kaappi on melkoisen tyhjä. Vihaan käydä tässä paikallisen kylän kaupassa, sillä siellä kaikki molottavat keskenään ruotsia, ja toisekseen se on helvetinmoinen sokkelo pienine käytävineen. Minusta myös tuntuu, että aina kun kävelen sinne sisään, niin minua pidetään jotenkin silmällä. En oikein sulaudu muuhun väestöön tässä osassa Sipoota, ja kaiken lisäksi viime viikolla kaupan lähistöllä oli se salaperäinen palo pusikossakin. Pelkäänpä myös pahoin, että käteisvarojen ollessa hyvinkin olemattomat, joudun maksamaan ostokset kortilla, joka taas väkisinkin asettaa henkilöllisyyteni avoimeksi kyseisen kaupan kierolle henkilöstölle. Tämä on myös yksi syy, miksi en juurikaan pidä kortilla maksamisesta tässä osassa maata, vaan pyrin pitämään käteisvaroja aina mukanani riittävästi. Arvatkaapa tosin vain, että kuinka pitkällä on lähin käteisautomaatti täälläpäin Sipoota. It could just as well as be on the other side of the world.
Tuon kissan menettäminen oli kyllä harmillinen tapaus. Jotenkin se on vain niin ironista, että jälleen kerran yksi kissa sattuu kuolemaan melkein käsiin, ja teoriassa se olisi ollut estettävissä ihan pienellä muutoksella. Olenkin päättänyt, että lähden kotiini Kauhavalle viikon päästä, kunhan ensiksi vahdin vanhempieni koiria heidän matkatessaan Venäjälle. "Go home, detective Thorne", kuten eräässä Hellraiser-elokuvasarjan osassakin todettiin.
Huomenna on myös kai pakko taas käydä kaupassa, sillä kaappi on melkoisen tyhjä. Vihaan käydä tässä paikallisen kylän kaupassa, sillä siellä kaikki molottavat keskenään ruotsia, ja toisekseen se on helvetinmoinen sokkelo pienine käytävineen. Minusta myös tuntuu, että aina kun kävelen sinne sisään, niin minua pidetään jotenkin silmällä. En oikein sulaudu muuhun väestöön tässä osassa Sipoota, ja kaiken lisäksi viime viikolla kaupan lähistöllä oli se salaperäinen palo pusikossakin. Pelkäänpä myös pahoin, että käteisvarojen ollessa hyvinkin olemattomat, joudun maksamaan ostokset kortilla, joka taas väkisinkin asettaa henkilöllisyyteni avoimeksi kyseisen kaupan kierolle henkilöstölle. Tämä on myös yksi syy, miksi en juurikaan pidä kortilla maksamisesta tässä osassa maata, vaan pyrin pitämään käteisvaroja aina mukanani riittävästi. Arvatkaapa tosin vain, että kuinka pitkällä on lähin käteisautomaatti täälläpäin Sipoota. It could just as well as be on the other side of the world.
Odottamaton käänne
No eipä ole taas tullut mieleenkään kirjoitella mitään tänne blogin puolelle ilmeisesti (?) yli viikkoon. Syy on ollut lähinnä se, että en ole oikeastaan halunnut esim. syksyn tuoman seesteisen mielentilan johdosta tehdä yhtikäs mitään kovinkaan älyllistä.
Tämänhetkisiin huonoihin uutisiin lukeutuu tietenkin valitettavasti se, että pieni poloinen kissa, josta piti tulla ihanainen lemmikkini, on äkisti kuollut. Tämä valitettava käänne on samalla todella valitettavaa, ja tuo mieleen äkisti myös Deja Vu - ilmiön. Sattuu nimittäin olemaan niin, että kaksi edellistäkin kissaani kuolivat 6-7 vuotta sitten todella ikävillä tavoilla: hetken mietityttääkin se, että onko kenties jonkun korkeamman voiman, vaiko puhtaasti kohtalon sanelemaa, että jokainen kissa joka jotenkin liittyy minuun kokee todella ikävän kohtalon.
Todettakoon tähän loppuun, että elämän täytyy jatkua - ja samalla tavalla myös minun lopettaa tämä postaus.
Tämänhetkisiin huonoihin uutisiin lukeutuu tietenkin valitettavasti se, että pieni poloinen kissa, josta piti tulla ihanainen lemmikkini, on äkisti kuollut. Tämä valitettava käänne on samalla todella valitettavaa, ja tuo mieleen äkisti myös Deja Vu - ilmiön. Sattuu nimittäin olemaan niin, että kaksi edellistäkin kissaani kuolivat 6-7 vuotta sitten todella ikävillä tavoilla: hetken mietityttääkin se, että onko kenties jonkun korkeamman voiman, vaiko puhtaasti kohtalon sanelemaa, että jokainen kissa joka jotenkin liittyy minuun kokee todella ikävän kohtalon.
Todettakoon tähän loppuun, että elämän täytyy jatkua - ja samalla tavalla myös minun lopettaa tämä postaus.
Saturday, September 30, 2006
Pusikossa palaa
Olipa taas lähellä, etten joutunut nk. "tuleen". Ja jopa kirjaimellisesti.
Aitoon "only in Sipoo" - tyyliin lähdin tästä n. 30 minuuttia sitten läheiseen kauppaan. Tämä lähin kauppa, joka sijaitsee ehkäpä muutaman kilometrin päässä, kuuluu Sale - myymäläketjuun. Sen tuotteet ovat aivan ylihintaisia, ja hedelmätkin vaikuttavat ainakin kaksi viikkoa vanhoilta. Kauppa tunnetaankin siitä, että se myy yleensä PE - päivän ohittaneita tuotteita 30 % alennuksella. No kuitenkin, suuntasin sinne: mukaani otin repun, jonne sijoitin vaatekaappini päällä lojuvat Studia - kirjasarjan jokseenkin hyödyttömät tietosanakirjat. Niistä piti päästä eroon kauppareissun lomassa.
Lähdin sitten raahaamaan kirjoja kohti kaupan pihalla sijaitsevia lehtiroskiksia. Saapuessani pihalle, havaitsin että lehtiroskiksien takana sijaitsevassa pienessä pusikossa leijaili savupilviä kohti harmaata taivasta. Havaitsin myös liekkejä.
Lähestyin lehtiroskista, ja dumppasin nopealla ranneliikkeellä tietosanakirjat sen syövereihin. Samalla myös päätin, että liukenisin äkkiä paikalta, sillä olisi vain ajan kysymys, milloin joku sekopäisistä Sipoolaisista tulisi syyttelemään minua palon aiheuttamisesta. Sekin on nimittäin koettu, eräässä toisessa yhteydessä, vain. Lähdin kuitenkin lehtiroskiksilta pois, ja menin kauppaan sisään. Siellä kuitenkaan myyjät eivät olleet huomanneet paloa, vaan hoitelivat asioitaan tavallisen aneemisesti. Minäkin aloitin punaisen muovikorini täyttelyn kyseisen kaupan ylihinnoitetuilla tuotteilla. Vähän ajan päästä kauhistellessani kyseisen "establishmentin" hintoja, sisään saapui epämääräinen mummeli. Hän alkoi kovaan ääneen kailottamaan pihalla riehuvasta tulipalosta, jonka aikana minä poistuin kassalle. Joku kaupan myyjistä lähti vesiämpärin kanssa sammuttelemaan lehtiroskiksen takana riehuvaa paloa. Minä keräsin tavarani ja häivyin.
Riskejä ei siis otettu. Eikä niitä oikeastaan tässä vaiheessa enää pidäkään ottaa, sillä kohta muuttoilmoituksen tehtyäni karistan viimeisetkin tämän kunnan jätteet kannoiltani. Sipoo kuitenkin toimii aivan muilla, kuin yleisillä tieteellisillä luonnonlailla: sen olen huomannut täällä melkein 20 vuotta asuneena. Juuri tämän seikan johdosta en tehnyt mitään koko palon sammuttamisen hyväksi, vaan kävelin kylmästi pois. Syynä siihen oli se, että Sipoon toimii täysin Murphyn Laki - jatkumon alaisuudessa. Tästä seuraa se, että jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee. Tässä vaiheessa ei siis ole varaa minkäänlaisiin riskinottoihin.
Aitoon "only in Sipoo" - tyyliin lähdin tästä n. 30 minuuttia sitten läheiseen kauppaan. Tämä lähin kauppa, joka sijaitsee ehkäpä muutaman kilometrin päässä, kuuluu Sale - myymäläketjuun. Sen tuotteet ovat aivan ylihintaisia, ja hedelmätkin vaikuttavat ainakin kaksi viikkoa vanhoilta. Kauppa tunnetaankin siitä, että se myy yleensä PE - päivän ohittaneita tuotteita 30 % alennuksella. No kuitenkin, suuntasin sinne: mukaani otin repun, jonne sijoitin vaatekaappini päällä lojuvat Studia - kirjasarjan jokseenkin hyödyttömät tietosanakirjat. Niistä piti päästä eroon kauppareissun lomassa.
Lähdin sitten raahaamaan kirjoja kohti kaupan pihalla sijaitsevia lehtiroskiksia. Saapuessani pihalle, havaitsin että lehtiroskiksien takana sijaitsevassa pienessä pusikossa leijaili savupilviä kohti harmaata taivasta. Havaitsin myös liekkejä.
Lähestyin lehtiroskista, ja dumppasin nopealla ranneliikkeellä tietosanakirjat sen syövereihin. Samalla myös päätin, että liukenisin äkkiä paikalta, sillä olisi vain ajan kysymys, milloin joku sekopäisistä Sipoolaisista tulisi syyttelemään minua palon aiheuttamisesta. Sekin on nimittäin koettu, eräässä toisessa yhteydessä, vain. Lähdin kuitenkin lehtiroskiksilta pois, ja menin kauppaan sisään. Siellä kuitenkaan myyjät eivät olleet huomanneet paloa, vaan hoitelivat asioitaan tavallisen aneemisesti. Minäkin aloitin punaisen muovikorini täyttelyn kyseisen kaupan ylihinnoitetuilla tuotteilla. Vähän ajan päästä kauhistellessani kyseisen "establishmentin" hintoja, sisään saapui epämääräinen mummeli. Hän alkoi kovaan ääneen kailottamaan pihalla riehuvasta tulipalosta, jonka aikana minä poistuin kassalle. Joku kaupan myyjistä lähti vesiämpärin kanssa sammuttelemaan lehtiroskiksen takana riehuvaa paloa. Minä keräsin tavarani ja häivyin.
Riskejä ei siis otettu. Eikä niitä oikeastaan tässä vaiheessa enää pidäkään ottaa, sillä kohta muuttoilmoituksen tehtyäni karistan viimeisetkin tämän kunnan jätteet kannoiltani. Sipoo kuitenkin toimii aivan muilla, kuin yleisillä tieteellisillä luonnonlailla: sen olen huomannut täällä melkein 20 vuotta asuneena. Juuri tämän seikan johdosta en tehnyt mitään koko palon sammuttamisen hyväksi, vaan kävelin kylmästi pois. Syynä siihen oli se, että Sipoon toimii täysin Murphyn Laki - jatkumon alaisuudessa. Tästä seuraa se, että jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee. Tässä vaiheessa ei siis ole varaa minkäänlaisiin riskinottoihin.
Päättömät Meksikolaiset aavikolla
Eilen/tänään katselin Nelosen leffaputkea, ja sieltä tuli kerrankin kaksi ihan katsottavaa teosta: Sleepy Hollow ja Once Upon a Time in Mexico. Leffojen katselu meni kyllä aika reilustikin yli kahdentoista, ja muistan Sleepy Hollow'n päättyneen joskus lähemmäs puolta kolmea aamuyöstä.
Eipä silti, molemmat elokuvat olivat ihan katsottavaa tavaraa. Muistelisin, että tämän Meksikoon sijoittuvan toimintapätkän tekijä on sama, joka käsikirjoitti From Dusk till Dawnin Quentin Tarantinon kanssa. Kyse ei siis ollut ihan huonosta leffasta, vaikka joku kyynikkö saattaisi tietysti todeta että se oli vain amerikkalaista toimintaleffaa kaikkine kliseineen ja huonouksineen siirrettynä Meksikolaiseen ympäristöön. Kieltämättä tässä voidaan olla oikeassa, vaan minusta ainakin elokuvana se oli hyvää vaihtelua tylsille Amerikassa kyhätyille toiminnoille.
Sleepy Hollow oli myös ihan hyvä. Se ei mennyt missään vaiheessa täysin ylitse kuvatessaan mystiikalla ja noitudeella kuorrutettua 1800-luvun amerikkalaista pikkukylää, jota terrorisoi hirvittävä päätön ratsumies. Odotin elokuvan olevan kylmän tieteellisesti koko ratsumiestä lähestyvä elokuva, missä lopuksi todettaisiin jonkun kyläläisistä olleen ratsumiehen esiintymien takana: näin ei kuitenkaan ollut, vaan elokuva lähti ihan omille teilleen erilaisten noituutta ja fantasiaa sekoittavien elementtien kanssa. Ei se siis huono tekele ollut, ja tämä päähenkilökin oli suhteellisen vakuuttava kaveri.
Toinen asia, mitä olen tässä viime aikoina tutkaillut, on ollut Fallout-pelien fanisivusto, NMA. Itse olen pelisarjan suuri fani, ja pidän sitä itseoikeutetusti maailman parhaana roolipelinä huolimatta sen vanhasta iästä. Fallout - sarjaa ei tule mikään koskaan voittamaan, ei koskaan milloinkaan.
No kuitenkin, olen lueskellut läpi kyseisen paikan foorumeita, ja toisinaan olen kyllä huomannut aika vahvaakin vihaa Fallout: Tacticsin suuntaan. Kyseessähän oli siis "osa sarjaa", joka ei niinkään keskittynyt enää roolipelaamiseen, vaan kääntyi taktisen taistelun kuvaamiseen Jagged Alliance 2:n tyyliin. Se oli kuitenkin suhteellisen uskottava kahdelle emopelilleen. Koko pelin olemassaolo tietysti vihastutti faneja, ja ilmeisesti etenkin NMA:n kävijöitä. Tästä olen nyt sitten saanut lukea juttua, joka kyllä varsinkin konsoleille julkaistun Fallout: Brotherhood of Steel'n jälkeen vaikuttaa kyllä täysin väärään kohteeseen suunnatulta. Viime vuosina on myös saatu lukea uutisia Fallout 3:n valmistumisesta, joka alun hankaluuksista huolimatta (Van Buren - projekti) on saatu Bethesda Softworksin siipien alle. Tiettyjä, paikoitellen jopa sietämättömiä paineitahan tämä Bethesdalle siirtyminen on luonut, sillä tästä kolmannesta osastahan on aivan pakko tulla vähintään yhtä hyvä kun ensimmäiset - ellei jopa parempi.
Itse näen, että tämä kolmas osa on kriittinen sarjalle: se päättää, tuleeko Fallout enää nousemaan entistä paremmaksi pelisarjaksi, vai jääkö sen kaksi ensimmäistä peliä pitämään yllä sen (hyvää) muistoa muutamien huonompien jatko-osien keskellä. Vaikeaa on sanoa, että pystyykö Bethesda tekemään edes keskinkertaista jatko-osaa, sillä fanit tulevat vaatimaan siltä aivan suunnattomia. Itse odotan kuitenkin kovasti tätä kolmatta osaa, joka nyt sitten voi ilmestyä joko seuraavana vuonna, tai sitten ei. Fallout on pelisarjana ollut minulle aina elämää suurempi kokemus, ja kuultuani että Fallout 3 tulee ainakin yrityksenä olemaan jälleen puhdas roolipeli, en voi kun odottaa kämmenet hiestä märkänä.
Tulevaisuus tulee näyttämään, että onnistuuko ja ilmestyykö Fallout 3 ylipäätäänkään. Tekeillä se kuitenkin on, ja epäilemättä tietyn onnistumisen paineen alaisuudessa. Nähdäkseni, pelin onnistumisprosentit ovat Matti Nykäsen sanoja lainatakseni "fifty-sixty", eli näin vapaan kyynisesti tulkittuna se tulee olemaan huonompi kuin aikaisemmat osat. Ainakin jossain määrin. Toivonpa kuitenkin totisesti, että minut tullaan positiivisesti yllättämään.
Eipä silti, molemmat elokuvat olivat ihan katsottavaa tavaraa. Muistelisin, että tämän Meksikoon sijoittuvan toimintapätkän tekijä on sama, joka käsikirjoitti From Dusk till Dawnin Quentin Tarantinon kanssa. Kyse ei siis ollut ihan huonosta leffasta, vaikka joku kyynikkö saattaisi tietysti todeta että se oli vain amerikkalaista toimintaleffaa kaikkine kliseineen ja huonouksineen siirrettynä Meksikolaiseen ympäristöön. Kieltämättä tässä voidaan olla oikeassa, vaan minusta ainakin elokuvana se oli hyvää vaihtelua tylsille Amerikassa kyhätyille toiminnoille.
Sleepy Hollow oli myös ihan hyvä. Se ei mennyt missään vaiheessa täysin ylitse kuvatessaan mystiikalla ja noitudeella kuorrutettua 1800-luvun amerikkalaista pikkukylää, jota terrorisoi hirvittävä päätön ratsumies. Odotin elokuvan olevan kylmän tieteellisesti koko ratsumiestä lähestyvä elokuva, missä lopuksi todettaisiin jonkun kyläläisistä olleen ratsumiehen esiintymien takana: näin ei kuitenkaan ollut, vaan elokuva lähti ihan omille teilleen erilaisten noituutta ja fantasiaa sekoittavien elementtien kanssa. Ei se siis huono tekele ollut, ja tämä päähenkilökin oli suhteellisen vakuuttava kaveri.
Toinen asia, mitä olen tässä viime aikoina tutkaillut, on ollut Fallout-pelien fanisivusto, NMA. Itse olen pelisarjan suuri fani, ja pidän sitä itseoikeutetusti maailman parhaana roolipelinä huolimatta sen vanhasta iästä. Fallout - sarjaa ei tule mikään koskaan voittamaan, ei koskaan milloinkaan.
No kuitenkin, olen lueskellut läpi kyseisen paikan foorumeita, ja toisinaan olen kyllä huomannut aika vahvaakin vihaa Fallout: Tacticsin suuntaan. Kyseessähän oli siis "osa sarjaa", joka ei niinkään keskittynyt enää roolipelaamiseen, vaan kääntyi taktisen taistelun kuvaamiseen Jagged Alliance 2:n tyyliin. Se oli kuitenkin suhteellisen uskottava kahdelle emopelilleen. Koko pelin olemassaolo tietysti vihastutti faneja, ja ilmeisesti etenkin NMA:n kävijöitä. Tästä olen nyt sitten saanut lukea juttua, joka kyllä varsinkin konsoleille julkaistun Fallout: Brotherhood of Steel'n jälkeen vaikuttaa kyllä täysin väärään kohteeseen suunnatulta. Viime vuosina on myös saatu lukea uutisia Fallout 3:n valmistumisesta, joka alun hankaluuksista huolimatta (Van Buren - projekti) on saatu Bethesda Softworksin siipien alle. Tiettyjä, paikoitellen jopa sietämättömiä paineitahan tämä Bethesdalle siirtyminen on luonut, sillä tästä kolmannesta osastahan on aivan pakko tulla vähintään yhtä hyvä kun ensimmäiset - ellei jopa parempi.
Itse näen, että tämä kolmas osa on kriittinen sarjalle: se päättää, tuleeko Fallout enää nousemaan entistä paremmaksi pelisarjaksi, vai jääkö sen kaksi ensimmäistä peliä pitämään yllä sen (hyvää) muistoa muutamien huonompien jatko-osien keskellä. Vaikeaa on sanoa, että pystyykö Bethesda tekemään edes keskinkertaista jatko-osaa, sillä fanit tulevat vaatimaan siltä aivan suunnattomia. Itse odotan kuitenkin kovasti tätä kolmatta osaa, joka nyt sitten voi ilmestyä joko seuraavana vuonna, tai sitten ei. Fallout on pelisarjana ollut minulle aina elämää suurempi kokemus, ja kuultuani että Fallout 3 tulee ainakin yrityksenä olemaan jälleen puhdas roolipeli, en voi kun odottaa kämmenet hiestä märkänä.
Tulevaisuus tulee näyttämään, että onnistuuko ja ilmestyykö Fallout 3 ylipäätäänkään. Tekeillä se kuitenkin on, ja epäilemättä tietyn onnistumisen paineen alaisuudessa. Nähdäkseni, pelin onnistumisprosentit ovat Matti Nykäsen sanoja lainatakseni "fifty-sixty", eli näin vapaan kyynisesti tulkittuna se tulee olemaan huonompi kuin aikaisemmat osat. Ainakin jossain määrin. Toivonpa kuitenkin totisesti, että minut tullaan positiivisesti yllättämään.
Friday, September 29, 2006
Asiaa asian vierestä
Kuten olen tainnut viime aikoina jo todetakin, niin minun huoneeni vanhempieni talossa on nykyisin hyvinkin askeettinen. Jäjellä on enää tyhjä vaatekaappi,tyhjät kirjahyllyt, sänky sekä kirjoituspöytä jonka päällä tietokone lepää. Vein jopa konttorituolini pois tästä koneen edestä, ja nyt minun täytyy istuskella tällaisella kalsealla keittiön tuolilla. Selkä kipeytyy tuplasti nopeammin.
Yritän viettää aikaani lähinnä erilaisilla pienillä askareilla: vien viimeisiäkin turhia tavaroita pois roskikseen, ja sitten etsin vielä erilaisia keittiötarvikkeita kotiin vietäväksi. Toin kotoani kaksi kirjaa mukanani, joita yritin lueskella jo junassa: Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille ja Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä lepäävät nyt entisillä kirjahyllyillään. Molemmat kirjat ovat pitkällisiä projekteja, joita minun on pitänyt lukea, vaan enpä ole vain lähinnä jaksanut. Erityisesti Seitsemän Veljestä on näytelmän muodossa hirvittävää puuroa, joka ei oikeastaan saa minua mitenkään viihtymään. Sen murre on myös paikoitellen minulle vaikeaa ymmärtää, ja sen lisäksi aihekaan ei ole ihan omiani. Olen kuitenkin päättänyt sen lukea, ja lähinnä ainoastaan siitä syystä, että voin sanoa lukeneeni edes kourallisen Suomalaista kaunokirjallisuutta. Hemingway'n Jäähyväiset Aseille on taas hiukan kiinnostavampaa tavaraa, vaan sitäkin luen lähinnä englannin kielen taitoni ylläpitämisen johdosta. Kohta nimittäin pitäisi lähteä aloittelemaan opintoja Vaasaan Yliopistolle, ja tämän tähden on hyvä yrittää pitää kielen taitoaan edes jotenkin yllä.
Opinnoista puheenollen, en oikeastaan vieläkään ole aloittanut , tai edes käynyt opiskelupaikassani. Maksoin Ylioppilaskunnan jäsenmaksun, ja täten kirjoittauduin läsnäolevaksi. Opintojani en kuitenkaan ole vielä aloittanut, vaan olen suunnitellut lähteväni Vaasaan viimeistään kuukauden sisällä. Saapa nähdä, että mille kursseille siellä joudun näin alkuun. Odotettavissa on kuitenkin kovaa toimintaa. Kaiketi.
Näiden epämääräisten tunnustusten keskellä kuitenkin tulee syksy. Se on yhtä väistämätöntä kuin verot ja kuolema. Ennen nautin syksystä, ja sen tuomista pimeistä illoista ja sateista. Nykyisin kuitenkin syksy muistuttaa minulle väistämättäkin siitä, että täälläpäin maailmaa kesä on aivan liian lyhyt ja talvi aivan liian pitkä. Etelä-Pohjanmaalla, kotona, oli tänään ollut jo pakkastakin. Olen vasta viime vuosina alkanut arvostamaan kesää ja lämpöä, sillä mielestäni se antaa paljon kaivattua kontrastia elämäni muuten aika kylmälle ilmapiirille. It's good to feel warmth and sunshine sometimes.
Yritän viettää aikaani lähinnä erilaisilla pienillä askareilla: vien viimeisiäkin turhia tavaroita pois roskikseen, ja sitten etsin vielä erilaisia keittiötarvikkeita kotiin vietäväksi. Toin kotoani kaksi kirjaa mukanani, joita yritin lueskella jo junassa: Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille ja Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä lepäävät nyt entisillä kirjahyllyillään. Molemmat kirjat ovat pitkällisiä projekteja, joita minun on pitänyt lukea, vaan enpä ole vain lähinnä jaksanut. Erityisesti Seitsemän Veljestä on näytelmän muodossa hirvittävää puuroa, joka ei oikeastaan saa minua mitenkään viihtymään. Sen murre on myös paikoitellen minulle vaikeaa ymmärtää, ja sen lisäksi aihekaan ei ole ihan omiani. Olen kuitenkin päättänyt sen lukea, ja lähinnä ainoastaan siitä syystä, että voin sanoa lukeneeni edes kourallisen Suomalaista kaunokirjallisuutta. Hemingway'n Jäähyväiset Aseille on taas hiukan kiinnostavampaa tavaraa, vaan sitäkin luen lähinnä englannin kielen taitoni ylläpitämisen johdosta. Kohta nimittäin pitäisi lähteä aloittelemaan opintoja Vaasaan Yliopistolle, ja tämän tähden on hyvä yrittää pitää kielen taitoaan edes jotenkin yllä.
Opinnoista puheenollen, en oikeastaan vieläkään ole aloittanut , tai edes käynyt opiskelupaikassani. Maksoin Ylioppilaskunnan jäsenmaksun, ja täten kirjoittauduin läsnäolevaksi. Opintojani en kuitenkaan ole vielä aloittanut, vaan olen suunnitellut lähteväni Vaasaan viimeistään kuukauden sisällä. Saapa nähdä, että mille kursseille siellä joudun näin alkuun. Odotettavissa on kuitenkin kovaa toimintaa. Kaiketi.
Näiden epämääräisten tunnustusten keskellä kuitenkin tulee syksy. Se on yhtä väistämätöntä kuin verot ja kuolema. Ennen nautin syksystä, ja sen tuomista pimeistä illoista ja sateista. Nykyisin kuitenkin syksy muistuttaa minulle väistämättäkin siitä, että täälläpäin maailmaa kesä on aivan liian lyhyt ja talvi aivan liian pitkä. Etelä-Pohjanmaalla, kotona, oli tänään ollut jo pakkastakin. Olen vasta viime vuosina alkanut arvostamaan kesää ja lämpöä, sillä mielestäni se antaa paljon kaivattua kontrastia elämäni muuten aika kylmälle ilmapiirille. It's good to feel warmth and sunshine sometimes.
Thursday, September 28, 2006
Kuudesti laukeava
Osallistuin keskiviikkona 27.9.2006. järjestettyyn syksyn YO-kirjoitusten reaaliin tutkintoa täydentävänä kokelaana. Koko tapahtuma kyllä meni varmaan minun osaltani aika huonosti, sillä en ollut lukenut maantiedon reaaliin juurin ollenkaan. Toisin kuin olisi voinut kuvitella.
Syyni viime keväänä läpäistyn tutkinnon täydentämiseen oli yliopiston pääsykokeiden mahdollinen reputtaminen. Tarkoituksenani oli nimittäin varmistaa, että saisin sitten muutaman lisäpisteen yliopiston valintapisteisiini, mikäli en olisi sinä keväänä/kesänä sinne päässyt. Toisin kuitenkin kävi, ja kesän aikana en sitten viitsinyt enää tarttua lukion maantieteen kirjoihin + muistiinpanoihin juurikaan millään tavalla. Minulla oli myös tarkoitus kirjoittaa kuudes aine, jotta saisin ne suurin piirtein samoille linjoille kaverieni todistuksiin. Kuusi on myös parillinen luku - viime kevään viisi ei.
No joo, hassattuahan tuo tuli. Ainoa syy miksi sinne edes lähdin, oli tieto siitä että olin tyhmyyksissäni niihin ilmoittautunut, ja n. 50 € niistä maksaneena en viitsinyt oikein heittää rahaa kaivoonkaan. Saapa nähdä, että mitä tuleman pitää.
Tänään en ole oikeastaan tehnyt mitään kummempaa: olen yrittänyt laatia listaa siitä, mitä minun oikeastaan pitäisi vielä kotiin Kauhavalle. Lista on täyttynyt lähinnä erilaisilla keittiöön kuuluvilla tarvikkeilla, vaan nähtäväksi tietenkin jää, että mitä muuta vielä muistuu mieleen. Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä taas nukkumaan.. Väsy korjaa luut.
Syyni viime keväänä läpäistyn tutkinnon täydentämiseen oli yliopiston pääsykokeiden mahdollinen reputtaminen. Tarkoituksenani oli nimittäin varmistaa, että saisin sitten muutaman lisäpisteen yliopiston valintapisteisiini, mikäli en olisi sinä keväänä/kesänä sinne päässyt. Toisin kuitenkin kävi, ja kesän aikana en sitten viitsinyt enää tarttua lukion maantieteen kirjoihin + muistiinpanoihin juurikaan millään tavalla. Minulla oli myös tarkoitus kirjoittaa kuudes aine, jotta saisin ne suurin piirtein samoille linjoille kaverieni todistuksiin. Kuusi on myös parillinen luku - viime kevään viisi ei.
No joo, hassattuahan tuo tuli. Ainoa syy miksi sinne edes lähdin, oli tieto siitä että olin tyhmyyksissäni niihin ilmoittautunut, ja n. 50 € niistä maksaneena en viitsinyt oikein heittää rahaa kaivoonkaan. Saapa nähdä, että mitä tuleman pitää.
Tänään en ole oikeastaan tehnyt mitään kummempaa: olen yrittänyt laatia listaa siitä, mitä minun oikeastaan pitäisi vielä kotiin Kauhavalle. Lista on täyttynyt lähinnä erilaisilla keittiöön kuuluvilla tarvikkeilla, vaan nähtäväksi tietenkin jää, että mitä muuta vielä muistuu mieleen. Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä taas nukkumaan.. Väsy korjaa luut.
Tuesday, September 26, 2006
Laundry Service
Tulin eilen tänne Sipooseen yli viikon oleskelun jälkeen Kauhavalta. Varsinainen syyni muutaman opintoihin liittyvän jutun hoitamisen osalla tänne saapumiseen oli myös pyykkien peseminen. Sattui nimittäin niin, että ostamamme pesukone ei ilman asiantuntijan apua paikalleen mene. Se on ensinnäkin liian leveä mahtuakseen kylpyhuoneen ovesta (!) , ja toisekseen siihen tarvitaan muutamia johtoja, jotta siihen saadaan vedettyä sitten vedet. Olemme ajatelleet soittaa paikalle putkimiehen, ja sijoittaa pesukoneen keittiöön (?), sillä jostain syystä pesukoneelle tarkoitetut liitännät on sijoitettu sinne. Hiukan absurdin näköistähän tuo kieltämättä on, vaan kun vaihtoehtoina on äärimmäisen kallis tapa pesettää pyykkejään Sipoossa, taikka sitten hoitaa juttu muuten kuntoon, niin valitsen mieluiten viimeisimmän option. Kenties voisin naamioida pesukoneen jonkinlaiseksi pöydäksi äärimmäisen pitkällä pöytäliinalla, who knows..
Pääsimme myös muuttokuorminemme perille yli viikko sitten. Internetistä tulostettu "suorinta tietä vievä karttamme" muodostuikin ainoaksi kompastuskiveksi; sen ohjeet alkoivat nimittäin pahasti kusemaan Pirkkalan ja Ylöjärven kohdalla. Tämä varsin oiva kartta nimittäin neuvoi meidät saapumaan Kauhavalle Porin kautta, joka nyt vähääkään suomen tieverkkoa sen maantiedon ohella tuntevalle on hiukan väärä reitti. Hetken kiroiltuamme autossa, päätimme noudattaa puhtaasti suuntavaistoamme ja ajaa niin kauan, kunnes pääsisimme Seinäjoelle. Matkamme jatkui Ylöjärven ja Pirkkalan/Tampereen rajalla suoritetun U-käännöksen jälkeen Parkanon lävitse Jalasjärvelle. Jalasjärvi oli jo Etelä-Pohjanmaata, ja sielläkin pysähdyttiin vain juomaan kahvit ja syömään pakkopullat huoltoasemalla. Sen minkä kuitenkin pistin merkille, oli että siihen aikaan yöstä koko Jalasjärven kylä oli täynnä enimmäkseen ala-ikäisiä sekoilijoita, ja jopa epämääräinen kulkukoirakin ilmaantui jalkakäytävälle auton viereen. Toivottavasti joku noukki sen talteen.
Aina välillä tuli luettua karttaa, ja se piti 99% paikkaansa internetin ohjeisiin verrattuna. Huomautettakoon, että kartta oli vuodelta 1999, ja ainoa pieni virhe oli Seinäjoelta Lapualle johtavan tien numero, joka kartassa oli 63, ja sitten paikan päällä 66. Eräs asia mikä myös herätti kiinnostusta Eteläiselle Pohjanmaalle saavuttaessa, oli ainakin Jalasjärven suunnalta alkavien äärimmäisen hienosti valmistettujen bussipysäkkien määrä: ne olivat käsintehtyjä, maalattuja sekä katolla varustettuja lähes täydellisiä sateensuojia. Vieläkin satun tiedostamaan aivan hyvin, että täällä tuollainen pysäkki olisi vain iltasatujen aihe.
Päästyämme sitten Kauhavalle, yö sujui hyvinkin pitkälti rauhallisesti. Tavarat siirrettiin asunnolle, josta sitten hiljalleen lähdettiin tyttöystäväni kanssa nukkumaan. Reitti oli sujunut aivan odotetusti, ja ennen kaikkea hyvin. Yksi asia mikä kuitenkin tuli selväksi, varoituksistakin huolimatta, oli se että internetin hakupalveluista tulostetut "suorinta tietä perille" - kartat ovat täyttä paskaa. Suosittelen ainakin tällaisia vähän pitempiä matkoja ajaville ihan kaupoista ostettavia karttakirjoja, jotka kyllä varmasti vievät perille helpommin kuin tietoverkkojen ekvivalentit.
Nyt kuitenkin taidan toivottaa teille hyvää yötä, sillä huomenna minulla on vielä hiukan tekemistä, josta täytyy sitten kertoilla myöhemmin lisää. Todettakoon myös, että en välttämättä ehdi kirjoittelemaan kovinkaan huomattavasti tällä hetkellä, joten päivitykset saattavat viivästyä.
Pääsimme myös muuttokuorminemme perille yli viikko sitten. Internetistä tulostettu "suorinta tietä vievä karttamme" muodostuikin ainoaksi kompastuskiveksi; sen ohjeet alkoivat nimittäin pahasti kusemaan Pirkkalan ja Ylöjärven kohdalla. Tämä varsin oiva kartta nimittäin neuvoi meidät saapumaan Kauhavalle Porin kautta, joka nyt vähääkään suomen tieverkkoa sen maantiedon ohella tuntevalle on hiukan väärä reitti. Hetken kiroiltuamme autossa, päätimme noudattaa puhtaasti suuntavaistoamme ja ajaa niin kauan, kunnes pääsisimme Seinäjoelle. Matkamme jatkui Ylöjärven ja Pirkkalan/Tampereen rajalla suoritetun U-käännöksen jälkeen Parkanon lävitse Jalasjärvelle. Jalasjärvi oli jo Etelä-Pohjanmaata, ja sielläkin pysähdyttiin vain juomaan kahvit ja syömään pakkopullat huoltoasemalla. Sen minkä kuitenkin pistin merkille, oli että siihen aikaan yöstä koko Jalasjärven kylä oli täynnä enimmäkseen ala-ikäisiä sekoilijoita, ja jopa epämääräinen kulkukoirakin ilmaantui jalkakäytävälle auton viereen. Toivottavasti joku noukki sen talteen.
Aina välillä tuli luettua karttaa, ja se piti 99% paikkaansa internetin ohjeisiin verrattuna. Huomautettakoon, että kartta oli vuodelta 1999, ja ainoa pieni virhe oli Seinäjoelta Lapualle johtavan tien numero, joka kartassa oli 63, ja sitten paikan päällä 66. Eräs asia mikä myös herätti kiinnostusta Eteläiselle Pohjanmaalle saavuttaessa, oli ainakin Jalasjärven suunnalta alkavien äärimmäisen hienosti valmistettujen bussipysäkkien määrä: ne olivat käsintehtyjä, maalattuja sekä katolla varustettuja lähes täydellisiä sateensuojia. Vieläkin satun tiedostamaan aivan hyvin, että täällä tuollainen pysäkki olisi vain iltasatujen aihe.
Päästyämme sitten Kauhavalle, yö sujui hyvinkin pitkälti rauhallisesti. Tavarat siirrettiin asunnolle, josta sitten hiljalleen lähdettiin tyttöystäväni kanssa nukkumaan. Reitti oli sujunut aivan odotetusti, ja ennen kaikkea hyvin. Yksi asia mikä kuitenkin tuli selväksi, varoituksistakin huolimatta, oli se että internetin hakupalveluista tulostetut "suorinta tietä perille" - kartat ovat täyttä paskaa. Suosittelen ainakin tällaisia vähän pitempiä matkoja ajaville ihan kaupoista ostettavia karttakirjoja, jotka kyllä varmasti vievät perille helpommin kuin tietoverkkojen ekvivalentit.
Nyt kuitenkin taidan toivottaa teille hyvää yötä, sillä huomenna minulla on vielä hiukan tekemistä, josta täytyy sitten kertoilla myöhemmin lisää. Todettakoon myös, että en välttämättä ehdi kirjoittelemaan kovinkaan huomattavasti tällä hetkellä, joten päivitykset saattavat viivästyä.
Saturday, September 16, 2006
We're pulling out
The moment we've all been waiting for is at hand.
Eilen ja tänään olen melkein kellon ympäri pakannut viimeisiäkin omaisuuteni rippeitä pahvilaatikoihin Kauhavalle siirrettäväksi. Tänään pitäisi sinne asti sitten ajella. Aikaahan tuossa tietty menee, vaan pakkohan se on tehdä. Eilen kävin ostamassa kaikkea tarpeellista asunnolle, ja tuli jopa sänky ja pesukonekin hankittua. Yleisesti ottaen ne saatiin ihan halvalla. Pienenä kuriositeettina ostin punaisen matonkin eteiseen.
Nyt alkaa hiukan voimat olemaan vähissä, ja sen tiedon siivittämänä aionkin mennä tästä nukkumaan muutamaksi tunniksi. Hyvänä puolena saan kuitenkin vanhempieni kannettavan mukaan matkalle, joten ainakin DVD:tä tulee katseltua, sekä sitten myös käytettyä langatonta internettiä. Uusi puhelinnumerokin pitää hankkia !!!
Yrittäkääpä te nyt puolestanne, mikäli tätä luette, nauttia viikonlopuistanne parhaalla katsomallanne tavalla. Minä taas yritän nauttia täältä eteläisen puolen kautta läntiselle puolelle siirtymisestä auton välityksellä oikein kunnolla. Mikäli saan netin toimimaan autossa, niin saatanpa kirjoittaa tännekin jotain.
Eilen ja tänään olen melkein kellon ympäri pakannut viimeisiäkin omaisuuteni rippeitä pahvilaatikoihin Kauhavalle siirrettäväksi. Tänään pitäisi sinne asti sitten ajella. Aikaahan tuossa tietty menee, vaan pakkohan se on tehdä. Eilen kävin ostamassa kaikkea tarpeellista asunnolle, ja tuli jopa sänky ja pesukonekin hankittua. Yleisesti ottaen ne saatiin ihan halvalla. Pienenä kuriositeettina ostin punaisen matonkin eteiseen.
Nyt alkaa hiukan voimat olemaan vähissä, ja sen tiedon siivittämänä aionkin mennä tästä nukkumaan muutamaksi tunniksi. Hyvänä puolena saan kuitenkin vanhempieni kannettavan mukaan matkalle, joten ainakin DVD:tä tulee katseltua, sekä sitten myös käytettyä langatonta internettiä. Uusi puhelinnumerokin pitää hankkia !!!
Yrittäkääpä te nyt puolestanne, mikäli tätä luette, nauttia viikonlopuistanne parhaalla katsomallanne tavalla. Minä taas yritän nauttia täältä eteläisen puolen kautta läntiselle puolelle siirtymisestä auton välityksellä oikein kunnolla. Mikäli saan netin toimimaan autossa, niin saatanpa kirjoittaa tännekin jotain.
Tuesday, September 12, 2006
Spämmärien kunkku
Rupesin tässä taas tehtailemaan seuraavaa postausta, kun sivun alareunaan tuli varsin yllättävää informaatiota. Tässäpä kokonaisuudessaan hauska muistutus:
Blogger's spam-prevention robots have detected that your blog has characteristics of a spam blog. (What's a spam blog?) Since you're an actual person reading this, your blog is probably not a spam blog. Automated spam detection is inherently fuzzy, and we sincerely apologize for this false positive.
Before we can turn off mandatory word verification on your posts we'll need to have a human review your blog and verify that it is not a spam blog. Please fill out the form below to get a review.
"Has the characteristics of a spam blog" ?? Liekö sitten viime päivien Youtuben videoiden postailu luettaisiin Bloggerin "robottien" mukaan spämmiksi, en tiedä. Hiukan outoa tämä kyllä nyt taas on ollut, niin. Tai, sitten joku "mukava anarkisti" on ilmaantunut blogiini, ja Smash Asem - juttujen johdosta päättänyt paina "flag as inappropriate" - nappia tuolta ylhäällä sijaitsevasta palkista. Either way, this puzzles me greatly.
No jopas jotakin..
