Oli synkkä ja myrskyinen yö..

Tätä kliseistä otsikkoa ei olekaan vielä käytetty.

Anyway, nyt ainakin on suhteellisen synkkää juuri syksyn johdosta ja myrskykin on jo saapunut. Tänään olen enimmäkseen pysytellyt sisällä, ja eilen tuli luettua neljään asti Ernest Hemingwayn Jäähyväisiä Aseille. Toivottavasti saisin sen luettua viimeistään viikonlopuksi, sillä en jaksaisi kanniskella sitä enää mukanani kovinkaan kauaa. Hiukka tylsyyttä ilmassa, I'd say.

Tyttöystäväni on ollut tänään kanssa hieman kipeä mm. kuumeen kera. Minäkin oikeastaan tässä odottelen, että milloin joku persoona viitsisi tartuttaa minuun sen perinteisen, jokainen syksy esiintyvän viikon kestävän kuumeen. Viimeksi olen ollut todellisessa kuumeessa keväällä juuri YO-kirjoitusten jälkeen, jolloin koin nimittäin elämäni ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) keuhkoputkentulehduksen ikävän viruksen välityksellä. Minulla on kuitenkin ollut traditiona olla kaksi kertaa vuodessa sairaana ja kuumeessa: kerran syksyllä ja kerran talvella. Noin muuten yleisesti olen fyysisesti ihan kunnossa - vaan se henkinen puoli tietysti varmaan aiheuttaa lähipiirissä hiukan pohdintaa..

No joo, kuulemma eduskuntavaalit vm. 2006 myös lähestyvät. Tämä poliittinen tapaus ei kylläkään tuo minulle mitään erikoisempaa aktiviteettia, vaan luulisin että jätän äänestämisen väliin. Minulla on nimittäin viimeisimmän presidenttipelin jäljiltä todella välinpitämätön asenne politiikkaan, sillä se meni minun osaltani kyllä todella päin jotakin muuta, kuin sen piti. Minä en nimittäin tiennyt ehdokkaista yhtikäs mitään, vaan annoin ääneni randomina Timo Soinille. Sitten kun taistelu kiristyi ainoastaan Halosen ja Niinistön välille, päätin etten äänestäisi kumpaakaan "pienempää pahaa" tässä taistelussa. Aion liittyä siis myös näissä vaaleissa nukkuvien puolueeseen, sillä uskon pitkälti että äänestäminen ei varsinaisesti tuo mitään hyötyä, varsinkin kun vallalle pääsee aina kolmen isoimman puolueen pinttyneet yhden kauden edustajat. Nämä edustajat sitten kuluttelevat eduskunnan tuoleja, juovat kahvia, käyvät maakuntavierailuilla ja nostavat valtavaa palkkaa saaden aikaan hyvinkin vähän köyhän kansan sankoille riveille. Nykypäivänä koen, että eduskunta on enemmänkin helvetinmoinen apinalauma, joka säätää lakeja lähinnä eliitin rikastuttamiseksi ja tavallisen kansan köyhdyttämiseksi ja ajamiseksi entistä pitemmälle sosiaalitoimiston oven eteen. En koe myöskään, että nämä kansanedustajat tekevät mitään oikeasti suomalaisen yhteiskunnan epäkohtien edistämiseksi, vaan pikemminkin suurten puolueiden kansanedustajat toteuttavat täysin sokeasti oman puolueensa sanelemaa agendaa, joka ei tosiaankaan välttämättä ole kovinkaan ihmisystävällinen. Pienempien puolueiden edustajat taas ovat paikalla siksi, että he saisivat hyvän palkan muutamaksi vuodeksi, jonka aikana he voivat sitten mukamas ajaa täysin merkityksettömän puolueensa asiaa, ja samalla luoden kuvan toimeliaasta työstä. Raha puhuu politiikassa, ja tämä on universaali sääntö kaikkialla maailmassa, eikä suomi valitettavasti markkinataloutena ole mikään poikkeus. Isoimmat puolueet valitettavasti määräävät, ja niiden todelliset agendat ovat useimmiten aivan joitain muita, kuin lapsiperheiden tukeminen tai köyhyyden vähentäminen. En yksinkertaisesti kykene tukemaan minkäänlaisia puolueita, jotka lupaavat erilaisten vaalien alla kuun taivaalta, ja heti päästyään sisään unohtavat lupauksensa heti seuraavassa hetkessä. Politics is a deception played with a smile.

Tukka pois ja..

Takatukkani leikattiin tässä viime viikolla kokonaan pois. Olin hyvää vauhtia kehittymässä todella epäsiistin näköiseksi pitkätukaksi, jota oltaisiin mahdollisesti voitu jopa luulla joko viulistiksi taikka jonkinlaiseksi laitapuolen kulkijaksi. Valitettavasti kuitenkin takatukka täytyi leikata pois, sillä minulla oli valtavia vaikeuksia yrittää saada se kesytetyksi aina aamuisin. Minulla on nähkääs nk. "hiuskompleksi", joka ansiosta en koskaan kykene saamaan hiuksiani näyttämään siltä miltä niiden haluaisin näyttävän. Tämä ongelma ratkaistiin hetkeksi muutama vuosi sitten kun olin kalju, vaan tuokin kyseinen valinta osoittautui ikäväksi sosiaalisen paineen muodossa. Hiukset päätettiin siis kasvattaa takaisin.

Täällä Sipoossa on jälleen tapahtunut epäilyttävää, tavallaan edistykseksikin kutsuttavaa toimintaa: läheiselle moottoritielle on rakennettu helvetinmoiset katuvalot, jotka nyt loistavat ikkunastani sisään oranssilla hohteellaan. Ennen tuo Porvoon ja Helsingin välinen moottoritie ei omannut ollenkaan mitään valoja, ja tämä eteläisen Sipoon osa oli vähintäänkin kuin keskiajalta keinotekoisten valojen osalta. Nyt kuitenkin erilaiset rekkakuskit ja bussien pikavuorot näkevät ajella ympäriinsä, vaan minun yli kuusi vuotta kestänyt idyllini valitettavasti särkyy. Such is life, folks.

Kauhavan Info-kirjakaupassa oli muuten tuossa viime viikolla alennusmyynti: yleisesti ottaen kaikki kirjat olivat kalliita alennettuinakin, joten ostin kolme euroa maksaneen teoksen Tiibetiläinen Kuolleiden Kirja. Tänään vähän selailin sen sisältöä, ja huomasin kauhukseni että suurin osa sen sisällöstä erilaisine termeineen ja käsitteineen eivät oikein minulle auenneet. Aion kuitenkin lukea sen lävitse, sillä suoraan sanoen minulla ei ole parempaakaan tekemistä.

Tuo Kauhavan Info on kyllä kanssa niin riistokapitalistinen elämys, että ettepä uskokaan: kyseisessä paikassa kaikki on ihanan kallista, ja joskus jopa suorastaan taivaallisen sellaista. Info on kuitenkin sikäli kärppämäinen kauppaketju, että se tajusi pystyttää ainoan kirjakaupan juuri Kauhavalle, jossa sillä tulisi olemaan tasan nolla kilpailijaa. Kyseinen kauppa myy myös koulukirjoja lähinnä lukiolaisille, ja voittepa varmaankin arvailla , että niistä saadaan pulittaa aina hiukan enemmän ekstraa kuin esim. pääkaupunkiseudulla Akateemisessa Kirjakaupassa tai Suomalaisessa Kirjakaupassa. Eipä silti, Suomalainen tunnetaan täällä varsin kalliina kauppana Akateemiseen verrattuna, vaan "back home in Pohjanmaa" Suomalainen onkin sitten esim. Infoa toisinaan halvempi !! Aargghh !! You haven't seen nothing until you've seen Akateeminen's prices ! Eipä silti, Info tunnetaan kyllä täällä etelässä jonain aivan muuna kuin varteenotettavana erilaisten kirjallisten teosten lähteenä.

Kauhava-kivaa

Tässäpä muutama epämääräinen kuva Kauhavalta:





















Kauhavan rautatieasema + sen etuoven yläpuolella sijaitseva kello






















Rautatieaseman kello kuvattu lähempää. Huomatkaa myös, että kyseinen kello on valmistettu Helsingissä Pohjanmaan lakeuksien sijaan.





















Näkymä asuntoni olohuoneen ikkunasta. Kieltämättä parveke on enemmän kuin tarpeeksi uusimisen tarpeessa, ja pihallakin on vain erään naapurin punainen Lada. Muut autot ovat poissa.

Paha kun ei taas tänään keksi mitään hyvää otsikkoa. Taidanpa jättää sen siis tyhjäksi ihan tarkoituksella.

Anyway, kävimme viime viikon tiistaina Ähtärin eläinpuistossa. Kauhavalta sinne ei ole kovinkaan pitkä matka, ja tyttöystävän takiahan sinne lähdettiin hiukan eläimiä tutkailemaan. Eipä silti, ihan positiivinen kokemushan tuo oli nähtävyyksiltään, vaan sitten lipun hinnat taas eivät olleet. Oli nimittäin niin, että sisäänpääsy maksoi tuolloin poikkeuksellisesti 8 euroa, kun normaalisti kesällä se olisi ollut jopa 13 € ! Ihanan kallista, sanon minä, ja vieläpä pelkästä kävelystä pitkin polkuja eläinten häkkeihin tuijotellen.

Paikalla oli kuitenkin ihan kiitettävästi elukoita: mm. lumileopardit, villisiat, sudet, karhut, saukot, minkit, erilaiset linnut ja supikoirat olivat hyvin edustettuina. Ihan hauskoja tapauksiahan nuo kaikki olivat, vaan jotenkin minulle jäi hiukan sellainen maku suuhun, että monet eläimistä olivat älyttömän vittuuntuneita siitä että heidät oli suljettu häkkeihin ja pistetty ihmisten toljoteltaviksi - täten siis ne eivät pahemminkaan liikuskelleet. Esimerkiksi lumileopardi loikoili suuren aitauksena päällä sijaitsevalla pienellä kukkulalla, ja korvat luimussa katseli meitä takaisin. Näimme kyseisen eläimen pään, ja pienen osan sen niskaturkkia. Kettu ei edes vaivautunut paikalle asti, vaan mitä ilmeisimminkin liikuskeli omassa kolossaan.

No, pistetään vähän kuvia tähän hätään postauksen mukaan:





















Villisika
















??




















En todellakaan tiedä mikä tämä voisi olla, vaan veikkaisin sen olevan mahdollisesti haikara

















Susi












Hirvi

I don't want to set the world on fire

Back in Sipoo, this time.

Kauhavalta lähdettiin tänään, ja viikonlopun aikana käytiin jopa Vaasassakin. Lostin 2. kausikin tuli hankittua yllättävän halvalla hinnalla, pesukone onnistuttiin laittamaan käyttökuntoon ja siivottuakin tuli. Viikko on ollut siis harvinaisen aktiivinen sisällöltään.

Vaasa oli ihan kiva paikka, ja juuri nyt olen päässyt kaikista lähemmäs opiskelupaikkaani koskaan, ilman että olisin mennyt sinne vielä ihan oikeasti oppimaankin jotain. Vaasan Yliopisto oli ihan jännä, vaikkakin hieman sateinen paikka. Toivon mukaan muutaman viikon kuluttua menen sinne jopa ihan virallisissakin asioissa, enkä vain kuikuilemaan sen etuovelle. Kävimme muuten myös täällä varsin kuuluisassa "Keskisten Kyläkaupassa", mikä kyllä nyt oli lopulta aika paskapuhetta halvan hintatasonsa puolesta. Tyttöystäväni ei ymmärtänyt valitustani Keskisen valheellisista "halvan hintatason tuotteista", vaan itse ainakin voin pääkaupunkiseudun rajalla asuvana todeta, että paikoitellen täällä Helsingin lähelläkin on toisinaan halvempaa kuin Keskisillä ! Voi LÅL !! Keskinen on suoranainen riistokapitalisti.

Tuli siis tosiaan se Lostin 2. kausikin hankittua DVD:lle. Se oli kyllä aikamoinen kokemus jälleen katsoa se kotisohvalta käsin melkein yhdessä yössä, vaan nytpä tiedän enemmän kuin kukaan teistä Nelosen tahtiin kyseistä sarjaa kyttäävistä !! Ho-Hoo ! Ja sen lisäksi joka torstai klo. 21.00 -22.00 minulla on parempaakin tekemistä, kuin katsella Nelosen Lostia kaikenmaailman Puuhamaan mainosten kuoruttamina. Ostin muuten kyseisen boksin Vaasan Prismasta, joka teille muutamille nk. "Spedeille" ei välttämättä kerro mitään, mutta kerron sen olevan normaali kauppakeskus esim. City-Marketin tapaan. Anyway, juuri tuolla Keskisillä kyseinen 2. kausi maksoi 40,90 €, vaan Vaasan Prismassapa siitä pyydettiin 39,90€ !! Hmm, selvä alennus hintaan, vaikka epäilemättä pieni. Nämä hinnat alkavat hiljalleen mietityttämään, että mikähän Keskisen "kyläkaupassa" pitäisi olla halpaa ? Vaikka löysin sieltä mm. suhteellisen halvat verkkarit, niin se nyt vielä on aika pieni hinta siihen minä tuo kauppaketju itseään mainostaa - eli halpana.

Kävimme muuten myös Ähtärin eläinpuistossa. Siitä en nyt kuitenkaan aio kertoa sen enempää, sillä olen päättänyt tehdä sille mahd. pian ihan oman postauksensa. Tähän loppuun kuitenkin heitetään vielä muutama kuva nykyisestä olohuoneestani, joka on toistaiseksi aika vaatimaton, vaan onpahan ainakin oma:

Kuvassa on sohva, olohuoneen pöytä, televisio, TV-taso ja DVD-soitin. Kuvassa näkyy myös olohuoneen pöydän alla epämääräisiä pinoja paperia, ja TV-tason oikeanpuoleisessa lokerossa jumalaton kasa DVD-elokuvia.






















Kuvassa kirjahylly. Se päällä on sijoitettuna hassun psykedeelinen arabialainen vesipiippu, ja sen muuhun varustukseen kuuluu keskikokoinen kasa erilaisia kirjoja. Kuvassa on myös mukana valkoinen olohuoneen lamppu, joka saatiin ilmaiseksi Porvoosta ostettuamme sieltä parisängyn ja pesukoneen.

Back from USSR

No niin, sainpa tämän kannettavan jopa toimimaan tässä pahaisessa mökissä.

Kello lyö melkein puoltayötä minun lopetellessani tätä päivää postauksella. Vanhempani tulivat kotiin, ja minä olen joutunut koko päivän kaitsemaan kahta karvaturria tämän hiljaisen mökin sisäpuolella. Tuo pienempi on erityisen flegmaattinen, eikä oikeastaan tee mitään asiaa viittä sekuntia kauempaa. Hiukan tulee siis väsy.

Anyway, tulihan tuosta matkasta vähän tuliaisiakin: komein niistä on varmasti erilaisia suuren Venäjän johtajia kuvaava nk. "Maatuska" (Maatushka?) , jonka sisältä kuoriutuu aina pienempiä johtohahmoja toistensa perään. Valitettavasti pakka ei ole kuitenkaan täydellinen, sillä pienin johtaja on Lenin, ja väliltä puuttuu ainakin Josif "Isä Aurinkoinen" Stalin ja sitten Nikita Shrutshev( Khrutschev ??) . Kenties heidät on jätetty tahallaan pois valikoimasta, sitä en tiedä, vaan toteanpa että tämä menee joka tapauksessa kirjahyllyn päälle kotona Kauhavalla. Aika onnekasta on myös se, että vanhempani löysivät tällaisen sieltä, sillä sellaista olin toivonutkin. Se on nähkääs aikamoinen keräilyesine, tämä valtiojohtajia kuvaava Maatushka.

No, eihän sitä nyt viitsi enempää suutaan soittaa tähän aikaan yöstä. Lähden tästä nyt nukkumaan, ja huomenna suuntaan yhdeltä iltapäivällä lähtevällä junalla kotiin Kauhavalle. Yrittäkääpä te loput pitää hauska viikonloppu omissa pienissä sosialistisen suunnitelmatalouden paratiiseissanne !

Kling-Klong!!

Plans for the weekend..

Minä nyt sitten taas lähden tästä Kauhavalle. Olen siellä jonkin aikaa, kunnes katson parhaimmaksi palata takaisin. Tänään perjantaina menen kuitenkin vahtimaan vanhempieni kahta koiraa, ja siellä on käytettävissä jopa nettikin kannettavan kautta, joten ongelmia ei pitäisi varmaankaan ilmaantua. Saatanpa siis tehdä muutaman blogi-postauksenkin.

Tänään on ollut suhteellisen hiljainen päivä - for a change. Vatsakivut ovat kyllä oikeastaan loppuneet, ehkäpä johtuen siitä etten ole syönyt taas oikeastaan mitään. Vatsakipuja ei siis voi minun tuurillani millään tulla, kun kerran vatsaan ei mitään ruokaakaan kerry. As simple as dreams.

MG, eräs suurimmista ystävistäni, oli hankkinut Silent Hill -elokuvan tänään. Keskustelimme tästä DVD:n ensimmäisestä julkaisusta, joka on kyllä kuulemma aika köyhä erilaisen lisämateriaalin suhteen. Itsekin meinasin hankkia tuon DVD:lle, vaan nyt kun kuulin tämän julkaisun sisällöstä, niin uskoisin etten aio koskea siihen ollenkaan. Parempi antaa sen olla ihan rauhassa siellä hyllyssä siihen asti, kunnes joku parempaa matskua sisältävä julkaisu saadaan laukaistua markkinoille. Myös kuulemma kyseisestä leffasta ei ole tullut soundtrackkia missään muodossa, joka kyllä pisti hieman ihmettelemään. Kenties musiikin säveltäjät eivät vain ole raaskineet julkaista elokuvan kieltämättä remiksattuja kappaleita erilliselle levylle, kun Silent Hillin eri peliversioiden soundtrackkeja roikkuu kuitenkin markkinoille jo useita eri kappaleita. Tai kenties on kyse jostakin muusta, who knows.

Nyt lähden kuitenkin pakkaamaan kamojani valmiiksi huomista varten. Ja ellemme enää tapaa, niin toteanpa vain että viimeistään seuraavan viikon aikana minusta pitäisi ainakin jotain kuulua.

Hopefully.

Low self-opinion

No tänään ei kyllä taas ole ollut mitenkään hyvä päivä.

Fyysinen olotila on jokseenkin huono: sattunaista vatsakipua ja unettomuutta esiintyy edelleen. Viimeisinä päivinä en ole koskenutkaan lämpimään ruokaan, vaan ole yrittänyt ruokkia itseäni myslillä. Vähän aikaa sitten söin muutaman leivän.

Anyway, katselin tänään erään ohjelman saattelemana informaatiota miehestä nimeltään David Icke. Tämä kaveri on kyllä epäilemättä nk. "konspiraatio-teorioiden" aatelia, as far as I can tell. Hän nimittäin väittää että suuri osa maailman kansallisvaltioiden johtajista ovat oikeastaan liskojen muodostaman salaliiton palvelijoita. Jotkut heistä ovat myös oikeasti liskoja, ja omaavat mm. kyvyn muuttaa muotoaan. Juutalaiset ovat myös liskoja (tai ainakin heidän palvelijoitaan), ja heidän koko uskontonsa on vain näiden samaisten liskojen kehittelemän salaliiton seurausta.

David Icke kyllä omaa epäilemättä jokaisen itseään kunnioittavan konspiraattorin tunnuspiirteet: tie urheilutoimittajasta ainoastaan purppuranvärisiä vaatteita käyttäväksi konspiraattoriksi on ollut lähes sama, kuin Jeesuksen. Ja huomautettakoon, että syy miksi Mr. Icke käyttää vain purppuranvärisiä vaatteita on se, että tämä kyseinen väri avaa käyttäjälleen enemmän universumin salaisuuksia, kuin voisi edes uskoa. Icken mukaan purppura värinä on "universumin pohjaväri", mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Kieltämättä tämä salaliittoteoria on varmasti yksi tyhmimmistä, ja epäilemättä myös rohkeimmista. Kun David Icken puheita julkaistiin Brittiläisessä uusnatseille tarkoitetussa lähdessä, ja selvästi tarkoituksena käyttää niitä hyväksi omissa puuhissa, vastasi Icke moisen organisaation kuuluvan myös pahojen natsien ja liskojen salaliittoon ! Trust no one !!

Hyvä temppu noin mediaa ajatellen, kuitenkin.

Mahakipu on tänään taas jatkunut. Sitä voisi kuvata todella hämäräksi ahdistukseksi vatsassa, joka aina välillä ulottuu esim. selkään ja koko keskiruumiiseen. Epäilen, että tämä saattaa johtua stressistä liittyen erääseen henkilökohtaiseen asiaan, jota en kyllä nyt aio tässä ruveta sen kummemmin kaivelemaan. Todettakoon vain, että stressiä on alkanut jälleen esiintymään .

Anyway, viime yönäkään en sitten oikeastaan nukkunutkaan. Oli hiukan ongelmia saada unta, joten päätin katsoa Acid-Cineman Morbidity 2:n. Se ei kuitenkaan tuudittanut minua uneen, vaan pikemminkin hihittelin sängyssä muutamia sen kohtia aivan hysteerisesti aina nukkumisyritysten välillä. Se oli todellakin absurdi elokuva, vaan samalla myös huumoria ja älytöntä gorea sisältävä pakkaus. Suositteluni.

Päivällä yritin sitten nukkua jälleen: tällä kertaa yritys palkittiin jopa nukahtamisella, vaan mukaan saatiin ahdettua epämääräinen uni. Tässä unessa juoksin pitkin lentokentän kiitorataa, ja yritin väistellä jättimäisiä putoavia lentokoneita. Sitten uni siirtyi seuraavalle tasolle, jossa minä ja tyttöystäväni kiertelimme pitkin Japanilaista kasinoa. Kävimme jonkinlaisessa paikallisessa "all you can eat"-kuppilassa, sekä puhelimme mukavia Japanilaisessa kioskissa myyvän tytön kanssa. Tutustuimme häneen jopa siinäkin määrin, että sain tämän tytön antamaan sähköpostiosoitteensa tyttöystävälleni. Tarkoitukseni oli ollut hankkia tyttöystävälleni ihan oikea Japanilainen kirjetoveri, ja tämä oli sitten onnistunut oikein hyvin.

Unen viimeinen osa muuttuikin sitten taas varsin surrealistiseksi: seisoin vanhempieni talon olohuoneessa, ja huomasin omaavani epätavallisen pitkät hiukset ! Nämä hiukset oli sidottu omituisesti eräänlaiselle nutturalle takaraivoon, ja sattumalta päätä tunnustellessani onnistuin vapauttamaan hiuksia sitovan nutturan. Siinä samalla myös vanhempani olivat ilmestyneet huoneeseen, ja aloinkin valittamaan heille hiuksieni pituutta. Ilmeisesti hiukset olivat kasvaneet liian pitkiksi tällä kertaa. Televisiossa mainostettiin myös epämääräistä Chuck Norrisin nimeä kantavaa "kahden minuutin miehekästä hiustenleikkuutta", jonka perään aloin välittömästi huutamaan. Lopuksi kuitenkin vielä vanhempieni koirat puhuivat minulle epämääräisiä, kovalla ja metallisella äänellä.

Uinuminen loppui sitten siihen, ja herätessäni olin ilmeisesti sen verran sekaisin, että kuvittelin jälleen heränneeni aamuun. Katselin kelloa, ja luulin että se lähenteli kymmentä, vaan tosiasiassa kello näytti 16:45 iltapäivällä. Tämän jälkeen nousin ylös, ja kirjoitin tämän postauksen mahdollisimman tuoreeltaan, sillä olen kuullut että mielenkiintoisia unia nähtäessä ne tulisi merkitä ylös mahdollisimman pian niiden näkemisen jälkeen. Kuulemma unet varastoituvat aivojen niihin osiin, jotka sisältävät lyhytikäistä muistia koskevat varastot, ja täten unet eivät säily tuoreina muistissa kovinkaan kauaa. Tämänkin unen muistamiseen meni kymmenen minuuttia, sillä kykenin herättyäni yhdistämään vain osia sieltä ja täältä sen tapahtumista.

Ennen kuin menin nukkumaan, niin muistan vastaanottaneeni Vaasan Yliopistosta puhelun: joku nainen soitti, ja totesi että opintotuki myönnetään, kunhan vain ensiksi lähetän heille isännöitsijäntodistuksen siitä, että asun ihan oikeasti Kauhavalla. Lupasin tehdä niin, ja toivonpa tosiaankin, että kyse ei ollut unesta.

Ai että vatsaan sattuu.

Äsken herättyäni tuolta sängyn pohjalta, vatsaa rupesi vääntämään kuin käärmettä ikään. Epäilenpä pahoin, että läheisestä kaupasta ostamani patonki saattaa olla jotenkin asiaan osallisena. Mahdollista jopa on, että kenties banaanilla maustettu jogurttikin voi olla syypää.

Anyway, minulla ei ole oikeastaan tänään mitään kerrottavaa mistään. Löysinpä muuten todella mieltä laajentavaa musiikkia tuolta mikseri.netin puolelta. Kuten tiedätte, rakkaat lukijat, olen harras nk. "huumemusiikin" ystävä, jonka hämyiseen genreen kuuluvat mm. The Doors, erilaiset Reggae-artistit, Jimi Hendrix, arabialainen musiikki sekä tämä suosittelemani kappale. Useimmiten tuolla mikserissä on todella amatöörimäistä kamaa, vaan nyt kyllä löytyi niin mieltä laajentava kappale, "Kukkamies Dub", että ei voi kuin houreissaan sitä kuunnella. Suosittelen teitä kuunteleman sen sisällön, ja muistamaan että täydellisen vapauden saavuttaminen edellyttää täydellisen ajantajun häivyttämisen.

Muistakaa tämän biisin jälkeen (tai sen aikana) mennä myöskin vierailemaan seuraaville sivuille: http://kukkamies.urli.net/.

Pohtikaa kyseisen sivun tuomaa syvällistä sanomaa ! Hengittäkää sen raikasta ilmaa keuhkoihinne, ja vapautukaa mielenne vankiloista ! Muistakaa myös tämä: Kukkalääkäri on hyvin pervo, ja haluaa aina "sitä". Kukkalääkäri on myös Kukkamiehen isän kanssa ystäviä !!

Summa Summarum = Kukkamiehen isä on samankaltainen kuin kukkalääkäri, eli tosi psykopaatti !!

Pohtikaa ja pähkäilkää näitä asioita siellä omien craniumeittenne sisässä !!

PS.

Digikameran johto jäi Kauhavalle

fgfdfgf

Find music you never knew you hated

Olettekos, lukijat, katselleet Neloselta tulevaa Weeds-sarjaa ? No minä en ole.

Jo kauan ennen kuin sitä alettiin näyttämään Neloselta, niin sen mainoksissa soitettiin todella helvetillistä musaa: yksinkertaisin määritelmä tunnusmelodiasta olisi kai "pelottava mummeli kitaran kanssa yrittää ilmeisesti vonguttaa jonkinlaista protestilaulua".

Tämä protestilaulu nimeltään Little Boxes on minulle suorastaan helvetillistä kuunneltavaa. Kyseinen mummo laulussa kuulostaa vähintäänkin joltakin 1960-luvulle jääneeltä hipiltä, ja sanoitukset ovat sitten taas ihan omaa luokkaansa vammaisuudessa. En yksinkertaisesti kestä kyseistä biisiä, vaan aina jotenkin tulee pakottava tarve ruveta mäiskimään telkkaria pesäpallomailalla, kun moisen biisin kuulee. Tämä biisi on minulle äärimmäisen henkisen kidutuksen muoto, jota ilman tämäkin maailma olisi ollut parempi paikka elää.

Mikäli ette ole tätä kyseistä biisiä kuulleet, niin minäpä teen suorastaan teille sadomasokistisen palveluksen, ja postaan sen videon tänne suoraan Youtubesta:



Ei helvetti!! Nyt se alkaa taas ! Aaarrgghh !! LITTLE HOUSES MADE OUT OF TICKY-TACKY !! TICKY-TACKY-TACKY-TEI !!

AARGGHH !!

Where's my Prozac !?

So much trouble in the world today..

Tänään luin uutisista varsin huolestuttavan, ja samalla surullisen uutisen: Venäläinen toimittaja Anna Politkovskaja oli murhattu kotitalonsa hissiin. Kyseinen toimittaja on kirjoittanut mm. teoksia Venäjän sodista Tšetšeniassa, sekä arvostellut Vladimir Putinin hallitusta ja yleistä hallintotapaa. Ei ole siis kovinkaan vaikeaa arvata tämänkään verityön toimeksipanijaa.

Tietenkin on selvää, että tällekin rikokselle tullaan löytämään joku syyllinen, joka sitten näytösoikeudenkäynnissä tuomitaan. Selvää on kuitenkin se, että mitä varmemminkin Venäjän hallituksella on ollut kyntensä pelissä. Toisinaan tällaisissa tilanteissa minulle muistuu väkisinkin mieleen eräs lukion maantieteen kurssi, jossa opettaja totesi, että kokeessa Venäjää ei saisi merkitä kehitysmaaksi missään nimessä. Hiukan kyllä huvitti tuo ehdottomuus, ja meinasinkin kysyä, että missä mielessä Venäjä ei eroa normaalista kehitysmaasta.

Eipä tuo Venäjän touhu eroa mitenkään Neuvostoliiton ajoilta. Naamat ovat vain vaihtuneet, vaan valitettavasti päällä on edelleen sama meininki. Sikäli hiukan surkuhupaisaa, että kaikki Venäläiset jotka tuon huomaavat, vaiennettaan joko setä Kalashnikovin tai pikaisen Siperianmatkan avulla. Anna Politkosvkajakaan ei ole poikkeus.

8.10.2006

Kieltämättä poden jonkinasteista henkilökohtaista syyllisyyttä tämän kissan kuoleman johdosta. Mikäli en pelehtisi täällä Sipoossa vanhempieni asunnolla, tuo kissa olisi varmasti saanut ihan kunnollisen ja lämpimän kodin minun luonani Kauhavalla.

Tuon kissan menettäminen oli kyllä harmillinen tapaus. Jotenkin se on vain niin ironista, että jälleen kerran yksi kissa sattuu kuolemaan melkein käsiin, ja teoriassa se olisi ollut estettävissä ihan pienellä muutoksella. Olenkin päättänyt, että lähden kotiini Kauhavalle viikon päästä, kunhan ensiksi vahdin vanhempieni koiria heidän matkatessaan Venäjälle. "Go home, detective Thorne", kuten eräässä Hellraiser-elokuvasarjan osassakin todettiin.

Huomenna on myös kai pakko taas käydä kaupassa, sillä kaappi on melkoisen tyhjä. Vihaan käydä tässä paikallisen kylän kaupassa, sillä siellä kaikki molottavat keskenään ruotsia, ja toisekseen se on helvetinmoinen sokkelo pienine käytävineen. Minusta myös tuntuu, että aina kun kävelen sinne sisään, niin minua pidetään jotenkin silmällä. En oikein sulaudu muuhun väestöön tässä osassa Sipoota, ja kaiken lisäksi viime viikolla kaupan lähistöllä oli se salaperäinen palo pusikossakin. Pelkäänpä myös pahoin, että käteisvarojen ollessa hyvinkin olemattomat, joudun maksamaan ostokset kortilla, joka taas väkisinkin asettaa henkilöllisyyteni avoimeksi kyseisen kaupan kierolle henkilöstölle. Tämä on myös yksi syy, miksi en juurikaan pidä kortilla maksamisesta tässä osassa maata, vaan pyrin pitämään käteisvaroja aina mukanani riittävästi. Arvatkaapa tosin vain, että kuinka pitkällä on lähin käteisautomaatti täälläpäin Sipoota. It could just as well as be on the other side of the world.

Odottamaton käänne

No eipä ole taas tullut mieleenkään kirjoitella mitään tänne blogin puolelle ilmeisesti (?) yli viikkoon. Syy on ollut lähinnä se, että en ole oikeastaan halunnut esim. syksyn tuoman seesteisen mielentilan johdosta tehdä yhtikäs mitään kovinkaan älyllistä.

Tämänhetkisiin huonoihin uutisiin lukeutuu tietenkin valitettavasti se, että pieni poloinen kissa, josta piti tulla ihanainen lemmikkini, on äkisti kuollut. Tämä valitettava käänne on samalla todella valitettavaa, ja tuo mieleen äkisti myös Deja Vu - ilmiön. Sattuu nimittäin olemaan niin, että kaksi edellistäkin kissaani kuolivat 6-7 vuotta sitten todella ikävillä tavoilla: hetken mietityttääkin se, että onko kenties jonkun korkeamman voiman, vaiko puhtaasti kohtalon sanelemaa, että jokainen kissa joka jotenkin liittyy minuun kokee todella ikävän kohtalon.

Todettakoon tähän loppuun, että elämän täytyy jatkua - ja samalla tavalla myös minun lopettaa tämä postaus.

Pusikossa palaa

Olipa taas lähellä, etten joutunut nk. "tuleen". Ja jopa kirjaimellisesti.

Aitoon "only in Sipoo" - tyyliin lähdin tästä n. 30 minuuttia sitten läheiseen kauppaan. Tämä lähin kauppa, joka sijaitsee ehkäpä muutaman kilometrin päässä, kuuluu Sale - myymäläketjuun. Sen tuotteet ovat aivan ylihintaisia, ja hedelmätkin vaikuttavat ainakin kaksi viikkoa vanhoilta. Kauppa tunnetaankin siitä, että se myy yleensä PE - päivän ohittaneita tuotteita 30 % alennuksella. No kuitenkin, suuntasin sinne: mukaani otin repun, jonne sijoitin vaatekaappini päällä lojuvat Studia - kirjasarjan jokseenkin hyödyttömät tietosanakirjat. Niistä piti päästä eroon kauppareissun lomassa.

Lähdin sitten raahaamaan kirjoja kohti kaupan pihalla sijaitsevia lehtiroskiksia. Saapuessani pihalle, havaitsin että lehtiroskiksien takana sijaitsevassa pienessä pusikossa leijaili savupilviä kohti harmaata taivasta. Havaitsin myös liekkejä.

Lähestyin lehtiroskista, ja dumppasin nopealla ranneliikkeellä tietosanakirjat sen syövereihin. Samalla myös päätin, että liukenisin äkkiä paikalta, sillä olisi vain ajan kysymys, milloin joku sekopäisistä Sipoolaisista tulisi syyttelemään minua palon aiheuttamisesta. Sekin on nimittäin koettu, eräässä toisessa yhteydessä, vain. Lähdin kuitenkin lehtiroskiksilta pois, ja menin kauppaan sisään. Siellä kuitenkaan myyjät eivät olleet huomanneet paloa, vaan hoitelivat asioitaan tavallisen aneemisesti. Minäkin aloitin punaisen muovikorini täyttelyn kyseisen kaupan ylihinnoitetuilla tuotteilla. Vähän ajan päästä kauhistellessani kyseisen "establishmentin" hintoja, sisään saapui epämääräinen mummeli. Hän alkoi kovaan ääneen kailottamaan pihalla riehuvasta tulipalosta, jonka aikana minä poistuin kassalle. Joku kaupan myyjistä lähti vesiämpärin kanssa sammuttelemaan lehtiroskiksen takana riehuvaa paloa. Minä keräsin tavarani ja häivyin.

Riskejä ei siis otettu. Eikä niitä oikeastaan tässä vaiheessa enää pidäkään ottaa, sillä kohta muuttoilmoituksen tehtyäni karistan viimeisetkin tämän kunnan jätteet kannoiltani. Sipoo kuitenkin toimii aivan muilla, kuin yleisillä tieteellisillä luonnonlailla: sen olen huomannut täällä melkein 20 vuotta asuneena. Juuri tämän seikan johdosta en tehnyt mitään koko palon sammuttamisen hyväksi, vaan kävelin kylmästi pois. Syynä siihen oli se, että Sipoon toimii täysin Murphyn Laki - jatkumon alaisuudessa. Tästä seuraa se, että jos jokin voi mennä pieleen, se myös menee. Tässä vaiheessa ei siis ole varaa minkäänlaisiin riskinottoihin.

Päättömät Meksikolaiset aavikolla

Eilen/tänään katselin Nelosen leffaputkea, ja sieltä tuli kerrankin kaksi ihan katsottavaa teosta: Sleepy Hollow ja Once Upon a Time in Mexico. Leffojen katselu meni kyllä aika reilustikin yli kahdentoista, ja muistan Sleepy Hollow'n päättyneen joskus lähemmäs puolta kolmea aamuyöstä.

Eipä silti, molemmat elokuvat olivat ihan katsottavaa tavaraa. Muistelisin, että tämän Meksikoon sijoittuvan toimintapätkän tekijä on sama, joka käsikirjoitti From Dusk till Dawnin Quentin Tarantinon kanssa. Kyse ei siis ollut ihan huonosta leffasta, vaikka joku kyynikkö saattaisi tietysti todeta että se oli vain amerikkalaista toimintaleffaa kaikkine kliseineen ja huonouksineen siirrettynä Meksikolaiseen ympäristöön. Kieltämättä tässä voidaan olla oikeassa, vaan minusta ainakin elokuvana se oli hyvää vaihtelua tylsille Amerikassa kyhätyille toiminnoille.

Sleepy Hollow oli myös ihan hyvä. Se ei mennyt missään vaiheessa täysin ylitse kuvatessaan mystiikalla ja noitudeella kuorrutettua 1800-luvun amerikkalaista pikkukylää, jota terrorisoi hirvittävä päätön ratsumies. Odotin elokuvan olevan kylmän tieteellisesti koko ratsumiestä lähestyvä elokuva, missä lopuksi todettaisiin jonkun kyläläisistä olleen ratsumiehen esiintymien takana: näin ei kuitenkaan ollut, vaan elokuva lähti ihan omille teilleen erilaisten noituutta ja fantasiaa sekoittavien elementtien kanssa. Ei se siis huono tekele ollut, ja tämä päähenkilökin oli suhteellisen vakuuttava kaveri.

Toinen asia, mitä olen tässä viime aikoina tutkaillut, on ollut Fallout-pelien fanisivusto, NMA. Itse olen pelisarjan suuri fani, ja pidän sitä itseoikeutetusti maailman parhaana roolipelinä huolimatta sen vanhasta iästä. Fallout - sarjaa ei tule mikään koskaan voittamaan, ei koskaan milloinkaan.

No kuitenkin, olen lueskellut läpi kyseisen paikan foorumeita, ja toisinaan olen kyllä huomannut aika vahvaakin vihaa Fallout: Tacticsin suuntaan. Kyseessähän oli siis "osa sarjaa", joka ei niinkään keskittynyt enää roolipelaamiseen, vaan kääntyi taktisen taistelun kuvaamiseen Jagged Alliance 2:n tyyliin. Se oli kuitenkin suhteellisen uskottava kahdelle emopelilleen. Koko pelin olemassaolo tietysti vihastutti faneja, ja ilmeisesti etenkin NMA:n kävijöitä. Tästä olen nyt sitten saanut lukea juttua, joka kyllä varsinkin konsoleille julkaistun Fallout: Brotherhood of Steel'n jälkeen vaikuttaa kyllä täysin väärään kohteeseen suunnatulta. Viime vuosina on myös saatu lukea uutisia Fallout 3:n valmistumisesta, joka alun hankaluuksista huolimatta (Van Buren - projekti) on saatu Bethesda Softworksin siipien alle. Tiettyjä, paikoitellen jopa sietämättömiä paineitahan tämä Bethesdalle siirtyminen on luonut, sillä tästä kolmannesta osastahan on aivan pakko tulla vähintään yhtä hyvä kun ensimmäiset - ellei jopa parempi.

Itse näen, että tämä kolmas osa on kriittinen sarjalle: se päättää, tuleeko Fallout enää nousemaan entistä paremmaksi pelisarjaksi, vai jääkö sen kaksi ensimmäistä peliä pitämään yllä sen (hyvää) muistoa muutamien huonompien jatko-osien keskellä. Vaikeaa on sanoa, että pystyykö Bethesda tekemään edes keskinkertaista jatko-osaa, sillä fanit tulevat vaatimaan siltä aivan suunnattomia. Itse odotan kuitenkin kovasti tätä kolmatta osaa, joka nyt sitten voi ilmestyä joko seuraavana vuonna, tai sitten ei. Fallout on pelisarjana ollut minulle aina elämää suurempi kokemus, ja kuultuani että Fallout 3 tulee ainakin yrityksenä olemaan jälleen puhdas roolipeli, en voi kun odottaa kämmenet hiestä märkänä.

Tulevaisuus tulee näyttämään, että onnistuuko ja ilmestyykö Fallout 3 ylipäätäänkään. Tekeillä se kuitenkin on, ja epäilemättä tietyn onnistumisen paineen alaisuudessa. Nähdäkseni, pelin onnistumisprosentit ovat Matti Nykäsen sanoja lainatakseni "fifty-sixty", eli näin vapaan kyynisesti tulkittuna se tulee olemaan huonompi kuin aikaisemmat osat. Ainakin jossain määrin. Toivonpa kuitenkin totisesti, että minut tullaan positiivisesti yllättämään.

Asiaa asian vierestä

Kuten olen tainnut viime aikoina jo todetakin, niin minun huoneeni vanhempieni talossa on nykyisin hyvinkin askeettinen. Jäjellä on enää tyhjä vaatekaappi,tyhjät kirjahyllyt, sänky sekä kirjoituspöytä jonka päällä tietokone lepää. Vein jopa konttorituolini pois tästä koneen edestä, ja nyt minun täytyy istuskella tällaisella kalsealla keittiön tuolilla. Selkä kipeytyy tuplasti nopeammin.

Yritän viettää aikaani lähinnä erilaisilla pienillä askareilla: vien viimeisiäkin turhia tavaroita pois roskikseen, ja sitten etsin vielä erilaisia keittiötarvikkeita kotiin vietäväksi. Toin kotoani kaksi kirjaa mukanani, joita yritin lueskella jo junassa: Ernest Hemingway'n Jäähyväiset Aseille ja Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä lepäävät nyt entisillä kirjahyllyillään. Molemmat kirjat ovat pitkällisiä projekteja, joita minun on pitänyt lukea, vaan enpä ole vain lähinnä jaksanut. Erityisesti Seitsemän Veljestä on näytelmän muodossa hirvittävää puuroa, joka ei oikeastaan saa minua mitenkään viihtymään. Sen murre on myös paikoitellen minulle vaikeaa ymmärtää, ja sen lisäksi aihekaan ei ole ihan omiani. Olen kuitenkin päättänyt sen lukea, ja lähinnä ainoastaan siitä syystä, että voin sanoa lukeneeni edes kourallisen Suomalaista kaunokirjallisuutta. Hemingway'n Jäähyväiset Aseille on taas hiukan kiinnostavampaa tavaraa, vaan sitäkin luen lähinnä englannin kielen taitoni ylläpitämisen johdosta. Kohta nimittäin pitäisi lähteä aloittelemaan opintoja Vaasaan Yliopistolle, ja tämän tähden on hyvä yrittää pitää kielen taitoaan edes jotenkin yllä.

Opinnoista puheenollen, en oikeastaan vieläkään ole aloittanut , tai edes käynyt opiskelupaikassani. Maksoin Ylioppilaskunnan jäsenmaksun, ja täten kirjoittauduin läsnäolevaksi. Opintojani en kuitenkaan ole vielä aloittanut, vaan olen suunnitellut lähteväni Vaasaan viimeistään kuukauden sisällä. Saapa nähdä, että mille kursseille siellä joudun näin alkuun. Odotettavissa on kuitenkin kovaa toimintaa. Kaiketi.

Näiden epämääräisten tunnustusten keskellä kuitenkin tulee syksy. Se on yhtä väistämätöntä kuin verot ja kuolema. Ennen nautin syksystä, ja sen tuomista pimeistä illoista ja sateista. Nykyisin kuitenkin syksy muistuttaa minulle väistämättäkin siitä, että täälläpäin maailmaa kesä on aivan liian lyhyt ja talvi aivan liian pitkä. Etelä-Pohjanmaalla, kotona, oli tänään ollut jo pakkastakin. Olen vasta viime vuosina alkanut arvostamaan kesää ja lämpöä, sillä mielestäni se antaa paljon kaivattua kontrastia elämäni muuten aika kylmälle ilmapiirille. It's good to feel warmth and sunshine sometimes.

Kuudesti laukeava

Osallistuin keskiviikkona 27.9.2006. järjestettyyn syksyn YO-kirjoitusten reaaliin tutkintoa täydentävänä kokelaana. Koko tapahtuma kyllä meni varmaan minun osaltani aika huonosti, sillä en ollut lukenut maantiedon reaaliin juurin ollenkaan. Toisin kuin olisi voinut kuvitella.

Syyni viime keväänä läpäistyn tutkinnon täydentämiseen oli yliopiston pääsykokeiden mahdollinen reputtaminen. Tarkoituksenani oli nimittäin varmistaa, että saisin sitten muutaman lisäpisteen yliopiston valintapisteisiini, mikäli en olisi sinä keväänä/kesänä sinne päässyt. Toisin kuitenkin kävi, ja kesän aikana en sitten viitsinyt enää tarttua lukion maantieteen kirjoihin + muistiinpanoihin juurikaan millään tavalla. Minulla oli myös tarkoitus kirjoittaa kuudes aine, jotta saisin ne suurin piirtein samoille linjoille kaverieni todistuksiin. Kuusi on myös parillinen luku - viime kevään viisi ei.

No joo, hassattuahan tuo tuli. Ainoa syy miksi sinne edes lähdin, oli tieto siitä että olin tyhmyyksissäni niihin ilmoittautunut, ja n. 50 € niistä maksaneena en viitsinyt oikein heittää rahaa kaivoonkaan. Saapa nähdä, että mitä tuleman pitää.

Tänään en ole oikeastaan tehnyt mitään kummempaa: olen yrittänyt laatia listaa siitä, mitä minun oikeastaan pitäisi vielä kotiin Kauhavalle. Lista on täyttynyt lähinnä erilaisilla keittiöön kuuluvilla tarvikkeilla, vaan nähtäväksi tietenkin jää, että mitä muuta vielä muistuu mieleen. Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä taas nukkumaan.. Väsy korjaa luut.

Laundry Service

Tulin eilen tänne Sipooseen yli viikon oleskelun jälkeen Kauhavalta. Varsinainen syyni muutaman opintoihin liittyvän jutun hoitamisen osalla tänne saapumiseen oli myös pyykkien peseminen. Sattui nimittäin niin, että ostamamme pesukone ei ilman asiantuntijan apua paikalleen mene. Se on ensinnäkin liian leveä mahtuakseen kylpyhuoneen ovesta (!) , ja toisekseen siihen tarvitaan muutamia johtoja, jotta siihen saadaan vedettyä sitten vedet. Olemme ajatelleet soittaa paikalle putkimiehen, ja sijoittaa pesukoneen keittiöön (?), sillä jostain syystä pesukoneelle tarkoitetut liitännät on sijoitettu sinne. Hiukan absurdin näköistähän tuo kieltämättä on, vaan kun vaihtoehtoina on äärimmäisen kallis tapa pesettää pyykkejään Sipoossa, taikka sitten hoitaa juttu muuten kuntoon, niin valitsen mieluiten viimeisimmän option. Kenties voisin naamioida pesukoneen jonkinlaiseksi pöydäksi äärimmäisen pitkällä pöytäliinalla, who knows..

Pääsimme myös muuttokuorminemme perille yli viikko sitten. Internetistä tulostettu "suorinta tietä vievä karttamme" muodostuikin ainoaksi kompastuskiveksi; sen ohjeet alkoivat nimittäin pahasti kusemaan Pirkkalan ja Ylöjärven kohdalla. Tämä varsin oiva kartta nimittäin neuvoi meidät saapumaan Kauhavalle Porin kautta, joka nyt vähääkään suomen tieverkkoa sen maantiedon ohella tuntevalle on hiukan väärä reitti. Hetken kiroiltuamme autossa, päätimme noudattaa puhtaasti suuntavaistoamme ja ajaa niin kauan, kunnes pääsisimme Seinäjoelle. Matkamme jatkui Ylöjärven ja Pirkkalan/Tampereen rajalla suoritetun U-käännöksen jälkeen Parkanon lävitse Jalasjärvelle. Jalasjärvi oli jo Etelä-Pohjanmaata, ja sielläkin pysähdyttiin vain juomaan kahvit ja syömään pakkopullat huoltoasemalla. Sen minkä kuitenkin pistin merkille, oli että siihen aikaan yöstä koko Jalasjärven kylä oli täynnä enimmäkseen ala-ikäisiä sekoilijoita, ja jopa epämääräinen kulkukoirakin ilmaantui jalkakäytävälle auton viereen. Toivottavasti joku noukki sen talteen.

Aina välillä tuli luettua karttaa, ja se piti 99% paikkaansa internetin ohjeisiin verrattuna. Huomautettakoon, että kartta oli vuodelta 1999, ja ainoa pieni virhe oli Seinäjoelta Lapualle johtavan tien numero, joka kartassa oli 63, ja sitten paikan päällä 66. Eräs asia mikä myös herätti kiinnostusta Eteläiselle Pohjanmaalle saavuttaessa, oli ainakin Jalasjärven suunnalta alkavien äärimmäisen hienosti valmistettujen bussipysäkkien määrä: ne olivat käsintehtyjä, maalattuja sekä katolla varustettuja lähes täydellisiä sateensuojia. Vieläkin satun tiedostamaan aivan hyvin, että täällä tuollainen pysäkki olisi vain iltasatujen aihe.

Päästyämme sitten Kauhavalle, yö sujui hyvinkin pitkälti rauhallisesti. Tavarat siirrettiin asunnolle, josta sitten hiljalleen lähdettiin tyttöystäväni kanssa nukkumaan. Reitti oli sujunut aivan odotetusti, ja ennen kaikkea hyvin. Yksi asia mikä kuitenkin tuli selväksi, varoituksistakin huolimatta, oli se että internetin hakupalveluista tulostetut "suorinta tietä perille" - kartat ovat täyttä paskaa. Suosittelen ainakin tällaisia vähän pitempiä matkoja ajaville ihan kaupoista ostettavia karttakirjoja, jotka kyllä varmasti vievät perille helpommin kuin tietoverkkojen ekvivalentit.

Nyt kuitenkin taidan toivottaa teille hyvää yötä, sillä huomenna minulla on vielä hiukan tekemistä, josta täytyy sitten kertoilla myöhemmin lisää. Todettakoon myös, että en välttämättä ehdi kirjoittelemaan kovinkaan huomattavasti tällä hetkellä, joten päivitykset saattavat viivästyä.

We're pulling out

The moment we've all been waiting for is at hand.

Eilen ja tänään olen melkein kellon ympäri pakannut viimeisiäkin omaisuuteni rippeitä pahvilaatikoihin Kauhavalle siirrettäväksi. Tänään pitäisi sinne asti sitten ajella. Aikaahan tuossa tietty menee, vaan pakkohan se on tehdä. Eilen kävin ostamassa kaikkea tarpeellista asunnolle, ja tuli jopa sänky ja pesukonekin hankittua. Yleisesti ottaen ne saatiin ihan halvalla. Pienenä kuriositeettina ostin punaisen matonkin eteiseen.

Nyt alkaa hiukan voimat olemaan vähissä, ja sen tiedon siivittämänä aionkin mennä tästä nukkumaan muutamaksi tunniksi. Hyvänä puolena saan kuitenkin vanhempieni kannettavan mukaan matkalle, joten ainakin DVD:tä tulee katseltua, sekä sitten myös käytettyä langatonta internettiä. Uusi puhelinnumerokin pitää hankkia !!!

Yrittäkääpä te nyt puolestanne, mikäli tätä luette, nauttia viikonlopuistanne parhaalla katsomallanne tavalla. Minä taas yritän nauttia täältä eteläisen puolen kautta läntiselle puolelle siirtymisestä auton välityksellä oikein kunnolla. Mikäli saan netin toimimaan autossa, niin saatanpa kirjoittaa tännekin jotain.

Spämmärien kunkku

Rupesin tässä taas tehtailemaan seuraavaa postausta, kun sivun alareunaan tuli varsin yllättävää informaatiota. Tässäpä kokonaisuudessaan hauska muistutus:

Blogger's spam-prevention robots have detected that your blog has characteristics of a spam blog. (What's a spam blog?) Since you're an actual person reading this, your blog is probably not a spam blog. Automated spam detection is inherently fuzzy, and we sincerely apologize for this false positive.

Before we can turn off mandatory word verification on your posts we'll need to have a human review your blog and verify that it is not a spam blog. Please fill out the form below to get a review.

"Has the characteristics of a spam blog" ?? Liekö sitten viime päivien Youtuben videoiden postailu luettaisiin Bloggerin "robottien" mukaan spämmiksi, en tiedä. Hiukan outoa tämä kyllä nyt taas on ollut, niin. Tai, sitten joku "mukava anarkisti" on ilmaantunut blogiini, ja Smash Asem - juttujen johdosta päättänyt paina "flag as inappropriate" - nappia tuolta ylhäällä sijaitsevasta palkista. Either way, this puzzles me greatly.

No jopas jotakin..

Minun pitäisi varmaan tässä postauksessani nyt käsitellä yhä lisää Smash Asem - tapahtuman jälkimaininkeja. Jopa Vihreiden nuorten ja opiskelijaliiton (liekö samaan organisaatioon kuuluva ekologisen elämän jatke?) puheenjohtaja oli käynyt blogissani (!) kommentoimassa edellistä postaustani. Haluan kuitenkin kiittää eriävästä mielipiteestä kommentissasi.

Politiikkaahan minä en enää kovinkaan mielelläni tässä blogissa puhele. Yksi syy siihen on, että mikäli alkaa liian railakkaasti omia kantojaan näinkin julkisesti puolustelemaan, kestää tasan viisi minuuttia, jonka jälkeen paikalle räjähtää blogia seuramaan vaikka minkälaista ainesta. Vaikka nautinkin toisinaan erilaisen palautteen saamisesta, niin tunnen kuitenkin, että Smash Asem - tapahtuman turvajärjestelyistä yms. seikoista kirjoitteleminen tuo paikalle hyvin äkkiä sellaista ainesta, jonka kommentteja en yksinkertaisesti välitä kuulla. Jätettäköön tämän viime viikonlopun mielenilmauksen pohdinta tähän, ja siirryttäköön perinteisesti yksinkertaiseen päivänjärjestykseen.

Terveisiä Kauhavan Lentokentäntie 8:n "tarkkailija-tädille"

(No further comments required)

Mielipiteeni 9.9.2006 Smash Asem - tapahtumasta

Tämä Kiasman ja sen lähiympäristössä käydyn pienimuotoisen järjestyshäiriön selvittelystä on vähintäänkin tullut aikamoinen juttu. Itse en tietenkään tapahtumaan ihan omankin (varsin vahvan) itsesuojeluvaiston perusteella mennyt, vaan jotakin voin minäkin yksityisenä kansalaisena siitä sanoa.

Lähtökohtahan oli ilmeisesti se, että tämä "Smash Asem" - järjestö tjsp. oli ilmoittanut jo ihan alkuun haluavansa aiheuttaa sekasortoa Helsingin kaduilla. Tätä sanomaa ruokki heidän kotisivuillaan samaisen julistuksen yhteydessä esiintyvät valokuvat erilaisista kansainvälisistä mellakoista. Selvää oli myös se, että kun tällaisesta tapahtumasta uskallettiin näinkin avoimesti ilmoittaa, niin tietysti virkavallan tuli reagoida vahvimmalla tavallaan: käsittääkseni varsinkin pohjoismaisten valtioiden muistissa on vuoden 2001 Göteborgin mellakat, jossa niin julkista kuin yksityistäkin omaisuutta tuhoutui huomattava määrä. Ilmeisenä virheenä tuolloin oli se, että poliisi ei reagoinut kyseiseen "rauhanomaiseen mielenosoitukseen" tarpeeksi ajoissa riittävällä voimalla. Suomessa ei selvästikään haluttu toistaa tätä Göteborgin virhettä, ja täten tietysti varustauduttiin asianmukaisella voimalla, ottaen huomioon mieltäänosoittavien anarkistien maineen. Se seikka, mikä varmasti myös lisäsi potentiaaliseen mellakkaan varustautumista, oli se tieto että yleensä kaikenlaisissa anarkistien tapahtumissa poliisia on tarvittu - eikä ihan syyttäkään.

Kun nyt alkutilanne on tällainen, missä ilmoitetaan nk. "heti kättelyssä", että mielenosoitus ei tule olemaan väkivallaton, ja ottaen huomioon anarkistien maineen, niin voidaanko tätä poliisin varustautumista todella liioitella ? Mielestäni niin ei voida tehdä, sillä tapahtumaan tiedettiin ilmaantuvan myös anarkistisia elementtejä ulkomailta tukemaan tätä sekasorron harjoittamista. Poliisi siis varautui kaikkeen.

Kun mielenosoitus sitten alkoi, niin onneksi varsinaista ja laajamittaista mellakkaa ei onneksi syntynytkään. Selvästi anarkistit olivat aliarvioineet poliisin toimet, ja huomattuaan poliisin suurehkot turvajärjestelyt, uskoisin että moneltakin taisi jäädä halut riehumiseen sikseen. Pieniä joukkoja kuitenkin alkoi rähisemään paikalla heti virkavallan huomattuaan. Poliisi ilmeisesti sulki katuja paikalla, ja pyrki pitämään koko Smash Asem - tapahtuman yhden suljetun ringin sisässä. Se mikä kuitenkin vaikeutti asiaa, oli mm. tapahtumalle täysin ulkopuolisten päätyminen ringin sisälle. Tämä nyt tietysti on valitettavaa; kuitenkin otettaessa huomioon, että meneminen tapahtumaan joka aika varmasti äityy väkivaltaiseksi, on hiukan arveluttavaa ylipäätäänkään. Tarvitseeko mennä nk. "keskelle tulta", kun tietää väkivaltaisuuksien puhkeavan aivan vuorenvarmasti ? Mielestäni tällaisessa tapauksessa ei ainakaan kannattaisi mennä lähellekään aluetta, jolla aivan varmasti tullaan aiheuttamaan häiriöitä, ja sekaan joutuminen on todennäköistä.

Nythän on ollut paljon keskustelua myös siitä, että oliko poliisi neuvotteluyhteydessä kyseisten anarkistien johdon kanssa. Poliisia on syytetty siitä, että se ei käyttänyt keskusteluyhteyttään, vaan jyräsi päälle. Mikä tulee tässäkin tapauksessa ottaa huomioon, on se että käsittääkseni kyseisillä anarkistien johtohahmoilla ei välttämättä ole mitään käskyvaltaa koko joukkoon. Ei siis ole mitenkään varmaa, ettäkö koko epämääräinen ryhmä olisi totellut millään tavalla. Anarkismiin ei käsittääkseni kuulu mitenkään minkäänlaisen esivallan tottelu - ja tuskinpa tässäkään tapauksessa omia oltaisi kuultu.

Huomasin myös muutamissa tapahtumaa kuvaavissa videopätkissä, että monet rähinöitsijöistä aivan tahallaan provosoi poliisia mm. lyömällä heitä mellakkakilpiin ja huutelemalla asiattomuuksia. Tämän jälkeen kuitenkin on sitten valitettu, kuinka mielenosoittajia pidätettiin mukamas ilman minkäänlaista näyttöä yms.

Näin loppukommentiksi totean, että en voi tajuta poliisin varustautumista kohtaan osoitettua kritiikkiä, ottaen huomioon että tapahtuman oli tarkoitus olla sen järjestäjienkin puolesta jo väkivaltainen. Käsittääkseni tällaisissa tilanteissa ei voida ottaa riskejä, ja mikäli paikalle eksyy tapahtuman ulkopuolisia, niin itseään saa ikävä kyllä syyttää, mikäli selvistä varoituksista huolimatta sinne päätyy.

Recycler

Tässä päivänä eräänä matkustelin junalla kotoa Kauhavalta Helsinkiin, kun junaan oli valitettavasti eksynyt harvinaisen omituinen tapaus. Tämä mieshenkilö oli selvästi eksoottisemmasta päästä, pälvikaljulla ja harvinaisen halvoilla aurinkolaseilla varustettu kiharatukkainen kaveri. Jos hän ei olisi ollut tällaisessa ympäristössä, niin olisin hyvinkin voinut kuvitella moisen kaverin myyvän kalaa Ateenan torilla.

Hah, no juuri sieltähän tuo oli tänne lentänytkin. Tämä kovaääninen Kreikkalainen mies oli ilmeisesti lähtenyt Vaasasta Helsinkiin, ja nyt sitten oli meidän kaikkien iloksemme sijoitettu samaan junaan sekoilemaan omiaan. Tämä kovaääninen kaveri alkoi puhumaan takanani istuvalle Virolaiselle opiskelijalle, ja vieläpä todella pistävällä nationalistella korostuksella. Hän jauhoi kolme tuntia asiaa siitä, kuinka Kreikkalainen kulttuuri ja yleinen sivistys oli tämän planeetan korkeinta mahdollista elämää - koskaan. Hänen mukaansa Euroopalla ei olisi yhtään mitään, mikäli Kreikkalaiset ottaisivat kaiken antamansa pois. Huvittuneena kuuntelin hänen tarinoitaan, ja välillä kyllä teki mieli kysäistä, että mitähän nationalistista paskaa kyseiselle miekkoselle olikaan oikein syötetty.

Asiaa tuli niin Neuvostoliiton avaruus-ohjelmasta, filosofeista, ruoasta, Eurooppalaisista kielistä kuin sitten Vironkin itsenäisyydestä. Minua moinen ilmestys lähinnä ihmetytti, ja samalla huvitti, kuten aikaisemmin totesinkin. En ole nimittäin vähään aikaan tavannut niin ideologisesti yksipuolista, oikeastaan jopa maailmankatsomukseltaan täysin sokeaa ihmistä. Tämä oli siis harvinaista herkkua, jota voisi aivan helposti verrata esim. nk. "tulipalokommunistiin" taikka sitten äärimmäisen vannoutuneeseen natsiin.

Nyt kuitenkin jätän tämän keskustelun tähän, ja lähden haukkaamaan hiukan raitista ilmaa..

Taloudellinen elpyminen

Syksy jatkuu ainakin täälläpäin maata todella korkealla tuulella ja vesisateilla. Kylmäkin on.

Huuto.netin kaupat ovat sen sijaan alkaneet sujua ihan kohtuullisesti. Hiljalleen, mutta suhteellisen varmasti rahaa näyttää tulevan. Ainoa asia mikä kuitenkin varjostaa tätä elpymistä, on tämänhetkinen tilanne, jossa lähettämättä olevia paketteja lojuu kaksi kappaletta odottamassa. Ensimmäinen tietysti kuuluu tälle epämääräiselle Saksalaiselle naiselle, joka vihdoinkin jopa vastasi sähköposteihini. Hän pyysi minulta IBAN/BIC - tilinumeroni, jotka hänelle sitten lähetin. Kävi kuitenkin niin, että tämän jälkeen kyseisestä naisesta ei ole kuulunut yhtikäs mitään (taaskaan). Toinen tapaus taas on myös (!) nainen, vaikkakin Joensuusta. Tämä nainen huusi hintavaraukseni alle, vaan sovimme kuitenkin kaupat hänen kanssaan. Kävi sitten kuitenkin niin, että hän ilmoitti maksavansa tuotteen heti seuraavana arkipäivänä - maksua ei kuitenkaan kuulunut. Nyt tämä Joensuulainen on päättänyt sitten aloittaa myöskin täydellisen mykkäkoulun, johon minä reagoin antamalla hänelle neutraalin palautteen. Olisin antanut negatiivisenkin, vaan alle HV:n kaupoista kun sitä ei voi tehdä. Se mikä tässä tapauksessa toimii kuitenkin varoittavana esimerkkinä, on tämän Joensuulaisen naisen täydellinen palautteettomuus: hän on siis aivan täydellisen uusi käyttäjä, ja potentiaalisesti jopa huijari. Useinhan huijareilla - ainakin aloittelevilla sellaisilla - on juuri tämä nollapalautteisuus hyvänä varoittimena.

Oli miten oli, niin 30 € saatavia puuttuu. Vittumaisinta onkin, että joudun nyt pitämään näitä valmiiksi pakattuja tuotteita täällä odottelemassa, huolimatta tapahtumien kulusta. Olenkin nyt päättänyt, että näiden tapauksien jälkeen - ihan pakkausmateriaalin säästämisen vuoksi - en aio enää pakata mitään tavaraa, kunnes näen rahat tililläni. Ja mikäli tuon Saksalaisen naisen rahoja ei maanantaihin mennessä ala näkymään, niin pudotetaanpa nega moisen paskiaisen tilille. Minä en ole mikään panttilainaamo.


Ne hyvät uutiset ?

Vastoin odotuksia, niin hyviäkin uutisia on. Nämä minun kauppaamani video-kasetit ovat saaneet peräänsä ihan mukavasti ihmisiä. Viisi ihmistä on niistä nyt taistellut, ja odotettavissa kaiketi on, että hinta saattaa nousta entisestäänkin. Ihan täyteen pilkkahintaan elokuvat eivät siis mene kaupaksi. Edes jotakin on saatavissa, siis.

Joku oli myös huutanut minulta tavaraa 15€:n arvosta. Ja sehän on hyvä se.

Nyt kuitenkin taidan lähteä tästä pesemään pyykkiä.

Smash ASEM:sta

Tänään Helsingissä pääsee käyntiin ASEM-huippukokouksen varjoksi pystytetty nk. "Smash ASEM" - tapahtuma. Tapahtuman organisoivat mm. anarkistiset tahot, jotka ovat jo ilmoittaneet aiheuttavansa Helsingin kaduilla sekasortoa. Kuulemma tapahtuman takana olisi jollakin tavalla osoittaa mieltä Kiinan maataloustyöläisten huonoja oloja kohtaan, vaan minusta juuri Helsingin kaduille tämänlaisen toiminnan tuominen on kyllä hiukan epämääräistä.

Lähtökohtana siis näyttää olevan se, että tappelemaanhan sinne on tultu. Poliisikin on kieltämättä varautunut tähän jo siinä määrin hyvin, että moiset anarkistit ovat aikeistaan jo ilmoitelleet. Itse en kuitenkaan varsinaisesti näe mitään järkeä tällaisessa "mielenosoittamisessa", missä ensinnäkin osoitetaan mieltä aivan väärällä maaperällä. Eikö anarkistien pitäisi mielumminkin siirtyä ihan Kiinan maaperälle heiluttelemaan mailojaan & särkemään ikkunoita ? Mitä tekemistä yksityisen ja julkisen omaisuuden tuhoamisella on näiden maatyöläisten olojen parantamisella Suomessa ? Minusta tällaiset tapahtumat, jotka vielä aivan suorasti haluavat aiheuttaa vahinkoa, eivät ole mistään kotoisin.

Ymmärrän tietysti, että maailmamme on menossa entistä nopeampaa tahtia kohti huonompaa ja huonompaa. Tämä tietysti pitää tuoda julki, vaan en kuitenkaan usko, että tälle aatteelle aivan merkityksettömän omaisuuden tuhoaminen on se ratkaisu. En ymmärrä, että mikseivät anarkistit pyri esim. iskemään näiden pahojen suuryhtiöiden konttoreihin ja toimistoihin ? Mikseivät anarkistit lennä välittömästi Kiinan maaseudulle protestoimaan vallitsevaa tilannetta ? Kuinka moni näistä anarkisteista itse asiassa on käynyt Kiinassa ?

Uskonpa, että tällaisessakin "anarkistisessa toiminnassa" on kyse muutaman viisaan ja typerän lauman suhteesta. Anarkistit saavat varmasti riveihinsä epävarmoja ja yhteiskunnallisesti syrjäytyneitä nuoria, jotka saavat niin henkistä kuin fyysistäkin voimaa liittyessään moiseen joukkoon. Yhteiskunnallisia epäkohtia sekä mahdollisia yksityiselämän patoumia on helppo purkaa väkivaltaisesti tällaisessa tapahtumassa. Ja mikä helpointa, puhtaan väkivaltaisen riehumisen ja tuhoamisen päälle voidaan kietoa hieno ja humaani aate köyhien tai kaltoin kohdeltujen ihmisten asian auttamisesta. ani mukavaa iltaa, ja muille alueella liikkuville varovaisuutta.

Tänään iltapäivällä nuo "kaltoinkohdeltujen asialla" olevat sitten aloittelevat. Toivonpa totisesti, että Helsingin poliisi onnistuu pistämään muutamat näistä sekopäistä aisoihin. Ulkona liikkuville rauhanomaisille mielenosoittajille toivon puolest

Pitkällistä keskustelua

Katselin tässä tänään elokuvan Fahrenheit 451, joka teki minuun kyllä jonkinlaisen vaikutuksenkin. Tämä joskus 1970-luvulla valmistettu teos kertoo tulevaisuudesta, jossa kirjallisuus on kielletty, ja sen tilalle tarjotaan täysin päätöntä television roskaviihdettä. Kirjallisuutta koskevaa kieltoa valvotaan viranomaisten taholta, joihin päähenkilökin kuuluu; hänen tehtävänään on "palomiehenä" etsiä ja polttaa kirjoja, ja samalla pistää tuleen moisten "rosvojen" talot. Elokuvassa seurataankin hiljalleen päähenkilön matkaa tämän dystopisen tulevaisuuden kautta nk. "salalukijaksi", joka alkaa hiljalleen sivistämään itseään moisen tietämättömyyden keskellä.

Onhan tämä alunperinkin jo kirjallinen teos kieltämättä hiukan tulevaisuuden uhkakuvienkin johdosta hieman vanhentunut, vaan ajatusleikkinähän se toimii aivan mainiosti. Itse mietinkin, että mitähän jos tällainen maailma olisikin nimenomaan tätä hetkeä: minut tunnetaan lähipiirissäni aika huomattavana kirjallisuuden eri lajien kuluttajana, joten uskoisinpa että minua saattaisi odottaa aikamoinen kohtalo kirjahyllyjeni ohella. Uskonpa kuitenkin, että Fahrenheit 451 ei teoksena pyri olemaan varsinainen "näin tulee käymään ellette.." - varoitus esim. erilaisten modernien katastrofielokuvien tapaan, vaan pikemminkin se pyrki näyttämään ihmisille median, ja erityisesti television kasvavan vallan pääasiallisena viihteen kuin tiedonkin välineenä, olevan niin ihmisen kehitykselle kuin yleiselle ajatusmaailmallekin kuolettavaa.

Yksi kohtaus elokuvasta, joka varmasti jäi eniten mieleen, oli palomiesten löytämä suuri kirjasto vanhan naisen kellarista. Palomiehet tietysti pistivät moisen kokoelman tuleen, ja siinä samalla kirjastoa pitänyt vanha nainenkin poltettiin mukana. Hän päätti jäädä kirjojen keskelle miesten pumpatessa bensaa ympärille. Tyynesti nainen katseli murhaajiaan liekkien keskeltä.



Muita uutisia

Sain sattumalta käsiini James W. Kunetkan ja Whitley Strieberin teoksen Warday suomennoksen. Kirja oli ihan suhteellisen hyväkuntoinen teos niin sisällöltään kuin ulkonäöltäänkin, joten tilaisuuden tullen päätin sen sitten itselleni ottaa, kun kerran ilmaiseksi annettiin. Yleensä kuitenkin vaalin sitä, että kirjahyllyssäni olisi mahdollisimman hyväkuntoisia teoksia, sillä mitään en totta puhuen vihaa eniten tällä alalla, kuin nuhjuisia ja huonokuntoisia teoksia. Ne aistivat minulle sitä, että henkilöt joilla teos on ennen ollut, eivät ole piitanneet siitä tuon taivaallista. Tästä syystä kartankin mm. kirjastoista lainaamista, sillä useimmiten kyseiset teokset ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä viitsi edes vilkaista. Usein monet läheiseni ihmettelevätkin, että miksi minun pitää aina kuluttaa rahojani kirjojen varsinaiseen ostamiseen, kun niitä saisi heidän mukaansa lainattua kirjastosta aivan yhtä helposti. Toteankin usein, että haluan ostaa kirjani, sillä useinkaan ne eivät kirjastoissa ole edes hyväkuntoisia, ja toisekseen minusta on myös mukavaa täyttää hyllyjäni teoksilla. Lukeminen on yksi hartaammista harrastuksistani nykyisin; valitettavasti kuitenkin opiskelijan budjetilla minulla ei ole varaa kuin opintoihini liittyviin teoksiin, ja usein toivonkin yleensä erilaisina merkkipäivinä lahjaksi kirjoja, sillä niitä minä varmasti kulutan eniten. Ja vieläpä oikein mielelläni.

Palataksemme Warday:hin, voin sanoa että olen tyytyväinen saadessani lukea pitkästä aikaa kunnon Science Fiction:iä. Aikanaan lukuharrastukseni lähtikin juuri tämän aihealueen teoksista, mutta hiljalleen mukaan tuli sitten lähes kaikkea muutakin käsittelevät teokset. Warday teoksena on kieltämättä jälleen kerran hiukan vanhahtava, sillä se sijoittuu fiktiiviseen 1980-luvun lopun yhdysvaltoihin käydyn ydinsodan jälkeen. Päähenkilöinä toimivat kirjailijat itse, jotka teoksen kantavana teemana lähtevät matkalle tarkoituksenaan saada selville yhdysvaltain eri osien väestön elinoloista sekä maan yleisestä ilmapiiristä. Teos on sikäli ihan kattavaa luettavaa, että se koostuu niin erilaisista raporteista kuin molempien kirjailijoiden matkakertomuksistakin. Se mikä nyt tietysti hiukan saattaa huvittaa näin 2000-luvun alussa sen luettuani, on yhteiskunnan ja erityisesti teknologian auttamattoman vanhentuneet kuvaukset. Kyseistä teosta on kuitenkin aikanaan kehuttu suhteellisenkin realistiseksi kuvaukseksi siitä, mitä yhdysvalloissa olisi voinut tapahtua, mikäli teoksen kuvaama yhden päivän pituinen ydinsota olisi todella tapahtunut. Uskon kuitenkin, että pääpiirteiltään esim. säteilyä ja laskeumaa kuvaavat jaksot olisivat varmasti realistisuudeen huippua, kun taas mm. yhteiskunnalliset visiot kirjassa jäävät kyllä hiukan liian surrealistisiksi ollakseen edes hiukan lähellä totuutta.

Kirjaa varten on kuitenkin selvästi nähty vaivaa niin tieteelliseltä, kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta. Tapahtumapaikkoja, tuon ajan aseteknologiaa, kansainvälisiä suhteita ja fiktiivisen sodan mukanaan tuomia sairauksia on onnistuttu kuvaamaan aivan uskottavasti. Ainoa asia mikä kuitenkin hieman särähtää korvaan, on sen suomennos: pääpiirteiltään tarina välittyy oikein mukavasti sivujen lävitse, vaan toisinaan kielikuvat ja paikoitellen jopa kirjaimelliset käännökset aiheuttavat pientä huvittuneisuutta. Itse kaipaisin teokseen hiukan soljuvampaa kieltä, sekä myös puhtaasti omia tulkintoja kääntäjältä muutamiin kohtiin kirjaimellisten käännösten sijaan.

Nyt kuitenkin olen keskustellut aivan tarpeeksi kirjallisuudesta ja suhteestani siihen tälle yölle. Huomenna varmasti sitten tulee taas seuraava postaus jostakin aiheesta, joka varmasti olisi hiukan enemmän maanläheisempi kuin kirjojen polttamiset ja uuden valtion muodostuminen yhdysvaltain keskilänteen v.1988 ydinsodan jälkeen.

Hyvää yötä.. Rankkaa työtä.

Varhainen hämärätila Mk. II

Viikon päästä pitäisi taas vaihteen vuoksi siirtyä Kauhavan kotiin laittelemaan sitä viimeinkin asuttavaan kuntoon. Tänään maailma kuitenkin jatkuu täällä helvetillisessä Sipoon kiirastulessa, jonka uskoisin lopultakin olevan vain täällä minun piinaamiseni takia.

Fyysisesti olen voinut aika kummallisesti tänään. Minulla on ollut pääkipuja, vatsakipuja sekä omituista "utuisuutta" näkökentässäni. Yritin äsken syödä hiukan pyttipannua, vaan reilusti yli puolet siitä jäivät lautaselle. Myös erilaiset lihaskivut ja yleinen väsymys on vaivannut minua koko tämän viikon. Lienee kenties mahdollista, että olen tulossa jälleen kerran kipeäksi. Tyttöystäväni poti kuumetta koko tämän viikon, ja ottaen huomioon että minäkin kuljen suhteellisen suuressa ihmisvirrassa lähes joka päivä, niin taudin alkuperä on selvä.

Ostin myös huomattavasti paremman (edelliseeni) ATK-pöydän Lidlistä. Tai todettakoon, että minä sen maksoin, vaan kaikin puolin atleettinen tyttöystäväni kävi sen omassa persoonassaan kaupasta nostelemassa parempaan talteen. Tämän ATK-pöydän hankkiminen on sikäli hyvä juttu, ettei minun tarvitse viedä tätä lastenhuoneen sisustukseen verrattavaa pöytääni ainakaan Kauhavalle, vaan voin heittää tämän välittömästi roskiin. Kieltämättä tyttöystäväni pistäminen asialle tasan yksinään ei välttämättä ollut kaikista miehekkäin teko: ikävä totuus on kuitenkin se, että mikäli sitä ei olisi kukaan lähtenyt hakemaan, niin viikon päästä moisia pöytiä ei enää olisi ollut. Minun oli siis pakko toimia sovinistisesti, jotta budjettini kykenisi olemaan säästeliäs.

Nyt kuitenkin lähden etsimään jotakin lääkettä tähän helvetilliseen päänsärkyyn..

Muistilista V.1.2. Kaamea Karma

Stuff bought from K-Supermarket Söderkulla:

Kevytolo 1,5l päärynä 1,49 €
Pullopantti, 0,40€
Kevytolo 1,5l vadelma 1,49 €
Pullopantti 0,40€

Yhteensä: 3,78€
Käteinen 4,00€

Books to buy/read:

Whitley Striber, James Kunetka: War Day

Niemi, Mari K; Pernaa, Ville: Entäs jos.. vaihtoehtoinen Suomen historia

Buzzell, Colby: My War - Killing time in Iraq

Kovan päivän ilta

Sainpa vietyä sen opintotukihakemuksen vihdoinkin postiin. Nyt sitten vain odotellaan muutama kuukausi sitä, että milloin suvaitaan vastata.

Kävin myös kaupassa, ja jo toiseen kertaan huomasin, että Lidl on vain toisinaan suhteellisen halpa kauppa. Hinnat usein pyörivät aika samoissa lukemissa tavallisten, suomalaisten ruokakauppojenkin kanssa. Muutamia tuotteita saa tietysti halvemmalla, ja erityisesti myös silloin, kun Lidl päättää pistää pystyyn alen.

No, eipä minulla tässä muuta erikoista sanottavaa olekaan tälle päivälle. Erikoisuutena kuitenkin tänään postataan hiukan eri orkesterien musiikkia Youtuben kautta. Enjoy, and don't drive while you drink:



Jimi Hendrix - Rock me Baby



Jimi Hendrix - Killing Floor



The Doors - Riders on The Storm



The Doors - Hello I Love You



Jimi Hendrix - Purple Haze



Jefferson Airplane - Volunteers



Jefferson Airplane - White Rabbit (Platoon Version)

Muistilista V.1.0 Night-time pays no fee

To do:

• Deliver the KELA letter for housing and student allowance to the mail
• Remember to go and buy groceries (fridge empty)
• Wash the laundry
• Find additional waste bags for the vacuum cleaner

Stuff for Wednesday:

• Remember to go to the postal office, and deliver the sold stuff

Nightmare before Christmas

No johan se syksy vihdoinkin alkoi!

Tänään aamulla vettä tuli jo niin helvetisti, että kadut lainehtivat kuin tulvan jäljiltä. Pääasiallisena teemana sään lisäksi oli vielä opinto,- ja asuntotukea koskevan hakemukseni oikeaoppinen täyttö. Toivonpa totisesti, että nyt vihdoinkin kolmannen täyttökerran jälkeen se olisi mahdollisimman täydellinen ja muutenkin täytetty kaikista kohdista. Aika kuitenkin näyttää, että ovatko kaikki arviot yms. vastaukseni siinä menneet oikein. Tämän jännittävän byrokraattisen harjoituksen jälkeen tietysti saa sitten odottaa (pahimmillaan) muutaman kuukauden KELA:n ihanaa vastausta. Tunnelmahan juuri tuona hetkenä lähentelee melkein jopa jouluaattoa, sillä juuri ylipäätäänkään erilaisten tukien myöntäminen opiskelijalle on kuin avaisi lahjapaketin. Aikanaan lukiossa sain ihan kohtuullisen summan opintotukea, mutta sitäkään ei saatu ilman pientä "kuprua", jonka yksityiskohtia en aio tässä nyt paljastaa.

Huuto.netin kauppa on myös taas pyörinyt suhteellisen verkkaisesti eteenpäin. Yksi on maksanut, toisesta on kuultu ja kolmannes Saksassa oleva nainen ei ole vastannut mihinkään sähköposteihini. Minua juuri vituttaa eniten nämä tällaiset asiakkaat, jotka huutavat tuotteen eivätkä sitten vastaa minkäänlaisiin yhteydenottoihin: lopulta heidät tavoittaa kuukauden päästä "juuri lomalta tulleina". Nämä pässit usein unohtavat kokonaan informoida myyjää siitä, että lähtee nk. "ex tempore" lomalle, joka mukamas oikeuttaa heidän ilmoittamatta jättämisensä kokonaan. Että riipoo.

Keräsin tuossa viikonloppuna myös kasaan ihan viimeiset myyntivideot kaapeista, ja pistin ne myyntiin (no pun intended). Tiedän hyvin, että VHS-kasetit eivät nykyään mene oikein millään kaupaksi, ja niitä saa pikemminkin heittää roskiin, kun lahjoitteinakaan niitä ei kukaan oikein huoli. Joku "viisas mies" Tampereelta oli sitten huutanut videot yhdellä eurolla. Tässä on tietysti se hyvä juttu että joku niistä maksaa, vaan huono juttu onkin sitten se, että videoita on 31kpl ja postikuluja niille voi vain arvailla. Voi jopa olla, että kaveri saattaa maksaa lähes kymmenkertaiset postikulut alkuperäiseen hintaan suhteutettuna. Mitä minuun taas tulee, niin pääsenpä ainakin kaseteista eroon, ja sillä eurollahan voi vaikka ostaa pul.. siis, pistää "kasvamaan korkoa" säästötilille.

Muistilista V.0.9. So busy it hurts

To do:

• Deposit the sum of 40€ ASAP to the bank account #475910-236540
• Prepare all sold items (3) for transportation via mail to their new owners
• Find the KELA office in Porvoo, and look for the application form for student allowance
• Look for the rent receipts for the Kauhava apartment, and remember to attach them to the application for the housing allowance
• (If funds are sufficient) go down to the shops, and buy groceries
• Deposit a small amount of money to your new savings account (20€ if possible)

Don't forget:

• If provided with the opportunity, attempt to sleep
• Close two auctions for today
• Wait for the activation of PSE

• Send another reminder in the form of an email to the silent German woman, who bought stuff from you, but hasn't paid or contacted at all.

Remember to look for:

• Bicycle pump
• Shoe brush

Woke up this morning..

Yhdentoista aikoihin aamulla heräsin helvetinmoiseen meteliin ulkoa. Pitkin Vanhaa Porvoontietä vilisti (äänestä päätellen) 4-5 pelastusajoneuvoa pillit täysillä kohti Porvoota. Hetken päästä niitä tuli lisää, ja määränpäätä saattoi vain arvella. Toivottavasti kukaan ei ole polttanut kirkkoa.

Söin äsken yhden pussillisen Lidlin nk. "juustopasta-ateriaa", ja tällä hetkellä kuuntelen jonkinlaista Fuusiojazz:ia, jota löytyi koneeni D-aseman pimennoista pölyttymästä. Ulkoinen olemukseni on myös hiukan sekava, ja ennen kaikkea se mitä tarvitsisin juuri nyt, olisi välitön hiustenleikkuu. Rakkaat kutrini ovat nimittäin ruvenneet kasvamaan jo ihan merkittäväksi takatukaksi. Sinänsä siinä ei kai ole mitään pahaa, mutta aamuisin herätessä erityisesti pääni lakipisteessä sijaitsevat hiukset eivät millään meinaa talttua harjasta huolimatta.

Olen myös pohtinut uuden asuinpaikkani, Kauhavan, mahdollisia samanlaisuuksia erään Sipoon Nikkilän kanssa. Ainakin molempien paikkojen yleinen habitus on jokseenkin samanlainen, hiukan kulahtanut "stuck-to-the-seventies" - hengellä ladattu kyttääjän paratiisi. Minua tämä ei nyt juurikaan haittaa, sillä siellä kukaan ei minua tunne, ja vaikka tuntisikin, niin minun elämääni ei paljoakaan paina vanhojen mummujen ja pappojen "pahennusta huokuva katse" kylänraitilla.

Olen juurikin muuten huomannut, että muutamat todella kulahtaneen näköiset vanhat papat ja mummot tuijottelevat minua ajaessaan ohitse pyörällä. Myös Kauhavalla sijaitsevan "halpakaupan" pimennoista, eräältä käytävältä löytyi todella etova mummeli, joka mulkoili minua erityisen ikävästi työnnellen itseään kaksi kertaa isompia ostoskärryjä. Olin kuitenkin siinä vaiheessa niin tuohtunut näistä mulkoilijoista, että näyttelin moiselle paskantärkeälle akalle mm. "kansainvälistä käsimerkkiä" sekä vääntelin naamaani todella ruokottomasti. Varmasti näitä toimia olisi voitu pitää todella lapsellisina, vaan myös helvetin tyhjentävinä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Viime aikoina unetkin ovat menneet aika kiintoisaan suuntaan: kuten olen tainnut jossain vaiheessa todetakin, niin jostain syystä Pohjois-Korean näyttävät sotilasparaatit sekä Juche - ideologia ovat näytelleet suurta osaa unistani. Jostain syystä nämä unet ovat olleet suhteellisen jatkuvia, ja vähintään kerran viikossa Kim-Jong-Il kaikessa komeudessaan on häirinnyt yöuniani.

Pelottavaa.

The princes of the universe

Se kysymys, mikä varmasti on teidän vähänkin pitempään blogiani seuranneitten mielessä tänään, on että mikä mättää tällä kertaa ? Onneksenne, en aio tänään valittaa tai haukkua ketään mistään. Tänään on onneksi ollut ihan suhteellisen hiljainen päivä.

Nämä Highlander- sarjan elokuvat ovat alkaneet taas kiehtomaan minua. Muistan nähneeni ainakin ensimmäisen ja toisen osan n. 10-12 vuotiaana, jolloin ne kyllä tekivät minuun hienoisen vaikutuksen. Tietenkin nyt hiukan vanhempana tuo v. 1991 jatko-osa kyllä vaikuttaa aika surkealta tekeleeltä, vaan onneksi tuo ensimmäinen osa on suorastaan erinomainen. Voitakoon myös todeta, että Highlander - eepos saattaa olla ainoaa pseudo-fantasiaa, jota kykenen sulattamaan. Syy miksi tällainenkin kuume Highlanderiin nousi, taitaa olla yksinkertaisimmillaan se, että poimin kesällä Ruotsin puolelta ale-laarista tuon ensimmäisen osan todella halpaan hintaan.

Juuri tuo ensimmäinen osa, vuodelta 1986, kiehtoo minua eniten: siinä on sitä selvää 1980-luvun onnistuneiden, elämää suurempien "tällaisia ei enää nykyisin vain tehdä"- hittien tuomaa taikaa. Myös Christopher Lambert pääosassa miellyttää minua erityisesti. Olisi varmaan todella coolia päästä vetämään Cosplay't pukeutuneena tuohon tapaan. All I'd need is a sword.

Pitääpä lähteä etsiskelemään, että löytyisikö tuota ihan kohtuulliseksi lausuttua Highlander: Endgame - teosta jostakin alennuksella. Sitä en nimittäin ole nähnyt, mutta onpahan siinä ainakin Christopher Lambert pääosissa.


Muita uutisia

Nyt kun tuo ensimmäinen kappale meni pääasiassa Highlanderistä jaaritteluun, niin täytyypä nyt sitten kaiketi puhua vähän jostain muustakin.

Huomasin tuossa eilen Wikipediaa lueskellessani, että muutamia mielenkiintoisia teoksia Japanilaisista "pitkän linjan sotamiehistä" pitäisi varmaan lukea. Ja tarkoitan nyt tällä termillä erästä Japanilaista sotilasta, joka katosi joskus vuosina 1944-1945 Filippiinien viidakoihin, eikä tullut sieltä sitten ulos kun vasta kolmenkymmenen vuoden päästä. Tämänkin hän kuulemma teki vasta sitten, kun paikalle oli tuotu hänen entinen komentajansa antamaan virallinen käsky antautumiselle.

Anyway, Hiroo Onodan teos No Surrender: My Thirty-Year War lähtee kyllä tilattavien kirjojen listalle aivan välittömästi. Tämä on kyllä aika "kovien jätkien" suoritus, ja samalla vaikuttaa myös erittäin kiintoisalta kirjalta sikäli, että se varmasti kertoo enemmän kuin tarpeeksi siitä miten tämän miehen onnistui välttelemään mm. saaren paikallisia ja pysymään hengissä noinkin pitkän aikaa. Japanilaisethan tunnettiin todella kovana luuna II. Maailmansodan aikana, huolimatta helvetinmoisesta possuttelustaan ympäri Aasiaa ennen "atomin saapumista Hiroshimaan ja Nagasakiin".


Nyt kuitenkin toivotan kaikille hyvää yötä, sillä huomenna on taas vaikka mitä tekemistä.

Eläimiä ja valituksia

Juuri kun on toivuttu Porvoon Tuomiokirkon polttajan identiteetin selviämisestä, tapahtuu kokonaan uudenlaisia, ja varsin valitettavia asioita.

Tyttöystäväni soitti minulle tänään iltapäivällä, ja kertoi että hänen talossaan asuva varsin vittumainen akka oli ilmaantunut hänen eteensä varsin huonoin uutisin tänään. Kyseinen nainen, jonka itsekin olen kerran tavannut, alkoi huutamaan tyttöystävälleni mm. siitä, kuinka hän aina aamulla kouluun lähtiessään pamauttaa rappukäytävän oven kiinni mukamas liian lujaa. Tämä herättää moisen paska-haahkan kuulemma uniltaan.

Kuulemma myös yöllinen naureskelu ja vessan vetäminen (??) aiheuttavat tälle Kauhavan keisarinnalle suuria vaikeuksia öisin. Myös minua syytettiin "kova-ääniseksi", ja tämän jälkeen erittäin epäkohteliaaseen sävyyn tyttöystävältäni tiedusteltiin, että "oliko hän selvillä talon järjestyssäännöistä". Myöhemmin tämä akka oli kuitenkin ilmaantunut takaisin tyttöystäväni oven taakse, ja pahoitellut ihan karkkirasian kera käytöstään. Tämä 70-vuotias "naapurin mummo" oli myös kuulemma pahoitellut ilkeilyään, ja todennut että taisi olla hiukan kateellinen siitä, että tyttöystäväni on minun kanssani. Toisin sanoen, tämä haahka paljastui sitten myös kirotuksi vanhaksi piiaksi, vieläpä.

Muistan muutama viikko sitten nähneeni tämän naisen: tuolloinkin hän tosin ilkeili minulle nk. "rivien välistä" rappukäytävässä, sanoen että siinähän taisi mennä oikein kansanedustaja, kun kerran puhuin niin paljon. Tätä syytöstä en ymmärrä, sillä me nukumme yömme siinä asunnossa toisinaan, ja käsittääkseni omassa asunnossaan puhuminen ei pitäisi olla mikään kardinaalisynti - eikä muuten mikään rikoskaan. Uskon kuitenkin, että tuo kyseinen nainen taitaa olla niitä kuuluisia paskantärkeitä eläkeläisiä, jotka eivät muuta teekään kun kyttäävät toisten tekemisiä. No, oli miten olikaan, niin taidanpa "päästää" hänet Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjien varoituslistalle.

Olen myös päättänyt, että kun n. viikon päästä lähden käymään taas kotonani Kauhavalla, niin aion etsiä kyseisen tädin käsiini, ja sanoa hänelle muutamia valittuja sanoja. Tämä keskustelu ei kylläkään tule olemaan kaunis, mutta tuleepa ainakin olemaan suoraa keskustelua sanan varsinaisessa merkityksessä.

