Päättömät Meksikolaiset aavikolla

Eilen/tänään katselin Nelosen leffaputkea, ja sieltä tuli kerrankin kaksi ihan katsottavaa teosta: Sleepy Hollow ja Once Upon a Time in Mexico. Leffojen katselu meni kyllä aika reilustikin yli kahdentoista, ja muistan Sleepy Hollow'n päättyneen joskus lähemmäs puolta kolmea aamuyöstä.

Eipä silti, molemmat elokuvat olivat ihan katsottavaa tavaraa. Muistelisin, että tämän Meksikoon sijoittuvan toimintapätkän tekijä on sama, joka käsikirjoitti From Dusk till Dawnin Quentin Tarantinon kanssa. Kyse ei siis ollut ihan huonosta leffasta, vaikka joku kyynikkö saattaisi tietysti todeta että se oli vain amerikkalaista toimintaleffaa kaikkine kliseineen ja huonouksineen siirrettynä Meksikolaiseen ympäristöön. Kieltämättä tässä voidaan olla oikeassa, vaan minusta ainakin elokuvana se oli hyvää vaihtelua tylsille Amerikassa kyhätyille toiminnoille.

Sleepy Hollow oli myös ihan hyvä. Se ei mennyt missään vaiheessa täysin ylitse kuvatessaan mystiikalla ja noitudeella kuorrutettua 1800-luvun amerikkalaista pikkukylää, jota terrorisoi hirvittävä päätön ratsumies. Odotin elokuvan olevan kylmän tieteellisesti koko ratsumiestä lähestyvä elokuva, missä lopuksi todettaisiin jonkun kyläläisistä olleen ratsumiehen esiintymien takana: näin ei kuitenkaan ollut, vaan elokuva lähti ihan omille teilleen erilaisten noituutta ja fantasiaa sekoittavien elementtien kanssa. Ei se siis huono tekele ollut, ja tämä päähenkilökin oli suhteellisen vakuuttava kaveri.

Toinen asia, mitä olen tässä viime aikoina tutkaillut, on ollut Fallout-pelien fanisivusto, NMA. Itse olen pelisarjan suuri fani, ja pidän sitä itseoikeutetusti maailman parhaana roolipelinä huolimatta sen vanhasta iästä. Fallout - sarjaa ei tule mikään koskaan voittamaan, ei koskaan milloinkaan.

No kuitenkin, olen lueskellut läpi kyseisen paikan foorumeita, ja toisinaan olen kyllä huomannut aika vahvaakin vihaa Fallout: Tacticsin suuntaan. Kyseessähän oli siis "osa sarjaa", joka ei niinkään keskittynyt enää roolipelaamiseen, vaan kääntyi taktisen taistelun kuvaamiseen Jagged Alliance 2:n tyyliin. Se oli kuitenkin suhteellisen uskottava kahdelle emopelilleen. Koko pelin olemassaolo tietysti vihastutti faneja, ja ilmeisesti etenkin NMA:n kävijöitä. Tästä olen nyt sitten saanut lukea juttua, joka kyllä varsinkin konsoleille julkaistun Fallout: Brotherhood of Steel'n jälkeen vaikuttaa kyllä täysin väärään kohteeseen suunnatulta. Viime vuosina on myös saatu lukea uutisia Fallout 3:n valmistumisesta, joka alun hankaluuksista huolimatta (Van Buren - projekti) on saatu Bethesda Softworksin siipien alle. Tiettyjä, paikoitellen jopa sietämättömiä paineitahan tämä Bethesdalle siirtyminen on luonut, sillä tästä kolmannesta osastahan on aivan pakko tulla vähintään yhtä hyvä kun ensimmäiset - ellei jopa parempi.

Itse näen, että tämä kolmas osa on kriittinen sarjalle: se päättää, tuleeko Fallout enää nousemaan entistä paremmaksi pelisarjaksi, vai jääkö sen kaksi ensimmäistä peliä pitämään yllä sen (hyvää) muistoa muutamien huonompien jatko-osien keskellä. Vaikeaa on sanoa, että pystyykö Bethesda tekemään edes keskinkertaista jatko-osaa, sillä fanit tulevat vaatimaan siltä aivan suunnattomia. Itse odotan kuitenkin kovasti tätä kolmatta osaa, joka nyt sitten voi ilmestyä joko seuraavana vuonna, tai sitten ei. Fallout on pelisarjana ollut minulle aina elämää suurempi kokemus, ja kuultuani että Fallout 3 tulee ainakin yrityksenä olemaan jälleen puhdas roolipeli, en voi kun odottaa kämmenet hiestä märkänä.

Tulevaisuus tulee näyttämään, että onnistuuko ja ilmestyykö Fallout 3 ylipäätäänkään. Tekeillä se kuitenkin on, ja epäilemättä tietyn onnistumisen paineen alaisuudessa. Nähdäkseni, pelin onnistumisprosentit ovat Matti Nykäsen sanoja lainatakseni "fifty-sixty", eli näin vapaan kyynisesti tulkittuna se tulee olemaan huonompi kuin aikaisemmat osat. Ainakin jossain määrin. Toivonpa kuitenkin totisesti, että minut tullaan positiivisesti yllättämään.