Ruoka - tämä kulinaristien peruselementti on varmasti tuikitärkeää jokaisen elämässä, ja täten jokaisella on luonnollisesti siitä mielipide. Tässä tulevassa artikkelissa aion keskittyä puhtaasti erään ruokalajin valmistukseen samalla eri työvaiheista ja materiaaleista kertomiseen. Pitemmittä puheitta aloitamme:
Seinäjoen Seudun Poikamiesyhdistyksen Kokkauskerho
Ruokalajina "Italialainen Tomaattipastakastike Lisukkeineen"
Ruoka-aineet:
- 1 Purkillinen Tomaattipastakastiketta (530g)
- 1 Pussillinen Tagliatelle-kierrepastaa (500g)
- 1 Pussillinen Valmislihapyöryköitä
- 1 Purkkillinen Vihreitä Manzanilla-Oliiveja (680g, joista oliiveja 420g)
- Hyppysellinen Suolaa
- Hyppysellinen Oreganoa
- Sekä muita mausteita teeman (tai oman maun) mukaan
Lähtökohtana oli siis valmistaa helppo ja edullinen kokonaisuus. Tällä kertaa päätin pihistää kuluissa, ja valitsin Lidlin aine-osien hankintapaikaksi. Tagliatelle-pasta ja sen kanssa olennaisena osana kuuluva pastakastike irtosivat muistaakseni n. 2 euron yhteishinnalla. Ulkonäöllisesti ne eivät eronneet kilpailevien ketjujen vastaavista. Lidlin lihapullat sen sijaan eivät kuitenkaan koskaan ole olleet suuria suosikkejani monestakin syystä, mutta kun aterian ideana oli saada kokoon halpaa ruokaa, niin minkäs teet.
Ruokalajin valmistus alkoi sillä että heitin 1/3 kierrepastapussin sisällöstä kattilaan. Keitin niitä n. 6 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin siihen hieman suolaa. En tiedä että oliko tämä tarpeen, mutta muistan lukeneeni jostain ruoka-ohjeista että suolan lisääminen keitettävän pastan sekaan on jollain tapaa hyödyllistä. Kaiketikin vaikuttaa makuun. Suolan lisäämisen jälkeen keitin pastaa vielä puolentoista minuutin ajan. Tämän jälkeen kaadoin vedet pois kattilasta jossa pasta seisoskeli, ja sen jälkeen sijoitin Pastan isohkoon lasikulhoon jäähtymään.
Tämän jälkeen heitin Tomaattipastakastikkeen samaiseen kattilaan jossa Pastaa oli valmistettu. Kastikepurkin kyljessä oleva etiketti neuvoi että Pastaa ei saanut keittää, vaan sen piti vain antaa lämmetä jonkin aikaa. Annoin pastakastikkeen kiehua kattilassa noin viiden minuutin ajan, jonka jälkeen lisäsin siihen Oreganoa. Pyöräyttelin sitä vielä hetken kattilassa. Tämän jälkeen kaadoin ainakin melko varmasti valmiin kastikkeen samaiseen kulhoon missä jäähtyvä kierrepasta odotteli.
Seuraavaksi hain jääkaapista lihapullat. Nämä Lidlissä myytävät alle euron punaisessa pakkauksessa olevat lihapullat ovat todella kamalia. Kun pussin avaa, tuhnupierua muistuttava haju ilmaantuu nenäreseptoreihin aivan välittömästi. Jos et oksenna vielä tämän jälkeen, niin tulet oksentamaan vähintäänkin siinä vaiheessa kun näet lihapullien ulkonäön. Niitä ei nimittäin turhaan kutsuta pässinkiveksiksi. Nyt aion kuitenkin lopettaa tämän varsin vulgaarin lihapullien ominaisuuksien kuvailun kuittaamalla yksinkertaisesti sanomalal vain että uskotte niiden varmasti olevan hiukan "epäherkullisen" näköisiä.
Ruoanteko jatkui sitten sillä että heitin lihapullat mikroon. Säteilytin niitä siellä n. viitisen minuuttia. Tämä kenties saattoi olla niille koostumuksestaan huolimatta liikaa, mutta otin tämän riskin joka tapauksessa. Kun lihapullat olivat valmistuneet mikron kilahdettua ruokakellon tapaisesti, kippasin tulikuumat lihapullat samaan kulhoon missä pastakastike ja kierrepasta olivat kohdanneet toisensa jo aikoja sitten. Tämän jälkeen hain jääkaapista vihreitä oliiveja. Nämä oliivit ovat todella herkullisia, eivätkä edes maksa paljoa. Tavallinen kansalainen siis voittaa kerrankin mikäli hän sattuu pitämään oliiveista ja noutaa näitä kaupasta. Kyseiset oliivit ovat myös erinomaisia kotitekoisissa Martini-koktaileissa - kokeiltu on!!
Kun tarpeeksi oliiveja oli lihapullien, kastikkeen ja kierrepastan seassa, aloitettiin aineksien sekoittaminen keskikokoisella muovikauhalla. Vain muutama pyöräytys, ja kaikki aineosat olivat sekaisin keskenään kulhossa kuin Haminan kaupunki. Tämän jälkeen ruoka olikin odotetusti valmista. Siirsin pienen annoksen sitä mustavihreään kulhoastiaan. Aterimeksi valitsin totutusta poiketen yhden haarukan.
Sitten makutestiin ja kokonaisarvioon:
Ensinnäkin on todettava että ainoat oikeasti onnistuneet aineosat tässä ateriassa ovat Tagliatelle-pasta sekä oliivit. Pasta on tarpeeksi kimmoisaa ja oliivit säilyttävät hyvin makunsa kaiken muun sotkun seassa. Nämä ovat selkeästi aterian, ja miksei jopa ko. kauppaketjunkin valioyksilöitä.
Moitteita tulee kuitenkin tästä Pastakastikkeesta. Ensinnäkin kastikkeen etiketti kertoo että se on "voimakassuolainen", joka ei voi tarkoittaa loppupeleissä mitään positiivista. Tämä uhattu "voimakassuolaisuus" on kuitenkin täyttä lumetta, sillä maussa se ei tule mitenkään ilmi. Kastike ei ole maultaan missään nimessäkään suolaista! Epäilenkin tästä johtuen että kastike sisältää juurikin tätä ns. "piilosuolaa", josta erinäiset terveystahot ovat varoitelleet meitä jo vuosikausia. Olkaa siis varovaisia!
Kastikkeen maku on myöskin varsin mielenkiintoinen. Kenties se on valmistajansa näkemys "tomaattikastikkeesta", tai sitten kenties sen teossa on vain epäonnistuttu. Vaikea sanoa. Mutta joka tapauksessa kastikkeessa on omituinen - sanoisinko jopa että "muovinen" sivumaku. Se kaiketikin johtuu jostakin mausteesta, mutten kyllä osaa sanoa että mitä se voisi olla. Olen myös varma että olivat asiat sitten ihan miten tahansa autenttisten Italialaisten keittiöiden vastaavissa tuotteissa, niin tämä kastike ei voi kyllä missään nimessä olla edes laadukas imitaatio aidosta Mamma-Mia-Di-Tutti-Capin kotiruoasta.
Lopuksi jää vielä lihapullien rooli tässä ateriassa. Ne ovat ensinnäkin muuttuneet mikron käsittelyn jälkeen epämääräisen pehmeiksi - ja siltä ne myös maistuvat kyseissä ateriassa. Eli lihapullat ovat omituista hampaidenväliin jäävää massaa - eikä aina pysty edes sanomaan että milloin on haukannut lihapullaa ja missä vaiheessa esim. maistanut pastaa. Ne ovat siis aikalailla mauttomia. Lisäksi on paikallaan antaa varoittava sana: ensimmäinen lihapulla johon iskin hampaani omasi todella yllättävästi isohkon palan jonkinlaista luuta sisuksissaan. Juuri tähän luun tai rustonpalaseen upotin sitten hampaani - seurauksena ikävä narskahdus. En kuitenkaan anna tästä mitään miinuspisteitä aterialle, huolimatta siitä että kyseessä on B-laadun lihapallerot joissa voi olla purukalustollenne vaarallisia lihasirujakin seassa. Miksikö teen näin? Noh, tällaisia tapauksia sattuu nimittäin paremmissakin piireissä. Olen löytänyt muutaman kerran kaikenlaista todella brutaalia myös iki-ihanan turvallisista suomi-elintarvikkeistamme, joten anna Lidlin tuotteille tämän anteeksi, sillä kalliimmissakin ja omien sanojensa mukaan "laadukkaamissakin" tuotteissa on havaittu samanmoisia esiintymiä.
Ateria on siis kokonaisuudessaan keskitasoa ja "fifty-fifty"-tason elämys. Kuten aikaisemmin todettu, niin itse pasta ja oliivit siinä kastikkeen seassa ovat aterian parasta antia. Näitä siis tulevaisuudessakin lisää.
Pastakastike on kuitenkin ainakin minun makuuni todella vierasta. Lihapullat olivat myös hieman mitä olivat, mutta minkäs teet. Hinta oli mitä oli - ja niinpä saimme mitä sillä hintatasolla odotimmekin. Täysin epäonnistunut tämä "herkku" ei kuitenkaan ollut, vaan kuten totesinkin niin varmasti esim. raskaan työpäivän jälkeen paatunut työmies ei varmastikaan sanoisi sen mausta mitään, vaan tyytyväisenä kohtaloonsa hotkaisisi sen kitaan. Plussana myös se että tämä on tarvittaessa myös tarpeeksi tuhtia mättöä täyttämään nälkäisimmänkin mörssärin vatsan. Keskitason onnistuminen siis.
Lopuksi vielä muutama vinkki ateriaan sisältyen.
Ruokajuomaksi suosittelen omaa suosikkiani, kuplivan raikasta mineraalivettä. Tavallaan tämä ruoka on myös liian halpaa hyvälle punaviinille, joten loogisesti kannattaa - niin halutessaan - juoda sen kanssa halpaa punaviiniä. Se voi myös sopia aterian kanssa. Maito tai piimä on joka tapauksessa aivan liian tavanomaista, sanoisinko jopa että rahvaanomaista juotavaa tämän kanssa. Vesi on myöskin liian neutraalia, ja onhan lähes jokaisella ruoalla ja aterialla oltava oma nimikkojuomansa.
Jos haluat myös jäljitellä Välimeren tunnelmia hiukan pitemmällekin, niin pistäpä soimaan esimerkiksi Steve Martinin, Frank Sinatran tai jonkun muun aikalaisen sävelmiä. Kannattaa syödä myös ateria oikeista lautasista valkoiselta pöytäliinalta - se maksimoi Italialaisen Ravintolan Atmosfäärin erittäin hyvin.
Ja tämän arvostelun päätyttyä haluan sanoa poikkeuksellisesti Ranskalaisittain:
Bón Appetit!
No comments:
Post a Comment