Tänään postiluukusta kolahti kesäkuulle asti uudet vuokrakuitit. Odotin kauhulla että asunnon vuokra olisi noussut, sillä uutisissa puhuttiin pienempien asuntojen vuokrankorotuksista. Kuulemma niissä vuokrat nousevat kaikista eniten tämän vuoden aikana - kieltämättä siis vuokrakuittien sisältö hiukan poltteli.
Onneksi kuitenkaan ei ollut syytä huoleen. Ainakin kesäkuuhun asti vuokra pysyy samana, ja tuo ajankohta on muutaman muunkin suunnitelmani mukaisesti oikein sopiva - siis mikäli vuokra tulee kesäkuun jälkeen nousemaan.
Vuokrakuittien mukana oli myös hassunhauska pieni "SAATE"-tekstillä aloitettu A4-koon paperi mukana. Siinä kiinteistöyhtiön ilmeiset omistajat, kaksi mieshenkilöä, kertoivat avoimesti että heihin sai ottaa yhteyttä mikäli talossa ilmeni jonkinlaisia järjestyshäiriöitä. Epäilisin että tällainen kirjelmä ei ole suinkaan laadittu vain pelottelun vuoksi, vaan myös pomomiehet ovat saaneet tietää että tuo naurettava juoppo yläkerrassani pistää paikkoja paskaksi täällä aina tasaisin väliajoin. Harkitsen hetkellisesti näille herroille asiasta soittamista - ennen tätä minuun kuitenkin iski moraalinen dilemma.
Vaikka puliukko yläkerrassani käyttäytyykin vähintäänkin aivottoman simpanssin lailla, niin hän ei ole kuitenkaan suoranaisesti tehnyt minulle mitään. Paitsi estänyt minua saamasta kunnollisia yöunia aina tasaisin väliajoin. Uskoisin että jos itse käyttäytyisin samalla tavalla kuin hän, niin hänpä tuskin siitä välittäisi samalla tavalla kuin minä. Mietin tässä nyt rankasti että pitäisikö minun lopulta käräyttää äijä niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin huonoista yöunista? Ei hän ole minulle mitään muuta oikeastaan tehnyt. Ja ei se ole minun asiani vaikka hän hajottaisi kämppänsä kuusi kertaa päivässä tuhannen päreiksi, niin kauan kunhan hänen elämäntyylinsä ei millään tavalla minuun vaikuta. Eräs sananlasku totesi hyvin tällaisista tilanteista: "paras naapurisopu saavutetaan silloin kun ei olla missään tekemisissä naapurien kanssa". Itse uskon tähän lausahdukseen täydellisesti - ja jopa noudatan sitä. En nuuski naapurieni asioita, eivätkä he nuuski minun. Toisaalta tässä talossa nyt on jonkin verran asukkaitakin, että en usko ettäkö ketään kiinnostaisi minun elämäntyylini niinkään. Olen aika näkymätön täällä, totta puhuen.
Kieltämättä minua siis hieman arveluttaa puuttua tähän asiaan. Olen kyllä aina hyvin vihainen pyöriessäni sängyssäni öisin kuunnellen yläkerrasta kantautuvaa meteliä, ja vannon veristä kostoa moiselle herralle - vaan ehkäpä sittenkin pitäisi vain antaa tuon sekopään hoitaa itse itsensä kuseen. En halua olla se ensimmäinen joka heittää kiven. En halua taaskaan olla mikään marttyyri, jonka pilliinviheltämisestä kaikki alkaa. Toivoisinkin että joku muu naapurustosta ilmiantaisi kyseisen tyypin toiminnan. Ellei jopa ole jo ilmiantanutkin.
Nykyinen taktiikkani on pysyä erossa kaikenlaisista ongelmista. Olisi noloa jos tuo juoppo nyt saisi sitten ilmiantoni perusteella kuulla että "se oli se alakerran nuori jätkä joka sinut ilmiantoi, ei voi kuulemma öisin nukkua kun kamala ruljanssi päällä siellä kakskytneljäseittemän!!!!!". Sehän saattaisi vaikka kusta postiluukusta sisään kostoksi. Ja se saisi minut näyttämään joltain pelokkaalta vanhalta mummalta, joka soittelee jos vähänkään kuuluu kovempia ääniä naapurihuoneistoista. Olen jo kerran elämässäni törmännyt erääseen todella vittumaiseen kyttääjämummeliin, enkä tosiaankaan aio ruveta itse sellaiseksi.
Täytyy nyt hiukan puntaroida tätä oikeanlaista lähestymistapaa tälle ongelmalle. En halua joutua minkään juopon silmätikuksi, ja kuten aiemmin jo sanoinkin, niin ehkäpä tuollaisenkin tyypin pitäisi antaa ihan itse sahata oma oksansa poikki eikä aina olla se ulkopuolinen voima joka tarttuu näihin asioihin niin ripeästi. Annetaan ihmisten tehdä itse omat virheensä, eikä aina puututa asioihin kuin mitkäkin maailmanpoliisit. Annetaisiinko vaan känniläisen tällä kertaa olla? Hyvä vaan jos hän löytää elämälleen sisältöä niinkin paljon että pystyy juhlimaan kämpässään useasti viikossa. Minä en ainakaan sellaista iloa kovinkaan usein löydä. Tämä tyyppihän on siis eräällä tavalla melkoinen edelläkävijä - ja ennen kaikkea poikkeuksellinen yksilö harmaan apeassa suomalaisessa yhteiskunnassa.
"Älkää tuomitko, niin teitäkään ei tulla tuomitsemaan" tai jotain sinne päin.
Päivän biisi: The Foo Fighters - Everlong
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment