Tänään on ollut aikamoisen normaali päivä jälleen. Nothing to report, oikeastaan.
Ulkona oli aika kylmä, ja käväisin keskustan postissa. Täytyi viedä muutama paketti postiin, tosin ihan mielelläni sen tein kun kyseiset muiden ostokset toivat minulle vähän yli sata euroa lisärahaa. Ei siis paha.
Illalla asuinkiinteistöni pahamaineinen juopposetä jälleen päätyi sekoilemaan kännissä. Ensiksi se huudatti kämpässään neljän aikoihin sitä Rauli Badding Somerjoen pop-biisiä "Tähdet Tähdet" ja örisi pahaenteisesti. Tämän jälkeen seurasi taas epämääräistä ovien paiskomista ja huutoa asunnon sisätiloista, jonka jälkeen rapussa alkoi helvetillinen mellastus. Tämän aiheuttajana ei kuitenkaan ollut itse yläkerran juoppoloordi, vaan kasa jotain keskenkasvuisia teinejä. Ne heiluivat pitkin käytävää ja asuintalon pihamaata kaljapullot kädessä ja juoksentelivat pitkin ja poikin milloin minnekin. Jopa jokaisen itseään kunnioittavan maatalousmiehen unelma, traktori, nähtiin pihalla parkissa autojen seassa. Että täälläpä taas näin.
Joudun toteamaan tästä kiinteistöstä että "this would be a great place to stay if it weren't for the neighbours" - eli kaikki olisi hyvin mikäli minulla olisi paremmat naapurit. Ja tämäkin paska alkoi vasta nyt kun palasin armeijasta - ennen sitä kaikki vaikutti vähintäänkin kuolemanhiljaiselta.
En tiedä tarkalleen vielä että milloin pääsen muuttamaan täältä. Saattaa olla että lähtö tulee noin kahden viikon päästä. Riippuu ihan nyt siitä että mitenkä saan tavarakuljetukset hoitumaan uuteen kämppääni. Se taas ei ole minun päätettävissäni. Hohhoijaa, ei täällä asuminen kyllä ole ollut viime vuoden aikana mitään kivaa, vitun naapurit vain sekoilleet lähinnä 24/7. Nukuttua ei ole saanut kunnolla parhaimmillaan 72 tuntiin, metelitaso on ollut korviahuumaava, poliisit ovat käyneet kerran neljän auton voimin rauhoittelemassa yläkerran naapuria, kerran on yksi ikkuna rikottu ja rappukäytävän ovesta on lentänyt isohko ikkunaruutu irti karmeineen kaksi kertaa - toisella kerralla verijälkineen kaikkineen. Kieltämättä ei mikään erityisen häävi paikka - mutta minkäs teet kun muuhun ei täällä ole varaa ollut opiskelijana. Noh, eipä siinä, extreme-kokemukset ovat muutenkin aikalailla minun alaani ja onpahan jotakin kerrottavaa erinäisille kaveriporukoille tämän takia. Always look on the bright side of life, häh.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment