Se kysymys, mikä varmasti on teidän vähänkin pitempään blogiani seuranneitten mielessä tänään, on että mikä mättää tällä kertaa ? Onneksenne, en aio tänään valittaa tai haukkua ketään mistään. Tänään on onneksi ollut ihan suhteellisen hiljainen päivä.
Nämä Highlander- sarjan elokuvat ovat alkaneet taas kiehtomaan minua. Muistan nähneeni ainakin ensimmäisen ja toisen osan n. 10-12 vuotiaana, jolloin ne kyllä tekivät minuun hienoisen vaikutuksen. Tietenkin nyt hiukan vanhempana tuo v. 1991 jatko-osa kyllä vaikuttaa aika surkealta tekeleeltä, vaan onneksi tuo ensimmäinen osa on suorastaan erinomainen. Voitakoon myös todeta, että Highlander - eepos saattaa olla ainoaa pseudo-fantasiaa, jota kykenen sulattamaan. Syy miksi tällainenkin kuume Highlanderiin nousi, taitaa olla yksinkertaisimmillaan se, että poimin kesällä Ruotsin puolelta ale-laarista tuon ensimmäisen osan todella halpaan hintaan.
Juuri tuo ensimmäinen osa, vuodelta 1986, kiehtoo minua eniten: siinä on sitä selvää 1980-luvun onnistuneiden, elämää suurempien "tällaisia ei enää nykyisin vain tehdä"- hittien tuomaa taikaa. Myös Christopher Lambert pääosassa miellyttää minua erityisesti. Olisi varmaan todella coolia päästä vetämään Cosplay't pukeutuneena tuohon tapaan. All I'd need is a sword.
Pitääpä lähteä etsiskelemään, että löytyisikö tuota ihan kohtuulliseksi lausuttua Highlander: Endgame - teosta jostakin alennuksella. Sitä en nimittäin ole nähnyt, mutta onpahan siinä ainakin Christopher Lambert pääosissa.
Muita uutisia
Nyt kun tuo ensimmäinen kappale meni pääasiassa Highlanderistä jaaritteluun, niin täytyypä nyt sitten kaiketi puhua vähän jostain muustakin.
Huomasin tuossa eilen Wikipediaa lueskellessani, että muutamia mielenkiintoisia teoksia Japanilaisista "pitkän linjan sotamiehistä" pitäisi varmaan lukea. Ja tarkoitan nyt tällä termillä erästä Japanilaista sotilasta, joka katosi joskus vuosina 1944-1945 Filippiinien viidakoihin, eikä tullut sieltä sitten ulos kun vasta kolmenkymmenen vuoden päästä. Tämänkin hän kuulemma teki vasta sitten, kun paikalle oli tuotu hänen entinen komentajansa antamaan virallinen käsky antautumiselle.
Anyway, Hiroo Onodan teos No Surrender: My Thirty-Year War lähtee kyllä tilattavien kirjojen listalle aivan välittömästi. Tämä on kyllä aika "kovien jätkien" suoritus, ja samalla vaikuttaa myös erittäin kiintoisalta kirjalta sikäli, että se varmasti kertoo enemmän kuin tarpeeksi siitä miten tämän miehen onnistui välttelemään mm. saaren paikallisia ja pysymään hengissä noinkin pitkän aikaa. Japanilaisethan tunnettiin todella kovana luuna II. Maailmansodan aikana, huolimatta helvetinmoisesta possuttelustaan ympäri Aasiaa ennen "atomin saapumista Hiroshimaan ja Nagasakiin".
Nyt kuitenkin toivotan kaikille hyvää yötä, sillä huomenna on taas vaikka mitä tekemistä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment