Sosiaalistu tai kuole-

Minusta on ollut aina mielenkiintoista seurata sitä miten ihmiset kanssakäyvät keskenään erityisestikin internetissä. Hyvin samankaltaisia yhteisöjä ja piirejä syntyy ja kuolee netin syövereissä kuin oikeassa elämässä, mutta sanoisin omien havaintojeni perusteella että netissä usein äänessä ja innokkaimmin mukana olevat persoonat ovat usein päinvastaisia oikeassa elämässä.

Minusta juuri internetin keskustelupalstoihin kiteytyy sellainen tietynlainen internetin käytön ja sen tuoman kasvottomuuden huonoimmat puolet tietyille ihmiselle. Nimittäin keskustelupalstoista on tapana ajan mittaan muodostua pienoisyhteiskuntia ja yhteisöjä, jotka ajan mittaan kehittyvät, kasvavat ja niiden sisässäkin olevat ja sen muodostamat jäsenet saattavat hyvinkin päätyä hyvinkin läheisiin väleihin keskenään ajan mittaan.

Mielenkiintoisinta on usein pohtia minkälaisista persoonista omine agendoineen, ajatuksineen, toiveineen ja valheineen tällaiset keskustelupalstatkin muodostuvat. On selvää että internetin käytön tuoma kasvottomuus antaa ihmisen mielikuvitukselle niin paljon pelivaraa, että hän pystyy keksimään oikean persoonallisuutensa vastapainoksi nettiin kokonaan täysin päinvastaisen persoonallisuuden joka saattaa poiketa hyvinkin rankasti siitä oikean elämän persoonallisuudesta. Tällainen on aika yleistä, ja siksi onkin hyvä ottaa tyypin kuin tyypin ulosanti pienellä varauksella varsinkin internetin keskustelupalstoilla jossa suoraan sanottuna väittäisin aika monenkin pelaavan täysin keksityillä persoonilla toisten keskuudessa ihan ajakulun tai jonkun täysin muun päämäärän periaatteella.

Itse olin vielä muutama vuosi sitten aktiivisempi persoona muutamilla keskustelupalstoilla ja luonnollisesti niissä toimimisen yhteydessä tutustuin myös netinkin puolella varsin sosiaalisena persoonana tiettyjen yhteisöjen jäseniin sen keskustelupalstan ulkopuolellakin. Tällainen kehitys johti suuntaan jos toiseenkin ja siten oli mielenkiintoista ryhtyä vertailemaan ja seuraamaan sellaisten yksilöiden itsestään antamaa kuvaa netin kautta sitten siihen todelliseen oikean elämän puolella toimivaan. Voin suoralta kädeltä sanoa että todellakaan kaikki ei ole koskaan siltä mitä näyttää, vaan pikemminkin tuntuu että tietyt persoonat luovat netissä itsestään täysin päinvastaisen ja "kiinnostavamman" kuvan kuin mitä he ovatkaan tosielämässä. Tällainen on kaiketi ihan luonnollistakin, mutta ennen pitkää jos kanssakäyminen ryhtyy ulottumaan rankastikin sen netin tai nettiyhteisön ulkopuolelle, niin tulee ennen pitkään huomaamaan että se oma muodostunut kuvasi siitä tyypistä ei ollenkaan pidä pitemmällä tähtäimellä paikkaansa.

Vertailen useasti omia kokemuksiani tuttavieni tai lähipiirien kokemuksiin. Tässäkin asiassa olen tehnyt aivan samoin, ja on ollut mielenkiintoista huomata kuinka periaatteessa netistäkin voi tavata niitä mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan itsestään antavia persoonia ja sitten niitä jotka luovat ja suoraan sanottuna valehtelevat käänteistään kuin käänteistään jonkun varsin itsekkään päämäärän saavuttamiseksi.

Olen oikeastaan ryhtynyt hyvinkin varovaiseksi netissä tapaamieni ihmisten suhteen. Myönnän että taidan olla jossain määrin aivan yhtä sosiaalinen netissä tapaamiani persoonallisuuksia kuin oikeankin elämän vastaavia kohtaan. Juuri tällainen avoimuus on se seikka persoonassani joka on saattanut minut varsin ikäviin tilanteisiin viime vuosien aikana pettymystenkin kera nettipersoonallisuuksien tutustumisen osalta. En ole oikeastaan koskaan ajatellutkaan ennen viime vuosia kuinka eri "pelisäännöt" internetissä ovat vallalla tällaisten kanssakäymisten osalta, vaan olen pyrkinyt muodostamaan siteitä samalla pohjalla kuin oikeassakin elämässä.

Eräs jonka kanssa olen näistä asioista keskustellut muutamaan otteeseen totesi aikoinaan todella osuvasti että "hän pitää nettituttavuudet ja oikean elämän erillään". Tämä oli varsin fiksu toimintatapa ja suoraan sanottuna olenkin yllättynyt etten itse ollut vielä tähänkään ikään mennessä sisäistänyt tuota lausetta.

Kokemuspohjainen väitteeni siis on että netissä liikkuu hyvin paljon joko huvikseen tai jonkun vähintään yhtä itsekkään päämäärän piikkiin toimivia yksilöitä, jotka ihan tarkoituksellisesti antavat itsestään paremman ja usein todella valehdellun kuvan kiinnostuksen herättämiseksi. Usein tällaisten tyyppien kanssa oikean elämän puolella tulee huomaamaan että se kuva itsestä mikä on annettu ei suinkaan pidä paikkaansa, vaan hetkenkin aikaa hänen kanssaan vietettyään tulet huomaamaan että sitä omaa tarinaa on aika rankasti väritelty halutun reaktion aikaansaamiseksi.

Tällaisten kokemusten perusteella en ole jaksanut enää kiinnostua netin keskustepalstoista tai niiden muuten varsin etevistä kirjoittelijoista missään mielessä enää pitkiin aikoihin. Olen itsekin alkanut sisäistämään sen ajattelumallin jonka mukaan nettituttavuudet sun muut on pidettävä erillään oikean elämän tapahtumista, sillä todennäköisyydet ovat isot pettymyksiin sitä mukaa mitä isompia väitteitä esittävä persoona onkaan kyseessä netin puolella.

Olen joskus pohtinut sitä että miksi jotkut suoraan sanottuna valehtelevat itsestään niinkin paljon netin puolella. Ainoat vastaukset jotka olen kyennyt saamaan kokoon puhuvat sen puolesta että ihminen kuin ihminen muuttaa persoonaansa haluttuun tai toivomaansa suuntaan juurikin sen netin tuoman kasvottomuuden johdosta. Kun kukaan ei voi saada todella tietää että mitkä ovat lähtökohtasi, niin silloin sinulle jää todella laaja mahdollisuus keksiä niin paljon falsifioitua, mutta kuitenkin kiinnostusta herättävää informaatiota kun vain haluat.

Voisi kaiketi täten todeta että internetistäkin sinänsä on tullut- ja se on jo kauan ollutkin myös yksittäisten ihmisten varsin itsekkäiden halujen temmellyskenttä. Totta kai tämä on ihan odotettavaakin ihmisen perusluonteen huomioonottaen, mutta kyllähän se samalla väkisinkin pistää miettimään että jos ihminen on valmis valehtelemaan itsestään niinkin perustavanlaatuisesti pitkiä aikoja, monelle ihmiselle ja alati vain väitteitään lisäten niin jonkinlainen oikeankin elämän puolella tavalla jos toisella samaa tai samankaltaisia juttuja harrastava on oltava kyseessä.

Suurin osa ihmisistä jotka olen netistä tavannut ja heihin siellä tutustunut ovat osoittautuneet jollain tapaa näin ilkeästi ilmaistuna "kusettajiksi". Totta kai osa heistä on ollut varsin harmitonta sakkia varsin harmittomilla tarkoitusperillä, jotka olen kieltämättä itsekin selkeän äkkipikaisesti tuominnut. Toinen osa on kuitenkin ollut sitten tällaista tarkoituksellisesti itsestään täysin väärää kuvaa antavaa ainesta joiden tapaamista kadun syvästi siihen kaikkeen sekaannukseen suhteuttuna jota kanssakäyminen heidän kanssaan on aiheuttanut. Tällaiset kokemukset ovat kuitenkin opettaneet ja tehneet minusta entistä enemmän kyseenalaistavan henkilön jonka suodattimet netissä esitettyjen väitteiden paikkaansapitävyydestä ovat äärimmäisen tiukalla.

Useinhan myöskin sanotaan että sellaiset tietyt vähemmän sosiaaliset ihmiset kykenevät netissä olemaan aktiivisempia juuri tämän kasvottomuuden ansiosta. Itselläni oikeastaan tilanne ei ole ollenkaan samanlainen, vaikka myönnän että periaatteessa oikeassa elämässä on todella vaikeaa erotella sellaisia oikeasti mielenkiintoisia ihmisiä toisistaan ennen kuin vasta pitkän ajan tutustumisen sun muun kautta. Luonnollisestihan sitä näkee ainakin ulkonäöllisesti kovin mielenkiintoisia vastakkaisen sukupuolen edustajia lähes joka päivä, mutta onkin kokonaan toinen juttu että ovatko nämä tällaiset henkilöt kiinnostavia mitenkään pintaa syvemmältä. Pakko kuitenkin myöntää että tuntisin itseni varsin epäonnistuneeksi jos pitkän ajan tutustumisen ja jopa ystävyyden tai seurustelusuhteenkin vanavedessä tämä persoona johon tutustuin oikean elämän puolelta osoittautuikin aivan vääränlaiseksi. Samanlaista voi siis käydä totta kai myös oikeastikin netin ulkopuolella, mutta sen faktan toteaminen voi viedä kauemmin kuin netin kautta tutustuttaessa.

Loppulausekkeena totean siis että netti on vaarallinen paikka ainakin ihmissuhteiden osalta. Paljon liikkuu erilaisia taustaansa elävöittäneitä ja suoraan itsestään valehteleviakin. Sitten on myös niitä jotka aloittavat mustasukkaisen mustamaalaamiskampanjan epäonnistuneiden suhteiden jäljiltä ja palaavat kiertoon harhauttamaan jotakuta muuta. Netistä kuitenkin voi löytää myös aitoja ja mielenkiintoisia ihmisiä, mutta on todettava kyynisesti että omalle kohdalleni sellaisille ei varmasti yleisen karmani johdosta ole juuri tilaa. Aivan toisenlaiset ihmiset tapaavat täältä mukavia ja luotettavia ihmisiä kuin minä. Siksi kaiketi jos tahtoo kartuttaa sosiaalista suhdeverkostoaan, niin varmin vaikkakin huomattavasti pitempi tapa on se vanha perinteinen suhteiden luominen ihan oikeankin maailman puolella.

Päivä jona Dennis Hopper oli jo kuollut-

No siis mitä helvettiä, ensin Gary Coleman ja nyt Dennis Hopper? Kukahan kuolee seuraavaksi.

Taitaa mennä aika surrealistiseksi tämäkin todellisuus jälleen. Tosin eipähän sille mitään voi.

Tuo MP3-soittimeni jaksaa muuten edelleen ihmetyttää. Nyt taasen puolestaan se skulaa ihan hyvinkin eikä kiukuttele vastaan niin kuin viime päivinä. Sikäli onnekasta sille muovin ja yksinkertaisen elektroniikan risteytyksenä syntyneelle kapineelle, sillä olin tässä eräässä vaiheessa valmis paiskaamaan sen seinään. Nyt annamme sen kuitenkin elää toistaiseksi. Olisi kai kuitenkin kustannustehokkainta kaikesta tapahtuneestakin huolimatta edelleen paiskata se seinää ja tämän jälkeen ostaa uusi samanmoinen halpissoitin tilalle. Tuohon toiseen MP3-soittimeeni, siis siihen Creativen malliin en viitsi tukeutua lenkkeillessäni sillä se on siihen minusta vähän turhan kallis. Täytyypä kesällä etsiä jotain uutta mallia kunhan kerkeää.

Itselläni alkaakin muuten maanantaina työt taasen. Aluksi oli puhetta että ne alkaisivat vasta tiistaina mutta alkavatkin jo nyt maanantaina. Sehän kaiketi periaatteessa sopii, vaikka olenkin kyllä henkisesti ja fyysisesti valmistautunut että työviikko alkaa vasta tiistaina. Samapa tuo nyt toisaalta.

Seuraava postaus tulee käsittelemään muuten sitten erästä asiaa jonka mietinnön lyhennettynä haluan vihdoinkin julkaista. Tämä on sellainen asia että siitä on hyvä keskustella näin netin välityksellä ja julkisesti, sillä se nyt periaatteessa koskee ihan jokaista joka netissä yhtään sen enempää pyörii. Kenties sen postauksen sisältö tulee olemaan mielenkiintoinen ja kenties sitten taas ei.

Päivä jona Gary Coleman kuoli

Jaahas, eli jälleen eräs superjulkkis on kuollut. Tällä kertaa poistumisvuorossa oli Gary Coleman, jonka moni muistaa eräästä tilannekomediasta, kun minä taas muistan hänet lähinnä Postal 2:sta ja siitä eräästä Simpsonien jaksosta.

Noh, legendaarinen äijähän tuossa oli selkeästi kyseessä. Harmi että kuoli, mutta hänellähän oli ollut jo pitkään erinäisiä fyysisiä komplikaatioita, joiden perusteella ei valitettavasti voinut ennustaa pitkää ikää eikä Valiojogurttia. Tai jotain.

Olen laatinut tässä alustavia suunnitelmia sen suhteen että mitä pitäisi tässä kesän mittaan lukea näin niin kuin viihdemielessä. Onhan tässä oikeastaan saanut lueskella vähän milloin mitäkin, mutta kaikki lukeminen on ollut puhtaasti asiapainotteista. Olenkin sen pohjalta päättänyt että nyt kesällä luen toiseen kertaan tuon maailmankulttuurin synnyn, luen ensimmäistä kertaa Easton-Elliksen Less than Zero'n sekä vieläpä siihen päälle jatkan loppuun Solzhenitsynin vankileirien saariston. Siinäpä pitäisi olla viihdyttävää luettavaa vähäksi aikaa.

Trying to forget

Luin aika hyvän- tai siis järkevän haastattelun tuolta Jenkkinäyttelijä Jake Gyllenhallilta. Tyyppihän oli mm. Jarheadin leffaversiossa ja nyt siltä tulee ulos sitten joku Prince of Persia-videopeliin liittyvä leffakin ulos tässä joskus. Pakko sanoa että itse en tykännyt siitä ihan alkuperäisestä Prince of Persiasta yhtään, sillä se oli 8-bittisellä todella vaikea ja jotenkin kankea liikuteltava hahmonsa osalta. Super Mariot olivat parempia, mutta aivan varmana tuolle alkuperäiselle Princellekin löytyy omat faninsa ja puolustajansa.

Kumminkin niin tuossa haastattelussa se Gyllenhaal hyvin totesi että huolimatta siitä että elokuvissa rakkaus ja seurustelusuhteet usein tuntuvat kehittyvän todella luonnollisen sulavasti ikuisen rakkauden sun muun periaatteella toisinaan (eli siis ei kuitenkaan aina!), niin oikeassa elämässä harvemmin niin kuitenkaan käy. En nyt muista tarkkaa sanamuotoa, mutta hän sanoi osuvasti että seurustelu- ja rakkaussuhteet oikeassa elämässä ovat aika usein sellaisia todella satunnaisia, eli siis randomeita ja pikaisesti tapahtuvia useinkin. Ne ovat myös niin ohimeneviä, että leffojen maailmasta ja tosielämästä ei aina voida puhua keskenään.

Tuntui kieltämättä todella "down to earth"-kaverilta tuo heppu. Eipä silti, ihan hyviä leffaroolejakin sillä on ollut, joten siinä mielessä en ihmettele.

Kesä-Esa suunnittelee

Joo, no nytpä on sitten selvinnyt hiukan siitäkin että mitä tulee tapahtumaan tämän kesän osalta noiden erinäisten ohjelmanumeroiden osalta. Tarkoituksena olisi nyt sitten vissiin lähteä töiden jälkeen joksikin aikaa taasen maanpakoon sinne perinteiseen pohjoismaiden Beirutiin. Tätä ennen on kuitenkin duunit vielä tekemättä, ja sen tiimoilta voidaankin sanoa että tulevan viikon tiistaina nimittäin se laulu ja leikki sen osalta taas nimittäin sitten alkaakin taasen. Oh joy.

Hämeenlinnassakin pitäisi vissiin lähteä jossain vaiheessa käymään. Nähtäväksi jää että tarkalleen milloin, mutta on siellä nyt joka tapauksessa käytävä tässä jossain vaiheessa kun kerran kiinnostus sitäkin kyläpahasta kohtaan nousi.

Näin niin kuin muuten niin minulla ei ole mitään sen suurempia kerrottavia. Tai siis ainakaan mitään niin suurta ettäkö koko vitun nettikansan pitäisi siitä saada nyt heti ja välittömästi tietää. Paskat ilmat olleet taas viime aikoina ja vettä satanut. Se on kieltämättä hajottanut, sillä varsinkin nyt niin ilmat ovat niin huonoja olleet että päivälläkin on oikeastaan kylmä ja yöllä vielä kylmempi. Toisaalta eihän se äärettömän kuumakaan ilma hyväksi lopulta ole, mutta mieluummin se kuin tämä.

Näin sivuhuomautuksena niin aikamoinen virtasyöppö tuo vanhempi MP3-soittimeni. Siitä sikamainen vehje se on, että viikko sitten vaihdoin siihen pariston ja jo nyt viikko myöhemmin se alkoi takeltelemaan patterien vähäenergisyyden johdosta vaikka patteri oli ihan täysi kun se sinne sisään laitettiin. Tuo vehje on nyt kaksi kertaa pettänyt kesken varsin intensiivisen lenkinjolkottelun, ja se on vituttanut.

Lieneekö mahdollista että tuo virrankäyttö on jotenkin häiriintynyt sen jälkeen kun se sen soittimen etulasi iskeytyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä paskaksi armeijassa vuonna 2008.

From then till now

Helvetisti sähkökatkoja sekä ukkosta ollut täälläpäin tänään. Kahdesta asti periaatteessa seitsemään illalla oli pitkiä katkoja. Tämän jälkeen yhdeksänmaissa oli vielä yksi katkos. Ilmeisesti ukkonen oli iskenyt kauempana sijaitseviin voimajohtoihin tai jotain, mutta luonnollisesti kilometritolkullahan sähkölankoja on täytynyt sitten vioittua tai jotain.

Tulipa muuten vihdoinkin katseltua tai siis pikemminkin nähtyä tuo Ghost Dog. Todella vaikuttava elokuvateos ja täynnä niin paljon erinäisiä piilomerkityksiä, että onhan tuo ainakin pariin kertaan vielä katsottava. Mielenkiintoinen pätkähän se siis kieltämättä oli.

Mitäpä muuta? Noh, tähän taisi sitten loppua vähäksi aikaa hyvät ilmat ja lämmin auringonpaistekin. Eipä silti, säätilat ovat lähinnä melkeinpä eräitä ainoita asioita jotka tällä hetkellä tuntuvat olevan jollainlailla minua liikuttavia juttuja. Yhä vähenevässä määrin ylipäätään mikään asia millään tasolla enää liikuttaa minua, mutta on mielenkiintoista huomata että edes säätilat jaksavat kiinnostaa.

Näin yleisesti on pakko edelleen palata takaisin näihin säätiloihin ja niistä reflektoimiseen. Eikö olekin jollain tapaa melko tyypillistä että jälleen alkaa pimeä, kylmä ja märkä sadekausi varsin lyhyen mutta sitäkin intensiivisen lämpöaallon jäljiltä? Hyvin harvoin lämmin kausi on koskaan kovin pitkä, vaan tuntuu pikemminkin että aivan liian usein sataa ja on kylmää vuosittain ainakin täällä. Siten juuri minusta tällainen asetelma kuvaa parhaiten elämää missä onnelliset ja iloa täynnä olevat ajat ovat kovin pilkahduksenomaisia ja lyhyitä verrattuna siihen että niitä seuraa tai edeltää aina kylmä, märkä ja pimeä- eli monille yltiömäistä negatiivisuutta edustava vaihe?

Täytyy olla hullu ettei sekoa-

Rakas julkinen ja kaikkien luettavissa oleva vähintäänkin epämääräisen hämärä päiväkirjani(?),

Tänään minusta tuli jostain kumman syystä kävelevä kaljamainos, sillä ostin Carlsberg-panimon vihreän T-paidan. Ostin toisenkin sellaisen, sillä ne ovat suhteellisen harvinaisia mutta todella lempeän vihreän värin omaavia. Vihreä väri on ollut minulle aina eräs suosikki maailman niin moninaisesta väriskaalasta, ja tunnen yhä kaipuuta ihmiskunnan alkukotien, eli tarkemmin ilmaistuna metsien siimekseen oikein herkullisennäköisen vihreän asian tai esineen kohdatessani.

Oikeastaan tuossa justiinsa tuumin että jos lätkäisen tuon Carlsbergin T-paidan, mustan valkoisilla olka- ja käsivarsiviivoilla koristellun mustan verkkaritakin ja nuo AUK:n kurssiverkkarien housut päälleni unohtamatta päähän sijoitettavaa "pappalakkia", niin edustan pukeutumistyyliltäni ns. "Pubivaatetusta". Tämä oli aika harjaannuttava huomio, kuulkaapas.

Tällä vaatetuksellahan voisin mennä jonkun baarin terassille istuskelemaan näin lämpiminä päivinä ja vaan seurata kauniiden naisten luonnollista kiertoa tavallisessa katukuvassa. Toisaalta niinhän minä suurinpiirtein teenkin, joten NOTHING NEW UNDER THE SUN, FOLKS! OSSOO SE TALLEERIKII RAKASTOO JOS HALUVAA!

Ai niin, mun uusvanha- eli "Jugend-tyylinen" harrastukseni on muuten yhä edelleen nykyäänkin "naisten tuijottelu", mutta senpä te jo varmaan tiesittekin.

Rata jatkuu

Tänään joku ihmeen huijaustapaus numerolla 23579 soitti minulle muutaman sekunnin puheluita tuossa yhdentoista aikoihin aamupäivästä. Numero oli +358-alkuinen, ja pienellä Sherlock Holmesin etsijänvainullani löysin erinäisiä keskustelupalstoja missä porukat miettivät että kuka sieltä oikein heille soitteli. Kyseessä nyt kumminkin oli tai on melko varmasti pahimmillaankin joku vitun kusettaja taikka parhaimmilaan joku lehtimyyjä, eli "plus, miinus ja nolla"-tapaushan tämä kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan on.

Sellainen hyvä huomio tuohon numeroasiaan vielä, että älkää ainakaan soittako sinne takaisin. Niin ne kusettajat siellä toisessa päässä luultavammin haluavatkin että porukat tekevät. Takaisin kun siihen numeroon nimittäin soittelee, niin linja piippaa varattua. Kyseessä nyt joka tapauksessa on joku kusetusoperaatio, mutta nythän tietysti monia valppaita on varoitettu siitä kuinka petollista tuollaisiin numeroihin vastaaminen voikaan olla- so beware!

Muuten on ollut kyllä noiden puhelinmyyjien ja muiden telefooniterroristien osalta tämä alkukesä aika hiljaista. Siihen olen tyytyväinen, sillä vielä talvella ne soittelivat minulle ahkerasti ja vieläpä ahkerammin ne soittelivat minulle kaksi vuotta sitten. Tuolloin puhelinmyyjänä oli eräs aivan vitun ärsyttävä jätkä muistaakseni VLP:ltä tai jostain, joka yritti viikosta toiseen kaupata minulle jotain katselukorttipakettia digiboksiini. Silloinen digiboksini ei kuitenkaan voinut edes ottaa niitä kortteja vastaan, ja tämän asian kolmannen kerran todettuani sille myyjänpirulaiselle päätin vain olla vastaamatta. Miksihän se aina soitti viikosta toiseen uudelleen?

Näiden kokemusten pohjalta olen luonut itse itselleni käyttöön ainutlaatuisen järjestelmän, jonka toimintaperiaatteena ja keskeisenä ajatuksena on ollut erinäisten häirikkömyyjien puhelinumeroiden muuntaminen helposti tunnistettavaksi sellaisilla kuvaavilla otsikoilla kuin "URVELO PUHELINMYYJÄ", "TAAS JOKU PUHELINMYYJÄ", "ÄLÄ VASTAA TÄHÄNKÄÄN" ja "HÄN JOKA VIE ELÄMÄSTÄSI ARVOKKAITA SEKUNTEJA". Täten olen pystynyt nykyään ennakoimaan suurimman osan näiden soittajien identiteeteistä ilman vastaamista, ja siten elämä on ollut vähän helpompaa.

Pakko muuten sanoa että Hesarilla on ihan suhteellisen kohteliaat nuo puhelinmyyjät. Niille kun asiallisesti vaan sanoo että "kiitos ei", niin puhelu loppuu samantien. Sitten nämä kalsarimyyjät ovat oikein niitä vitun ärsyttäviä "AI MIKSET SÄ HALUA MUN KALSAREITA,HÄH? NO MUTTA PITÄÄHÄN MIEHELLÄ KALSAREITA OLLA PUHELIMESTA TILATTUINA"-asiakaspalvelulla varustettuja vänkääjiä. Totaalisia runkkareita koko sakki. Hukkukaa suohon!

Love for sale

Tämän postauksen osalta on kai taas vaikeaa säästyä aivopieruilta, mutta minkäs teet. Syytän edelleen näistä viime aikojen epämääräisistä aiheista ja ennen kaikkea havainnoista tätä kosteaa hellettä, joka sekoittaa päät lopullisesti.

Ensinnäkin niin kaikki ovat varmasti kuulleet sen sanonnan "joku pitää äidistä ja joku tyttärestä" viitaten siihen kuinka monenlaisia eri makuja ihmiset omaavat eri asioiden suhteen. Olen kuitenkin itse myös ajatellut tätä asiaa ja periaatteessa kuullutkin myös sellaisen variaation tuosta lausahduksesta joka menee miesten kohdalta siten että "joko äidit tykkää taikka tyttäret tykkää" viitaten siis puolestaan siihen kuinka eri persoonaiset miehet joko henkisiltä ja/tai fyysisiltä ominaisuuksiltaan ulkonäön, pukeutumistyylin sun muun osalta vetoavat eri ikäryhmien naisiin eri tavoilla.

Omalta kohdaltani väittäisin että taidan kaikesta tarmosta huolimatta olla nimenomaan enemmän "äitien mieleen", eli vähän vanhempien naisten. Tämä on siinä suhteessa merkittävä havainto, että kenties on aika ryhtyä kohdistamaan näitä Leisure Suit Larryn karisman ja seurustelutaidon kanssa samoihin asteisiin pääseviä omia taitojani ns. "MILF"-naisryhmää kohtaan. Tätä päätöstä tukee myös mm. se että tuntuu jotenkin siltä että pukeutumistyylini, juttuni sun muutkin vetoavat enemmän vähän vanhempiin naisiin enkä edes muista että milloin olisin viimeksi saanut edellisiä suhdesotkuja lukuunottamatta nuorempia naisia edes nauramaan jutuilleni. Kanssakäyminen vähän vanhempien naisten kanssa on kuitenkin helpompaa monin tavoin, ja tämän asian tajuttuani olenkin nyt päättänyt että ehkäpä tosiaan pitäisi alkaa liikkumaan enemmän sellaisissa paikoissa ja piireissä joissa vähän vanhemmatkin naiset liikkuvat. Enkä nyt tarkoita mitään vanhainkoteja suinkaan, vaan sellaisia minne kaikki aikuiset naiset yleensä suuntaavat vapaa-aikoinaan tai muuten vaan oleilemaan.

Eräs tällainen paikka voisi olla vaikkapa latotanssit. En ole varma että järjestetäänkö täällä latotansseja missään, mutta jos järjestetään niin siellä on pakko olla (kiinnostavia) vanhempia naisia valmiina vastaanottamaan minut heidän jokapäiväiseen elämäänsä.. tai jotain.

No kumminkin! Saatan olla itseasiassa vähän Matti Vanhasmaisella tyylillä tylsä jätkä omanikäisten naisten keskuudessa, vaikka kieltämättä jutunaiheita minulta ei kyllä puutu. Pelkäänpä kuitenkin että taidan olla vähän liian korrekti ja asiallinen tyyppi enimmäkseen jotta nuoret pitäisivät minua jotenkin kiinnostavana tyyppinä. Lisäksi minulla on sellainen piirre, että aika moni tyyppi minut tavattuaan jostain kumman syystä jossain vaiheessa päräyttää ilmoille sellaisen lausuman että näytän kuulemma aina kovin paljon tämän henkilön joltain serkulta. Olen nyt kuullut tämän "sä näytät vähän yheltä mun serkulta"-sanaparren kolmelta ihmiseltä, eikä se edes jättänyt minua rauhaan armeijassakaan. Tästä johtuen saatan jäädä varsin syleilevästä persoonastani huolimatta monelle ihmiselle sellaisen "serkun"- eli usein kaukaisen sukulaisen asteelle epäsuoran assosiaation johdosta. Olisi itseasiassa varsin mukavaa jos joku- erityisestikin nainen totesi että "sä näytät ihan mun veljeltäni tai isältäni", jolloin syntyisi sellainen vähän läheisemmän tunnesiteenomainen tilanne.

Mutta niin, kuten sanottu tämän asian osalta jo aikaisemmin, niin ehkäpä pitäisi alkaa etsimään vanhempia naisia. En tarkalleen tiedä että miten Leisure Suit Larryn kävi vanhempien naisten metsästyksessä, mutta hän nyt on joka tapauksessa tahaton idolini tässä asiassa ja sellaiseksi kaiketi tämänkin asian tiimoilta jäänee.

You encounter: HIGHWAY PATROL

Juuri kun luulisi että asiat eivät voisi mennä enää omituisemmin, niin ne menevät.

Käväisin tuossa aamyöstä lenkillä, kun nyt lämpimien ilmojen aikana ei ole erityisen nautinnollista heittää lenkkiä 25+ asteisessa ilmassa aurinko päällä porottaen. Jätin siis lenkkeilyn näin aamuyöhön ja lähdin tästä paikasta noin parin kilometrin päähän.

Pysähdyin erään tien varteen siinä sitten jonkun aikaa settiä heiteltyäni ja jäin hetkeksi katselemaan ympärilleni. Samassa huomasin että auton etuvalokiilat alkoivat siintää edessä ja siinä samassa sitten auto jo kurvasinkin minua kohti tietä pitkin.