Minun pitäisi varmaan tässä postauksessani nyt käsitellä yhä lisää Smash Asem - tapahtuman jälkimaininkeja. Jopa Vihreiden nuorten ja opiskelijaliiton (liekö samaan organisaatioon kuuluva ekologisen elämän jatke?) puheenjohtaja oli käynyt blogissani (!) kommentoimassa edellistä postaustani. Haluan kuitenkin kiittää eriävästä mielipiteestä kommentissasi.
Politiikkaahan minä en enää kovinkaan mielelläni tässä blogissa puhele. Yksi syy siihen on, että mikäli alkaa liian railakkaasti omia kantojaan näinkin julkisesti puolustelemaan, kestää tasan viisi minuuttia, jonka jälkeen paikalle räjähtää blogia seuramaan vaikka minkälaista ainesta. Vaikka nautinkin toisinaan erilaisen palautteen saamisesta, niin tunnen kuitenkin, että Smash Asem - tapahtuman turvajärjestelyistä yms. seikoista kirjoitteleminen tuo paikalle hyvin äkkiä sellaista ainesta, jonka kommentteja en yksinkertaisesti välitä kuulla. Jätettäköön tämän viime viikonlopun mielenilmauksen pohdinta tähän, ja siirryttäköön perinteisesti yksinkertaiseen päivänjärjestykseen.
Politiikkaahan minä en enää kovinkaan mielelläni tässä blogissa puhele. Yksi syy siihen on, että mikäli alkaa liian railakkaasti omia kantojaan näinkin julkisesti puolustelemaan, kestää tasan viisi minuuttia, jonka jälkeen paikalle räjähtää blogia seuramaan vaikka minkälaista ainesta. Vaikka nautinkin toisinaan erilaisen palautteen saamisesta, niin tunnen kuitenkin, että Smash Asem - tapahtuman turvajärjestelyistä yms. seikoista kirjoitteleminen tuo paikalle hyvin äkkiä sellaista ainesta, jonka kommentteja en yksinkertaisesti välitä kuulla. Jätettäköön tämän viime viikonlopun mielenilmauksen pohdinta tähän, ja siirryttäköön perinteisesti yksinkertaiseen päivänjärjestykseen.
Monday, September 11, 2006
Mielipiteeni 9.9.2006 Smash Asem - tapahtumasta
Tämä Kiasman ja sen lähiympäristössä käydyn pienimuotoisen järjestyshäiriön selvittelystä on vähintäänkin tullut aikamoinen juttu. Itse en tietenkään tapahtumaan ihan omankin (varsin vahvan) itsesuojeluvaiston perusteella mennyt, vaan jotakin voin minäkin yksityisenä kansalaisena siitä sanoa.
Lähtökohtahan oli ilmeisesti se, että tämä "Smash Asem" - järjestö tjsp. oli ilmoittanut jo ihan alkuun haluavansa aiheuttaa sekasortoa Helsingin kaduilla. Tätä sanomaa ruokki heidän kotisivuillaan samaisen julistuksen yhteydessä esiintyvät valokuvat erilaisista kansainvälisistä mellakoista. Selvää oli myös se, että kun tällaisesta tapahtumasta uskallettiin näinkin avoimesti ilmoittaa, niin tietysti virkavallan tuli reagoida vahvimmalla tavallaan: käsittääkseni varsinkin pohjoismaisten valtioiden muistissa on vuoden 2001 Göteborgin mellakat, jossa niin julkista kuin yksityistäkin omaisuutta tuhoutui huomattava määrä. Ilmeisenä virheenä tuolloin oli se, että poliisi ei reagoinut kyseiseen "rauhanomaiseen mielenosoitukseen" tarpeeksi ajoissa riittävällä voimalla. Suomessa ei selvästikään haluttu toistaa tätä Göteborgin virhettä, ja täten tietysti varustauduttiin asianmukaisella voimalla, ottaen huomioon mieltäänosoittavien anarkistien maineen. Se seikka, mikä varmasti myös lisäsi potentiaaliseen mellakkaan varustautumista, oli se tieto että yleensä kaikenlaisissa anarkistien tapahtumissa poliisia on tarvittu - eikä ihan syyttäkään.
Kun nyt alkutilanne on tällainen, missä ilmoitetaan nk. "heti kättelyssä", että mielenosoitus ei tule olemaan väkivallaton, ja ottaen huomioon anarkistien maineen, niin voidaanko tätä poliisin varustautumista todella liioitella ? Mielestäni niin ei voida tehdä, sillä tapahtumaan tiedettiin ilmaantuvan myös anarkistisia elementtejä ulkomailta tukemaan tätä sekasorron harjoittamista. Poliisi siis varautui kaikkeen.
Kun mielenosoitus sitten alkoi, niin onneksi varsinaista ja laajamittaista mellakkaa ei onneksi syntynytkään. Selvästi anarkistit olivat aliarvioineet poliisin toimet, ja huomattuaan poliisin suurehkot turvajärjestelyt, uskoisin että moneltakin taisi jäädä halut riehumiseen sikseen. Pieniä joukkoja kuitenkin alkoi rähisemään paikalla heti virkavallan huomattuaan. Poliisi ilmeisesti sulki katuja paikalla, ja pyrki pitämään koko Smash Asem - tapahtuman yhden suljetun ringin sisässä. Se mikä kuitenkin vaikeutti asiaa, oli mm. tapahtumalle täysin ulkopuolisten päätyminen ringin sisälle. Tämä nyt tietysti on valitettavaa; kuitenkin otettaessa huomioon, että meneminen tapahtumaan joka aika varmasti äityy väkivaltaiseksi, on hiukan arveluttavaa ylipäätäänkään. Tarvitseeko mennä nk. "keskelle tulta", kun tietää väkivaltaisuuksien puhkeavan aivan vuorenvarmasti ? Mielestäni tällaisessa tapauksessa ei ainakaan kannattaisi mennä lähellekään aluetta, jolla aivan varmasti tullaan aiheuttamaan häiriöitä, ja sekaan joutuminen on todennäköistä.
Nythän on ollut paljon keskustelua myös siitä, että oliko poliisi neuvotteluyhteydessä kyseisten anarkistien johdon kanssa. Poliisia on syytetty siitä, että se ei käyttänyt keskusteluyhteyttään, vaan jyräsi päälle. Mikä tulee tässäkin tapauksessa ottaa huomioon, on se että käsittääkseni kyseisillä anarkistien johtohahmoilla ei välttämättä ole mitään käskyvaltaa koko joukkoon. Ei siis ole mitenkään varmaa, ettäkö koko epämääräinen ryhmä olisi totellut millään tavalla. Anarkismiin ei käsittääkseni kuulu mitenkään minkäänlaisen esivallan tottelu - ja tuskinpa tässäkään tapauksessa omia oltaisi kuultu.
Huomasin myös muutamissa tapahtumaa kuvaavissa videopätkissä, että monet rähinöitsijöistä aivan tahallaan provosoi poliisia mm. lyömällä heitä mellakkakilpiin ja huutelemalla asiattomuuksia. Tämän jälkeen kuitenkin on sitten valitettu, kuinka mielenosoittajia pidätettiin mukamas ilman minkäänlaista näyttöä yms.
Näin loppukommentiksi totean, että en voi tajuta poliisin varustautumista kohtaan osoitettua kritiikkiä, ottaen huomioon että tapahtuman oli tarkoitus olla sen järjestäjienkin puolesta jo väkivaltainen. Käsittääkseni tällaisissa tilanteissa ei voida ottaa riskejä, ja mikäli paikalle eksyy tapahtuman ulkopuolisia, niin itseään saa ikävä kyllä syyttää, mikäli selvistä varoituksista huolimatta sinne päätyy.
Lähtökohtahan oli ilmeisesti se, että tämä "Smash Asem" - järjestö tjsp. oli ilmoittanut jo ihan alkuun haluavansa aiheuttaa sekasortoa Helsingin kaduilla. Tätä sanomaa ruokki heidän kotisivuillaan samaisen julistuksen yhteydessä esiintyvät valokuvat erilaisista kansainvälisistä mellakoista. Selvää oli myös se, että kun tällaisesta tapahtumasta uskallettiin näinkin avoimesti ilmoittaa, niin tietysti virkavallan tuli reagoida vahvimmalla tavallaan: käsittääkseni varsinkin pohjoismaisten valtioiden muistissa on vuoden 2001 Göteborgin mellakat, jossa niin julkista kuin yksityistäkin omaisuutta tuhoutui huomattava määrä. Ilmeisenä virheenä tuolloin oli se, että poliisi ei reagoinut kyseiseen "rauhanomaiseen mielenosoitukseen" tarpeeksi ajoissa riittävällä voimalla. Suomessa ei selvästikään haluttu toistaa tätä Göteborgin virhettä, ja täten tietysti varustauduttiin asianmukaisella voimalla, ottaen huomioon mieltäänosoittavien anarkistien maineen. Se seikka, mikä varmasti myös lisäsi potentiaaliseen mellakkaan varustautumista, oli se tieto että yleensä kaikenlaisissa anarkistien tapahtumissa poliisia on tarvittu - eikä ihan syyttäkään.
Kun nyt alkutilanne on tällainen, missä ilmoitetaan nk. "heti kättelyssä", että mielenosoitus ei tule olemaan väkivallaton, ja ottaen huomioon anarkistien maineen, niin voidaanko tätä poliisin varustautumista todella liioitella ? Mielestäni niin ei voida tehdä, sillä tapahtumaan tiedettiin ilmaantuvan myös anarkistisia elementtejä ulkomailta tukemaan tätä sekasorron harjoittamista. Poliisi siis varautui kaikkeen.
Kun mielenosoitus sitten alkoi, niin onneksi varsinaista ja laajamittaista mellakkaa ei onneksi syntynytkään. Selvästi anarkistit olivat aliarvioineet poliisin toimet, ja huomattuaan poliisin suurehkot turvajärjestelyt, uskoisin että moneltakin taisi jäädä halut riehumiseen sikseen. Pieniä joukkoja kuitenkin alkoi rähisemään paikalla heti virkavallan huomattuaan. Poliisi ilmeisesti sulki katuja paikalla, ja pyrki pitämään koko Smash Asem - tapahtuman yhden suljetun ringin sisässä. Se mikä kuitenkin vaikeutti asiaa, oli mm. tapahtumalle täysin ulkopuolisten päätyminen ringin sisälle. Tämä nyt tietysti on valitettavaa; kuitenkin otettaessa huomioon, että meneminen tapahtumaan joka aika varmasti äityy väkivaltaiseksi, on hiukan arveluttavaa ylipäätäänkään. Tarvitseeko mennä nk. "keskelle tulta", kun tietää väkivaltaisuuksien puhkeavan aivan vuorenvarmasti ? Mielestäni tällaisessa tapauksessa ei ainakaan kannattaisi mennä lähellekään aluetta, jolla aivan varmasti tullaan aiheuttamaan häiriöitä, ja sekaan joutuminen on todennäköistä.
Nythän on ollut paljon keskustelua myös siitä, että oliko poliisi neuvotteluyhteydessä kyseisten anarkistien johdon kanssa. Poliisia on syytetty siitä, että se ei käyttänyt keskusteluyhteyttään, vaan jyräsi päälle. Mikä tulee tässäkin tapauksessa ottaa huomioon, on se että käsittääkseni kyseisillä anarkistien johtohahmoilla ei välttämättä ole mitään käskyvaltaa koko joukkoon. Ei siis ole mitenkään varmaa, ettäkö koko epämääräinen ryhmä olisi totellut millään tavalla. Anarkismiin ei käsittääkseni kuulu mitenkään minkäänlaisen esivallan tottelu - ja tuskinpa tässäkään tapauksessa omia oltaisi kuultu.
Huomasin myös muutamissa tapahtumaa kuvaavissa videopätkissä, että monet rähinöitsijöistä aivan tahallaan provosoi poliisia mm. lyömällä heitä mellakkakilpiin ja huutelemalla asiattomuuksia. Tämän jälkeen kuitenkin on sitten valitettu, kuinka mielenosoittajia pidätettiin mukamas ilman minkäänlaista näyttöä yms.
Näin loppukommentiksi totean, että en voi tajuta poliisin varustautumista kohtaan osoitettua kritiikkiä, ottaen huomioon että tapahtuman oli tarkoitus olla sen järjestäjienkin puolesta jo väkivaltainen. Käsittääkseni tällaisissa tilanteissa ei voida ottaa riskejä, ja mikäli paikalle eksyy tapahtuman ulkopuolisia, niin itseään saa ikävä kyllä syyttää, mikäli selvistä varoituksista huolimatta sinne päätyy.
Sunday, September 10, 2006
Recycler
Tässä päivänä eräänä matkustelin junalla kotoa Kauhavalta Helsinkiin, kun junaan oli valitettavasti eksynyt harvinaisen omituinen tapaus. Tämä mieshenkilö oli selvästi eksoottisemmasta päästä, pälvikaljulla ja harvinaisen halvoilla aurinkolaseilla varustettu kiharatukkainen kaveri. Jos hän ei olisi ollut tällaisessa ympäristössä, niin olisin hyvinkin voinut kuvitella moisen kaverin myyvän kalaa Ateenan torilla.
Hah, no juuri sieltähän tuo oli tänne lentänytkin. Tämä kovaääninen Kreikkalainen mies oli ilmeisesti lähtenyt Vaasasta Helsinkiin, ja nyt sitten oli meidän kaikkien iloksemme sijoitettu samaan junaan sekoilemaan omiaan. Tämä kovaääninen kaveri alkoi puhumaan takanani istuvalle Virolaiselle opiskelijalle, ja vieläpä todella pistävällä nationalistella korostuksella. Hän jauhoi kolme tuntia asiaa siitä, kuinka Kreikkalainen kulttuuri ja yleinen sivistys oli tämän planeetan korkeinta mahdollista elämää - koskaan. Hänen mukaansa Euroopalla ei olisi yhtään mitään, mikäli Kreikkalaiset ottaisivat kaiken antamansa pois. Huvittuneena kuuntelin hänen tarinoitaan, ja välillä kyllä teki mieli kysäistä, että mitähän nationalistista paskaa kyseiselle miekkoselle olikaan oikein syötetty.
Asiaa tuli niin Neuvostoliiton avaruus-ohjelmasta, filosofeista, ruoasta, Eurooppalaisista kielistä kuin sitten Vironkin itsenäisyydestä. Minua moinen ilmestys lähinnä ihmetytti, ja samalla huvitti, kuten aikaisemmin totesinkin. En ole nimittäin vähään aikaan tavannut niin ideologisesti yksipuolista, oikeastaan jopa maailmankatsomukseltaan täysin sokeaa ihmistä. Tämä oli siis harvinaista herkkua, jota voisi aivan helposti verrata esim. nk. "tulipalokommunistiin" taikka sitten äärimmäisen vannoutuneeseen natsiin.
Nyt kuitenkin jätän tämän keskustelun tähän, ja lähden haukkaamaan hiukan raitista ilmaa..
Hah, no juuri sieltähän tuo oli tänne lentänytkin. Tämä kovaääninen Kreikkalainen mies oli ilmeisesti lähtenyt Vaasasta Helsinkiin, ja nyt sitten oli meidän kaikkien iloksemme sijoitettu samaan junaan sekoilemaan omiaan. Tämä kovaääninen kaveri alkoi puhumaan takanani istuvalle Virolaiselle opiskelijalle, ja vieläpä todella pistävällä nationalistella korostuksella. Hän jauhoi kolme tuntia asiaa siitä, kuinka Kreikkalainen kulttuuri ja yleinen sivistys oli tämän planeetan korkeinta mahdollista elämää - koskaan. Hänen mukaansa Euroopalla ei olisi yhtään mitään, mikäli Kreikkalaiset ottaisivat kaiken antamansa pois. Huvittuneena kuuntelin hänen tarinoitaan, ja välillä kyllä teki mieli kysäistä, että mitähän nationalistista paskaa kyseiselle miekkoselle olikaan oikein syötetty.
Asiaa tuli niin Neuvostoliiton avaruus-ohjelmasta, filosofeista, ruoasta, Eurooppalaisista kielistä kuin sitten Vironkin itsenäisyydestä. Minua moinen ilmestys lähinnä ihmetytti, ja samalla huvitti, kuten aikaisemmin totesinkin. En ole nimittäin vähään aikaan tavannut niin ideologisesti yksipuolista, oikeastaan jopa maailmankatsomukseltaan täysin sokeaa ihmistä. Tämä oli siis harvinaista herkkua, jota voisi aivan helposti verrata esim. nk. "tulipalokommunistiin" taikka sitten äärimmäisen vannoutuneeseen natsiin.
Nyt kuitenkin jätän tämän keskustelun tähän, ja lähden haukkaamaan hiukan raitista ilmaa..
Saturday, September 09, 2006
Taloudellinen elpyminen
Syksy jatkuu ainakin täälläpäin maata todella korkealla tuulella ja vesisateilla. Kylmäkin on.
Huuto.netin kaupat ovat sen sijaan alkaneet sujua ihan kohtuullisesti. Hiljalleen, mutta suhteellisen varmasti rahaa näyttää tulevan. Ainoa asia mikä kuitenkin varjostaa tätä elpymistä, on tämänhetkinen tilanne, jossa lähettämättä olevia paketteja lojuu kaksi kappaletta odottamassa. Ensimmäinen tietysti kuuluu tälle epämääräiselle Saksalaiselle naiselle, joka vihdoinkin jopa vastasi sähköposteihini. Hän pyysi minulta IBAN/BIC - tilinumeroni, jotka hänelle sitten lähetin. Kävi kuitenkin niin, että tämän jälkeen kyseisestä naisesta ei ole kuulunut yhtikäs mitään (taaskaan). Toinen tapaus taas on myös (!) nainen, vaikkakin Joensuusta. Tämä nainen huusi hintavaraukseni alle, vaan sovimme kuitenkin kaupat hänen kanssaan. Kävi sitten kuitenkin niin, että hän ilmoitti maksavansa tuotteen heti seuraavana arkipäivänä - maksua ei kuitenkaan kuulunut. Nyt tämä Joensuulainen on päättänyt sitten aloittaa myöskin täydellisen mykkäkoulun, johon minä reagoin antamalla hänelle neutraalin palautteen. Olisin antanut negatiivisenkin, vaan alle HV:n kaupoista kun sitä ei voi tehdä. Se mikä tässä tapauksessa toimii kuitenkin varoittavana esimerkkinä, on tämän Joensuulaisen naisen täydellinen palautteettomuus: hän on siis aivan täydellisen uusi käyttäjä, ja potentiaalisesti jopa huijari. Useinhan huijareilla - ainakin aloittelevilla sellaisilla - on juuri tämä nollapalautteisuus hyvänä varoittimena.
Oli miten oli, niin 30 € saatavia puuttuu. Vittumaisinta onkin, että joudun nyt pitämään näitä valmiiksi pakattuja tuotteita täällä odottelemassa, huolimatta tapahtumien kulusta. Olenkin nyt päättänyt, että näiden tapauksien jälkeen - ihan pakkausmateriaalin säästämisen vuoksi - en aio enää pakata mitään tavaraa, kunnes näen rahat tililläni. Ja mikäli tuon Saksalaisen naisen rahoja ei maanantaihin mennessä ala näkymään, niin pudotetaanpa nega moisen paskiaisen tilille. Minä en ole mikään panttilainaamo.
Ne hyvät uutiset ?
Vastoin odotuksia, niin hyviäkin uutisia on. Nämä minun kauppaamani video-kasetit ovat saaneet peräänsä ihan mukavasti ihmisiä. Viisi ihmistä on niistä nyt taistellut, ja odotettavissa kaiketi on, että hinta saattaa nousta entisestäänkin. Ihan täyteen pilkkahintaan elokuvat eivät siis mene kaupaksi. Edes jotakin on saatavissa, siis.
Joku oli myös huutanut minulta tavaraa 15€:n arvosta. Ja sehän on hyvä se.
Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä pesemään pyykkiä.
Huuto.netin kaupat ovat sen sijaan alkaneet sujua ihan kohtuullisesti. Hiljalleen, mutta suhteellisen varmasti rahaa näyttää tulevan. Ainoa asia mikä kuitenkin varjostaa tätä elpymistä, on tämänhetkinen tilanne, jossa lähettämättä olevia paketteja lojuu kaksi kappaletta odottamassa. Ensimmäinen tietysti kuuluu tälle epämääräiselle Saksalaiselle naiselle, joka vihdoinkin jopa vastasi sähköposteihini. Hän pyysi minulta IBAN/BIC - tilinumeroni, jotka hänelle sitten lähetin. Kävi kuitenkin niin, että tämän jälkeen kyseisestä naisesta ei ole kuulunut yhtikäs mitään (taaskaan). Toinen tapaus taas on myös (!) nainen, vaikkakin Joensuusta. Tämä nainen huusi hintavaraukseni alle, vaan sovimme kuitenkin kaupat hänen kanssaan. Kävi sitten kuitenkin niin, että hän ilmoitti maksavansa tuotteen heti seuraavana arkipäivänä - maksua ei kuitenkaan kuulunut. Nyt tämä Joensuulainen on päättänyt sitten aloittaa myöskin täydellisen mykkäkoulun, johon minä reagoin antamalla hänelle neutraalin palautteen. Olisin antanut negatiivisenkin, vaan alle HV:n kaupoista kun sitä ei voi tehdä. Se mikä tässä tapauksessa toimii kuitenkin varoittavana esimerkkinä, on tämän Joensuulaisen naisen täydellinen palautteettomuus: hän on siis aivan täydellisen uusi käyttäjä, ja potentiaalisesti jopa huijari. Useinhan huijareilla - ainakin aloittelevilla sellaisilla - on juuri tämä nollapalautteisuus hyvänä varoittimena.
Oli miten oli, niin 30 € saatavia puuttuu. Vittumaisinta onkin, että joudun nyt pitämään näitä valmiiksi pakattuja tuotteita täällä odottelemassa, huolimatta tapahtumien kulusta. Olenkin nyt päättänyt, että näiden tapauksien jälkeen - ihan pakkausmateriaalin säästämisen vuoksi - en aio enää pakata mitään tavaraa, kunnes näen rahat tililläni. Ja mikäli tuon Saksalaisen naisen rahoja ei maanantaihin mennessä ala näkymään, niin pudotetaanpa nega moisen paskiaisen tilille. Minä en ole mikään panttilainaamo.
Ne hyvät uutiset ?
Vastoin odotuksia, niin hyviäkin uutisia on. Nämä minun kauppaamani video-kasetit ovat saaneet peräänsä ihan mukavasti ihmisiä. Viisi ihmistä on niistä nyt taistellut, ja odotettavissa kaiketi on, että hinta saattaa nousta entisestäänkin. Ihan täyteen pilkkahintaan elokuvat eivät siis mene kaupaksi. Edes jotakin on saatavissa, siis.
Joku oli myös huutanut minulta tavaraa 15€:n arvosta. Ja sehän on hyvä se.
Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä pesemään pyykkiä.
Smash ASEM:sta
Tänään Helsingissä pääsee käyntiin ASEM-huippukokouksen varjoksi pystytetty nk. "Smash ASEM" - tapahtuma. Tapahtuman organisoivat mm. anarkistiset tahot, jotka ovat jo ilmoittaneet aiheuttavansa Helsingin kaduilla sekasortoa. Kuulemma tapahtuman takana olisi jollakin tavalla osoittaa mieltä Kiinan maataloustyöläisten huonoja oloja kohtaan, vaan minusta juuri Helsingin kaduille tämänlaisen toiminnan tuominen on kyllä hiukan epämääräistä.
Lähtökohtana siis näyttää olevan se, että tappelemaanhan sinne on tultu. Poliisikin on kieltämättä varautunut tähän jo siinä määrin hyvin, että moiset anarkistit ovat aikeistaan jo ilmoitelleet. Itse en kuitenkaan varsinaisesti näe mitään järkeä tällaisessa "mielenosoittamisessa", missä ensinnäkin osoitetaan mieltä aivan väärällä maaperällä. Eikö anarkistien pitäisi mielumminkin siirtyä ihan Kiinan maaperälle heiluttelemaan mailojaan & särkemään ikkunoita ? Mitä tekemistä yksityisen ja julkisen omaisuuden tuhoamisella on näiden maatyöläisten olojen parantamisella Suomessa ? Minusta tällaiset tapahtumat, jotka vielä aivan suorasti haluavat aiheuttaa vahinkoa, eivät ole mistään kotoisin.
Ymmärrän tietysti, että maailmamme on menossa entistä nopeampaa tahtia kohti huonompaa ja huonompaa. Tämä tietysti pitää tuoda julki, vaan en kuitenkaan usko, että tälle aatteelle aivan merkityksettömän omaisuuden tuhoaminen on se ratkaisu. En ymmärrä, että mikseivät anarkistit pyri esim. iskemään näiden pahojen suuryhtiöiden konttoreihin ja toimistoihin ? Mikseivät anarkistit lennä välittömästi Kiinan maaseudulle protestoimaan vallitsevaa tilannetta ? Kuinka moni näistä anarkisteista itse asiassa on käynyt Kiinassa ?
Uskonpa, että tällaisessakin "anarkistisessa toiminnassa" on kyse muutaman viisaan ja typerän lauman suhteesta. Anarkistit saavat varmasti riveihinsä epävarmoja ja yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä nuoria, jotka saavat niin henkistä kuin fyysistäkin voimaa liittyessään moiseen joukkoon. Yhteiskunnallisia epäkohtia sekä mahdollisia yksityiselämän patoumia on helppo purkaa väkivaltaisesti tällaisessa tapahtumassa. Ja mikä helpointa, puhtaan väkivaltaisen riehumisen ja tuhoamisen päälle voidaan kietoa hieno ja humaani aate köyhien tai kaltoin kohdeltujen ihmisten asian auttamisesta. ani mukavaa iltaa, ja muille alueella liikkuville varovaisuutta.
Tänään iltapäivällä nuo "kaltoinkohdeltujen asialla" olevat sitten aloittelevat. Toivonpa totisesti, että Helsingin poliisi onnistuu pistämään muutamat näistä sekopäistä aisoihin. Ulkona liikkuville rauhanomaisille mielenosoittajille toivon puolest
Lähtökohtana siis näyttää olevan se, että tappelemaanhan sinne on tultu. Poliisikin on kieltämättä varautunut tähän jo siinä määrin hyvin, että moiset anarkistit ovat aikeistaan jo ilmoitelleet. Itse en kuitenkaan varsinaisesti näe mitään järkeä tällaisessa "mielenosoittamisessa", missä ensinnäkin osoitetaan mieltä aivan väärällä maaperällä. Eikö anarkistien pitäisi mielumminkin siirtyä ihan Kiinan maaperälle heiluttelemaan mailojaan & särkemään ikkunoita ? Mitä tekemistä yksityisen ja julkisen omaisuuden tuhoamisella on näiden maatyöläisten olojen parantamisella Suomessa ? Minusta tällaiset tapahtumat, jotka vielä aivan suorasti haluavat aiheuttaa vahinkoa, eivät ole mistään kotoisin.
Ymmärrän tietysti, että maailmamme on menossa entistä nopeampaa tahtia kohti huonompaa ja huonompaa. Tämä tietysti pitää tuoda julki, vaan en kuitenkaan usko, että tälle aatteelle aivan merkityksettömän omaisuuden tuhoaminen on se ratkaisu. En ymmärrä, että mikseivät anarkistit pyri esim. iskemään näiden pahojen suuryhtiöiden konttoreihin ja toimistoihin ? Mikseivät anarkistit lennä välittömästi Kiinan maaseudulle protestoimaan vallitsevaa tilannetta ? Kuinka moni näistä anarkisteista itse asiassa on käynyt Kiinassa ?
Uskonpa, että tällaisessakin "anarkistisessa toiminnassa" on kyse muutaman viisaan ja typerän lauman suhteesta. Anarkistit saavat varmasti riveihinsä epävarmoja ja yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä nuoria, jotka saavat niin henkistä kuin fyysistäkin voimaa liittyessään moiseen joukkoon. Yhteiskunnallisia epäkohtia sekä mahdollisia yksityiselämän patoumia on helppo purkaa väkivaltaisesti tällaisessa tapahtumassa. Ja mikä helpointa, puhtaan väkivaltaisen riehumisen ja tuhoamisen päälle voidaan kietoa hieno ja humaani aate köyhien tai kaltoin kohdeltujen ihmisten asian auttamisesta. ani mukavaa iltaa, ja muille alueella liikkuville varovaisuutta.
Tänään iltapäivällä nuo "kaltoinkohdeltujen asialla" olevat sitten aloittelevat. Toivonpa totisesti, että Helsingin poliisi onnistuu pistämään muutamat näistä sekopäistä aisoihin. Ulkona liikkuville rauhanomaisille mielenosoittajille toivon puolest
Friday, September 08, 2006
Pitkällistä keskustelua
Katselin tässä tänään elokuvan Fahrenheit 451, joka teki minuun kyllä jonkinlaisen vaikutuksenkin. Tämä joskus 1970-luvulla valmistettu teos kertoo tulevaisuudesta, jossa kirjallisuus on kielletty, ja sen tilalle tarjotaan täysin päätöntä television roskaviihdettä. Kirjallisuutta koskevaa kieltoa valvotaan viranomaisten taholta, joihin päähenkilökin kuuluu; hänen tehtävänään on "palomiehenä" etsiä ja polttaa kirjoja, ja samalla pistää tuleen moisten "rosvojen" talot. Elokuvassa seurataankin hiljalleen päähenkilön matkaa tämän dystopisen tulevaisuuden kautta nk. "salalukijaksi", joka alkaa hiljalleen sivistämään itseään moisen tietämättömyyden keskellä.
Onhan tämä alunperinkin jo kirjallinen teos kieltämättä hiukan tulevaisuuden uhkakuvienkin johdosta hieman vanhentunut, vaan ajatusleikkinähän se toimii aivan mainiosti. Itse mietinkin, että mitähän jos tällainen maailma olisikin nimenomaan tätä hetkeä: minut tunnetaan lähipiirissäni aika huomattavana kirjallisuuden eri lajien kuluttajana, joten uskoisinpa että minua saattaisi odottaa aikamoinen kohtalo kirjahyllyjeni ohella. Uskonpa kuitenkin, että Fahrenheit 451 ei teoksena pyri olemaan varsinainen "näin tulee käymään ellette.." - varoitus esim. erilaisten modernien katastrofielokuvien tapaan, vaan pikemminkin se pyrki näyttämään ihmisille median, ja erityisesti television kasvavan vallan pääasiallisena viihteen kuin tiedonkin välineenä, olevan niin ihmisen kehitykselle kuin yleiselle ajatusmaailmallekin kuolettavaa.
Yksi kohtaus elokuvasta, joka varmasti jäi eniten mieleen, oli palomiesten löytämä suuri kirjasto vanhan naisen kellarista. Palomiehet tietysti pistivät moisen kokoelman tuleen, ja siinä samalla kirjastoa pitänyt vanha nainenkin poltettiin mukana. Hän päätti jäädä kirjojen keskelle miesten pumpatessa bensaa ympärille. Tyynesti nainen katseli murhaajiaan liekkien keskeltä.
Muita uutisia
Sain sattumalta käsiini James W. Kunetkan ja Whitley Strieberin teoksen Warday suomennoksen. Kirja oli ihan suhteellisen hyväkuntoinen teos niin sisällöltään kuin ulkonäöltäänkin, joten tilaisuuden tullen päätin sen sitten itselleni ottaa, kun kerran ilmaiseksi annettiin. Yleensä kuitenkin vaalin sitä, että kirjahyllyssäni olisi mahdollisimman hyväkuntoisia teoksia, sillä mitään en totta puhuen vihaa eniten tällä alalla, kuin nuhjuisia ja huonokuntoisia teoksia. Ne aistivat minulle sitä, että henkilöt joilla teos on ennen ollut, eivät ole piitanneet siitä tuon taivaallista. Tästä syystä kartankin mm. kirjastoista lainaamista, sillä useimmiten kyseiset teokset ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä viitsi edes vilkaista. Usein monet läheiseni ihmettelevätkin, että miksi minun pitää aina kuluttaa rahojani kirjojen varsinaiseen ostamiseen, kun niitä saisi heidän mukaansa lainattua kirjastosta aivan yhtä helposti. Toteankin usein, että haluan ostaa kirjani, sillä useinkaan ne eivät kirjastoissa ole edes hyväkuntoisia, ja toisekseen minusta on myös mukavaa täyttää hyllyjäni teoksilla. Lukeminen on yksi hartaammista harrastuksistani nykyisin; valitettavasti kuitenkin opiskelijan budjetilla minulla ei ole varaa kuin opintoihini liittyviin teoksiin, ja usein toivonkin yleensä erilaisina merkkipäivinä lahjaksi kirjoja, sillä niitä minä varmasti kulutan eniten. Ja vieläpä oikein mielelläni.
Palataksemme Warday:hin, voin sanoa että olen tyytyväinen saadessani lukea pitkästä aikaa kunnon Science Fiction:iä. Aikanaan lukuharrastukseni lähtikin juuri tämän aihealueen teoksista, mutta hiljalleen mukaan tuli sitten lähes kaikkea muutakin käsittelevät teokset. Warday teoksena on kieltämättä jälleen kerran hiukan vanhahtava, sillä se sijoittuu fiktiiviseen 1980-luvun lopun yhdysvaltoihin käydyn ydinsodan jälkeen. Päähenkilöinä toimivat kirjailijat itse, jotka teoksen kantavana teemana lähtevät matkalle tarkoituksenaan saada selville yhdysvaltain eri osien väestön elinoloista sekä maan yleisestä ilmapiiristä. Teos on sikäli ihan kattavaa luettavaa, että se koostuu niin erilaisista raporteista kuin molempien kirjailijoiden matkakertomuksistakin. Se mikä nyt tietysti hiukan saattaa huvittaa näin 2000-luvun alussa sen luettuani, on yhteiskunnan ja erityisesti teknologian auttamattoman vanhentuneet kuvaukset. Kyseistä teosta on kuitenkin aikanaan kehuttu suhteellisenkin realistiseksi kuvaukseksi siitä, mitä yhdysvalloissa olisi voinut tapahtua, mikäli teoksen kuvaama yhden päivän pituinen ydinsota olisi todella tapahtunut. Uskon kuitenkin, että pääpiirteiltään esim. säteilyä ja laskeumaa kuvaavat jaksot olisivat varmasti realistisuudeen huippua, kun taas mm. yhteiskunnalliset visiot kirjassa jäävät kyllä hiukan liian surrealistisiksi ollakseen edes hiukan lähellä totuutta.
Kirjaa varten on kuitenkin selvästi nähty vaivaa niin tieteelliseltä, kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta. Tapahtumapaikkoja, tuon ajan aseteknologiaa, kansainvälisiä suhteita ja fiktiivisen sodan mukanaan tuomia sairauksia on onnistuttu kuvaamaan aivan uskottavasti. Ainoa asia mikä kuitenkin hieman särähtää korvaan, on sen suomennos: pääpiirteiltään tarina välittyy oikein mukavasti sivujen lävitse, vaan toisinaan kielikuvat ja paikoitellen jopa kirjaimelliset käännökset aiheuttavat pientä huvittuneisuutta. Itse kaipaisin teokseen hiukan soljuvampaa kieltä, sekä myös puhtaasti omia tulkintoja kääntäjältä muutamiin kohtiin kirjaimellisten käännösten sijaan.
Nyt kuitenkin olen keskustellut aivan tarpeeksi kirjallisuudesta ja suhteestani siihen tälle yölle. Huomenna varmasti sitten tulee taas seuraava postaus jostakin aiheesta, joka varmasti olisi hiukan enemmän maanläheisempi kuin kirjojen polttamiset ja uuden valtion muodostuminen yhdysvaltain keskilänteen v.1988 ydinsodan jälkeen.
Hyvää yötä.. Rankkaa työtä.
Onhan tämä alunperinkin jo kirjallinen teos kieltämättä hiukan tulevaisuuden uhkakuvienkin johdosta hieman vanhentunut, vaan ajatusleikkinähän se toimii aivan mainiosti. Itse mietinkin, että mitähän jos tällainen maailma olisikin nimenomaan tätä hetkeä: minut tunnetaan lähipiirissäni aika huomattavana kirjallisuuden eri lajien kuluttajana, joten uskoisinpa että minua saattaisi odottaa aikamoinen kohtalo kirjahyllyjeni ohella. Uskonpa kuitenkin, että Fahrenheit 451 ei teoksena pyri olemaan varsinainen "näin tulee käymään ellette.." - varoitus esim. erilaisten modernien katastrofielokuvien tapaan, vaan pikemminkin se pyrki näyttämään ihmisille median, ja erityisesti television kasvavan vallan pääasiallisena viihteen kuin tiedonkin välineenä, olevan niin ihmisen kehitykselle kuin yleiselle ajatusmaailmallekin kuolettavaa.
Yksi kohtaus elokuvasta, joka varmasti jäi eniten mieleen, oli palomiesten löytämä suuri kirjasto vanhan naisen kellarista. Palomiehet tietysti pistivät moisen kokoelman tuleen, ja siinä samalla kirjastoa pitänyt vanha nainenkin poltettiin mukana. Hän päätti jäädä kirjojen keskelle miesten pumpatessa bensaa ympärille. Tyynesti nainen katseli murhaajiaan liekkien keskeltä.
Muita uutisia
Sain sattumalta käsiini James W. Kunetkan ja Whitley Strieberin teoksen Warday suomennoksen. Kirja oli ihan suhteellisen hyväkuntoinen teos niin sisällöltään kuin ulkonäöltäänkin, joten tilaisuuden tullen päätin sen sitten itselleni ottaa, kun kerran ilmaiseksi annettiin. Yleensä kuitenkin vaalin sitä, että kirjahyllyssäni olisi mahdollisimman hyväkuntoisia teoksia, sillä mitään en totta puhuen vihaa eniten tällä alalla, kuin nuhjuisia ja huonokuntoisia teoksia. Ne aistivat minulle sitä, että henkilöt joilla teos on ennen ollut, eivät ole piitanneet siitä tuon taivaallista. Tästä syystä kartankin mm. kirjastoista lainaamista, sillä useimmiten kyseiset teokset ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä viitsi edes vilkaista. Usein monet läheiseni ihmettelevätkin, että miksi minun pitää aina kuluttaa rahojani kirjojen varsinaiseen ostamiseen, kun niitä saisi heidän mukaansa lainattua kirjastosta aivan yhtä helposti. Toteankin usein, että haluan ostaa kirjani, sillä useinkaan ne eivät kirjastoissa ole edes hyväkuntoisia, ja toisekseen minusta on myös mukavaa täyttää hyllyjäni teoksilla. Lukeminen on yksi hartaammista harrastuksistani nykyisin; valitettavasti kuitenkin opiskelijan budjetilla minulla ei ole varaa kuin opintoihini liittyviin teoksiin, ja usein toivonkin yleensä erilaisina merkkipäivinä lahjaksi kirjoja, sillä niitä minä varmasti kulutan eniten. Ja vieläpä oikein mielelläni.
Palataksemme Warday:hin, voin sanoa että olen tyytyväinen saadessani lukea pitkästä aikaa kunnon Science Fiction:iä. Aikanaan lukuharrastukseni lähtikin juuri tämän aihealueen teoksista, mutta hiljalleen mukaan tuli sitten lähes kaikkea muutakin käsittelevät teokset. Warday teoksena on kieltämättä jälleen kerran hiukan vanhahtava, sillä se sijoittuu fiktiiviseen 1980-luvun lopun yhdysvaltoihin käydyn ydinsodan jälkeen. Päähenkilöinä toimivat kirjailijat itse, jotka teoksen kantavana teemana lähtevät matkalle tarkoituksenaan saada selville yhdysvaltain eri osien väestön elinoloista sekä maan yleisestä ilmapiiristä. Teos on sikäli ihan kattavaa luettavaa, että se koostuu niin erilaisista raporteista kuin molempien kirjailijoiden matkakertomuksistakin. Se mikä nyt tietysti hiukan saattaa huvittaa näin 2000-luvun alussa sen luettuani, on yhteiskunnan ja erityisesti teknologian auttamattoman vanhentuneet kuvaukset. Kyseistä teosta on kuitenkin aikanaan kehuttu suhteellisenkin realistiseksi kuvaukseksi siitä, mitä yhdysvalloissa olisi voinut tapahtua, mikäli teoksen kuvaama yhden päivän pituinen ydinsota olisi todella tapahtunut. Uskon kuitenkin, että pääpiirteiltään esim. säteilyä ja laskeumaa kuvaavat jaksot olisivat varmasti realistisuudeen huippua, kun taas mm. yhteiskunnalliset visiot kirjassa jäävät kyllä hiukan liian surrealistisiksi ollakseen edes hiukan lähellä totuutta.
Kirjaa varten on kuitenkin selvästi nähty vaivaa niin tieteelliseltä, kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta. Tapahtumapaikkoja, tuon ajan aseteknologiaa, kansainvälisiä suhteita ja fiktiivisen sodan mukanaan tuomia sairauksia on onnistuttu kuvaamaan aivan uskottavasti. Ainoa asia mikä kuitenkin hieman särähtää korvaan, on sen suomennos: pääpiirteiltään tarina välittyy oikein mukavasti sivujen lävitse, vaan toisinaan kielikuvat ja paikoitellen jopa kirjaimelliset käännökset aiheuttavat pientä huvittuneisuutta. Itse kaipaisin teokseen hiukan soljuvampaa kieltä, sekä myös puhtaasti omia tulkintoja kääntäjältä muutamiin kohtiin kirjaimellisten käännösten sijaan.
Nyt kuitenkin olen keskustellut aivan tarpeeksi kirjallisuudesta ja suhteestani siihen tälle yölle. Huomenna varmasti sitten tulee taas seuraava postaus jostakin aiheesta, joka varmasti olisi hiukan enemmän maanläheisempi kuin kirjojen polttamiset ja uuden valtion muodostuminen yhdysvaltain keskilänteen v.1988 ydinsodan jälkeen.
Hyvää yötä.. Rankkaa työtä.
Subscribe to:
Posts (Atom)
