Taas pohdintaa

Taas vähän pohdintaa erinäisistäkin asioista.

Ajatukset heräsivät nähtyäni uutisen niistä kolmesta Ukrainalaisesta sarjamurhaajasta. Ne nuoret kaverit olivat aika vitun sairasta sakkia, ja kieltämättä luettuani heidän teoistaan, jossa tyypit olivat tappaneet ainakin parikymmentä ihmistä ja vieläpä kuvanneetkin tekojaan yms. muita settejään sai minut taas menettämään hiukan enemmän uskoa konseptiin "ihmisyydestä".

Kun katsoo televisiota, lukee uutisia Internetistä tai avaa päivän lehden, niin tätä samaa paskaa näkee sivusta toiseen. Ihmiset tappavat toisiaan milloin minkäkin puolesta. Joku kuolee Huumediilerin luoteihin, jonkun tappaa kolmikko Ukrainalaisia aloittelevia sarjamurhaajia taikka sitten sinut isketään puukolla hengiltä bussipysäkillä keskellä päivää. Maailmassa liikkuu todella paljon kaikenmaailman sekopäitä - ja useimmat niistä pääsevät vielä aika helpolla tekosistaan huolimatta.

Minusta yhteiskunta täällä Suomessa on myös entisestään muuttunut väkivaltaisempaan suuntaan. Ihan vähän ajan sisällä oli ne kaksi koulu-ammuskelua, melkein joka päivä lehdet kirjoittavat jonkun ruumiin löytyneen jostain taikka sitten joku avohoitopotilas tai muuten vaan paatunut rikollinen teilaa jonkun enemmän tai vähemmän syyttömän ihmisen jonnekin keskellä kirkasta päivää. Oikeus antaa sitten tyypille nimellisen tuomion ja vankilassakin oleminen tässä maassa on kuin jossain hoitolaitoksessa käyskentelisi. Minusta Suomi ei ole oikeastaan yhtään sen turvallisempi maa elää kuin esim. Yhdysvallatkaan. Kyllä täälläkin nykyään pääsee aika helposti hengestään, valitettavasti. Ainoana erona on tosin se että täällä ihmishenki on aika halpa jopa oikeusjärjestelmällemme. Uskon että syynä lähes kaikkien henkirikosten melko lieviin tuomioihin on yksinkertaisesti kolme asiaa: tuomioista päättävät pelkäävät läheistensä tai oman henkensä puolesta mikäli langettavat oikeudenmukaisen tuomion tekijälleen, taikka sitten he ovat pohjimmiltaan idealisteja jotka saadaan joko tekijän menestyksellisen puolustuspuheenvuoron ansiosta uskomaan pienempiin rangaistuksiin, taikka sitten kolmantena oikeudenpalvelijamme ovat ihan oikeasti välinpitämättömiä kanssaihmistensä kärsimyksestä. "Mitä väliä sillä minkä tuomion joku tuntematon pikkupaska saa kunhan ei minuun koske? Pistänpä hänet linnaan vähäksi aikaa, niin saadaanpahan tämä ainakin näyttämään siltä että jotain on tehty", sattavat he ajatella.

Tuntuu että maailma muuttuu ihan oikeastikin päivä toisensa jälkeen sairaammaksi. Ihmisiä kuolee mitä järjettömimmissä olosuhteissa ja mitä järjettömimmistä syistä. Raha ja korruptio ovat syöneet oikeudentajun jo aikoja sitten. Köyhyys, saasteet ja yleinen pahoinvointi lisääntyy. Tällaisen tavallisen kadunmiehen, kuten minun, on vaikeaa enää uskoa moneenkaan asiaan. En minä ole enää vuosiin luottanut suomen oikeusjärjestelmään, taikka siihen että rikoksen uhri saisi ansionsa mukaan samalla tapaa kuin sen tekijäkin. En luota pankkeihin tai poliitikkojen lupauksiin, sillä hekin ovat vain ihmisiä: oma etu on kuitenkin aina ja tulee myös aina olemaan tärkein 99% ihmisistä. Totta kai olen huolestunut, ja pohdin vaihtoehtoja - uskon nimittäin että tätä länsimaista yhteiskuntaa, sen puoleen kuin mitään muutakaan yhteiskuntaa ei tule olemaan siihen mennessä kun täytän 60 vuotta. Siihen on nyt aikaa hieman ylitse neljäkymmentä vuotta, ja toivon totisesti että tulen olemaan väärässä - uskon kuitenkin vahvasti että en ole. Samalla tapaa kuin Rooma, niin myös tämä yhteiskuntajärjestelmä tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Mitä siitä sitten taas seuraa? En halua edes lopulta tietää. Pohdin asiaa sitten kun se on ajankohtaista.

Jos olisin miljonääri, niin tietäisin tarkalleen miten paeta tästä vähintäänkin pahaa unta muistuttavasta maailmasta. Ostaisin syrjäisen trooppisen saaren, rakennuttaisin sinne mahdollisimman omavaraisen yhteisön ja pysyisin siellä. Olisin jopa valmis katkaisemaan kaikki yhteydet ulkomaailmaan, ja vain keskittyä johonkin maanläheiseen toimintaan saarella esim. sekopäisen rahanperään juoksemisen, kulutushysterian ja ydinperheen luomisen sijasta. Olisi ihan oikeasti kivaa vain unohtaa länsimainen - ja miksei mikä tahansa ihmisen luoma yhteiskunta kokonaisuudessaan. Ja jos kasvattaisin lapsia, kertoisin heille että koskaan tai ikinä ei heidän pitäisi ottaa yhteyttä mantereella asuviin ihmisiin - olisin jopa valmis kasvattamaan heidät eräänlaisessa lumemaailmassa, jonka mukaan muita yhteiskuntia tai ihmisiä ei olisi olemassa kuin oma pieni saaremme jossain kaukana merten takana. Miksi tekisin näin? Yksinkertaisesti sen takia että minusta olisi parempi että lapseni oppisivat jotain aivan muuta kuin länsimaisen tai ylipäätäänsä nykymaailmallisen elämänmallin. Parempi että he oppisivat aivan uudenlaisen elämäntyylin ylipäätäänkin.