Ihmetys oli aika erikoisella tasolla siinä vaiheessa kun huomasin että autossa oli a)hätävilkut katolla b)maalivärityksenä mustaa ja valkoista sekä c) se ilmiselvästi edusti jotakin aivan muuta mihin olin tottunut. Ohitseni lipui todellakin Jenkkileffoista tuttu poliisin partioauto, jossa oli kaikki asianmukaiset merkit ja hilavitkuttimet paikoillaan. Hetken kyllä epäilin mielenterveyttäni ja arvelin jonkinlaisen aikahypyn tapahtuneen juuri silmieni edessä.

Samassa kun tuo auto lipui minua lähemmäs jenkkileffojen ja sarjojen mädäntämä pääkoppani teki automaattisia assosiaatioita tilanteesta; sisällä olisi varmasti joku vitun jenkkipoliisi-wannabe sarjamurhaaja, joka yrittäisi feikatun puhallusratsian päätteeksi tappaa minua lihakirveellä, survoisi jäännökseni mustiin jätesäkkeihin ja lopuksi heittäisi ruhonpalaseni aaltoihin. Toinen vaihtoehto voisi hyvinkin olla joko ns. "Maniac Cop"-tyylinen murhanhimoinen sekopää taikka sitten se Harvesterin läski sheriffi, joka minun tuurillani olisi myöskin joku mielisairas keskiyöllinen homoraiskaaja.

Auto onneksi ajoi ohitseni ja näin kuljettajanpuoleisessa ovessa tuo taianomaisen tekstin HIGHWAY PATROL. En tarkalleen tiedä että mitä helvettiä tuo nyt taas oli olevinaan, mutta onneksi tuo "poliisi" ei ottanut minua kiinni tai ylipäätäänkään kiinnittänyt minuun mitään huomiota. En ole muuten ihan varma että oliko autossa myös tummennetut lasit ja ajoiko poliisiautoa mahdollisesti karseat himonussijan viikset omaava, koppalakkipäinen sarjamurhaaja vai oliko tämä kaikki vain jälleen kerran kohtalon julmaa pilaa erästä elämän näyttämön traagisinta tähteään, eli allekirjoittanutta kohtaan.

Onneksi tuo auto jatkoi siitä sitten matkaa ja ilmeisesti lähti jonnekin. Sinänsä en kyllä ihmettelisi jos tämän meidän piirikuntamme poliisi olisi päättänyt vaihtaa nuo Mondeot ja Transporterit joihinkin Alabaman piirikunnan kyttäautoihin. Se sopisi enemmän kuin tarpeeksi tyyliin, mutta lähinnä minua pelottaisi se mikäli autoa ajaisi joku "self-appointed" sheriffi, joka ratsaisi tuolla autollaan homoviikset lepattaen teinipissiksiä keskustassa ja grilleillä vaikkapa ihan huvikseen. Ehkäpä kyseessä olisi joku "vigilante sheriff", joka olisi mielisairaalasta karattuaan päätynyt niin rajuun psykoosiin että kuvittelisi olevansa joku Jenkkilän keskilännen sheriffi.

Joka tapauksessa niin hyi helvetti miten puistattava kohtaaminen jälleen! Jonkun randomin Jenkkipoliisiauton kohtaaminen öisellä tiellä keskellä ei mitään on aivan helvetin häiriintynyttä monin tavoin. Toisaalta vielä järkyttävämpää olisi se jos tuon auton omistaja ajelisi näitä pitkiä moottoriteitä sun muita teitä aina öisin tuolla "poliisiautollaan" ottaen kyytiin mahdollisia liftareita tai "huolimattomia naisia" jotka hän sitten tappaisi irrottaen heiltä raajoja paikallisen CSI-tiimin löydettäväksi.

.. Perkele.

Nythän tuo poliisiauto kuljettajineen alkaa elämään vähän liiankin omalaatuista elämää. Nyt on kyllä parasta lopettaa tämä höystäminen ja mennä vaikkapa vähän lukemisen jälkeen nukkumaankin. Toisaalta syytän näistä jutuista jälleen tätä perkeleen subtrooppista ilmatilaa, joka sekoittaa pääni entisestään.

My mask of sanity is about to slip?

Ai niin, on kaiketi parasta laittaa tämä vielä tähän varmuuden vuoksi oikeusturvan takaamiseksi:

Jätän tämän vain tähän

Subtrooppinen Disney-helvetti

"Careful what you wish for, because you might just get it"

Näillä sanoin alkaa kolmas tai oikeastaan neljäs äkkinäisen ja kuuman kesän päivä täällä minun vallitsevassa todellisuudessani. Pariin päivään ei ole taas oikeastaan pystynyt nukkumaan kuin vasta aamuyöstä, sillä täällä sisällä nyt vaan on niin järkyttävän lämmin oikeastaan koko ajan. Kun sisälläkin on vähintään sellainen 20+ astetta, tai siltä se ainakin kovasti tuntuu, niin nukkuminen vaikeutuu mm. lakanoiden liimautuessa vartaloon yleisen kuumottavan ilmapiirin pyöriessä kaiken taustalla. Olen yrittänyt availla ikkunoita, mutta ei se kovasti auta ainakaan vielä.

Eilen aamuyöstä satoi ja nyt sitten yöllä alkoi satamaan. Sade ei ole kuitenkaan kylmää, vaan se on "subtrooppista lämmintä sadetta", joka valuu alas samalla tavalla kuin syvällä viidakoissa monsuuniaikaiset sateet tekevät. Tai jotain.

Koko ajan kaiken taustalla leijuu sellainen painostavan lämmin ja kostea ilma. Ukkostakin on ollut pariin otteeseen tässä ja nettiyhteydet ovat lähteneet pois alta vähintään yhtä lennokkaan äkkipikaisesti myöskin.

Katselin tänään Youtubesta niitä 1940-luvun Disney ja Warner Brothers-animaatioita. Ne olivat vahvasti anti-fasistisia niin Hitleriä kuin Japaniakin vastaan ajan hengen mukaisesti, jossa tyyliin Väiski Vemmelsääri, se musta ankka ja muistaakseni vieläpä Aku Ankkakin heittivät settiä natsistisissa ympyröissä.

Muistelisin joskus lukeneeni että ne samat tyypit jotka väänsivät noita "lasten" animaatioita myöskin väsäsivät enemmän tai vähemmän julkisesti jonkinlaisia samaan tyyliin piirrettyjä ja animoituja pornopätkiä. En ole kyllä koskaan nähnyt yhtäkään, joka sinänsä on varsin kyseenalaisen yleistietopohjani selkeä puute. Onhan se kuitenkin aika brutaalia ajatella että ne samat poliittisesti korrektit sedät (ja kai vähän täditkin) saapuivat aamulla työpaikalle animoimaan lapsille aamupiirrettyjä sekä "pahiksia" vastaan sotapropagandaa, mutta sitten luultavimmin iltaisin tai öisin he sitten käyrät pystyssä väänsivät tuhmaa ankkapornoa sun muuta settiä illat läpeensä.

Ohohohoho, tässähän alkaa ihan mieli harhailemaan todella likaisiin juttuihin kun tämä kuumuus keittää jo valmiiksi pilaantuneita aivojani aivan uusilla tavoilla. En voi kuitenkaan väittää ettenkö salaa toivoisi tällaisia ilmoja, sillä mieluummin kärsin kuumuudesta kuin siitä saatanan kansantaudiksi ehtineestä lumesta, kylmästä ja märästä. Jos ankkapornosta puhuminen tulee tämän kaiken kautta luonnollisesti, niin se olkoon sitten pienin hinta jonka olen valmis maksamaan lämpimästä ilmastosta.

Kolmas ja viimeinen asia jonka voin näin vapaasti ilmoittaa on että olen vähän pitänyt tässä yhden ihmisen aivoriiheä pystyssä sen suhteen että mitä sitä voisi keksiä kesäksi tekemisen puolelta kun työt sun muut setit on hoidettu. Saapa nähdä että miten lompakko antaa myöden muutamien noiden settien osalta, mutta ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti kaikki tai edes osa siitä setistä sujuisi niin että pääsisin niiden asioiden kanssa toteuttavalle asteelle. Nähtäväksihän se kuitenkin nyt jää.

.. Ai niin. Pitää vielä hehkuttaa sitä että kuunnelkaa kaikki v*tun Kölvit oopperaa! Ooppera on etuoikeutettujen ihmisten musiikkia ja täynnä mitä kauneinta lyyristä sointua, varsinkin kun se on italiaksi eikä siitä ymmärrä mitään! Youtubessa on sellainen kappale kuin Non Piu Andrai Farfallon, ja siinä on sitä jotakin! Perkele, kuunnelkaa se heti ja nauttikaa korkeakulttuurin äkkinäisestä vaikutuksesta mundaaniin elämäänne!

Get lost, mofos.

Jossain vaiheessa pitäisi kaiketi ostaa se Lostin 5. kausi DVD:lle. Netissä siitä otetaan kyllä aikamoisia riistohintoja, enkä suoraan sanottuna ole edes valmis maksamaan siitä mitään 30-40€:tä puhtaasti sen takia että tuossa viidennessä kaudessa kuulemma meno on kuuleman ja näkemän perusteella niin perseestä, että sarjan voidaan todeta jo tässä vaiheessa olevan kuollut.

Muutenkin tuo Lost periaatteessa vituttaa. Ensiksi kahlataan kolme kautta lävitse ilman mitään suuria paljastuksia, vaan pikemminkin juonikuviot vaan lisääntyvät ja lisääntyvät monimutkistuen. Tämän jälkeen sitten neloskausi jotenkin kai yrittää avata joitakin solmuja, mutta sitten viitoskaudelle käsikirjoittajat päättävätkin ruveta polttelemaan crackia käsikirjoitusprosessin monipuolistamiseksi. Tästä on seurauksena sitten täysin paska juonijatkumo, joka sortuu joihinkin aikamatkustus-juttuihin jotka eivät kumminkaan kiinnosta ketään sitten loppupeleissä.

Yksi sarja josta Lost voisi hyvinkin ottaa mallia on kyllä tuo Heroes. Katselin sitä joskus silloin kun vielä telkkaria katselin suhteellisen usein ja se oli kyllä ihan hauska mutta myös mielenkiintoinen sisällöltään. Nythän se kuulemma lopetetaan neljänteen kauteen, mutta Lostipa tietysti "yyber boring"-meinigillään rahastuksen ohella on päättänyt masentaa porukkaa vielä yhden kauden verran. Lostia on siis pian koossa kuusi kautta ja nuo kaksi viimeistä kautta näyttävät olevan todella hämäriä sisällöltäänkin.

Sitten huomasin että eräs asia josta luin jokin aika sitten oli tai onkin materialisoitunut konkreettisesti leffateattereihin: Wall Streetille on tehty jatko-osa, "Wall Street: Money Never Sleeps". Eipä suotta ole taasen eräs tarpeeton jatko-osa tulossa mukavasti kätten ulottuville- ja miksi helvetissä se tehtiin juuri Wall Streetista? Kohta täytyy varmaan tehdä jatko-osat myös niin Forrest Gumpille kuin Gone with the Windillekin. Independence Dayllehän onkin jo jatko-osa tulossa.

No woman no cry (mutta on sentään kesä)

Nytpä sitten kai se kauan odotettu "kesä" täälläkin alkoi. Olin oikeastaan ihan varma että tämä kuukausi ei vielä toisi täyttä kesää tänne vielä ollenkaan, vaan sittenhän ne parhaimmat ilmat tietysti alkaisivat kun itse pitäisi painua töihin. Mukavaa olla väärässä näissä asioissa toisinaan.

Kuulemma oli tosiaan ollut aika ennätyksellisiä lukemia mittareissa viime päivinä. Eilen taisi olla se about 25 astetta ja tänään kuulemma 28 ja siitä eteenpäin. Aika mahtavia ilmoja kyllä, joten viralliset kesän varusteet on nyt sitten kai kaivettava esiin sortsien, pastellinväristen paitojen ja ennen kaikkea hawaijipaitojen muodossa. Nimenomaan hawaijipaitojen näkisin olevan tässä vaiheessa se olennaisin varuste, joka on pakko kaivaa esiin. Nyt tarvitaan enää hervoton takatukka sekä ns. "kalapuikkoviikset" niin olen kuin siitä uudemmasta Miami Vice-leffasta se Sonny Crockett Mk. II.

Takatukista puheenollen jouduin muuten leikkaamaan hiukseni jokin aika sitten. Oikein mukava takatukka oli jo kehittynyt ja enää oikeastaan kalapuikkoviikset puuttuivat aidosta myöhempien aikojen Miami Vice-imitaatiostani. Sitten kuitenkin niin paikallinen parturikampaaja hieman kusi asioita ja letistä ei tullutkaan sitten juuri sitä piti. Päätin sitten siinä leikkausoperaation puolessa välissä ilmoittaa että ottaa normaalin lyhyen mallin tällä kertaa. Mihin minä sitten pyrin kun leikkaukset menivät sitten niinkin perseelleen? No tuota, tarkoituksenani oli saada hiukan toisenlainen hiustyyli kuin nyt, mutta kuten sanottu niin parturikampaajaa ei oltu briifattu aivan niin yksityiskohtaisesti (josta syytän itseäni) vakuuttavan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Annan kuitenkin kyseisen episodin täysin anteeksi ainakin itselleni, sillä kampaaja oli kaunis nuori nainen ja varsin ihastuttava kokonaisuus. En kyllä kerro että missäpäin oikeastaan kävin heittämässä tämän setin, mutta eipä täälläpäin niin kovin montaa "kampaamoa" ole jonne tällaiset hemmot voisivat marssia sisään muutenkaan. Oli muuten aika kallis heitto tuo parturisetti, nimittäin hävisin siinä muistaakseni noin kolmekymppiä. Noh, sellaista on elämä toisinaan.

Aularadion kuuntelu on muuten yllätyksellisesti ruvennut vähän ottamaan päähän. Sitä kun on noin viikon kuunnellut enemmän tai vähemmän koko ajan, niin onkin huomannut että se kanava on rankasti uusien biisien tarpeessa. Olen nimittäin tainnut kuulla nyt suurimman osan sen kappaleista ja joka kerta kun käyntiin hörähtää joku sen kanavan biisi, niin mielentila on rankan "Deja vu"-tunteen kyllästämä. Kunpa he saisivat jotain uutta Lounge-materiaalia aikaiseksi tuonne piakkoin.

Ja sitten vielä viimeinen asia ennen kuin lähden tästä huitelemaan:

Vaikka action-leffat eivät aivan hirveästi itseäni kiinnostakaan, niin viime aikoina nuo Michael Mannin käsikirjoittamat ja/tai ohjaamat tekeleet ovat kyllä melkoisia hittejä. Seuraavaksi pitäisi kai hankkia DVD:lle Heat sekä tuo Miami Vice, vaikka aika huonot arviot annoinkin tuolle uudemmalle MV:lle IMDB:n puolella jokin aika sitten. Olisin kuitenkin valmis arvioimaan suhtautumiseni sitä elokuvaa kohtaan uudelleen, sillä minusta tuntuu että tuossa MV:ssäkin on ihan aitoa Michael Mannin leffoille ominaista tyylikkyyttä siinä määrin että kyllä se muutaman pisteen parempi on kuin mitä sille alunperin annoin.

Pilkahduksia

Tulipa jopa mukavan lämmin kausi näin yhtäkkisesti eteen. Tässä kyllä nyt kieltämättä aikalailla setit lepäävät kun alkaa olemaan taas ainakin jonkinlainen kevät ja kesä. Toivon mukaan tämä jatkuu mahdollisimman pitkään.

Muihin uutisiin kuuluu että työt alkavat jälleen parin viikon päästä. Sama aika ja sama paikka. Sen suhteen siis riittää tekemistä jälleen joksikin aikaa ihan täyspäiväisesti. On ihan mukavaakin oikeastaan olla nyt kesällä töissä kun ilmatkaan eivät ole aivan täyttä paskaa. Saapa nähdä että mitä tässä nyt sitten tehdään se loppukesä, kun nimittäin suunnitelmat aivan täydellisen auki tällä hetkellä sen suhteen. Saattaneepa olla että lähden taas jonnekin taikka sitten en. Remains to be seen.

Huomasin sen että taidan olla jollain tapaa addiktoitunut kahviin. Tänään aamulla vitutti suunnattomasti kun ei saanut jokapäiväistä fixiä kahvin merkeissä. Enpä kyllä sitten vastapainoksi jaksanut keittääkään kahvia, vaan päivä meni aikalailla pienessä väsymyksen ja vitutuksen sopivassa sekoituksessa pyörien.

Helsinki round two

Tulipa taasen Helsingissä käytyä. Mentiin Suomenlinnaan käymään ja pakko kyllä oli todeta että selkeän alipukeutuneesti olin varustautunut tuohon kylmän tuulen ja merellisten elämysten suojelukohteeseen. Olisi pitänyt iskeä päälle se vähän ohuempi villakangastakki tai jotain, sillä ilmat nyt todella olivat sellaiset ainakin siellä että lämmintä vaatetta olisi tarvinnut.

Muuten niin täytyypä sanoa että aika mielenkiintoinen enklaavi tuo Suomenlinna kyllä oli. Enpä kyllä välttämättä haluaisi asua siellä lähinnä sen takia että siellä tuulee hemmetisti koko ajan ja varmasti on kylmä. Yhdessä todella varjoisassa kulmassa oli vielä jäljellä luntakin, joten olen aika vakuuttunut siitä että tuollapa se talvi vasta olisikin kylmä ja ikävä kokemus jos ei täällä mantereen puolella vähintään.

Muuten niin toisaalta taas olisi jotenkin psykedeelistä kun ympärillä olisi koko Helsinki. Voisi olla aika jännää katsella Helsinkiä juuri tuolta Suomenlinnasta käsin varsinkin öisin. Siellä kuitenkin oli aika paljon näitä asuintaloja siellä sun täällä, joten kyllähän siellä porukkaa täytynee asua. Voisi olla mielenkiintoista asua siellä vähän aikaa.

On kuitenkin nyt tässä vaiheessa palattava siihen että tuolla Suomenlinnassa oli aivan helvetisti hyvännäköisiä naisia! Aika uskomatonta että noinkin pienen alueen sisälle mahtui niin paljon hyvännäköisiä naisia. Vähintään joka toinen vastaantuleva nainen oli fyysisesti attraktiivinen, mutta sekin saattoi toki johtua siitä että aika moni niistä naisista taisi olla ulkomaalaisia turisteja. Sitäpaitsi ei minulla olisi mitään saumoja jotain Helsinkiläisnaisia saada edes, sillä Helsinkiläisnaiset ovat ensinnäkin a)äärimmäisen omanarvontuntoisia sekä b) eivät vilkaisekaan ellei valmiina ole jo joka paikkaan tatuoituna tilin kuusi ensimmäistä numeroa. Minun on siis parempi "stick to my own kind" näissä asioissa.

Mutta eli siis joo, poistuin sitten joskus tuossa kuuden aikoihin tänne simpukkapuhelinten ja hunajan maahan takaisin enemmän ja vähemmän tyhjin käsin naisasioiden suhteen. Ärsyttävää muuten että nyt nämä asiat kääntyivät taasen naisasioihin, mutta minkäs teet kun siitähän on jo vuosisatoja ollut aina puhe mistä puute.

Spring might come-

Pitkällisen sadekuurokauden jälkeen alkaa tuntumaan siltä että kevät ja kesä voi ehkäpä tullakin. Tälle päivälle on luvattu poutaa ja kuulemma jonkin verran lämpöäkin. Lähden muuten tänään varsin poikkeuksellisesti käymään Helsingissä täältä. Muistan kun tässä jokunen viikko sitten lähdin heittämään sinne settiä tuon elokuvankatselun muodossa ja tokaisin täällä bloginkin puolella että olisi jännää taas käydä siellä jossain vaiheessa säännöllisen epäsäännöllisesti. No nytpä sellainen tilanne taas tuli.

Täällä on taasen tuo yö ollut kyllä ihan kohtuullisen lämmin. Sehän tässä olikin syynä siihen että miksi alkoi melkein ensimmäistä kertaa tuntumaan ihan keväältä ellei jopa vähän kesältäkin näinä aikoina. Tosiaan niin olen tässä istuskellut muutaman tunnin tuolla pihan puolella ihan vaan maailmanmenoa ihmetellen- ei nimittäin taaskaan tule uni vaikka tarkoitus olisikin hypätä ihan kohtuullisen aikaisin ylöskin.

Minun lempisatuni on muuten aina ollut Liisa Ihmemaassa. Paras ja samalla psykedeelisin hahmo siinä sadussa oli se vesipiippua poltteleva tuhatjalkainen, jolla oli aivan helvetin epämääräiset jutut. Pidin siitä ötökästä jo ihan pienenä lapsena kun luin tai minulle luettiin sitä satua. Kerran muistan nähneeni sellaisen unenkin missä olin tuo tuhatjalkainen ja istuin jollain lumpeenlehdellä jaellen epämääräisiä ja aluksi varsin epäystävällisiä neuvoja kaikelle kansalle.

No joo, mutta nyt olen taas eksynyt aiheesta toiseen ja tänään on melko aikainen herätys. Lähdenpä siis yrittämään tästä nukkumista tai jotain.

Jaahas, vai niinh..

Kiva kun neljäs päivä meneillään jolloin sataa. Kolme viimeistä päivää on ollut täyttä harmaata pilvimassaa ja sadekuuroja täynnä. Maa on märkä ja hiukka kyllä tilanne surettaa. Milloinhan mahtaisi paistaa aurinko?

Toisekseen sain tänään kirjeen Saunalahdelta. Sen tuoma uutinen oli positiivinen totaallisesti sen johdosta että siinä kerrottiin nettiliittymäni nopeuden kohoavan kahdesta megasta kuulemma jopa kahdeksaan tässä kuukauden tai parin sisällä. Tietysti käytännössä se ei varmaankaan tuota kahdeksaa tule olemaan, mutta nousee se nyt sitten ilmeisesti huomattavasti nopeammaksi kuin mitä se on nyt. Aika ironista että viime päivien aikana nettiyhteydet taas takkuilleet täällä aika rankasti ja nyt sitten seuraa tuollainen kirjelmä kaikkiin Saunalahti-talouksiin yhteyksien nopeuskorotuksista. Kuukausihintahan ei muuten tule kuulemma muuttumaan tuossa liittymässä kumminkaan, että siinä mielessähän tuo uutinen on totaalisen positiivinen. Sikäli muuten hiukan erikoista tuon liittymän osalta se, että siinä oli mukamas "laskettu uusi hinta" liittymälle, vaikka se itseasiassa on tasan se sama hinta mitä olen maksanut siitä tähänkin asti.

Aika kiva kyllä saada nopeampi netti samaan hintaan kuin ennenkin. Tietysti aivan sitä kahdeksaa megaa se ei kyllä varmaankaan tule olemaan nopeudeltaan, mutta edelleen kuten todettu niin varmaan nopeampi kuin se noin kaksi megaa.

Luin tänään muuten muistaakseni Iltasanomia vai olikos se nyt Iltalehden verkkouutisia. Siinä kerrottiin että (rakkaan) Porvoon tuomiokirkonpolttajamme on saamassa 4,3 miljoonan euron laskun tuosta setistään. Millä helvetillä kukaan täysjärkinen kuvittelee että hän pystyisi koskaan maksamaan tuota summaa valtiolle takaisin? Jos nyt mietitään järkevästi, niin eikö jonkinlainen työpalvelu olisi fiksumpaa langettaa tuomioksi tässä tapauksessa eikä jakaa tuollaisia epämääräisiä ja äärimmäisen huonosti toteutuvia miljoonakorvauvaateita jotka eivät kumminkaan koskaan toteudu. Taitaa jäädä Porvoolta nimittäin useampi miljoona euroa saamatta tuosta summasta vaikka kaveria kupattaisiin viimeiseen penniin asti kuolinpäivään saakka. Lisäksi suomessa on pakko maksaa vaikka millaiselle miljoonavandaalille toimeentulotukea sun muita sosiaalikorvauksia, joten eipä niistäkään voida mitään sakkorahoja alkaa ihan viime kädessä sitten lyhentämäänkään. Ainoastaan omaisuutta tai pääomatuloja voidaan käsittääkseni käyttää noiden korvausvaateiden perintään, mutta mitäpä omaisuutta mukapa parikymppisellä kossilla voisi olla- sen puoleen kuin sitä palkkatyötäkään enää tuossa vaiheessa?

Aivan absurdi ja toteuttamiskyvytön ratkaisu, sanon minä. Ei tuollaisia rahoja ole kuin YLE:n pääjohtajalla kuukautispalkkana. Siltikin nyt karhutaan mukamas todella rangaistuksenomaisesti montaa miljoonaa täysin rahattomalta ihmiseltä- suhtettakaapa noita tuomioita vähän muunlaisiin vaihtoehtoihin kuin tuollaiseen näennäiseen paskanjauhantaan.

Jälleen tänään todistettu fakta:

I've got 99 problems, but a bitch ain't one.

A taste of honey

Eilen taas netti pätki aika pahasti loppuillasta ja yöstä. Ihme juttu, mutta sellaista on kyllä sattunut aina tasaisin väliajoin täällä.

Toisekseen niin ihmettelin vähän itsekin tuon viime postauksen aggressiivisuutta. Syytän siitä vihaperäisen musiikin kuuntelua ja patoutumieni aiheuttamia flashback-kohtauksia, jotka aiheuttavat täällä blogin puolella moista mekkalointia ja ärhentelyä yhä edelleenkin ja jatkuvasti.

Olen aloittanut päiväni kuitenkin eilisistä tapahtumista huolimatta varsin rauhallisesti. Löysin täältä Twiningsin "Pure Green Tea"-teetä useita pusseja, ja niitä olen tässä nyt liottanut kuumassa vedessä. Täytyypä kyllä sanoa että vihreä tee on aivan helvetin pahaa useimmitenkin ja maistuu vessapaperille. Ainakin jälleen tässä tapauksessa on käynyt niin vaikka en välttämättä niin haluaisi ollenkaan. Mikähän vihreä tee ei sitten maistuisi täydeltä paskalta? Varmasti joku ylikallis Aasialaisen maan rinteiltä aamuhämärissä kerätty teelajike.

Olen myös viime päivinä siivoillut musiikkikokoelmastani pois sellaisia biisejä joiden olemassaoloa siinä kontekstissä (eli kokoelmassani) on aina ollut vähän vaikeaa perustella itselleen. Noin kymmenisen biisiä lähti täten pois musiikkikansiosta, eivätkä ne ainakaan toivottavasti tule enää takaisin.

Tunnen itseni jotenkin helvetin väsyneeksi jälleen tänään. Eilen menin kyllä nukkumaan tuossa joskus kahden aikoihin tuon nettiyhteyssekoilun johdosta, mutta onnistuin jopa nukkumaan yhdeksään tai kymmeneen.. or something. Eilen muuten myös hiukan hajotti tuo sää, kun tuntui että mitään muuta ei tapahtunut kuin satoi suurinpiirtein kolme kertaa päivässä. Suuresti kyllä toivon ettei tämä kesä ole juuri tuota sadetta enimmäkseen, sillä viime talven jäljiltä vitutti tämän maan yleisin olotila- eli helvetillinen kylmyys ja märkä sateus. Nyt jos se vielä jatkuu niin lupaan kyllä ruveta vakavasti harkitsemaan muuttamista jonnekin Päiväntasaajan Guineaan. Paitsi että sielläkin voi toisaalta olla niitä monsuunikausia, mutta parempi toisaalta parisen viikkoa tai kuukautta sadetta kun jatkuvia lyhyitä kuuroja sun muuta paskaa. Pää hajoaa.

Elävänä ette saa Dallua kii

Hö-Hö-Höyiijj.

Olen päättänyt että seuraavaksi pesunkestävän imagoni muuttamiseksi entistä epämääräisempään suuntaan alan puhumaan Oulun murretta. Se tulee entisestään hämärtämään ja sekoittamaan ihmisiä todellisen alkuperäni ja juurieni suhteen varsinkin täällä, jossa sitä ei välttämättä niinkään helposti kuule.

Eräs toinen asia on askarruttanut minua tänään. Nimittäin se että jälleen oli pakko todeta kuinka monenlaista tyyppiä sitä on oikeasti netin kautta tuntenutkaan. Totta puhuen suurin osa niistä tyypeistä voidaan tässä vaiheessa laskea joko melko täydellisesti paskaa puhuviksi nettipersooniksi ja sitten aivan oma lukunsa ovat nämä erinäiset katkerat uhkailijat ja isottelijat. Kadun syvästi sosiaalisuuttani siinä suhteessa että koskaan tutustuinkaan heihin, mutta samalla voin olla todella helpottunut siitä että 100% heistä on ollut puhtaasti uhkailutasolla käyskenteleviä tyyppejä, eli eivätpä jutut ole tosiaan riittäneet muuhun kuin puheiden tasolle. Luulisi toisaalta että jos minua noin paljon vihaavat niin olisivat sitten valmiita konkreettisesti osoittamaankin mielipiteensä teoilla. Nettipersoonat kuitenkin ovat nettipersoonia ja tyhjät puheet täten jäävät puhtaastikin sille tasolle.

En siis toisin sanoen pelkää mitään kostotoimenpiteitä vaikka olisi kyllä jännää jos joku Trench Coat-pelle tulisi hutkimaan minua pesäpallomailoilla tai puukoilla jonkun katkeroituneen nettiunelmansa johdosta, johon minulla on vain sanottavanani että "good, then we can all die together".

A message straight from da' hoodz..

Karmapummit

Se on ihan huomioitava asia että oikeastaan näissä Bloggaustouhuissa on vain kahdenlaisia ihmisiä ja vain kahdenlaisia otsikoita: ensinnä ovat ne ihmiset jotka eivät osaa keksiä otsikolle sopivaa nimeä ja sitten ovat ne jotka joko jotenkin kuvaavat sitä tekstin aihetta otsikollaan taikka sitten eivät. Itse kuulun siihen sikäli onnekkaaseen sakkiin että aina joku otsikko kyllä juolahtaa mieleen, mutta sitten se ei useinkaan kuvaa sitä sisältöä mitenkään. Tällä tavalla minusta on jännää jättää lukija aina vähän odottamaan sitä että mistähän aiheesta tuo setti on todella tällä kertaa kirjoitettukaan- eli toisin sanoen liian kuvaavat otsikot eivät ole minusta kivoja tällaisessa kontekstissa.

Istun muuten tässä koneen edessä aamukahvilla itseasiassa juuri tällä hetkellä. Kahvi on uusvanha paheeni, sillä tee on alkanut aika rankasti maistumaan vessapaperilta siitäkin huolimatta että se on jotakin muuta kuin niitä Lidlin teelaatuja. Makuhermostoni on siis alkanut hylkimään teetä ja siksi käännyin takaisin vanhan hyvän ajan rytmihäiriöiden ja mielihyvään tuottajaan, nimittäin kahviin. Merkkiä en muuten tiedä tästä kahvilaadusta, mutta veikkaan sen olevan jotain Pauligin kamaa, joka on sinänsä ihan kelvollista. Tosin itse en läheskään voi väittää itseäni mitenkään eri kahvilaatujen tuntijaksi siinä mielessä ettäkö minulla olisi jonkinlainen ehdoton suosikkikahvi, vaan ihan kaikenlaiset eri laadut kyllä käyvät minulle.

Olen tuossa seuraillut aina välillä tuota uutisointia siitä Jukka Lahden murhaoikeudenkäynnistä. Sitä käsittelevä käräjäoikeushan julkistaa loppupäätöksensä siitä muistaakseni tämän kuun 22. päivä, jonka jälkeen sitten selviää että oliko Anneli Auer heidän mielestään se todennäköisin surmaaja. Auerin puolustushan on ajanut sellaista teoriaa lävitse että tuon Lahden olisi surmannut joku epämääräinen ikkunasta sisään turahtanut "Hitman", mutta kovinkaan vakuuttavasti asiaa ei ole saatu vielä todennettua. Fakta on kuitenkin se että syyttäjäkään ei oikeastaan ole päässyt kovinkaan pitkälle tuossa jutussa varsinkin kun poliisi alunperinkin tuossa murhatutkimuksessa oli jotenkin hutiloinut eri tekijämotiivien sun muiden kanssa. Toisin sanoen poliisi ei aluksi ottanut huomioon sitä että tekijä olisi voinut olla tämä Anneli Auer, eli hänen puolinsonsa. Sitten myöhemmin sitä teoriaa lähdettiin tutkimaan ja todentamaan, mutta se saattoi olla todisteiden keräämisen osalta jo vähän liian myöhäistä.

Pohjimmiltaan siis uskon näiden seikkojen valossa että tuo Auer tullaan vapauttamaan, vaikka kieltämättä monet asiat puhuvatkin edelleen sen puolesta että yksinomaan vain hän on se tekijä. Näyttöä kuitenkin puuttuu kyseisen syyllisyyden osoittamiseksi siinä määrin että uskon vapauttavaan päätökseen.

Onhan se tietysti aika lamauttavaa ajatella että kaikesta huolimatta tekijä pääsee vapaaksi, mutta sellainen tämä oikeustaju ja käytäntö tässä maassa ja monissa länsimaissa nyt vain on. Jos ei todisteita tarpeeksi löydy niin pääepäilty on päästettävä kävelemään. Toivon mukaan tutkintaviranomaiset oppivat tästä jotakin uutta seuraavia tapauksia ajatellen.

Pat Boone already did it-

Löysin uuden ja jopa kotimaisen nettiradiokanavan jota kuunnella. Nimeltään se on Aularadio, ja se soittaa tosiaankin erinäisiä Cocktail-baarien ja hissien sisällä usein kuultuja klassikoita. Eipä tuo (sen sisaruskanava) Paskaradiokaan ole sinänsä huono, mutta ongelmana tuntuu olevan se että Paskaradiossa soitetaan aika paljon samoja biisejä, eivätkö ne ole oikeasti mitenkään hyviä.

Eipä silti, kyllähän Aularadiokin soittaa usein samoja biisejä. Aalloilla kuulee myös aika usein Pat Boonea sekä Richard Cheesea, jonka johdosta olen tavallaan osittain pettynyt. Nimittäin Pat Boone on oikeastaan aiemmin aikakauden, eli 1980-luvun versio Richard Cheesestä lounge-versioineen sen ajan musiikkihiteistä. Se on tavallaan ihan kiva että Richard Cheese on jatkanut tätä perinnettä, mutta todettavahan se on ettei hän ole mitenkään se edelläkävijä pioneerin asemassa tällaisten Lounge-biisien tekemisessä. Tätä en tiennyt.

Lähetin biisitoiveen Paskaradioonkin tuossa eilen aamyöstä. Toivoin Veikko Lavin biisiä "Löysin Rantein", mutta eivätpä ne ainakaan seuraavaan neljään tuntiin sitä soittaneet sitten. Tosin myönnettävä on että minulle ei selvinnyt aivan tarkalleen että millä julkaisulla Lavi esitti tuon legendaarisen biisinsä ja siksipä sitä kyselevään kenttään en laittanut sitten mitään. Tuo seikka saattoi hyvinkin olla syynä siihen että miksei sitä esitetty.

Luin tässä samalla päivittäistä postaustani kirjoitellessani maailman viidestä eniten lihottavimmasta ruoasta. Sopivan yllättävästi ne kaikki ruoat olivat jotain Jenkkiläisiä sokeri- tai rasvamössöjä, joiden syöminen varmaan aiheuttaisi välittömän sydänpysähdyksen jokaiselle normaalille ihmiselle. Eräskin jälkiruoka oli todella brutaalia luettavaa ja tämän ohella päätinkin että jos ikinä eksyn Amerikkaan, niin syön siellä luultavasti vain jotain Etnoruokaa.

Jees, nyt muuten tulee Burt Bacharachia Aularadiosta. Eilen sitä tuli myös, mutta silloin oli kyseessä tämä legendaarinen biisi nimeltään "what the world needs now is love", joka oli muun muassa ensimmäisessä Austin Powersissa siinä bussikohtauksessa. Siinä taisi jopa olla Mr. Bacharach itse esiintymässä Cameossa.

MY HEADS ARE SHAKING SHAAAKIIIINGGG...

Uuden aikakauden korpifilosofi

Tässä tuumin että (kesä)työrahoilla olisi kyllä ihan kiva ostaa joku pienikokoinen videokamera. Kaikilla tosi Cooleilla jätkillä on sellainen ja jopa tuo suhteellisen äskettäin nähty Reindeerspotting oli sellaisella tehty. Sain inspiraation alkaa taltioimaan muutamia asioita elämästäni videokameralla. Minulla on siis toisin sanoen ideana tehdä muutamia lyhyitä dokumentteja, joiden perusideat ovat olleet mielessäni jo vuosia. Tarkoituksena olisi myös toteuttaa näiden kuvausten kautta psykedeelistä vapauttani, joten sinänsä onhan moista materiaalia saatava jotenkin tallennettua.

Videokameran hankinta on siis kenties prioriteetti. Tosin saapa nähdä että millä aikavälillä moinen hankintaa. Hyvänä puolenahan tietysti on se seikka että Youtubehan sitten varmaan hostaa nekin adventuret vieläpä ilmaiseksikin. Pretty cool, huh?

Olen muuten jatkanut jälleen yöllisiä Paskaradion kuuntelemisiani. Jossain vaiheessa varmaan itsekin esitän jonkinlaisen biisitoiveen sinne, mutta ensinhän on keksittävä joku tarpeeksi paska biisi. Pohdinta siis sen tiimoilta jatkuu.

Eräs toinen mielenkiintoinen asia jota olen pohtinut näin erinäisiä uutispalveluja kuluttavana ihmisenä on ollut se kuinka kaikki näyttää menevän aina vähintään yhden askeleen eteenpäin kohti helvettiä kaikkialla maailmassa päivä päivältä. Samoja negatiivisia uutisia sodista, nälänhädistä, enemmän tai vähemmän häikäilemättömistä rikoksista, elinympäristön tuhoutumisesta, kusetuksista, valehtelusta, erinäisistä skandaaleista sun muista tulvii jatkuvalla syötöllä tajuntaani. Ymmärrän tietysti että tällaista elämä on nykyään ja on varmaan jossain määrin aina ollutkin, mutta jotenkin minulle ainakin tämän kaiken alta muotoutuu sellainen kuva että asiat menevät päivä päivemmältä huonommin kunnes eräänä päivänä se huonojen asioiden summa on niin valtava että kaikki vaan hajoaa jonkinlaisena valtavana anarkistisena räjähdyksenä. Myös ydinsota voi lopettaa tämän kaiken.

Pieni varoituksen sana kiirii pitkin kalloani toisinaan. Se sanoo että "älä katso uutisia" ja neuvoo ryhtymään sellaiseksi ihmiseksi joka elää enimmäkseen kuulopuheiden sun muiden varassa. Tällöin mistään et saa niin yksityiskohtaisen värittyneitä uutisraportteja, vaan kuulet vähän sitä sun tätä erinäisistä lähteistä ja täten et ole aina ihan varma että mikä on edes totta ja mikä ei. Tieto kun nimittäin lisää tuskaa ja sen olen omassakin elämässäni huomannut useaan kertaan. Jos tiedonhalun olisi pystynyt vain tukahduttamaan, niin monelta kriisiltä ja pahalta ololta oltaisi voitu välttyä. Sellainen ajattelutapa ei kuitenkaan monelle ihmiselle sovi, vaan perusluonteeseemme kuuluu tietty uteliaisuus ja tämän ohella halu ottaa asioista selvää. Jotkuthan ovat väittäneet että se aika usein johtaa porukkaa hautaankin- siis tuollainen kyltymätön tiedonhalu ja iänikuinen uteliaisuus. Eiväthän ne hyviä ominaisuuksia välttämättä ole, mutta silti me toteutamme niitä päivästä toiseen aina välillä nousten pintaan miettimään asioita näin mukamas ulkopuoliselta kantilta moralisoiden. Tämän jälkeen palaamme sitten takaisin muurahaispesäämme toteuttamaan niitä tasan samoja asioita miljoonaan kertaan. Jälleen kerran voitakoon sanoa että "this confession has meant nothing".

"Kuin golfpallo kierrän reikää"

Pienehkö "what is this, I don't even"-fiilis iski päälle kun heräsin tuossa muutaman tunnin yöunen jäljiltä. Ei olisi pitänyt herätä (vielä) ollenkaan, sillä ikkunasta paistoi ulos helvetinmoinen lumisade. Tai no, se taisi kyllä olla enemmänkin räntää- mutta vähintään yhtä inhottavaa ja järkyttävää paskaa kokea kesken kevään. Tai eipä tämä mikään oikean kevät ole, vaan pikemminkin jotakin aivan muuta. Odottamaton ja tunnelmaa latistava lumisade siis kuuluu asiaan.

Kuuntelin muuten yöllä sellaista nettiradiota kun "Paskaradio". Sekin oli aika järkyttävä kokemus siinä mielessä, että ainakin minusta vaikutti siltä että sen kanavan kantava idea oli tosiaan soittaa vielä tekijänoikeuskorvauksineen sun muineen mahdollisimman huonoa musiikkia. Tietysti sehän on ikuisen sekaannuksen aihe jo itsessään että mikä on huonoa musiikkia sinänsä, mutta sanotaanko nyt näin että tässä tapauksessa ne musiikkivalinnat olivat juuri tätä yleisen mielipiteen mukaan huonoa musiikkia edustavaa materiaalia. Toisaalta oli siellä seassa muutama tosi hyväkin kappale kuten se Kummelin "Tuomionpäivä"-kappale, mutta ehdottomasti hajottavinta oli kuunnella yön pimeinä tunteina sitä Vesa-Matti Loirin iänikuista nauravaa kulkuria, joka kyllä rupesi hajottamaan niin rankasti että loppuvaiheilla oksetti ja kohteeksi meinasi joutua läheinen paperikori. Myös sellainen todella koskettava kappale oli isketty tuolle kanavalle soimaan kun joku ilmeisesti Formula 1:n selostetta ja Teknoa sekoittava pläjäys, jonka on täytynyt olla kovaa huutoa täällä varmaan viimeksi vuonna 1995.

Mielenkiintoista kyllä että tuollaista Paskaradiota edes pyöritetään. Jotenkin kuitenkin olen saanut sellaisen käsityksen että sen takana häärivät näkymättömät voimat ovat äärimmäisen varakkaita, sillä ei sitä muussa tapauksessa sitten millään voitaisi maksaa niitä järkyttäviä tekijänoikeuskorvauksia noinkin "epämääräisen" musiikin soittamisesta. Ei minusta olisi ainakaan kivaa maksaa (varmaan jotain alkaen) viittäsataa euroa jonkun nauravaisen kulkurin popittamisesta taikka muuten vaan suomalaisten ikivihreiden hittien Tekno-remixeistä ihan huvin vuoksi. Siksipä veikkaankin että sen takana ovat äärimmäisen rikkaat ja samalla turhautuneet egosentristit, jotka haluavat tälla tavalla luoda sekaannusta eetteriin ilmaisella huonojen musiikkikappaleiden kanavalla joka vieläpä suostuu maksamaan tekijänoikeuskorvauksiakin sellaisen soittamisesta. Tosin siinä mielessä näkisin tällaisessakin toiminnassa äärimmäisen vakavan yhteiskunnallisen eriarvoisuuden, nimittäin minusta tuntuu että pohjimmiltaan nuo oletetut kapitalistit oikeastaan haluavat herättää pahennusta ja samalla haistatella normaalille kuukausipalkalla käyskentelevälle ainekselle tällaisessa muodossa ihan vaan sen takia että heillä on siihen toimintaan varaa. Ei meillä muilla olisi, näettekö? Kyse on siis jälleen tavallisen kansalaisen kyykyttämisestä rahaeliitin ja sen mediasentrisen ajatusmaailman toimesta.

Ja sitten seuraaviin aiheisiin:

Jumankauta, ns. "ilmainen tavara" ja sen saatavuus netistä on viime aikoina rankasti vähentynyt. Erinäiset ilmaiset näytelehtien tilaukset sun muut eivät enää pamahda postiluukkuun, sillä niitä kustantavat firmat ovat ilmeisesti arvanneet ettei se kannata lähettää miljoonaa näytelehteä tulemaan täysin summittaisille tyypeille, jotka päivästä pitkään kyttäävät vain netistä ilmaistavaraa. Tämä on varsin valitettava kehityskulku, sillä pääasiallisesti ilmaisia näytelehtiähän on aina vähän saanut joka puolelta paitsi viime aikoina. Mitä sitten taas tulee muihin ilmaistavaroihin joita netistä on joskus saanut muttei saa enää, niin olisin halunnut itselleni sellaisen Old El Paso-esiliinan, mutta nekin olivat menneet kahdessa sekunnissa kaupaksi kun kerran ilmaisia olivat olleet ja täten masennuin pahasti moisesta tempusta. Joitain avaimenperiä olisi kai mahdollista tilailla netistä, mutta suoraan sanottuna en edes tee sellaisella mitään vaikka se olisikin ilmainen. On kuitenkin ikävää että tuo ilmaistavaran määrä on tippunut rankasti ja sen tiimoilta voinkin kertoa, että eräs parhaimmista ilmaistavaradiileistä joihin törmäsin oli silloin Adlibrikseltä viime talvena jolloin kyseinen nettikirjakauppa jakoi ilmaiseksi muutamia teoksia.

Katselin muuten eilen tuon The Road-leffan. Eli sen jonka tekijän sukunimi taisi olla McCormick tai jotain. Vähän niin kuin se South Parkin Kenny, paitsi että tässä tapauksessa se taitaa olla elossa ja voida ihan hyvin.

Kuitenkin niin katselin sen leffan. Se loppu sai minut jälleen melkein oksentamaan, sillä se oli aika käsittämätön ja tyhmä. Noinkin hyvin muuten onnistunut leffa ei saisi loppua noin, mutta minkäs teet kun piti saada sitten taasen tuollainen loppu. Aikamoisen ikävää, mutta sellaistahan se nyt vaan (kai?) on.

I'm cool with that, bro.

Nyt jos lukion entinen äidinkielenopettaja näkisi tuon otsikon, niin se antaisi minulle selkään siitä että otsikossa on piste, joka on tai oli hänen mukaansa harvinaisen perustavanlaatuinen virhe ja varmaan henk.koht. loukkauskin hänen edustamaansa ammattikuntaa kohtaan.

Tavallaan ihan tyytyväinen että yleisön kiinnostus tätä blogia kohtaan on laskenut minimaalisen olemattomaksi etenkin tämän vuoden puolella. Parisen vuotta sittenhän tätä luki aika monikin tyyppi, mutta nykyään varmaan lukijakunta lähentelee nollaa. Se on ihan hyvä juttu, vaikka tässä blogissa onkin sellainen tietynlainen julkisen päiväkirjan luonne muutenkin, joka voisi kiinnostaa porukkaa.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen ettei tätä seuraa läheskään yhtä moni jotenkin "päämäärällisesti motivoitunut" tyyppi samaan tapaan kuin etenkin viime vuoden alussa, jolloin kaikenlaiset kiihtyneet ja varsin katkerat exät sukulaisineen lukivat tätä kellonympäri jahdaten jokaista liikettäni. Se oli kyllä varsin sairaaloista meininkiä, mutta minkäs teet siinä vaiheessa kun eteen kuitenkin sattuu sitten sellaista porukkaa jotka katkeroituvat noinkin perustavanlaatuisesti.

En siis suoraan sanottuna oikeastaan edes toivo lisää lukijoita tälle blogille. Se määrä mikä tätä nyt seuraa on ihan sopiva, vaikkakin myös samalla varsin olematon. Se kuitenkin toisaalta kelpaa minulle oikein hyvinkin, sillä sitä isompi soppahan siitä syntyisi jos tätä seuraisi älytön määrä porukkaa- ja varsinkin jos se olisi sellaista kitkerän katkeraa kostoporukkaa, niin kuin viimeksi. Ennen pitkää kuitenkin vihakin laantuu heidän kohdaltaan- ja tässä tapauksessa niin onkin käynyt jo varmasti aikoja sitten, mutta eipä se silti muuta sitä asiaa että on vähän ikävää olla sellaisen blogin kirjoittaja jonka sisältöä vahdataan ns. "puukko kädessä" odottaen pahat mielessä. Eipä silti, tiesin kyllä jo silloinkin että vuositolkulla se aines ei jaksaisi blogiani vahdata, mutta aikansa se kuitenkin veisi ennen kuin se sakki ymmärtäisi että elämässä on niin paljon muutakin kuin yhden äijän blogin lukeminen ja sitä kautta eri tavoilla kostontoimenpiteillä avautuminen.

Eipä minua suoraan sanottuna kiinnosta että oliko tuossa em. lausunnossani kenties mainittu asioista vähän liian suoraan ja mutkittelematta. Kenties niinkin, mutta toisaalta totuushan tuosta vain ilmeni eikä sen kummempaa.

Olen muuten pannut merkille että enää en kirjoita englanniksi kuin nuo otsikot. Se on positiivinen käännekohta ja kehityskulku, sillä jo aikanaan minulle valitettiin siitä kuinka blogin kirjoittaminen englanniksi ei ole ollenkaan niin mukavaa kun kerran äidinkielenä kuitenkin on jotain muuta. Tämä tällainen on aivan totta ja herralle kiitos (näin kuvainnollisesti ilmaistuna) siitä että asia vuosia sitten istutettiin päähäni. Toki se vaati kypsyttelyä ja hyvin paljon väsymystä, turhautumista ja perusasioiden tarkastelua kunnes päätin että se oli ihan validi neuvo loppujenlopuksi. Niinpä sitten päätinkin että turhapa tätä on englanniksi vääntää, kun sen kielen kanssa saa olla ihan tarpeeksi tekemisissä muutenkin kaikesta huolimatta. Englantihan ei siis elämästä lopu sitä kirjoittamalla varsinkaan nykyään kaikesta huolimatta, joten on aivan suotavaakin kirjoitella kaikenlaista muuta sitten äidinkielellään vastapainoksi.

Otsikot kyllä edelleen saattavat toisinaan kääntyä englanniksi, sillä vaikka itselleni ei ole vaikeaa keksiä otsikoita, niin on aivan toinen seikka sitten se taasen että kuinka paljon se otsikko sitten tulee kuvaamaan sitä tekstiä jolle sen kuuluisi otsikkona toimia.