Me saamme myös asuntooni mahdollisista kissan: kunhan tyttöystäväni ottaa sen kiinni. Don't panic, though, we've got it all under control. Vanhempani ovat myös hankkineet itselleen toisen koiran. Heillä on nyt tämän jälkeen sitten kaksi samaa rotua edustavaa koiraa.

Kävin myös tänään täällä Sipoossa sijaitsevalla Taasjärvellä, jonne on rakennettu mm. uimarantoja sekä yleistä vapaa-ajan tilaa. Noinkin pitkällä melkein täysin luonnon helmassa ison järven rannalla en olekaan käynyt vähään aikaan. Kokemus oli siis kaikin puolin ihan positiivinen, sillä viime aikoina olen lähinnä seilaillut lakeuksien ja sub-urbaanin ympäristön väliä.

Nyt kuitenkin toivotan teille vaihtelevaa vointia seuraavaan postaukseen asti --

Porvoon tuomiokirkon tuhopoltosta

No kylläpä on taas ollut hyvinkin mielenkiintoinen päivä.

Kuten tiedätte, tänään luettiin tuomiot Porvoon tuomiokirkon tuhopolttoon osallistuneelle "kolmikolle". Päätekijä, jonka nimeä en aio tässä sen kummemmin mainita, oli minulle jokseenkin yllätys.

Opiskelin vielä jokin aika sitten Linnankosken Lukiossa, jonka kirjoilla kyseinen henkilö taisi olla silloin, kun olin toisella vuosikurssilla jokin aika sitten. Hänen "opintonsa" tuossa laitoksessa ei tainnut muistaakseni kestää kovinkaan kauaa, sillä siinä vaiheessa kun olin lukion toisella, niin hän vasta aloitti siellä. Minulla oli tuolloin muutamia kursseja joissa hän myös oli, ja nyt tarkemmin ajatellen, muistan muutamia kovinkin häilyviä asioita hänestä. Minulla on nähkääs jonkinlainen tapa muistaa toisinaan vähäpätöisimpienkin kokemusteni yksityiskohtia, ja tänään kun sitten kuulin pääsyyllisen nimen ja näin kuvankin niin tein lopulliset johtopäätökseni.

Olin juuri lopettanut suurimman urakkani Linnankoskessa kirjoitusten jälkeen keväällä 2006, kun tuomiokirkko paloi. Viimeinen kerta ennen paloa, jolloin kyseisessä kirkossa kävin, oli abiturienttivuoteni joulujuhlassa. Kieltämättä uutiset kirkon poltosta olivat aika hämmentäviä, sillä yleensähän täälläpäin sellainen touhu on ollut kovinkin harvinaista. Totta kai kävi mielessä myös pientä spekulaatiota mahdollisista tekijöistä.

Mitä nyt kyseisestä päätekijästä muistan, niin hän oli jokseenkin ihan tavallinen nuori mies kyseisessä paikassa. Hän oli jopa mielestäni suhteellisen älykäs, enkä suoraan sanoen voinut muutama tunti sitten asiasta kuultuani uskoa häntä osalliseksi. Nyt kuitenkin vasta kuulin, että hän oli myös soittanut jonkinlaisessa bändissä. Tämän bändin edustama musiikillinen genre ei kuitenkaan välttämättä liity mitenkään kyseisen kolmikon motiiveihin - huolimatta median suuresta paisuttelusta.

Käsittääkseni tämä tuhopoltto tehtiin alkoholin vaikutuksen alaisuudessa, joka taitaa selittää enemmän kuin tarpeeksi motiivista. Kenties tämä oli jopa puhtaasti hetken mielijohteesta tehty teko, jota nyt tietysti saattoi tavalla tai toisella siivittää myös henkilöiden negatiivinen asenne kirkkoa kohtaan. Ikävää on kuitenkin se, ainakin pääsyyllisen imagolle, että hän on suhteellisen avoimesti kertonut tutkineensa mm. Norjassa tapahtuneita kirkonpolttoja. Tämä tietty yhdistetään siihen, että hän oli jonkinlainen saatananpalvoja, joka raskaamman musiikin "alaisuudessa" suoritti tekojaan. Näin asia ei välttämättä kuitenkaan ole, vaan kuten aikaisemmin totesinkin, niin alkoholin holtiton käyttö saattoi jo itsessään olla tarpeeksi poistamaan nuoren miehen estot. Nämä ovat kuitenkin kaikki omia mielipiteitäni, ja siten tuskinkaan vastaavat minkäänlaisia virallisia lausuntoja asiasta.

Minusta on kuitenkin ikävää, että näin pääsi tapahtumaan. Varmastikin tämäkin tragedia oltaisiin voitu estää pienellä järjenkäytöllä, ja varmasti mukana taisi olla myös aimo annos täyttä tietämättömyyttäkin. Tällaisessa tapauksessa katson kuitenkin omalta kannaltani tuomion olleen aivan oikeutettu, sillä loppujen lopuksi isoista ja pienistäkin virheistä joutuu maksamaan karvaankin hinnan.

Luin tässä muutamia pääsyytetyn lausunnoista kertovia otteita, ja minusta niissä kyllä paistaa läpi edelleen tuo sama suhteellisen rationaalinen ja rauhallinen katumus. Teot ovat perusteltuja, vaikkakin itseisarvoltaan todella typeriä. Sain ainakin kyseisestä henkilöstä juuri tällaisen älykkään ja perustelevan luonteen omaavan kuvan aikoinaan. Harmillista sinänsä, ettei näitä lahjoja voitu käyttää johonkin huomattavasti parempaan, kun käräjäoikeuden penkillä väistämättömän tuomion pätemiseen.

Muistilista V.0.8. Mitäs läksit

Stuff bought from Lidl

Ostoskassi x2 0,24€
Rasvaton maito 0,55€
Dipmix laj. 0,98€
Dipmix laj. 0,98€
Jogurtti laj. x2 3,58€
Krakovanmakkara 1,99€
Täytelakritsi 1,19€
Kermaviili Naturis x3 1,179€
Caramel -patukka 2,79€
Patonki lajitelma 2,79€
Ranskalaiset 1,49€
Cevapcici 4,00€
Pitaleipä 0,99€
Seitifilee 4,00€

SUMMA: 25,94
KÄTEINEN: 40,00


Books read:

Paasilinna, Arto: Liikemies Liljeroosin Ilmalaivat

Karttunen, Helinä - Ranta, Ulla: Popol Vuh

Things to buy:

Kenkäharja

Kattila

Books that have to be read:


De Sade, Markiisi: Justine


Hemingway, Ernest: A Farewell to Arms


Other stuff to do

Call the university about the starting date of the studies

Find timetables for the Seinäjoki/Vaasa regional trains

Find timetables for the busses to and from Kauhava to Vaasa and vice versa

Kahden kunnan loukku

Viikonloppuni meni taas sopivasti Kauhavalla.

Siivosimme asuntoni, joka ei oikeastaan ollut kovinkaan likainen, vaan se oli mitä varmemminkin siistitty viime käyttäjien tai 'ihanaisen' kiinteistöhoitajan toimesta (jotta menisi paremmin kaupaksi). Ostimme myös kaksi ensimmäistä huonekalua: keittiöön pöydän ja kenkätelineen. Muutaman viikon sisällä pitäisi sitten sohvakin ilmestyä.

Anyway, saadessani asunnon avaimet perjantaina, oli meininki kyllä aika hämärää. Saavuttuani nimittäin asuntooni, huomasin että sovittua jääkaappia ei ollut lainkaan ! Ja mikä ihmeellisintä, tämä nimettömäksi jäävä naispuolinen isännöitsijä/kiinteistönhoitaja sitten ilmoitti, että kyseinen laite oli "lainassa". Odottelimme sitten tyttöystäväni kanssa hiukan alle tunnin, jonka jälkeen uusi jääkaappi ajettiin pihaan ja kannettiin sisään. Tässä ei kai ole sinänsä mitään erikoista, mutta minua kuitenkin hieman ihmetyttää se, että joku lainailee jääkaappeja varsin hämäränoloisille Kauhavalaisille vuokra-asunnosta(ni).

Toinen talossa kuohuttava asia oli myös sen ullakko. Meille nimittäin luvattiin, että ullakolla oli säilössä jonkinlaiset pariovet olohuoneeseeni, ja ne sai hakea pois mikäli tahtoi. Noustuamme rappukäytävää pitkin ullakolle, saimme kuitenkin eteemme aikamoisen näyn: Varsovan ghettoa ja luolaa muistuttavat olosuhteet kätkivät sisäänsä jonkinlaiset varastot seinillä erotettuina. Kaiken perällä oli kuitenkin helvetisti kärpäsiä - sekä kuollut lintu.

Poistuimme "ullakolta" pikavauhtia, ja päätimme että nämä meille luvatut pariovet saivat jäädä sinne ihan suosiolla. Lähinnä minua kävi sääliksi lintua, jota ei oltu ehditty haudata. I'll probably do it myself in a week if nobody else will.

Nyt kuitenkin muutama kuva:

Olohuoneeni + parveke.

Eteinen + näkymä keittiöön

Muistilista V.0.7. Panto ja Potto

Stuff bought from Lidl

Juustopasta-ateria 0,99€
Ostoskassi 0,12€
Sienipasta-ateria 0,99€
Juustopasta-ateria 0,99€
Cordon Bleu 2,49€
Ranskalaiset 1,49€
Dipmix laj. 0,79 €
Kermaviili Naturis 0,39€

Yhteensä 9,24€
Käteinen 20,00€

Stuff that I have to remember to bring with me to Kauhava

DVD-player

"Fuku Jockey" - sticks

Toothbrush

Shaving kit

Two books of free choice

Ei hyvää päivää

Tänään oli taas sitten sellainen päivä, että kieltämättä ei olisi pahemminkaan kannattanut herätä ollenkaan.

Huuto.netin kaupustelussa joku valopää alkoi availemaan kitaansa eräässä kohteessani, jonka jälkeen siitä vittuuntuneena lähetin moiselle paskiaiselle varsin tiukan sähköpostin asiasta. Tämä nk. "hintapoliisi" kuitenkin piti asiattomia kommenttejaan aivan oikeutettuina, ja alkoi paasaamaan minulle siitä, kuinka kyseinen kauppa johti ihmisiä harhaan ja kuinka huijasin heitä älyttömillä hintapyynnöilläni. Onneksi kuitenkin ilmoitin hänestä ylläpidolle.

Myös asuntoni virallistaminen tuli.. Noh, viralliseksi. Ainoaksi ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että isännöitsijän lupaamaa vuokrakuittia ei ole vielä tullut faksin välityksellä, vaikka niin luvattiin. Toivottavasti se huomenna tulee, sillä muussa tapauksessa en millään ehdi maksamaan vuokraani sovittuun perjantaihin mennessä, kun pitäisi ottaa osaa siihen kuntotarkistukseenkin. Tyttöystäväni mukaan, jolla sattuu olemaan sama isännöitsijä, tämä henkilö ei ole tunnettu mitenkään erityisesti nopeudestaan - eikä kuulemma myös rehellisyydestäänkin. Täytynee siis olla tämän uuden tuttavuuden kanssa varsin valppaana. Tyttöystäväni päätti muuten ostaa sängyn asuntoomme, sillä alunperin suunnitelma(mme) oli ostaa muutamia patjoja makuuhuoneeseen, joilla sitten nukuttaisiin sen aikaa, kunnes tuon kaiken lopun rojun täältä pois, ja ostamme hiukan parempaa nukkumis-materiaalia. Hyvä kuitenkin, että nyt saammekin ihan hyvä ilmasängyn, ettei tarvitse maata melkein lattialla joka yö. Voinee olla, että en taida pistää ollenkaan rahaa sänkyyn vähään aikaan, sillä tuossa nukkuu jo varsin hyvin muutenkin. A problem solved.

Huuto.nettiin palatakseni, voitakoon sanoa että tuli tehtyä pienet kaupat: yksi jo kauan myynnissä ollut veitsi meni ihan kohtuullisella hinnalla kaupaksi. Vielä en kuitenkaan ole rahoja saanut, vaan tässä odottelen niiden saapumista tililleni mahdollisimman pian. Varjopuolena tälle pienelle onnistumiselle on kuitenkin se, että jälleen kerran pitäisi alkaa tarpomaan postiin, jotta yksi hyväkäs saisi jopa viisi euroa maksaneet kolme peliään kotiinsa. Hiukka kyllä vituttaa, sillä moinen kaveri näyttää epäilevän rehellisyyttäni: hän totesi tarkastavansa pelien kunnon ja sisällön ennen, kuin antaisi minkäänlaista palautetta. Kenties kuvittelen omiani, mutta kertaakaan ennen minulla ei tällaista asiakasta ole ollut, mutta kukapa tietää mikäli tämäkin on vain joku hänen normaaleista toimintatavoistaan.

Sain myös postia Vaasasta: minulle annettiin mahdollisuus liittyä Vaasan yliopiston kieltenopiskelijoiden ainejärjestöön, eli Övertäjät RY:n. Jäsenetuihin en ole niin tutustunut, mutta luulenpa että kunhan pääsen opiskelujeni alkuun, niin tuskinpa tuo haittaakaan tekisi, mikäli siihen liittyisin. Tutkin kuitenkin asiaa hiukan myöhemmin.

Nyt, uskokaa tai älkää: kello tulee kaksi yöllä (!!) ja minun pitää mennä syömään !!

Elvis-osasto

Se pakollinen