Yhdentoista aikoihin aamulla heräsin helvetinmoiseen meteliin ulkoa. Pitkin Vanhaa Porvoontietä vilisti (äänestä päätellen) 4-5 pelastusajoneuvoa pillit täysillä kohti Porvoota. Hetken päästä niitä tuli lisää, ja määränpäätä saattoi vain arvella. Toivottavasti kukaan ei ole polttanut kirkkoa.
Söin äsken yhden pussillisen Lidlin nk. "juustopasta-ateriaa", ja tällä hetkellä kuuntelen jonkinlaista Fuusiojazz:ia, jota löytyi koneeni D-aseman pimennoista pölyttymästä. Ulkoinen olemukseni on myös hiukan sekava, ja ennen kaikkea se mitä tarvitsisin juuri nyt, olisi välitön hiustenleikkuu. Rakkaat kutrini ovat nimittäin ruvenneet kasvamaan jo ihan merkittäväksi takatukaksi. Sinänsä siinä ei kai ole mitään pahaa, mutta aamuisin herätessä erityisesti pääni lakipisteessä sijaitsevat hiukset eivät millään meinaa talttua harjasta huolimatta.
Olen myös pohtinut uuden asuinpaikkani, Kauhavan, mahdollisia samanlaisuuksia erään Sipoon Nikkilän kanssa. Ainakin molempien paikkojen yleinen habitus on jokseenkin samanlainen, hiukan kulahtanut "stuck-to-the-seventies" - hengellä ladattu kyttääjän paratiisi. Minua tämä ei nyt juurikaan haittaa, sillä siellä kukaan ei minua tunne, ja vaikka tuntisikin, niin minun elämääni ei paljoakaan paina vanhojen mummujen ja pappojen "pahennusta huokuva katse" kylänraitilla.
Olen juurikin muuten huomannut, että muutamat todella kulahtaneen näköiset vanhat papat ja mummot tuijottelevat minua ajaessaan ohitse pyörällä. Myös Kauhavalla sijaitsevan "halpakaupan" pimennoista, eräältä käytävältä löytyi todella etova mummeli, joka mulkoili minua erityisen ikävästi työnnellen itseään kaksi kertaa isompia ostoskärryjä. Olin kuitenkin siinä vaiheessa niin tuohtunut näistä mulkoilijoista, että näyttelin moiselle paskantärkeälle akalle mm. "kansainvälistä käsimerkkiä" sekä vääntelin naamaani todella ruokottomasti. Varmasti näitä toimia olisi voitu pitää todella lapsellisina, vaan myös helvetin tyhjentävinä niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Viime aikoina unetkin ovat menneet aika kiintoisaan suuntaan: kuten olen tainnut jossain vaiheessa todetakin, niin jostain syystä Pohjois-Korean näyttävät sotilasparaatit sekä Juche - ideologia ovat näytelleet suurta osaa unistani. Jostain syystä nämä unet ovat olleet suhteellisen jatkuvia, ja vähintään kerran viikossa Kim-Jong-Il kaikessa komeudessaan on häirinnyt yöuniani.
Pelottavaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment