Heräsin tänään todella hävyttömän myöhään. Joskus puolen yhden aikoihin suostuin vasta nousemaan sängystä ylös. En kyllä toisaalta yhtään ihmettele että miksi heräsin näin myöhään, sillä menin nukkumaan tosiaankin vasta joskus 03:17. Holy crap, olin ylhäällä melkein puoli neljään asti juuri kun olin saanut unirytmin taas takaisin paikoilleen.
Pitäisi alkaa taas juoksemaan lenkkejä. Jotenkin tuntuu että syön myös liikaa. Koko tammikuun ja helmikuun alkuun sain taas hyvin pidettyä "liikuntaharrastukseni" päivittäisenä, mutta nyt sitten ollaan taas lopahdettu täydellisesti. Pitää alkaa kyllä nyt ruokailujen määrää vähentämään. Jospa söisi vain jotain saamarin valmispuuroja koko loppuajan kun tässä asunnossa asuu? Se olisi melkolailla oikein - minusta nimittäin tuntuu että omaan ihan oikeasti aika pienen vatsalaukun, ja pärjään oikein hyvin suhteellisenkin pienellä ruokamäärällä. Joskus kuitenkin tulee syötyä aina ns. "varmuuden vuoksi" useammin päivän sisällä - joka aiheuttaa muuten aika nopeasti minulle ainakin ylensyöneen olon.
Eilen minulla oli myös varsin eläimellinen yhteentörmäys tämän taloyhtiöni juopon kanssa. Hänellä oli tällä kertaa koira mukanaan - sellainen isohko, varmasti urospuolinen kultainen noutaja. Menin viemään roskia ulos, kun tämä tyyppi sitten ilmaantui äkisti eteeni - vastasin hänen nähdessään varsin neutraalisti että "päivää vaan", johon sitten hän nyökkäsi ja örisi jotain takaisin. Samassa kuitenkin tämä valtavahko uroskoira äkkäsi minut, ja hyppäsi päälleni. Koiraeläin sai minut horjahtamaan taaksepäin äkkinäisellä liikkeellään, ja hetkellisesti sai minut hätkähtämään. Äkkiä kuitenkin tämä juoppo komensi koiransa pois ja perääntyi asuntoonsa. En nyt ajattele tässä ettäkö tuo juoppo jotenkin olisi käskenyt koiraansa hyökkäämään kimppuuni, ilmeisesti se oli vain vähän villi luonteeltaan - siis tämä koira.
Samaisena iltana olin sitten myös asuntoni keittiössä. Kuulin yhtäkkiä kuin koiran uikutusta ulkoa. Se oli voimakasta ja kimeää - epäilin suorastaan että tuo puliukon koira oli jossain lähistöllä ujeltamassa sen omistajan sammuttua johonkin hankeen. Tämä ujellus jatkui jonkin aikaa, ja päätin lähteä sitten niiltä istumilta viemään roskat ulos jotta voisin samalla tarkistaa että mistä tuo kyseinen meteli oikein tulee. Saavuttuani pihalle ja käveltyäni roskiskatosten luokse, tällaista valittavaa koiraa ei näkynyt missään. Sitten meteli taas alkoi - tosin tällä kertaa läheisten lumikinosten luota. Huomasin kuitenkin että metelin aiheuttajat olivat jotain ala-asteikäisiä penskoja. Nämä kersat ujelsivat ja haukkuivat kuin koirat läheisen lumikinoksen päällä. Olin hetkellisesti hieman ihmeissäni - nimittäin minua oli tosiaankin aikalailla jekutettu. Kid's these days, huh?
Noh, parempihan se tietenkin oli näin päin - vaan kyllä se pistää mietittyttämään että mitä näiden lasten aamumuroihin oikein nykypäivänä pistetään, kun ne kuulostavat ujeltavilta kultaisilta noutajilta?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment