The Cosmic consciousness awakes: an open invitation letter

Jotkut sanovat minua impulsiiviseksi ja toisinaan luovaksi ihmiseksi kunhan sille päälle satun. Uskon , että jälleen kerran on tapahtunut sellainen ihme jonka avulla kykenen käyttämään näitä voimiani.

Olen päättänyt , että jos minä en mene boardien luokse , niin boardit tulevat minun luokseni ! Toisin sanoen perustankin oman boardin joka tulee käsittelemään kovinkin laajoja asiakokonaisuuksia aina populaarikulttuurista nykyisiin tapahtumiin ! Ho-joo !!!

Keskustelen tästä asiasta vielä hiukan rakkaimpani kanssa; hänen mielipiteensä kuultuani saatte jäädä odottelemaan sitä mikä konsensuksemme tulee olemaan. Voin kuitenkin todeta , että tästä projektista tulee todellakin laaja asiakokonaisuus jossa emme varmastikaan jätä "kiveä kiven päälle" erilaisissa populaarikulttuurin ja omien mieltymyksiemme tutkiskelussa!!

Kaikki ovat tervetulleita kyseiselle boardille mikäli saamme sellaisen aikaiseksi sillä sitä tulen johtamaan minä pettämättömällä rationaalis-loogis-pessimistisellä otteellani.

So gather around and wait for my sign..

Äiti , mä haluun Blogin ulkopuolista elämää !!

Tapahtunut ennen tätä postausta: juuri vähän aikaa sitten täysiä vuosia täyttänyt Mr. Dalleer lopetti maallisen vaelluksensa Linnankoski-sedän huomassa ja viettää tyhjänpäiväistä elämää sulkeutuneena kotinsa rientoihin lukien "mukamas tärkeää" lopputenttiä varten.

Minulla on jokseenkin omituinen riippuvuus huuto.net sivustoon: nykyisin ainoaksi aktiviteetikseni on muodostunut huutotarjousten ja omien kohteitteni jatkuva tarkistelu muutamien äänten toivossa. Sen jälkeen kun muutamat kohteet on myyty ja olen postittanut ne milloin kenellekin - niin menen pankkitililleni ja nostan sieltä ehkä maksimissaan yhden setelin uutta Eurooppalaista leikkirahaa. Tunne siitä miten jälleen yksi hyödytön ja tilaa vievä tavara on hävinnyt luetteloistani tuo minulle jonkinlaista mielihyvää: ainakaan se ei ole enää jossakin nurkassa tai kaapissa tuijottelemassa minua.

Mietin nykyisin lähinnä sitä että mitä voisinkaan myydä huuto.netissä: kun yksi kohde sulkeutuu ja se jopa ostetaan , niin mietin heti seuraavaa tavaraa jonka saisin menemään kaupaksi. Jos tällainen myytävä kohde irtaimistostani löytyy , näpsäisen siitä kuvan digikamerallani ja teen siitä myynti-ilmoituksen salamaakin nopeammin.

Joka aamu kun herään , tarkistelen sähköpostini. Voisi jopa oikeastaan sanoa , että tarkistan sähköpostini useammin kuin pihalla kököttävän postilaatikon sisällön: tässä sähköpostin tuomassa uutistulvassa on nimittäin suuremmat mahdollisuudet siihen että ne sisältävät jotakin huomioitavaa.

En ole käynyt millään boardillakaan melkeinpä kolmeen kuukauteen: jätin kantapaikakseni muodostuneen ulkomaalaisen "sotilas-alan keskusteluvyöhykkeen" tauolle turhauduttuani sen uuteen "reputation" - systeemiin. Kyseinen järjestelmä nimittäin mahdollisti jokaisen käyttäjän antamaan joko hyvää tai pahaa palautetta kommentointimahdollisuuksineen aina yhdestä postauksesta: kun tämän boardin apinalauma sai sen käytettäväkseen mentiin todella lapsellisuuksiin ja lopulta kyllästyin nimettömiin vammailuihin niinkin paljon että tauollehan siitä lähdettiin. En ole vielä päättänyt että mitä tehdä jatkon kanssa - kenties palaan sinne vielä joskus.

NF-rakkaanikin rekisteröityi jollekin epämääräiselle Silent Hilliä käsittelevälle boardille: syyksi se sanoi olemattoman elämänsä missään foorumissa. Itsekin olisi kivaa taas päästä jakelemaan mielipiteitään ja sekoilujaan jollekin foorumille - en nyt kuitenkaan pysty kuvittelemaan yhtäkään foorumia jolle voisin noin vain hypähtää. Oikeastaan RE - boardille en halua mennä ihan senkin johdosta että siellä minun taruni on loppu ihan henkevän sanottavankin ohella.

"Oma" Silent Hill boardini jossa olen moderaattorina on myös ollut aivan saaketin hiljainen niin kauan kuin muistan: siellä ei ole käynyt kukaan puhumattakaan siitä että sielläkin muutamat käyttäjät onnistuivat karkottamaan lapsellisella käytöksellään muutenkin vähäisiä käyttäjiä kokonaan ulos. Täytyypä ruveta ihan miettimään että mikä olisi nyt sitten uusi suunta tässä keskustelulautoihin keskittyvässä elämässäni - kenties jatkan näinkin.

Bussilakon keskeltä

No joo , tänään ja eilen jopa vähän lueskelin kirjoituksiin historiaa.

Sen jälkeen käväisin läheisellä huoltoasemalla viemässä yhden myymäni tuotteen huuto.netistä sen ostajalle: lähinnä tienasin kuitenkin vain kahvirahat (3 €). Käväisin kaupassa josta pitkällisen mietinnän perusteella ostin Fantan "Funky Apple" tjsp. vihreää limukkaa.

Viikonloppuna käväisin "tipauttamassa" M4:ni tyttöystäväni hellään huomaan sillä kyseinen neiti uhkasi jopa osaavansa korjata sen kuntoon mikäli saisi riittävästi aikaa. Hetken tutkiskeltuaan aseen piipun sisuksia totesimme saman asian kuin aina ennenkin: mitä luultavimmin piippuun oli jäänyt sisälle 6mm kuula joka sekoitti koneistoa todella vittumaisella tavalla. Nähtäväksi jää , että kykeneekös rakas hanini tekemään sille mitään..

Näin tänään jopa yhden bussin kulkemassa Helsinkiin päin: tuo näky oli hyvinkin erikoinen sikäli että se taisikin olla ainoa bussi koko päivänä.

No joo , täytyypä jatkaa tätä kunhan ehtii..

Piiritetty yhteisö (a society under siege)

Jälleen kerran yhteiskuntamme on joutunut kavalan ja täysin odottamattoman hyökkäyksen kohteeksi. Tällä kertaa sabotöörit ovat iskeneet yhteiskuntarakenteemme kapasiteettiin joukkoliikennevälineiden ylläpitämiselle.

En voi sanoin kuvata , kuinka vihaankaan mm. näitä Porvoon ja Helsingin väliä liikkennöivien bussinkuljettajien täysin idioottimaista osuutta tähän lakkoon. Käsittääkseni juuri he ovat niitä kuljettajia joiden tässä pitäisi olla vähiten lakossa - mutta jostain syystä nuo läskimahaiset Hitlerit nyt kuitenkin ovat kotonaan ja juovat kaljaa nauraen meille kovinkin remakasti.

Vituttaa se että kaikki nekin asenneongelmaiset paskiaiset joiden kyydissä olen matkojani Porvooseen ja Helsinkiin joutunut taittamaan ovat nyt lakkoilemassa. Töihin ne pitäisi haulikon voimalla pakottaa ! Ja kaiken lisäksi muutaman niistä vittumaisimmista voisi teloittaakin ihan esimerkiksi siitä kuinka omankädenoikeuskin on toisinaan tarpeellista.

Ymmärrän tietysti että tämä koko lakko ei ole täysin kuljettajienkaan toiveiden varassa: uskon kuitenkin että nämä muutamat paskiaiset ovat mielellään lakossa ihan vain lakkoilun periaatteesta. Olen jo pitkään ollut täysin yksityisautoilun puolella lähinnä jo ihan senkin takia että tämä osa Suomea pysähtyy täysin jos tällainen lakko tapahtuu: esim. erilaisten ympäristöaktivistien on helppo kampanjoida autojen käyttöä vastaan juuri niin kauan kunnes tällainen tilanne osuu tielle. Tällöin suburbaani osa yhteiskunnastamme pysähtyy täysin puhumattakaan siitä mitä muita välillisiä haittoja se tuottaa.

Kuulemma puhtaanapitokuljetuksetkin lakkoilevat ja siksipä roskaa kerääntyy ympäri Helsinkiä: toivonkin totisesti että nämä "kiistakumppanit" pääsevät neuvottelupöytään sovitusti keskiviikkona ja lopettavat tämän lakkoilun.

Juuri täälläpäin maata tämä lakko näkyy kovinkin vahvasti: eilen näkyi yksi epämääräinen bussi joka ilmeisesti suuntasi Porvooseen puhumattakaan tästä päivästä , jolloin yhtäkään bussia ei ole näkynyt. Minulle vakuuteltiin että kovin menetys bussivuoroissa olisi juuri Helsingin kohdalla - näyttää kuitenkin nyt siltä että näin ei ole. Porvoon linjaliikenne on pysähtynyt lähes täydellisesti ja siksipä en voi muuta kun tuntea myötätuntoa niitä kohtaan jotka tänään suuntasivat "kyliltä" Linnankosken sedän huomaan. Mitä todennäköisimmin he eivät kuitenkaan suunnanneet kouluun - busseja ei nimittäin tullut.

Onneksi en tosiaankaan käy koulua juuri nyt: olisi jälleen huomattavia ongelmia päästä sinne ja takaisin. Viikon päästä alkavat kirjoitukset , ja olen suorastaan toiveikas siihen suuntaan että tämä lakko saadaan loppumaan viikon kuluessa. Muussa tapauksessa useille ihmisille voi todellakin tulla ongelmia yrittää päästä edes viimeiseen taiston tapahtumapaikalle.

Uskon siis että viikon pituista lakkoa tästä ei tule - ja samalla toivon että linjaliikenteiden työjohtajat jotka ovat pitkälti tämän lakon aiheuttaneetkin palavat helvetissä (tai heidät lynkataan mahd. pian) muutamien Porvoon linjan kuljettajien ohella.

Tenttien sietämätön turhuus (piinapenkin lievä huijaus)

No tänään kävin koululla.

Luvassa olisi pitänyt olla 15:00 alkava yhteiskuntaopin tentti , joka ei todellakaan mennyt lähinnä järjestyksen puolesta ihan nappiin. Ensinnäkin yhteiskuntaopin ex-opettajani nimim. "JV" oli ilmeisesti unohtanut kokonaan saapua paikalle ja olikin muodikkaasti myöhässä n. 30 minuuttia.

Sitä ennen kävelin ympäri koulua ja yritin etsiä jotakin mitä tehdä: kuitenkin yritykseni jäivät lähinnä kansliassa käyntiin ja "Skittles" karkkien ostoon. Huomasin myös varsin pelottavan muutoksen toisen kerroksen aulassa - Linnankoski-sedän kuva oli poistettu ja tilalle oli asetettu omituinen nykytaideväännös ! Mein Gott ! Pyhäinhäväistys !

Toivuttuani järkytyksestä yksi (psykologian ja uskonnon) opettaja jopa tervehti minua: sentään joku tunnisti minut koko sakista kahden viikon poissaolon jälkeen.

Odoteltuani koulun pohjakerroksessa tentin alkamista paikalle valui suhteellisenkin vähän väkeä: listassa taisi olla n. 14 nimeä joista 6 saapui paikalle. Istuskelin heidän kanssaan käytävällä ja odottelin JV-sedän saapumista paikalle. Samalla kertailin varsin hataraa tietämystäni tentin sisällöstä lukien vihkojen muistiinpanoja viime vuodelta (!) . Yhdessä vaiheessa pohjakerrokseen saapui omituinen "pälvikaljuinen setämies" joka yhtä seikkaa lukuunottamatta olisikin aivan hyvin voinut olla JV: tämä kaveri oli nimittäin hiukan liian nuori. Hihittelin kyseiselle täysin tuntemattomalle ukkelille joka pyyhälsi ympäri käytäviä olkalaukku tiukasti kädessään.

No , sitten JV vihdoinkin saapui: istuuduimme vanhoille Porvoon Suomalaisen yhteislyseon aikaisille pulpeteille tuonne vähintäänkin kellarillisia olosuhteita muistuttavaan kammioon. En suoraan sanoen tiedä , että miten koko tenttiin olisi pitänyt valmistautua kuin tietenkin lukemalla: teknisistä seikoista ei ollut siis tietoakaan. Ainoa tieto kuitenkin oli että tentti kestäisi 15.00 - 20.00.

Meille jaettiin pieni valkoinen paperi jossa luki enigmaattinen yhteiskuntaopin kysymys: itse sain kysymyksen kauppatavaran virheestä kuluttajasuojalain puitteissa. Pyrin luonnostelemaan konseptipaperille jotakin omaperäistä ja asiatarkkaa vastausta - JV kuitenkin yhtäkkiä päätti lähteä ulos koko tapahtumasta ja poistuikin yhteensä kymmeneksi minuutiksi: ihmettelin hieman tätä manööveriä.

Palattuaan takaisin JV alkoi haastattelemaan meitä siitä , miltä tuntui olla "koulunsa lopettanut": selvästi JV osui oikeaan kysyessään että kuinka moni omasi "ajankäytöllisiä ongelmia" nyt kun lukuloma pyöri ja elämä oli lyöty totaallisesti risaiseksi. Hymyilin kireästi sillä kaksi viime viikkoa olivat kuluneet oikeastaan täysin päinvastaisessa linjassa: remuamista , sekoilua , elokuvia , yms.

Tämän jälkeen "virallinen tentti" alkoi: kukaan meistä ei ilmoittautunut korottajaksi. Ihmetys nousi siinä vaiheessa , kun selvisi että jos oli ilmoittautunut (ilmeisesti mappi-ö:n) kautta korottajaksi , niin silloin opettaja ei missään nimessä saanut auttaa suullisissa kysymyksissä ! Ai kauheeta ! Hmm , tietenkin olisin voinut JV:n absenssin aikana vain vohkia kysymykseni tiedot repuista jotka olisivat teoriassa voineet sisältää tarvittavat informaatiot.. Mutta se oli ilmeisesti sivuseikka.

Sen jälkeen alettiin puhumaan jotakin "pohjustavaa" Euroopan Unionista: toivottu suunta ei kuitenkaan tahtonut millään pysyä sillä JV ajautui pohtimaan Lidlin muovikassin statusarvoja sekä sitä että ottaisinko minä (??) yhteyttä YO-sensoreihin lisäpisteiden toivossa. Kysymykseksi nousi myös se , että saisiko takin josta puuttuu kokonaan hiha palauttaa kauppaan jos hiha olisi kadonnut jo ostoa tehdessä.

Saimme kuitenkin kaikki kysymykset jollakin ihmeen kaupalla hoidetuiksi: sen jälkeen JV alkoi jakamaan meille kaikenlaisia monisteita joissa pohdittiin muun muassa "Ranskan ja Ison-Britannian iskulauseita Toisen Maailmansodan jälkeen". Odotin vielä vähintäänkin että JV neuvoisi meidät "Värnäsen korjaamolle".

Noh , tämä fiasko päättyi puoli kuusi: kaikkien ihmetykseksi kello kahdeksaan ei todellakaan jaksettu istuskella.

Mitäkö tämä nyt sitten todisti ? Että kohta ja pian tuleva ex-lukioni järjestää aivan todella sekoja tenttejä joissa ei loppujen lopuksi tehdä mitään järkevää. Tämä on itse asiassa toinen kerta kun tämäkin tapahtuu: viimeksi sain kokea turhan tentin syksyllä kun eksyin A-englannin tenttiin. Siellä vietin kaksi tuntia jonka aikana sain tehdä yhden monisteen ja vastata kahteen suulliseen kysymykseen: minun oli myös tarkoitus oppia siellä jotain.

Tarinan opetus: tentit ovat täysin epämääräistä territooriota ainakin minulle enkä aio enää koskaan osallistua niihin.

Verta vuotaa !

Ai suatanan suatanan suatana !

Olin äsken ajelemassa kamalaksi muodostunutta sänkipartaani; luonnollisesti naamavärkkiini otti myös hieman osumaa tuosta muuten ihan käyttökelpoisesta Mach3 - parranajokoneesta.

Nykyisin minua lähinnä vituttaa kovastikin se miten ylettömän paljon verta pienikin parranajokoneen aiheuttama haava ruiskii ympäriinsä. Vähintään luulisi että ampumahaava tai raajan amputaatiokin erittäisi vähemmän verta kun nämä pienet naarmut; mitä luultavimmin kuitenkin parranajokoneen terä leikkaa kooltaan pienen - mutta sitäkin syvemmän haavan ihoon aiheuttaen tuon runsaan verenpurkauksen ympäri sileitä kasvojani.

Jos satutte muistamaan , niin kerran "hätätilanteen" vallitessa ajelin partani tyttöystäväni Ladyshaver - laitteella; tulokset osoittautuivat yllättävän hyviksi ilman partavaahtoa ja vieläpä "tyttöjen välineillä". Tämä Ladyshaver ei nimittäin aiheuttanut yhtäkään haavaa kasvoihini puhumattakaan jotenkin epäsileästä ajojäljestä jota lähes jokainen toinen leikkuri on minulle aiheuttanut.

Olen kuullut puhuttavan , että nk. "Amerikkalainen parranajo" olisi se kaikista tehokkain parranajomenetelmä; en kuitenkaan itse halua mennä lähellekään sitä helvetin terävää leikkuriveistä millä erinnäisten elokuvien pahikset viiltävät uhriensa kurkut auki veren purskahdellessa kaikkialle. Hyi , pois se minusta !!

Pumppuhaulikkoja rauhan puolesta!

Kuten monet teistä lukijoista ovatkin jo arvanneet, satun omaamaan hyvinkin vahvan kannan sotilasasioihin. Jotkut voisivat jopa nimittää minua militaristiksi tai kansanomaisemmin "sotahulluksi" erilaisista yhteyksistä joiden kautta syvimpiä tarkoitusperiäni on availtu vuosien saatossa.

Olen kuitenkin siinä mielessä erilainen militaristi , että koen alkaneen sodan aina jonkinlaisen laihankin rauhan kustannuksella alkaneeksi pettymysten sarjaksi; ja tarkoitan tällä puhtaasti sitä , että en halua ihmisten kuvittelevan että minun ratkaisuni maailman 99 % yleisimmistä ongelmista olisi sota. En siis missään nimessä tue jokaista sotaa jonka tarkoitusperät ovat lehdistötiedoitteiden ja mainoskuvien perusteella esim. kansojen vapauttaminen diktaattorien ikeestä tjsp.

Monet ihmiset eivät useinkaan nojaa diplomatiaan ja sen kykyyn ratkoa kansainvälisiä konflikteja millään tavalla - sitä lähinnä pidetäänkin esteenä "suoran toiminnan ratkaisulle" , eli sotilaalliselle väliintulolle; mitä tässä kuitenkin usein unohdetaan , on se minkälainen laihakin rauha on verrattuna lihavaan riitaan. Sota ei ole koskaan ratkaisu - enkä halua ihannoida sen mukanaan tuomaa kurjuutta ja kärsimystä.

Kuitenkin toisinaan törmää lähteisiin jotka eivät välttämättä näe asiaa näin. Ja mikä tekee näistä lähteistä ja heidän kannoistaan sikäli yllättäviä , on se että ne tulevat entisiltä sotaveteraaneilta jotka taistelivat kovinkin katkerassa ja epäsuositussa sodassa; ja nyt tarkoitan Vietnamin konfliktia 1960 -, ja 70 - luvuilla.

Törmäsin nimittäin amerikkalaiseen sivustoon joka sattui myymään kaikenlaista muistokrääsää Vietnamin sodan veteraaneille. Sieltä sitten löytyi lippua , solmiota , kelloa , laattaa yms. kamaa joka jollain tavalla pyöri Vietnamin sodan ympärillä. Eipä kestänyt kauaakaan kun Amerikkalaisten lemmikit, nimittäin tuliaseet liittyivät jotenkin todella kieroutuneella tavalla tähän muistoesineiden kokoelmaan omalla mustanpuhuvalla tavallaan:

LIMITED EDITION SHOTGUN

http://www.vietvet.org/visit/px/gun15.jpg

This commemorative Limited Edition includes engraving of POW-MIA symbol, American Flag, Bald Eagle, AND your name, nickname, rank, years of service or years in-country, and branch of service emblem.

Gun Maker: Winchester (USRAC) Model: 1300-Defender Gauge: 12 3-inch Type: eight shot pump Limited Issue: 500 Issue Price: $865 Deposit: $220



Ai katos vaan ! Eli nyt sitten on mahdollisuus hankkia ihan oma Vietnamin sodalle omistettu pumppuhaulikko johon kaiverretaan mm. "Kaakkois-Aasian helvetissä" viettämiesi vuosien määrä , sotilasarvo , lempinimi ja sotilasarvo ! Hanki omasi ja äkkiä! Minusta on suorastaan pelottavaa kaupitella kyseisen konfliktin varjolla pumppuhaulikkoja (wtf?) veteraaneille , jotka ovat vuosikymmenten ajan korostaneet Vietnamin hässäkän olleen suuri virhe ja kuinka helvetillinen kokemus se oli muutenkin.

Epäilenpä , että Vietnamin sodasta on tulossa amerikkalaisille uusi Toinen Maailmansota; oikeastaan puitteet sille olisi jo lähinnä senkin takia, että 1940 - luvulla taistelleesta sukupolvesta ei ole enää jäljellä kuin luuta ja tämän johdosta Vietnamin sukupolvi on seuraava joukossa. Olisi ihan loogista , että Vietnamin veteraanit saavat pian aivan uudenlaisen aseman yhdysvalloissa vanhan sukupolven seuraajina.

Tämä pumppuhaulikkotouhu on minusta kuitenkin hieman epäkunnioittavaa; miksi helvetissä joku haluaisi haulikkoon - tuliaseeseen jo sinänsä - kaivertaa kaikenlaisia ihannoivia merkintöjä konfliktista joka oli viimeisen päälle iso sotku jossa hyvän ja pahan rajat hämärtyivät lopullisesti ? Ilmeisesti Amerikassa joku on ainakin keksinyt käyttää tätä myynti-ideana sotaveteraaneille , joiden tehtävä olisi pikemminkin tallentaa jälkipolville tieto siitä miten turha koko sota Vietnamissa oli ja kuinka monia hyviä miehiä (ja naisia) kuoli sodassa jonka altavastaajana olivat loppujenkin lopuksi nuoret miehet joiden maallinen vaellus oltaisiin voitu käyttää 110 % varmuudella parempaan.

The Punisher Tribute

At the movies part deux

Noh niin..

Lukuloma jatkuu ja minä jatkan virallisen "hiihtolomani" pitoa katselemalla elokuvia. Tyttöystäväni ei oikeastaan ole kovinkaan tykännyt tästä järjestelystä jossa minä makailen kotona ja hän raataa opiskellen - kyseinen "reilu" neiti onkin toisinaan soitellut minulle joskus aamulla koulusta ja herättänyt huutaen puhelimeen helvetin kovaa että "YLÖS SENKIN RÄYHÄÄJÄ !!!!!!"

Tuleehan siinä herättyä; tosin on vain ajan kysymys että milloin rakkaus-pakkaukseni on itse samassa tilanteessa. Silloin minäkin aion hieman häiriköidä neidin pyhiä kauneusunia kun itse jälleen istun jossakin koulunpenkissä. Yleensä kuitenkin rakas neitini on kuitenkin saanut maksaa "häiriköintinsä" iltapäivällä.. Häh hähäh.

Yritetään nyt kuitenkin pysyä tämän jälkeen aiheessa; eli niissä elokuvissa. Olen nimittäin katsellut tänään v. 2003 valmistuneen Swat:n sekä 1980 - luvun kauhuhelmen , Day of the Deadin. Huomenna vuorossa on sitten From Dusk Till Dawn , mikäli vaan käy päinsä.

Swat (tai SWAT) ei oikeastaan elokuvana ole mitenkään erikoinen. Se on täynnä halpaa Amerikkalaista actionia ja hulppeita one-linereita jotka saavat mm. Arnoldin sekä muut tulittelevat huulisankarit kalpeiksi. Kuitenkin sen action-kohtaukset ovat tavallaan minua kuitenkin kiehtoneet puolisotilaallisella suunnittelullaan - ja onhan elokuvassa myös Samuel L. Jackson.

Day of the Dead taasen on edelleenkin suosikkini Romeron elokuvatrilogiasta; se sisältää halveksuttavia sotilasäijiä , mielipuolisia tiedemiehiä , verta ja suolenpätkiä sekä äärimmäistä Gorea. Harmillista vain on , että minun versioni Day of the Deadista on joku ihmeen halpahko suoraan Ameriikoista tuotu ja videolta DVD:lle kopioitu tekele , jossa ei edes ole englanninkielisiä tekstejä. Tavallaan tunsin pientä sympatiaa tätä Day of the Deadin tiedemiestä kohtaan joka käytti salaa kuolleitten sotilaiden ruumiita hämäriin tutkimuksiinsa - mihin muuhunkaan ne ruumiit olisivat lopulta kelvanneet ? Jos niillä pystyttiin saavuttamaan jonkinlaisia tutkimustuloksia kokeissa joilla pyrittiin kehittämään jotakin Zombieita vastaan , niin parempihan ne oli siihen työntää kun pistää kokonaan hukkaan.

Harmillisesti kuitenkin elokuvan "paikallinen militaristi" päätti pistää tohtorille napin otsaan juuri ruumiiden väärinkäytön johdosta.

En suoraan sanoen osaa vielä sanoa että mikä elokuva katsotaan esim. huomenna.

Stay tuned until then !!!!

H5N1 virus !!

No niin , eli juuri nyt kun aloitin hiljaiselon lukuloman puitteissa niin globaali tappajavirus iskee päällemme. Eilen jo tyttöystäväni vannotti etten söisi kanaa missään muodossa - mielummin kuulemma vaikka hernekeittoa pelkästään kun siipikarjan tuotteita.

Selvää kuulemma on , että palaavat muuttolinnut tuovat taudin nyt mukanaan hyvinkin pian. Suomen "hallitus" on myös alkanut varautumaan tähän globaaliin uhkaan ja kuulemma siipikarjatilojenkin asukkeja suunnitellaan pidettävän sisäruokinnassa. Luin juuri äsken maa- ja metsätaloushallinnon toimintasuunnitelmaa siitä mitä pitäisi tehdä jos tällaista Suomessa havaitaan. Useat lähipiiristäni ovat jo todenneet että sen päätyminen Suomeen on "vain ajan kysymys".

No , tämähän nyt ensinnäkin "suututtaa" minua valtavasti; sillä nyt piti olla minun kouluni loppumisen johdosta aloitettu lukuloma jolla saa lukea rauhassa ja muutenkin rauhoittua helvetillisestä oravanpyörästä. Vaan jostain syystä tämä "lintuinfluenssavirus" päätti juuri nyt iskeytyä tajuntaamme ja varsinkin yliherkkään tyttöystävääni.

Itse en niinkään ole kauhuissani tästä uudesta löydöstä. Nimittäin , olen jonkinlainen nk. "survivalisti" joka omaa vaatekaapeissaan varustusta pienimuotoisen sissisodan ja keskikokoisen Apokalyptisen yhteiskunnan puolustamiseen. Ainoa asia mikä tässä nyt lähinnä ottaakin päähän on se että myin juuri kaasunaamarini pois; naton nk. "NBC" - naamari maksaa ainakin n. 100 Euroa ja sellainenhan tulisi ainakin hankkia mikäli inhaa ydinsaastetta , avaruuszombieksi muuttavaa kaasua tai oksentelevia mutantteja alkaa ilmaantumaan välittömään näkökenttään.

Olen myös lukenut niin Suomalaista kuin ulkomaalaistakin kirjallisuutta koskien erilaisten taistelukaasujen yms. biologisten aseiden esiintymistä sodissa ja erilaisissa konflikteissa. Molemmat opukset ovat sisältäneet ohjeita ihan sillekin että miten varustautua esim. biologisilla aseilla toteutettavaan iskuun; ainoaksi ongelmaksi minulle muodostuukin kunnollisten suojavarusteiden hankkiminen. Olen nimittäin huomannut , että esim. säteilyturvapukuja on aivan saaketin vaikeaa hankkia täältäpäin maailmaa ja niitä on vieläpä vaikea säilöä.

Noh , saapa nähdä että miten tämäkin jatkuu.. Olen ainakin osittain valmistunut. Jos haluatte tietää lisää tästä tärkeästä elämänmuodosta , niin suosittelen teitä kääntymään mm. näiden sivujen puoleen:

http://www.angelfire.com/comics/mopsi/varustus.html

http://www.survival-center.com/index.htm

Bisneksiä & lomaa = ekologinen aikapommi ?

Nyt kun koulu sitten pääsi loppumaan , niin itsekin pääsin pitää virallisen lukuloman aluksi talvilomani jota jatketaan vielä neljällä päivällä muutaman viikon päästä. Eli viime päivät olen ottanut ihan lomailun kannalta katsoen mm. elokuvia ja lisäillen kamaa myytäväksi Huuto.nettiin.

Eli bisneksiäkin on ruvettu tekemään entistä tiukemmalla tahdilla; juuri tänään kaksi tuotetta ostettiin ja taisi tehdä n. 20 Euron voiton siitäkin kaupasta. Olen päättänyt myydä n. 30 % omaisuudestani huuto.netissä jotta kaikki jokseenkin merkityksetön - ja jo kauan aikaa sitten arvonsa menettänyt kama saataisiin kiertoon. Saapa nähdä että miten tavarat ovat vaihtaneet omistajaa kun syksy tulee - silloin olisi nimittäin aika nk. "pistää useita satoja kilometrejä tämän paikan ja minun väliini". Eli muuttohan tässä on edessä , jos kaikki käy hyvin. Se asia nyt kuitenkin hoidetaan jonkinasteiseen kuntoon kesälomalla - ainakin toivottavasti.

Minulla on myös ollut tapana jokaisen kouluasteen loputtua tehdä perusteellinen "siivous" , mitä tulee ylijäämäiselle koulutarvikemateriaalille. Eli kaikki monisteet , tarpeettomat vihot , kynänpätkät , A4-paperit ja häpeälliset koesuoritukset on hyvinkin tunteettomasti hävitetty liikaa tilaa viemästä. No , tänään nyt tapahtui jälleen kerran tuo sama tapahtuma jonka toteutin viimeksi ylä-asteelta pääsyn jälkeen hyvinkin dramaattisissa merkeissä; oikeastaan tuolloin tätä oppimateriaalin hävitystä kutsuttiin nimellä "kirjanpolttajaiset".

Tuolloin olin paljon räiskyvämpi persoona ja halusin aina päästä mahdollisimman irvokkaalla tavalla eroon yläasteen aikaisista ahdistuksistani kaatamalla niiden päälle valopetrolia ja heittämällä tulitikun perään. Nyt kuitenkin hiukan vanhempana olen alkanut pikemminkin ymmärtämään sen kuinka helvetisti aivan turhaa paperia meillä lukiossakin jaettiin; kaksi isoa jätesäkkiä täytyi aivan turhasta määrästä papereita joita vilkaistiin ehkä kaksi kertaa per jakso.

Joillakin opettajilla olikin ilkeä tapa jakaa mm. Filosofian kurssin materiaalit valtavina monistemäärinä jotka eivät sitten kuitenkaan motivoineet lukemaan kokeeseen vaan niitä inhottavia "läpysköjä" lähinnä vaan vihattiin. Miksi kurssien pääasioita oltaisi vain voitu kirjoitella taululle ja odottaa meidän kopioivan ne normaalin tunteettomasti ? Ilmeisesti tämä filosofian haaska ei todellakaan ollut tajunnut että huolimatta siitä vanhasta ja tylsästä tavasta siinä ei kuitenkaan ollut mitään vikaa.. Loppujen lopuksi.

Huomenna menen vielä käymään koululla , jos jaksan; siellä minua pitäisi odottaa muutama viimeisellä kuvataiteen kurssillani tekemä maalaus , jotka haluaisin tässä vaiheessa kotiini. Vaikka koko kurssi menikin hieman ojaan , niin ainakin haluan nuo värimuunnosmaalaukseni takaisin ihan senkin takia että niihin kului helvetisti aikaa. Lopputyöni , joka taisi olla joku nk. "Albertin väritesti" (A.K.A. "who the fuck is Albert ?") ei todellakaan ilmeisesti onnistunut kovinkaan hyvin ja sain sen "valmiiksi" n. 15 minuutissa.

Huomenna koululla on vanhojen tanssit; tuntuu vähän oudolta kävellä sinne takaisin nyt niinkin dramaattisen lähdön jälkeen , mutta yleensähän se paluu on kuitenkin se dramaattisin ele minkä ihminen kykenee tekemään. Ai niin , huomenna olisi kuulemma niitä kuunteluidenkin tuloksiakin saatavissa.. Noh , joo.

Palatkaamme asiaan huomenissa. Siihen asti.. Nauttikaa kuumista dialogeista ja häpeällisen maukkaista herkkupaloistanne !!

Elokuva-arvostelu: The punisher (2004)

Toisinaan mitätön olemmasolomme perustuu elämää suurempien sankareiden ihailuun; voisi jopa sanoa että jokainen meistä samaistuu aina johonkin enemmän tai vähemmän julkisuuden kautta pinnalle nousseeseen persoonaan.

Lapsuudesta usein ensimmäisiksi esikuviksi jäävät sarjakuvahahmot. Sarjakuvahahmot ovat sikäli nerokkaita esikuvia kasvaville ihmislapsille , että ne usein ovat raa'asti mallinnettu muistuttamaan mustavalkoista ja stereotyyppistä ajattelua. Lapsi kuin lapsi yleensä oppii näiden hahmojen kautta jonkinlaisia varhaisia moraalikäsityksiä eettisten toimintapojen ohella.

Marvelin sarjakuvat ovat varmasti suhteellisen tuttuja erityisesti 1990 - luvulla myöhäislapsuuttaan viettäneille henkilöille. Minäkin olen yksi heistä - ja satuin omaamaan aikanaan suhteellisenkin suuren määrän kyseisen puljun sarjakuvia. Hämähäkkimies , Hulk yms. yliluonnolliset sankaripersoonat olivat ihan hauskaa luettavaa ja tarjosivat kieltämättä hetkittäisiä onnellisuudenkin hetkiä - valitettavasti yksikään heistä ei jäänyt erityisesti mieleen uskottavana henkilönä.

Sitten tuli The Punisher (Suom. "Tuomari") jonka traaginen tarina sekoitettuna sotahulluudella ja oikeastaan ensimmäisellä "aikuisten arvomaailmaan" sijoittuvalla asetelmalla vetosi minuun ensimmäisenä. Muistan , että jossakin kellareiden komeroissa minulla on pienehkö kokoelma The Punisherin seikkailuja paperisessa muodossa jotka on luettu läpi erittäinkin hartaasti.

Aikanaan The Punisherista tehtiin elokuva-versio 1980 - luvun viimeisenä vuonna Dolph Lundgrenin tähdittämänä; sen menestys oli vaihteleva ja kuuleman mukaan sen ei onnistunut kunnolla sisäistämään Frank Castlen ajatusmaailmaa ja toimintatapoja. Vuonna 2004 yritettiin uudestaan - ja tällä kertaa sanoisin , että vaikkei lopputulos ollutkaan tyylipuhdas niin ainakin hyvin lähelle kelvollista pätkää päästiin.


Bring your own bombs - koston alkuasetelma


Elokuvan Frank "The Punisher" Castle ei omaa ihan täydellistä yhdennäköisyyttä sarjakuvan hahmoon , vaikkakin alkuasetelma onkin edes jotenkin sama; elokuvan Frank (Tom Jane) toimii FBI:n agenttina joka pidätyskeikan yhteydessä sattuu tapattamaan mafiapossun pojan. Castle jättää vanhan työnsä ja muuttaa pois perheineen aloittaakseen uuden elämän.

Elokuvan pääpahis , mafiapossu Howard Saint (John Travolta) suuttuu oikein kunnolla kuultuaan poikansa kuolemasta ja päättää tappaa Castlen perheineen ja sukuineen "reilun koston merkiksi". Eipä siis kestä kauaakaan , kun Castlen perhe pistetään elävien kirjoista kuolleiden luetteloon suuressa ammuskelua ja hurjia takaa-ajoja sisältävässä kohtauksessa. Mr. Castlekin saa äkkinäisten laskujen mukaan siipeensä kolme luotia - mutta jää kuitenkin juuri ja juuri henkiin.

Alkuasetelma ei oikeastaan minulle ole niinkään positiivinen - pikemminkin se unohtaa kokonaan sarjakuvan tapahtumat jossa Frank Castlen perhe murhataan sattumanvaraisesti koko porukan ollessa piknikillä rikollisten välienselvittelyjen aikana. Elokuva antaa asetelman , jossa Mr. Castle oikeastaan kerjäsikin tulevaa ollessaan poliisi (?) sarjakuvien entisen sotilaan sijasta.

Elokuvan juoni jatkuu Frank Castlen "ylösnousemuksella" Tuomariksi - sekä paluuseen kostamaan perheensä kuoleman. Elokuvaan on saatu valitettavasti mukaan vain kovin vähän nk. "Punisher" - filosofiaa , jolla Castle pyrkii oikeuttamaan iskunsa erilaisia rikollisjärjestöjä vastaan. Oikeastaan juuri tämä psykopaattinen oikeutusta hakeva tyyli on sarjakuvien kantava voima; Castle pitää niissä "sotapäiväkirjaa" jonne hän merkitsee aina omaperäiseen tyyliinsä seuraavien operaatioidensa pääpiirteet. Minua itseäni kiehtoo valtavasti juuri tämä yhden miehen sota rikollisuutta vastaan jota Castle harjoittaa hyvinkin suoraviivaisesti juuri sarjakuvissa.

Elokuvan Frank Castlen toimiva Tom Jane ei kuitenkaan jää yhtään kehnommaksi tuomariksi. Naamataulu sopii hahmolle ja ilmeetön , suorastaan stoalainen suhtautuminen rankaisuun alkavat hiljalleen näkymään miehen kasvoilta esikuvankin tapaisesti. Mitä elokuvan pahiksiin tulee , voin sanoa niiden olevan varsin persoonatonta sakkia Travoltan esittämään mafian pääpossua ja omituista "kitaramurhaajaa" lukuunottamatta - erityisesti "kitaramurhaajan" Johnny Cash - tyylinen esiintyminen ja loppujen lopuksi helvetin typerä kuolema ainakin saivat minut nauramaan kyseisen ukkelin huonoudelle.

Mielestäni tämä elokuva vaatii ainakin vielä yhden jatko-osan sillä perusteella , että ensimmäisessä osassa onnistuttiin ihan kohtuullisesti avaamaan Frank Castlen elämän traagiset kiemurat vaikkei ihan sisälle vielä päästykään.

Muut sivuhenkilöt elokuvassa eivät oikeastaan ole mielestäni esittelyn arvoisia - sillä olen jokseenkin varma että yksikään heistä ei tule enää seuraamaan Mr. Castlea jatko-osiin. Muutamia humoristisia kohtauksia näistä kolmesta sivullisesta on kuitenkin saatu aikaiseksi elokuvaankin.


Keep reloading - loppulausunto


Tämä elokuva on kyllä saanut aivan liian huonot pisteet ottaen huomioon että se on tarkoitettu myös hyvinkin tyylipuhtaaksi action & kosto - elokuvaksi. Se onnistuu myös näyttämään Frank Castlen "uran" alkuvaiheet ihan suhteellisen kyvykkäästi ja siksipä sitä ei oikeastaan tarvitsisi kritisoida niin epäonnistuneeksi tekeleeksi.

Ainoa asia jonka olisin elokuvaan kaivannut , oli epäilemättä lähempi linja sarjakuvan kanssa. Tämä elokuva ei oikeastaan korostanut Castlen persoonaa psykopaattisena "oikeudenpuolustajana" vasta kuin ihan loppuvaiheilla. Toivokaamme , että kun jatko-osa ilmaantuu , niin se kiinnittyy entistä enemmän sarjakuvan luomaan maailmaan.

Mitä taas tulee elokuvan juonen ulkopuoliseen maailmaan , voidaan tietenkin sanoa sen olevan puhtaasti actionia ja suuria räjähdyksiä. Kaiketi jotkut voivat kiinnostua tästäkin puolesta elokuvassa - vaikka itse panostankin elokuvan päähenkilön luonteen kuvauksen oikeudellisuuteen.

Se sitten loppui (A.K.A. "ennen oli , mutta nyt ei ole sitten enää sitäkään")

Koulu nyt sitten pääsi loppumaan.

Kovinkaan suurta paluuta Linnankoski-sedän huomaan ei sitten enää tehdä. Eli "tämä oli tässä" ja kohta avautuu sanainen arkku tuosta paikasta missä ehdin 2 vuotta ja 6 kuukautta istuskella. Paljonhan siellä nimittäin tapahtui; ihan niin hyvää kuin huonoakin ja mitä erikoisimpiin persoonallisuuksiin lähinnä opettajina tuli tutustuttua.

Olen melko varma , että tulen kärsimään jonkinlaisista vieroitusoireista hyvinkin pian. Tiedättehän , että paikoista joissa todella on ollut kivaa ja yhteishenki on kasvanut erilaisten persoonienkin keskuudessa , sattuvat ne tuottamaan todella voimakkaita tunteita kunhan ne joudutaan jättämään taakse.

Paskoja hetkiäkin on ollut. Niin onnistumisiakin sekä rankkoja kompromisseja ja tietenkin VALTAVAN SUURIA TUNTEITA !!!!!

Nyt juuri olen henkisesti niin virittynyt tähän historialliseen päivään että vasta huomenna uskallan kertoa tuntemuksistani enemmän ja seikkaperäisemmin !

BUUHUUUHH !!! HAKEKAA NENÄLIINOJA !!

"Voi tapahtua mitä vain"

Tänään sitten alkoi tuon viimeisen taistelun ensimmäisen etulinjan murtamisoperaatiot; niin , minäkin olin siellä.

Night-Fox rakkauspakkaukseni oli kysynyt suurelta "internaatin" Oraakkelilta neuvoa elämän kiperimpiin kysymyksiin , ja yksi niistä erityisesti käsitteli minun aamuista tilannettani. Oraakkeli kertoi koemenestyksestäni varsin ylimalkaisesti "mitä tahansa voivan tapahtua". Ja tämähän on oikestaan ihan totta , ottaen huomioon kokeenlaatijoiden varsin epäsummittaisen logiikantajun ja pakollisen byrokratian tarpeen.

Nythän on nimittäin niin , että aikoinaan normaaleissa kokeissa minulla oli tässä aineessa suorastaan henkinen ylivoima niin aineenopettajia kuin itse koettakin kohtaan. Nyt kuitenkin tässä hieman suuremmassa , ja lopulta epäloogisemmassa menestys viime syksyltä oli vähintään vaihtelevaa. Onnistuin kuitenkin pääsemään suhteellisen hyviin tuloksiin - jotka eivät kuitenkaan tyydyttäneet kyseisessä aineessa täydellisyyttä hipovaa Egoani..

Viime yönä näin jonkinlaisen unen siitä kuinka olin päätynyt 70 - luvulle; kyseisellä vuosikymmenellä valtavat Afro-kampaukset omaavat neekeribasistit ja uusia tanssiliikkeitä keksivä tanssiväki tanssivat pääni sisällä diskovalojen ja todella värikkäiden vaatteiden omaavassa periferiassa jota ei ole nähty sitten.. Noh , 1970 - luvun. Miten tämä kuvitelma sitten eroaa esim. 1960 - luvun lähes samanlaisesta elämäntyylistä ? PULISONGIT. Yes , sideburns.

Eli 1960 - luvullahan himorakastajilla tunnetut pulisongit tai niistä suorastaan kehittyvä parta oli melkein tuntematon miehisen naamakarvoituksen saralla; tahti muuttui olennaisesti 1970 - luvulle mennessä ja kaikillahan sellaiset sitten oli. Oliko minullakin unessani sellaiset , saatatte kysyä ? Noh , enpä oikeastaan edes muista. Unessa oli kuitenkin James Brown joka esitti sen hittinsä siitä PulttiBoissista ja minäkin siinä ilmeisesti sitten hurrasin mukana.

Muistan kuitenkin omanneeni suhteellisen valtavan rintakarvoituksen , joka sekään ei oikeastaan ole ihme otettaessa huomioon sen mille vuosikymmennelle olin itseni sijoittanut. Oikeastaan , totta puhuen , en omaa paljoakaan rintakarvoitusta sillä kepeä geeniperimäni on peräisin lähes karvattomilta , olmeiksi verrattavilta Brittiherroilta joiden tärkeimmät puuhastelut ovat jo vuosisatojen ajan koostuneet ainoastaan teen juomisesta , sään päivittelemisestä sekä hevospoolosta.

Palattaessa varsinaiseen aiheeseen , voin todeta että oloni oli huomattavasti itsevarmempi poistuessani luurit korvilta ja ovet kuin taika-iskusta auki levähtäen. Mitään aivan älyttömän epäloogista ei oikeastaan ilmennyt , vaikka muutamat kohdat vähän ihmetyttivätkin. Saapa nyt nähdä , että kuinka viime syksyiset vastaukset kultakalojen elvyttämisestä vesimaljoin puhumattakaan alligaattorin rahtaamisesta bussiin kompensoituivat tällä kertaa. Oikeastaan voisin sanoa , että huomattavasti stressaavampia ja epäloogisempia kuunteluita olen elämäni aikana joutunut tekemään. Ihan positiivinen kokemus siis; puhumattakaan siitä että minähän olen tietysti saanut "täydet" kunnes toisin todistetaan. Eläkäämme siis Anglo-saksisessa totuudessani ainakin vielä muutaman viikonpäivät !!

Eilen tuli telkkarista "Daredevil" - ja minähän sen tietysti katsoin. Olen huomannut , että näistä sarjakuvahahmoista elokuvia tehtäessä ei kovinkaan usein ainakaan minun maulleni ole kuin kaksi kehityssuuntaa. Eli joko nämä elokuvat ovat joko älyttömän hyviä tai todella surkeita esityksiä; välimaastoa ei siis luonnollisestikaan ole.

Lukisin Daredevilin nyt tähän parempien elokuvien joukkoon , kunhan vaan karsitaan siitä kaikki turhat syvälliset juonenpätkät pois ja äimistellään leffa läpi puhtaasti toimintapätkänä jossa veri lentää ja rokki soi. Ilmeisesti "samaa sarjaa" edustaa vähän aikaa sitten näkemäni "The Fantastic Four" , joka oli suorastaan itkuripuliksi verrattavaa sontaa jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä; ja mikä nöyryyttävintä , se tyyppi siitä nelosen hyvästä poliisisarjasta , The Shieldistä , oli sotkeentunut siihen paskaan ! Auts !

Noh , nyt olen saanut mellastaa taas tarpeeksi. Ehdotanpa vain , että katselette Daredevilin mikäli mahdollisuus siihen tarjoutuu , sillä se todistaa että sokeatkin voivat osata Karatea. Toivon myös suuresti , että Daredevilille tulisi jossain vaiheessa jatko-osa sillä tämä "Elektra" niminen nainen kyllä kaiken mukaan ansaitsisi ihan oman leffansa.

Hell's Kitchen is my territory..

Please respond !

Jaahas , Tuhkio on elossa. Haluaisin kiittää häntä ensinnäkin siitä että joku muukin kuin kaksi ihmistä on ilmaantunut blogiini.

Toisekseen , rakas Night-foxini haluaa MSN-osoitteesi. Jospa voisit antaa sen kyseiselle neidille tavalla tai toisella , sillä se on perimmäisin syy miksi tämä postaus tehtiinkin.

So would the real Mr. Tuhkio please stand up ?!

May I have your attention please ?

Titititi-tittit-titidididi... tit tit tittit..tit tit titi.dididi..

So would the real Mr. Tuhkio please stand up , please stand up..

Kylmyyden ja loskan maa

Viime yönä lunta satoi taas aivan helvetisti. Sen lisäksi lämpöasteet laskivat taas lähes viime viikkojen tasolle ja viimeinen koeviikkokin iskeytyi käyntiin.

Suunnittelin herävääni n. 05:30 lukemaan ensimmäiseen (ja viimeisempään) kokeeseen mentyäni nukkumaan siinä puolen kahdentoista aikoihin. Ensimmäinen tavoite toteutui sillä miinuksella , että 'sovittuun' heräämisaikaan en tuntenut varsinaista halua nousta ylös vaan löin herätyskellona toimivaan kännykkääni vielä puoli tuntia lisäaikaa höyhensaarille.

Minusta se on ikävää kuinka hyvässä seurassa tai miellyttävän puuhastelun aikana aika kuluu kuin siivillä , ja nukuttuani puoli tuntia enemmän en varsinaisesti tuntenut itseäni yhtään sen virkeämmäksi; jälleen kerran kello sai vastaanottaa puolisen tuntia lisäaikaa. Herättyäni selailin koemateriaalin , jota onneksi oli vähän , lävitse ja siirryin ajelemaan naurettavaa sänkeäni pois naamavärkistä kymmentä vaille seitsemän aamulla.

Aamupala koostui yhdestä punaisesta luomutomaatista sekä repustani löytyneestä Fanta Red Berries - limukkapullon jäännöksistä. Kyseessä oli siis vähintäänkin "the breakfast of the champions" , kuten muromainoksen tiikeri asian aikanaan ilmaisi. Lampsin kinoksien lävitse bussipysäkille joka on oikeastaan vasta viime syksyllä kokenut jonkinlaisen populaatioaallon siinä muodossa , että sinne on ilmaantunut muitakin ihmisiä odottelemaan aamuista bussia kuin minä; harmillista kuitenkin on se , että kukaan heistä ei ole minun ikäiseni tai edes sinnepäinkään , vaan kaikki ovat pieniä koululaisia. Seisomme usein kaikki jokseenkin eri tavalla pukeutuneina ja täysin hiljaa odotellen Nikkilään suuntaavaa koulubussia ja "isojen ihmisten" bussia Porvooseen. Arvannette sen , että minä olen tuon Porvoon linja-auton ainokainen matkustaja tuolta pysäkiltä.

Bussinkuljettajat ovat taas viime aikoina aiheuttaneet minulle päänvaivaa ja harmaita hiuksia. Nuo halvoissa puuvillasolmioissaan ja V-kauluksisissa villapaidoissaan istuskelevat moottoriteiden suurta peniskateutta potevat Hitlerit päättivät aukoa päätään minulle aivan uudella tavalla tässä eräänä päivänä; tällä kertaa seisoin kirkkaassa päivänvalossa kuulemma liian edessä bussipysäkkiä ettäkö tämä lihavaa persettä muistuttava bussinkuljettaja olisi saanut autonsa pysäytettyä oikeassa kulmassa. Se aiheutti bussinkuljettajalle ilmeisesti suunnatonta vaivaa kun ei saanut autoon pysäytettyä nk. "oikeassa kulmassa" , ja sehän piti tietenkin tuoda minulle julki mitä vittumaisemmalla tavalla. Päätin jälleen kerran osoittaa myös vastarakkautta tätä typerää paskiaista kohtaan aivan uudella tavalla; syljin ruokottomuuksia ukkelin päälle ja uhkasin soittaa moisesta aukomisesta hänen esimiehelleen. Kyseinen nk. "silmäklinssipäinen paskiainen" ei suostunut antamaan minulle nimeään vaan käski olla hiljaa; minäkin käskin hänen huolehtia omista asioistaan tai ilmestyisin bussiin seuraavalla kerralla kameran kanssa ja näpsäisisin moisesta bussipossusta kuvan.

Aloitin myös lukemaan uutta Arto Paasilinnan kirjaa , joka olisi sitten järjestysvuorossaan viides kirja jonka häneltä olen lukenut. Edelliset teokset ukkosenjumalan poika , koikkalainen kaukaa , jäniksen vuosi ja operaatio Finlandia ovat kaikki olleet oikein hyviä vaikkakin muutamia lopahduksia loppua kohden puhumattakaan henkilöhahmojen epäselvyyksistä on ilmennyt. Tilasin kaksi uutta Paasilinnan kirjaa toissapäivänä; saapa nähdä että milloin ne saapuvatkaan.

Olen myös katsellut elokuvia; niistä on tulossa arvosteluja kunhan kiireiltäni niitä ehdin tehdä. Voin kuitenkin todeta että elokuvat Batman: Begins ja The last Samurai ovat arvosteluvuorossa mitä pikimmiten. Valitettavasti "Tomppa" Cruisen tähdittämä Last Samurai on kuitenkin vielä kesken , joten sen arvostelu saattaa myöhästyä.

Nyt lähden kyllä juomaan jotakin kuumaa..

Näkemisiin.

Pako kakolasta

Vihaan tätä ainaista kylmyyttä ja lumisadetta. Se jatkui tänäänkin siitä huolimatta että viimeinen koulupäivä mukamas yritti puskea päälle.

No , se nyt kuitenkin on ohitse; viime keväästä asti tahti on ollut todellakin aika intensiivistä ja myönnän että oikeastaan vasta loppuvaiheissa taisteluväsymys on ruvennut iskemään laajemmin. Nyt on kuitenkin helppo hymyillä , vaikkakin tekemistähän tässä vielä riittää.

Pääsin myös kuin ihmeen kaupalla viimeiselle Filosofian tunnille; opettaja-täti oli ilmeisesti kokonaan unohtanut että olin ollut poissa viime tiistain tunnit ja mahdollisesti jopa rikkonut sovitun poissaolorajan. Se toinen filosofian työkin jäi nyt tekemättä , puhumattakaan siitä että siitä suurinta esseetä ei ole vieläkään palautettu (!). Noh , ehtiihän sitä kai. Ehkä.

Lopullisia viivauksia

Huomenna olisi sitten se viimeinen koulupäivä.

Tässä juuri alan orientoitumaan erään rästissä olevan Etelä-amerikan sosialistisia liikkeitä ja presidenttejä käsittelevän esseen tekemiseen , sillä uskokaa tai älkää , sekin on tekemättä.

Olen huomannut tässä loppupuolella aika vahvaakin nk. "moraalin rappeutumista" jo silläkin tasolla että kaikki koulutyöt joissa on edes ollut hiukan aikarajankin tapainen ovat jääneet lähes kokonaan tekemättä. Suoraselkäisyyttä ei pahemminkaan ole näkyvissä ollut; nytkin olen viimeiset päivät pakoillut Filosofian opettajaa sillä eräs varsin haukotuttava essee on edelleen palauttamatta.

Viimeinen koeviikko on siirretty - yllätys yllätys - pohjakerrokseen ! Mitä ilmeisimmin tuolla kostean kuivahkossa ympäristössä tulee aivan helvetinmoinen tungos puhumattakaan siitä että elämäni aikana siellä on tehty tasan kaksi koetta (yksi matematiikka josta en silloin päässyt lävitse ja yksi Filosofia). Ympäristö on näin ollen minulle varsin tuntematon ja outo.

Kuulemma joskus 1990 - luvun loppuvuosina Linnnakoski-setää restauroitaessa pohjakerros oli ollut kavalalla asbestilla vuorattu - ja suurin osa rahoituksesta olikin mennyt juuri asbestivuorauksien poistoon kyseisessä pohjakerroksessa jonne meidät nyt sijoitetaan viimeistä pientä koitosta varten. Toivon mukaan asbestia ei enää löydy - vaikka en olisi yhtään ihmeissäni vaikka poistuisin talosta keuhkosyövän saaneena. Toinen mikä oli kanssa tuolloin syönyt rahaa restaurointibudjetista , olivat olleet epämääräiset homevauriot jotka olivat alkaneet ensimmäisen kerroksen nk. "naistenhuoneesta".

Ilma on kanssa taas viimeisen koeviikon periaatteita kunnioittavasti todella paska; lunta sataa ja on tavallista kylmempi. Eräs lokaali bussinkuljettakin vittuili toissapäivänä minulle siitä kuinka satuin seisomaan liian edessä "hänen" bussipysäkillään; rajun sananharkan jälkeen päädyin kutsumaan häntä "vitun silmäklinssihitleriksi". Hän kuitenkin vastahakoisesti ajoi minut perille.

Luulenpa että nyt täytyy ruveta tekemään lähtöä tuon historian esseen suuntaan että ehtii palauttaa sen vielä ennen aamunkoittoa , niin kuin sanontakin sen meille varsin eksaktisti osoittaa. Arvelisin olevani suhteellisen vapaa viikonloppuna , joten kirjoittelenpa silloin vähän enemmän puhumattakaan siitä että aivan ylitsepääsemättömistä kiireistä huolimatta on luvassa mm. elokuvarvosteluja ja yleistä ahdistusten purkua perinteisin keinoin.

Nukkukaa yönne ja herätkää uuteen aamuun odottaen uutta postausta ! Good night Boston ! We love you !

General winter got me by the balls

Good evening , folks.

A few days ago I was ultimately very positive in saying that the days were transforming into much warmer and longer in terms of daylight; I was very , very wrong in my prophecies. Yesterday it was over 20 C here in southern Finland , not to mention the 30 or so degrees in the western parts of the country , such as Ostrobothnia.

This is supposed to be spring , for Pete's sake ! Now it rather seems that the infamous "ever-changing" weather system of Finland has once again spoken and the results are quite clear; we'll be freezing our butts off for quite sometime to come.

I forgot my black woolscarf at school yesterday too , which of course sucked big time. I had to tie a stupid blue-striped one to my neck today when I went out. I also had four layers of clothing on me (plus gloves and an overcoat) when I went out today (one T-shirt , one long-sleeved T-shirt , one black shirt and a black V-necked pullover on top of everything else) . The climate is horrendous at the moment , not to mention how hard it is to move out there right now. The wind's colder than Stalin's fart in Russian hell (which is very cold , btw) along with the fact that your face will freeze in minutes thus nailing a rather stupendous look on your face.

Anyway , I got the results of this university-grade history course that I went to a few months back. It had a test in two parts in which you had to answer two essay-style questions out of three. My results from the first part were above normal whereas the results from the second part's test were considerably better; I got 5/5 from the first essay that covered reasons for the overall success of the "European human" in the international scene and from the second one , which covered reasons for Japan's and China's successes in resisting western imperialism and colonization efforts for so long , I got a 4/5. These are excellent test results in my opinion too , despite the fact that we were informed in advance to prepare for the essay-questions covering the successes of the European human.

Right now , though , I'm thinking about having a cup of something really warm and nice; mainly Darjeeling tea or the Persian brand. I'll leave you to ponder your own conundrums for the moment although I'll promise to give you an update soon enough.


Haben Sie einen guten Abend!

Sama kaava toistuu

Viime viikolla kaikki inhoittavan valkoinen lumi karkasi pois maasta kokonaan. Olin suorastaan tyytyväinen siihen sen johdosta , että ilmatkin hieman lämpenivät.

Eilen aamulla hiljainen lumisade jälleen tulvi taivaista peittäen maan vain väljästi valkoiseen viittaansa. Toivoin että lunta ei tulisi kovinkaan paljon , sillä lumella on ikävä tapa peittää kaikki jäätyneet kohdat maasta aiheuttaen todella kivuliaita kaatumisia yms. tapaturmia juurikin tällä hetkellä. Muistan hyvinkin tarkkaan että viime vuonna juuri tähän samaan aikaan oli aivan samanlainen säätila meneillään; silloinkin nimittäin kirosin sitä , vaikkei Blogissani vielä mitään mainittukaan.

Harmaat tohvelini vetelevät myöskin viimeisiään. Täytyisi varmaan ostella uudet suhteellisenkin pian sillä muussa tapauksessa varpaani joutuvat todella kylmän ja inhoittavan lattiamme armoille tässä kevättalven alkupuolella tahtomattaankin. Olen myöskin huomannut että täälläpäin päivät eivät ole enää pimeitä niin kuin ennen. Selvästi parantumisen merkkejä on siis ilmassa.

14.1.2006 : Confessions

Käväisin erään kaverini kanssa tänään Helsingissä; tuli taas jälleen tehtyä ja juteltua niitä näitä. Oli oikeastaan todella mukavaa viettää aikaatodella vanhojen ystävienkin kanssa eikä pelkästään pyöriä jo hiljalleen masentavan opiskeluympäristön ja monimutkaisten ihmissuhdesekoilujen ympärillä.

Puhelimme kaverini kanssa siitä , miten siirtyminen aikoinaan ala-asteelta yläasteelle olikaan sujunut. Nythän nimittäin asiat olivat nimittäin niin , että jätimme ala-asteen taaksemme aikanaan kovinkin ristiriitaisissa merkeissä "näkemyserojen" johdosta opettajien välillä.

Opettajanamme toimi aikanaan eräs nimeltä mainitsematon vanha , tapoihinsa pinttynyt "pikku-Hitler" joka todellakin tykkäsi kovinkin paljon pistellä oppilaita jotka eivät hänen normeihinsa mahtuneet. Tämä kyseinen miesopettaja toimi ongelmanamme 5 - 6 luokat jotka todellakin pistivät minutkin ajattelemaan osittain hieman toisella tapaa elämää. Tuskinpa kuitenkaan kukaan koko luokasta olisi voinut väittää pitäneensä tästä miesopettajasta.

No , ehkäpä suurimmaksi ongelmaksi monille , niinkuin meillekin muodostui se fakta että tämä opettaja oli päätynyt 1990 - luvulle arvoilla jotka olivat säilyneet ilmeisesti 1950 - luvulta. Meillä muutamilla näytti olevan jonkinlaista henkistä voimaa ja tahtoa nousta kyseisen opettajan älyvapaiden kurinpitotoimien ja ajatusmaailmaa vastaan; se oli hänelle täysin ennenkuulumatonta. Saimme siis kärsiä tästä varsin ikävästä "vaihtoehtoisesta" ajattelutavastamme kahden vuoden ajan jonka aikana tuo opettaja käytti myös meitä vastaan varsin mielenkiintoisia keinoja päästäkseen lopputulokseensa. Hän kuitenkin epäonnistui siinä pahoin vaikkakin , uuden teorian valossa näytti saavan mahdollisuuden nk. "poltetun maan taktiikkaan" ala-asteen lopulla.

Ilmeisesti tästä haluttomuudesta yhteistyöhön saimme maksaa yläasteelle siirryttäessä siinä määrin , että tämä opettajamme kirjoitti jonkinlaisia nootteja ylä-asteelle luokkamme oppilaista mukaan. Ilmeisesti nämä nootit eivät sisältäneet kovinkaan positiivisia ajatuksia meistä kolmesta , vaan pikemminkin voisin kuvitella tämän teorian valossa niiden olleen vähintäänkin rajusti mustamaalaavia ja suorastaan valheellista tietoa sisältävää materiaalia. Sen verran olen saanut nimittäin tietooni , että samaiselta pieneltä ala-asteelta jossa kävin lähetettiin koko 6. luokka samalla kokoonpanolla kylän ainoalle ylä-asteelle muutamaa vuotta aikaisemmin; tähän päätökseen painavan sanansa oli sanonut tuo samainen viidennen ja kuudennen luokan opettajamme. Hänen mukaansa juuri tämä 6. luokka oli ollut hyvin toimiva ja dynaaminen kokonaisuus eikä siten nähnyt tarvetta erottaa sitä. Meidän luokkamme kuitenkin erotettiin ja mikä pahinta , minut kahden asianomaisen ystäväni kanssa siirrettiin todella hämärissä olosuhteissa luokalle jossa kaikki muut tunsivat toisensa meitä lukuunottamatta.

Tämä luokka sisälsi nk. "vaikeaa oppilasmateriaalia" koululle siinä määrin , että sinne oli määrätty erään toisella puolella kuntaa olevan koulun kaveriporukka. Ironista oli , että me pääsimme tuolle luokalle. Myöhemminhän kaksi oppilasta tältä luokaltamme erotettiin ylä-asteelta suurimman osan muittenkin omatessa todella puolirikollisia piirteitä persoonallisuudessaan.

Ystäväni , kenet tapasin tänään muutti pois paikkakunnalta henkilökohtaisista syistä vain n. viikon päästä seitsemännen luokan alusta ja minä jäin erään toisen pitkäaikaisen tuttavani kanssa samalle luokalle; eloonjäämistaistelu alkoi.

En suoraan sanoen tiedä että mitä ajatella sellaisesta mahdollisuudesta jossa entinen ala-asteen opettajamme olisi leimannut papereihimme jonkinlaista solvaavaa materiaalia. Ottaen huomioon minkälainen tapaus tämä opettajamme kuitenkin oli , en uskoisi sen olevan mitenkään erikoista. Pikemminkin suhtauduin tähän kohtaan hiljaisen hyväksyvästi; se oli voinut tapahtua mitä todennäköisimmin , ja mitä todennäköisimmin meille ottaen huomioon tämän opettajan vihan meitä kohtaan.

Olen useaan otteeseen kutsunut ylä-astetta ajaksi , joka oli minulle varmasti vaikeinta. Se vaati eräänlaista kovinkin synkkää muutosta jotta selviäminen siellä onnistui kolmen vuoden ajan. Ne olivatkin kieltämättä pitkät kolme vuotta joita pidin lähinnä vankilatuomiona ottaen huomioon luokkamme ja sen mitä jouduin siellä tekemäänkään selvitäkseni. Minusta epäilemättä tuli osa sitä ilmapiiriä mikä koko paikkaa leimasi. Se on varmasti ollut vaikeinta aikaa elämässäni kokonaisuudessaan.

Emme varmaankaan koskaan saa tietää että oliko erimielisyydet tämän opettajamme kanssa kytköksissä varsin omalaatuiseen luokkaamme ylä-asteella. Todennäköistä se kuitenkin on voinut olla , ottaen huomioon sen minkälaiset metodit hänellä olikaan käytössään "opetuksensa" aikana.

Kovinkaan moni ei minua uskonut aikanaan kun yritin heille hienovaraisesti vihjaista että mikä
ongelman syy olikaan. Puhuin juuri lähes äskettäin asiasta eräälle , joka osoitti asian olevan jokseenkin omasta vastaanottokyvystäni kiinni. Hän ei uskonut , että kyseisen luokan ilmapiiri ja minun päätymiseni sinne ei vaikuttanut siihen viimeiseen lopputulokseen , vaan pikemminkin suurin osa asioista oli minun päätettävissäni. Tämä vastaanotto ei niinkään yllättänyt minua lähinnä senkin takia että olin kuullut sen kaiken jo ennen; "life is what you make of it". Eivät ulkopuoliset voi ymmärtää sitä mitä olen kokenut siellä , sillä he ovat vain ulkopuolisia sieluja jotka ovat varmasti vetäneet johtopäätöksensä jo kauan aikaa sitten ensivaikutelmista.

En odota heidän ymmärtävän , huolimatta siitä kuinka läheisiä he olisivatkaan. Tunnen kuitenkin että nämä läheiset pitävät minua tyhmänä tai vainoharhaisena juuri tämän takia. He varmasti ajattelevat että kuvittelen kaiken sen mitä sain kokea kyseisessä paikassa entisen elämäni tilassa. Se ei oikeastaan pelottanut minua niinkään , vaan koen sen kaiken täysin normaaliksi reaktioksi ihmisiltä jotka eivät ole asiasta mitään tienneet. Ja hyvä niin.

Shakin' all over

Muutamien laskujen mukaan meillä on viikonloput miinustettuina 20 päivää istuttavaa jäljellä. Tämä on sikäli ihan huojentavaa informaatiota , että minulla alkaa hiljalleen nousemaan jo kauan odotetun nk. "bug-out fever" - ilmiön ensioireet. Se tuntuu todellakin jokaisessa vähäpätöisimmässäkin ruumiinosassani sillä tunnen vihdoinkin saavuttaneeni sen pisteen että näinkin aikaiset aamuherätykset saavat jo riittää; en minäkään täydellinen työnarkomaani ole.

Kova kiire on siis päästä pois - ja mieluiten mahdollisimman äkkiä. Olen viime keväästä vedellyt (ehkäpä joillekin vähäpätöisiä) kahdeksan tunnin "istuntoja" jotka eivät tosiaankaan ole jättäneet kovinkaan ravitsevaa mielentilaa. Olen suoraan sanoen ollut aivan helvetin väsynyt ja siten on tullut ehkäpä hieman purettua turhaa neuroottisuutta ja pitkiä päiviä aivan vääriin ihmisiin. Tällä työskentelyllä on siis ollut varjopuolensakin , sanoisin.

Viime päivinä erityisesti kahdesta neljään on tullut jokseenkin ikävä ajankohta päivästä; silloin nimittäin väsymys alkaa olemaan jo todella sietämätöntä ja saatankin nk. "nukkua silmät auki". Luulen että viime keväästä alkanut kuuden aineen putki - joka nyt onneksi vetää viimeisiään , on vaikuttanut unirytmiini. Kellossa ei riitä tunteja kaikelle , ja siten siitä kaikista helpoimmasta päästä on tingitty.

Henkilökohtaisesti pidän unta ja nukkumista suuressa arvossa siinä määrin , että se todellakin on minulle Euripideen mukaan "suloinen virvoitus todellisuudesta". Tuon varsin osuvan lausunnon perusteella en voi tajuta esimerkiksi sellaisenkin ihmeen pellen , kuin Edisonin lausuntoa siitä miten nukkuminen ja oikea määrä unta ovat "turhuutta". Hänen mukaansa olennaisempaa oli keskittyä valveillaoloon ja jatkuvasti tuottavaan toimintaan vähentäen olennaisesti yöunen n. 2 tuntiin. Onneksi minä en ole Edison - eikä ilmeisestikään Edisoninkaan tarvitse olla pahoillaan ollessaan oma itsensä.

Olen jo päättänyt sen verran tulevan talviloman (A.K.A. "hiihtoloma") aktiviteeteista , että sen aion pitää täysimittaisena lomana jonka jälkeen alan sitten lukemaan jälleen kerran. Tästä en aio tinkiä - enkä usko että tingikään , sillä empiiriset kokeet ovat osoittaneet minun olevan enemmän mukavuudenhaluisempi näissä asioissa kun monet muut.

Nyt en viitsi kuitenkaan jaaritella tämän enempää , vaan pikemminkin puhun taas kohta tai jossain vaiheessa kunhan jaksan. Yrittäkääpä tekin tehdä jotakin produktiivista - menkää vaikkapa nukkumaan.

Sivustoja läheltä ja kaukaa

Tämän postauksen aiheena on kerätä mahdollisimman monta todella erikoista asiaa käsittelevää internet-isvustoa samaan syssyyn. Aiheita on todellakin löytynyt kuukausien aikana milloin mistäkin; molempien internetselaimieni suosikit ovat tyhjennetty lähes kokonaan.

Olen muuten myös ottanut huomioon sen , että kultainen lilja postaus on todella myöhässä. Tämäkin epäkohta pyritään korjaamaan mahdollisimman pian. Odottakaapa sillä aikaa , ja tuudittautukuaa antamiini linkkeihin:


South Park Mangana

Nuo Japanin ihmemaan "monitaitoiset ja haluiset" ihmimiehet ja naiset saavat ilmeisesti aikaiseksi oman versionsa ihan mistä vaan länsimaisesta pop-kulttuurin tuotteesta. Lähin muistikuvani tämäntapaisesta tempauksesta taisi olla muutama vuosi sitten huomaamani Star Wars - Manga joka taisi poikia muutamia jatko-osiakin. Tällä kertaa South Park näyttää orientaaliset piirteensä - omasta mielestäni pelottavan etevällä tavalla vaikkakin Cartman on aivan liian laiha.

South Park Manga


Pikkuväen valvontaa

Sivu sisältää jonnekin Irlantilaiseen maaseutumaisemaan piilotetun webbikameran jonka tarkoituksena on mahdollisesti paikantaa lokaaleja maahisia / keijuja. Vielä ei ilmeisestikään ole tärpännyt - vaikka aivan turha kuvitella että minä tuota ruutua tuijottaisin 24 tuntia päivästä joittenkin kääpiöiden perässä.

Irish Leprechaun watch



Älykäs herätyskello

"Clocky" on kello joka on hyvinkin tarpeellinen kapistus monille. Nimittäin se piiloutuu jonnekin sopivaan kolkkaan makuuhuoneistanne joka aamu soituaan. Syy tälle omalaatuiselle käytökselle on unesta heräävän , ärtyneen ja myrtyneen nukkujan estäminen normaalin herätyskellon kuorsausnapin käytölle. Toteutus voi kuitenkin hiukan ontua ?

Clocky - An alarm clock for people having trouble getting out of bed


Mao siellä ja täällä

Tämä Kiinalainen taidehenkilö on keksinyt varsin nationalistisen tavan uudistaa vanhoja taideteoksia niiden aiheiden puolesta. Eli pähkinänkuoressa viimeinen ehtoollinenkin on nyt Maon klooniarmeijan virnistelyhetki.

Mao Zedong images in famous art pieces

Ääripäiden ääripää

Kävin hakemassa tänään koulusta kokeitani takaisin. Menestys oli hiukan niin ja näin tarkoittaen sitä , että niin erittäin huonoja kuin erittäin hyviäkin numeroita mahtui pistesaldoon. Viimeiset opiskeluni kuuluivat siis sarjaan "ääripäitä".

Ulkona tuntuu jo keväältä vaikka illat ovatkin aivan yhtä säkkipimeitä ja ilma kylmä. Jotenkin maakin näyttää sulaneelta , niinkuin keväänomaiseen lämpötilanvaihtelun yhteydessä tapahtuvaan säidenmuutoksen kuuluukin. Luin eilen illalla aloittamaani Paasilinnan teosta "ukkosenjumalan poika".

Voisin sanoa että nyt sitä luettuani yksikään henkilöhahmoista päähenkilö Sampsa Ronkaista ja ukkosenjumalan poikaa , Rutjaa lukuunottamatta eivät herätä minussa sympatian tunteita. Päin vastoin , etenkin kirjan naishahmot ovat kaikki olleet toistaiseksi todella inhoittavia ja suorastaan vihastuttavan itsekkäitä tapauksia. Toivon saavani teoksen luettua loppuun viimeistään viikon kuluessa.

Huusin itselleni aivan uuden painoksen Paasilinnan klassikosta "Jäniksen vuosi" viime torstaina. Sain eilen sen myyjälle maksetuksi verkkopankin kautta sillä seurauksella että kyseisestä miekkosesta ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun Sunnuntaina ilmoitin ehtiväni maksaa kirjan vasta maanantaiksi; jotenkin epäilen jälleen pahinta. Koko tyypistä ei ole nimittäin kuulunut pariin päivään mitään , vaan pikemminkin on ollut liiankin hiljaista ottaen huomioon sen että hän pyysi minua informoimaan heti kun kirja oli maksettu hänen tililleen.

Alien - quadrilogia

Katselin lävitse tuon Alien quadrilogy - boksin special editionit alienista (ensimmäinen osa) sekä aliensista (toinen osa) . Täytyy kyllä sanoa että se lämmittää sydäntä nähdä nämä myöhäislapsuuteni elokuvakokemuksien kruununjalokivi terävemmällä kuvalla ja lisätyillä kohtauksilla; voisi siis jopa sanoa että ne ovat erilainen ja yhtä kiinnostava kokemus edelleenkin.

Vaikka kaikki alien - trilogian kolme ensimmäistä osaa on katsottu läpi useampaan kertaankin , lähinnä minua kiinnosti tämän kokoelman tarjoama materiaali erilaisten tuotantodokumenttien , näyttelijä-, ja tekijähaastatteluiden muodossa. Voisin siis sanoa että maksamani n. 40 Euron hinta on ihan käypä rahasumma siitä mitä nuo ceedeet pitävät sisällään informaatiomäärässään.

Monet teistä varmasti huomaavat jotakin erikoista edellisen kappaleen aloittavassa lauseessa , joka puhuu alien - elokuvista nimenomaan trilogiana eikä missään nimessä neljää osaa kantavana sarjana. Miksi en ota lukuun vuonna 1997 valmistunutta "Alien: Resurrection" - pätkää ? Sanotaan että minulla on aikaisempien osien vannoutuneena fanina omasta mielestäni kovinkin painavat syyt sille miksi en laske sitä mukaan koko sarjaan.

Ensinnäkin , Resurrection kuluu sarjaan "jatko-osia jatko-osille joita ei olisi edes välttämättä tarvittu tehdä". Toisin sanoen , kuulun niihin faneihin joiden mielestä Alien - trilogia päätettiin ihan kunniakkaasti kolmanteen osaan ja oikeastaan sen kummempaa jatkoa ainakaan elokuvien muodossa ei olisi tarvinnut tehdä. Jos jatkaja olisi välttämättä tarvittu - olisi se mielestäni pitänyt olla jotakin kauan odotettuun Alien vs. Predator - projektiin viittaavaa täysin omalla , uudella juonella ja hahmoilla kuorrutettuna. Näin ei kuitenkaan käynyt , vaan suhteellisen ehjänä pysynyt Alien - trilogia sai jatkokseen aivan uudenlaisen teoksen joka siirsi perinteisen , jo vakiintuneen juoniasetelman aivan uuteen ja omituiseen ympäristöön. Tämä väkisinkin synnytti ajatuksen siitä kuinka 20th century Fox tuotantoyhtiönä oli langennut samaan kapitalistiseen voitontavoittelun noidankehään joka on synnyttänyt useille aivan käypille ja hyväksi havaituille elokuvasarjoille merkityksettömiä jatko-osia pelkän franchisen jatkamisen johdosta.

Uskon puhtaasti että Alien: Resurrection tehtiin sen periaatteella että vanhan fanipohjan raha pyörisi omaa kultareunustettua tietään elokuvayhtiön taskuihin; luultavasti leffapomot huomasivat että mitä Alieniin franchisena tulee , ei ollut vielä täysin lopussa. Täten tarvittiin edes hiukan uudempi toimintaympäristö ja jokseenkin merkityksetön , edellisten osien juonijatkumoa rikkova tarina aikaiseksi.

Monien mielestä Resurrection oli varmasti hyvä toimintaelokuvana hienoine erikoisefekteineen suhteellisen nuorekkaan näyttelijäkaartin siivittämänä. Kuitenkin aikaisemmat osat tunteva fani varmasti tajuaa sen miten uudempi osa rikkoo vanhojen osien jo kertaalleen perustettuja juoniasetelmia. Ihmettelen suuresti jopa sitä , että miksi Sigourney Weaver lupautui tekemään vielä yhden roolin Ripleynä noinkin hataran ja edellisille osille uskottoman perusjuonen äärellä. Kenties tässäkin oli kyse enemmän rahasta kuin mistään muusta - kuka tietää.

Käsittääkseni Alien: Resurrection ei ollut kovinkaan suuri menestys aikaisempien osien fanien keskuudessa. Olin jo toivovinani , että tuon jälkeen enempää Alien - elokuvia ei tehtäisi vaan sarja voisi hiljalleen alkaa elää ihan omaa elämäänsä sen laajan faniperustan käsissä. Muutama vuosi "viimeiseksi jäävän" Alien - elokuvan jälkeen sain kuitenkin kuulla sydänkohtaukseen verrattavia uutisia; Alien vs. Predator tulisikin pian löytymään myöskin leffahyllyistämme !

Molempien avaruushirviöiden yhdistäminen samaan elokuvaan oli ollut käsittääkseni märkää unta jo 1990 - luvulla - kuitenkin projektiin ei oltu syystä taikka toisesta ryhdytty Resurrectionin sijaan. Elin jopa siinä toivossa että AVP - elokuva saattaisi jopa luvata jotakin uutta ja parempaa sarjalle; kenties jopa ihan kohtuullisen lopun. Selvää kuitenkin oli , että Sigourney Weaveria ei tultaisi tässä projektissa näkemään hänen aikaisempien lausuntojensa perusteella joissa osallistuminen näiden kahden avaruushirviön kamppailuun valkokankaalla ei tullut kuuloonkaan. Pidin Weaverin lausuntoa ihan hyväksyttävänä perusteena vaikkakin tietty epäilys kohdistui siitä miksi hän oli ylipäätäänkään osallistunut Resurrectioniin joka rikkoi pahasti vanhaa (ja hyväksihavaittua) juonta. Epäilisin rahalla olleen jälleen kerran osansa tässäkin päätöksessä.

Optimismi AVP:n elokuvaprojektia kohtaan alkoi horjua pian sen jälkeen kun sain IMDB:n kautta tietooni että sen tulisi ohjaamaan Paul W.S. Anderson. Kyseinen "elokuvaohjaajahan" kuuluu siihen valkokankaan porukkaan joka ei oikeasti ole ohjannut yhtään hyvää elokuvaa edes yleisenkään mielipiteen näkökulmasta; tajusin myös tuolloin että AVP tulisi mitä todennäköisimmin epäonnistumaan niinkuin Mr. Andersonin aikaisemmat konsolipeleihin liittyvät filmatisoinnit (mm. Resident evil ja Mortal Kombat).

Ja niinhän siinä tietysti kävikin - jälleen kerran toimintaympäristö oli siirretty yllättävästi nykyaikaan (?!) aiheuttaen vielä hiukan lisää kiilaa vanhojen osien välille. Tämäkään tuskin oli pahemmin osunut elokuvan käsikirjoittajien mieleen , vaan rankasti alettiin kyntämään siitä mistä oletettiin saatavan parhaiten lipputuloja oheiskaman hintojen ohella. Lopputulos ei säväyttänyt minua enkä usko että kovinkaan moni muukaan sarjan fani oli enää onnellinen nähtyään pätkän. Myös Predatorin fanit ovat varmasti aivan oma lukunsa tässä farssissa.

Kun nyt AVP - elokuvan menestystä verrataan siihen minkälaisen suosion alkuperäinen AVP - sarjakuva sai , on tulos varmasti yllättävä. On myös ikävää nähdä miten AVP:n käsikirjoittajat olivat jälleen kerran vaihtaneet toimintaympäristön ja tarinan kokonaan aivan uuteen ympäristöön - jättäen resurrectioninkin oikeastaan aivan irralliseksi osaksi. Mielestäni AVP olisi aivan hyvin voinut jatkaa ensimmäisten osien tarinassa mukana - vaikkakin aivan uudella päähenkilöllä varustettuna. Mutta tätähän ei kuitenkaan haluttu tehdä - luultavimminkin rahallisen voiton kustannuksella.

Voisin tässä vaiheessa kutsua Alien: Resurrectionia koko sarjan hautakiveksi; se päätti huonolla tavalla hyvin päättyneen elokuvasarjan ja poiki vieläpä myöhemmin kauhean AVP - projektin joka myöskin epäonnistui. Toivonkin syvästi että yhtään enempää Alien - elokuvaa , puhumattakaan Predator - elokuvista , ei enää valmistettaisi edes pilkkamielessä sillä se todella oli vielä muutama vuosikymmen sitten todella arvostettu ja aidosti pelottava tieteiskauhun kulmakivi.

Huuto.netistä

Noin 4 kuukautta sitten tiedostin vihdoinkin sen että mm. militaria - kokoelmani ei tosiaankaan mahtunut enää yhteen huoneeseen. Kaikkialla lojui muutenkin tavaraa millä en oikeastaan tehnyt mitään vaan pikemminkin ne keräsivät vain pölyä ja veivät tilaa muutenkin kovin pienestä asuintilastani tässä taloudessa.

Tiesin että kirpputoreille näiden tavaroiden vieminen olisi ollut yhtä tyhjän kanssa sillä siellä olisi sitten pitänyt maksaa myyntipöydästä puhumattakaan siitä että tavaroiden myyminen olisi ollut huonoimmillaan nk. "plus miinus nolla" - toimintaa. Rahaa olisi siis kulunut - hyötyä ei olisi välttämättä tullut ollenkaan.

Aikaisemmin olin ostanut ja myynyt nettihuutokauppa huuto.netissä yhden kerran. Toinen kokemuksista oli ollut jokseenkin negatiivinen ja sen jälkeen huuto.netin käyttö oli jäänyt pariksi vuodeksi kokonaan. Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja pistin pienen erän tavaroistani myyntiin huuto.nettiin sillä seurauksella että ne menivät kaupaksi ja vieläpä ihan kivalla summalla. Sen jälkeen aloitin asteittaisen "varustuksen vähentämisen" varastoistani ja kyllähän se onnistuikin. Kamaa meni kaupaksi ja tein ihan suhteellisen hyviä voittojakin vaikkei muutamien tavaroiden myymisessä ollutkaan oikeastaan minkään rahallisen voiton tavoittelu päämääränä. Minkäänlaisia negatiivisia kokemuksia ei enää ilmennyt vaan tililläni oli n. 12 erittäin hyvin onnistunutta kauppaa.

Yksi varsin henkilökohtaisesti kiinnostava tapaus kuitenkin tapahtui - vaikka se voidaankin oikeastaan lukea nettihuutokauppojen arkipäiväksi. Sattui nimittäin niin että myymäni tetsarit (taisteluliivit) huusi hyvinkin epätodennäköiseltä tuntuvassa tilanteessa eräs henkilö. Pyrin olemaan ensimmäisen huuto.netin kokemukseni perusteella kaukaa viisas ja täten aina suuntaa-antavasti tarkistin huutajien saamat palautteet. Kyseisellä tyypillä oli tuolloin muistaakseni kaksi negatiivista ja saman verran neutraaliakin palautetta - muutama kiittäväkin sinne oli jotenkin oudosti eksynyt.

Kaupan loputtua lähetin kyseiselle tyypille emailin tetsareiden postituskuluista yms. johon hän vastasi todella yllättävällä tavalla; hän ei halunnut ostaa jo valmiiksi ostamaansa tuotetta koska oli saamassa nk. "paremmat" tilalle. Tästä suivaantuneena annoin tyypin kuulla kunniansa sähköpostin välityksellä ja sanoin että minun tuotteitani on turha enää tämän jälkeen huudella. Kirjoitustyyliltään tämä petollinen nk. "hupihuutaja" oli luultavimmin jollain tavalla älyllisesti vajaavainen henkilö tai sitten erittäin nuori.

Laitoin tetsarit uudestaan huutokaupattaviksi sillä seurauksella , että lyhyen ajan päästä sain suoran tarjouksen emailina. Ostaja oikeutetusti pyysi alempaa hintaa tetsareista ja olin vähällä tinkiä hinnan juuri tähän hänen haluamaan summaan sillä halusin niistä oikeastaan vain eroon - sitten tapahtui täysin uudenlainen , vaikkakin arvattava käänne; aluksi tetsareista tarjonnut paskiainen halusikin ostaa tetsarinsa. Olin antanut tyypille jo negatiivisen palautteen mutta sain kuitenkin juuri tältä kyseiseltä pösilöltä korkeamman summan rahaa tetsareista. Lopulta raha ratkaisi vaikkakin vihasin kyseistä tyyppiä aikalailla.

Purin taisteluliivit ja pakkasin ne tetsareihin kuuluneeseen laukkuun. Sen jälkeen vein postiin ja kirjasin lähetyksen vieläpä postiennakolla sillä en kyennyt luottamaan siihen että tämä olisi maksanut tetsareita tilille normaalissa aikataulussa. Outoa sinänsä , sillä tämä järjestely joka itse asiassa toi lisää kuluja ostajalle sopi tuolle imbesillille aivan mainiosti. Ärsytyksen multihuipennus kuitenkin seurasi siinä vaiheessa kun tämä kyseinen pösilö kävi noutamassa tetsarinsa aivan viime tingassa postista kahden viikon päästä siitä kun olin ne jo hänelle lähettänyt.

Hykertelin mielihyvästä siinä määrin että tiesin saaneeni tuolta ailahtelevalta typerykseltä ihan käypän korvauksen aiheuttamastaan päänvaivasta. Optimismini oli kuitenkin loppujenlopuksi turhaa , sillä muutaman päivän päästä olin saanut salaperäisesti yhden negatiivisen palautteen. Arvasin heti että kysehän oli tuon samaisen tyypin kostopalautteesta mitä luultavimminkin todella löyhillä perusteilla; sitähän se olikin.

Palautteessa tuo katkera pikkupoika syytti minua siitä , etten ollut mukamas "toimittanut tetsareiden mukana kokoamisohjeita". Minua huvitti tuon tekaistun negatiivisen palautteen todella auttamaton typeryys - varsinkin ottaen huomioon että yleensä eri maiden puolustusvoimien taisteluvarustuksessa harvemmin toimitetaan mitenkään seikkaperäistä kokoamisohjetta mukana. Selvää toki oli , että jostakin tuon paskiaisen oli täytynyt päästä rokottamaan minua ja kompaktista pakkauksestahan se oli päättänyt sitten aloittaa. Toki olisin voinut tunkea tetsarit kahtena osana isompaan postipakettiin , mutta sittenpähän tuo pikkumies olisi maksanut vielä suuremmat postikulut. Minullehan tuo olisi toki sopinut oikein hyvin - tyhmää saa ja pitääkin sakottaa .

Olin kuitenkin tuosta aiheettomasta palautteesta sen verran suivaantunut että kirjoitin suoraan sivuston ylläpidolle tapauksestani. Ylläpito poisti kyseisen tyypin käyttäjätiedot ja asiattoman palautteen minulta 24 tunnin kuluttua ilmoituksestani - jota kutsuisin jo esimerkilliseksi toiminnaksi !

Summa summarum; Tapauksestahan selvittiin oikein mallikkaasti loppujen lopuksi. Neuvon kuitenkin kaikkia puhtaan rationaalisesti aina tarkistamaan kyseisellä sivustolla tarjoavan (voittavan) osapuolen palauteosiota. Se yleensä antaa jonkinlaista suuntaa sille että minkälainen kauppamies tai nainen on kyseessä. Tosin aina ei tämäkään välttämättä pidä paikkaansa - varsinkin jos osapuolella ei pahemmin ole palautetta kertynyt.

Matkustamisen sietämätön keveys

Minua huvittavat ihmiset jotka muilta paikkakunnilta tullessaan kehuvat sitä miten helppoa ja yksinkertaista joukkokulkuvälineiden käyttö Uudellamaalla on. "Voi kun meilläkin voisi vain hypätä bussiin ja ajaa kauppaan/postiin/kouluun/tanssilavalle yms." , he toteavat apeasti.

Usein juuri he eivät itse asiassa ymmärräkään sitä miten etuoikeutetussa asemassa he ovatkaan kieltämättä suhteellisen kalliin bensan - mutta aina niin vapaan yksityisautoilunsa kanssa. Voin nimittäin todeta , että jälleen kerran nk. "joukkoliikenteen tarjoama nopea ja helppo matkustamisen muoto" on täydellinen kaksiteräinen miekka , jonka ansioita vain täällä asumattomat ihmiset ymmärtävät kutsua edistykseksi.

Ensinnäkin , itäisellä Uudellamaalla nojataan n. 90 % kaukoliikenteen busseihin ja nk. paikallisvuoroja riittää jonkin verran Porvoon sisällä ja Sipoossa vielä vähemmän. Luonnollisesti Helsinkiin ja Porvooseen on helpointa päästä - kaikki muu on liian pientä ettäkö sinne viitsittäisiin edes lähteä miettimään bussivuoroa joka kulkisi suhteellisen säädyllisiin aikoihin. Turhaa on siis kuvitella ettäkö meno olisi kymmenien paikallislinjojensa tapaan Helsingissä , vaan pikemminkin todellisuus bussivuoroissa suosii isompien paikkakuntien etuja. Esimerkkinä tästä on Sipoon "ihana" pääasuinalue Nikkilä , josta ei kulje busseja Helsingin suuntaan pahemmin muittenkaan paikkakuntien ohella n. klo 17.00 - 18.00 jälkeen. Nikkilä on siis joukkoliikenteeltä lähes kokonaan suljettu pikkukylä viiden ja kuuden jälkeen. Viikonloppuvuorot ovat vielä kamalampia - sillä niitä tuskinkaan koskaan on.

Etäisemmissä peräkylissä asuvat potentiaaliset matkustajat ovat vahvoilla jos Porvooseen tai Helsinkiin pitäisi päästä sen ohella että onnen jumalatar on suosinut asuinpaikaksi nk. "päätien" varren. Kaikki muu on sitten puhtaasti - jälleen kerran onnen varassa.

Nyt kun kerroin omien kokemusteni perusteella sen kuinka tosiasiassa vain kahteen suuntaan pääsee suhteellisen mutkattomasti tässä paikassa , haluan ottaa kantaa siihen mitä tämä pelleily sitten loppujen lopuksi maksaa. Sillä useinhan vallalla on käsitys siitä että bussiliikenteen käyttäminen olisi kuitenkin yksityisautoiluun verrattuna halvempaa kuukausittain - mitä se nyt ei kuitenkaan välttämättä ole. Epäilisin että käsitys "halvasta bussiliikenteestä" joka on vähintäänkin oksymoronin tasolle kipuava termi on lähtöisin Helsingin paikallisliikenteen suhteellisen halvoista lippuhinnoista. Täällä ne kuitenkin nousevat aikamoisiin riistoksi luokiteltaviin mittasuhteisiin kun hintoja nostetaan vähintäänkin kerran puolessatoista vuodessa. Halpaa bussiliikenne ei varsinaisestikaan ole sillä useilla bussiyhtiöillä on standardin 4 - 5 euron bussilipun ohella omituinen tapa omata varsin suuriakin hintaeroja samojen matkojen välillä. Esimerkkinä tästä oli matka lähimmältä pysäkiltäni Porvooseen joka maksoi mennessä n. 3 euroa (plus pikkuraha) ja paluumatkalla se sitten nousi jo n. 1, 20 Eurolla. Mistähän minä mahdoin maksaa tuon verran enemmän rahaa ? Kenties penkkien pehmusteesta tai paremmasta ilmastoinnista ? Joka tapauksessa , miettikääpä tätä siltä kannalta että minkä verran polttoainetta olisitte saaneet tuolla rahalla yhdellä kertaa - puhumattakaan siitä mitä kuukausittainen bussiliikenne näillä hinnoilla olisi maksanut.

Haluan selkeästi ottaa kantaa tällä yksityisautoilun puolesta aivan liian kalliin ja epäjärjestelmällisen joukkoliikenteen varjolla itäisellä Uudellamaalla. Itsekin voitte pohdiskella sitä että kumpi on loppujen lopuksi halvempaa "matkustamista"; ruuhkabussi josta saattaa hyvinkin pyörähtää yksisuuntaiseen matkaan n. 6 Euroa per suunta , vaiko se oma auto joka kulkee juuri niin ajoissa kun itse haluaa. Kuukausittaisten bussilippuhintojen edestä saa jo aikamoisen määrän sitä menovettä puhumattakaan siitä että busseissa ei tarvitse kääntyä epämääräisten kuljettajien pillin mukaan tai seisoa koko matkaa kun tilaa ei löydy mistään. Oma auto on lisäksi yksilöllisistä kuluistaan huolimatta suhteellisen kepeä kulkuväline - se yleensä saapuu paikalle ja lähtee juuri silloin kun sen omistaja sen haluaakin niin tekevän.

Elokuva-arvostelu: The Boondock Saints

Puhuin viime postauksessani hyvinkin hajanaisesti omankäden oikeuden toteuttamisesta ja siitä miten keskinkertaisen "vallitsevaan tilanteeseen sopeutuvan" ihmisen elämä ei minun kirjoissani ole mitenkään ihanteena. Jopa elokuvataiteessa tämä virtaus on havaittu jo jokin aika sitten - oikeastaan voisi sanoa että aina siitä on jonkinlaista tarinaa väännetty. Nyt on arvostelussa vuonna 1999 valmistetty Troy Duffin elokuva "The Boondock Saints". Mielestäni tyhjentävämpää kokemusta yksinäisten susien taistelusta ei voisi saada - ainakaan kokematta sitä itse.

Boondock Saints alkaa tavalla , joka ei välttämättä automaattisesti viittaa sitä omankäden oikeuden puolustajien taisteluun yhteiskunnan rakenteisiin pureutunutta rikollisuutta vastaan. Se pikemminkin reistailee jo alusta asti vakavan toimintaelokuvan ja hiukan satiirinomaisen kuvauksen välissä. Voin kuitenkin todeta jo alkuun että itse en välttämättä näe tätä huonona ominaisuutena vaan pikemminkin päähenkilöiden komedialliset piirteet tuovat mukanaan realistisen otteen sillä periaatteella että ne osoittavat meidän todellakin elävän maailmassa jossa absurditkin henkilöhahmot ja luonteet ovat ikävää arkipäivää.

Elokuvan juoni keskittyy kuvaamaan kahta Amerikkalais-irlantilaista veljestä , Connoria ja Murphya , heidän aloittaessaan vahvasti uskonnollisessa hengessä taistelun Bostonin alamaailmaa vastaan. Alustakaan asti nämä kaksi herraa eivät oikeastaan edusta nk. "vakavaa toimintaelokuvaa" vaan pikemminkin veljeysrakkauden tuomien erimielisyyksiensä ansiosta tuovat mukanaan juuri sen komediallisen osan.

Tarina ei todellakaan kulje alusta asti kovinkaan lineaarisesti vaan pikemminkin oikeastaan vasta elokuvan puolenvälin hidastempoisemmalle katsojalle , kuten minulle selviää mikä onkaan poikien varsinainen elämäntyö. Tietenkään kostohalujaan ei päästä toteuttamaan täysin vapaasti sillä ensimmäisten kostotöiden jälkeen MacManuksen veljesten perässä alkaa lipumaan FBI:n agentti Paul Smecker (Willem Dafoe) varsin omalaatuisine tutkimusmetodeineen. Juonenkäänteet elokuvassa on kuitenkin selvästi hallussa , sillä myöhemmin agentti Smecker lähtee itsekin moraalis-eettiseltä pohjalta pohtimaan koko ajojahtinsa mielekkyyttä - MacManuksen veljeksethän lopulta metodeistaan huolimatta omaavat oikeamielisen päämäärän.

Voin todeta että elokuvan roolihenkilöiden väliltäkään ei todellakaan puutu yllätyksellisyyttä mitä persoonallisuutta paljastaviin juonenkäänteisiin tulee. Yksi yllätyksellisimmistä on varmasti juuri tämä Willem Dafoen roolihahmo joka elokuvassa todellakin kokee vahvan muodonmuutoksen ainakin katsojan silmissä. Nämä pienet yksityiskohdat kuitenkin tukevat koko pääjuonta huolimatta siitä että ne ovat usein varsin koomisia.

Itse en ota kantaa mm. elokuvan kuvaukseen tai ylipäätään näyttelijäsuorituksiin; kaikki mielestäni näyttelevät juuri sitä mitä pitääkin eikä yhtään enempää tai vähempää. Haluaisin kuitenkin pohtia sitä mikä elokuvan välittämä viesti katsojalle tai ylipäätäänkään tekotarkoitus on ollut. Mielestäni tämä teos on harvinaisen ajankohtainen lähinnä jo senkin takia että se ottaa kantaa konkreettisesti siihen kuinka yhteiskunta on humaanimpi rikollisia kuin sen uhreja vastaan. Tästä väkisin nousee tarve jonkinlaiseen vaihtoehtoon alistumiselle - tässä tapauksessa omankäden oikeudelle.

Uskon että tämänkin elokuvan pohjimmaisimpana tarkoituksena on ollut saada ihmiset tiedostamaan oikeusjärjestelmiemme kyvyttömyys pureutua oikeanlaisiin rangaistuksiin rikollisille. Kuitenkin se mikä elokuvassa on minusta kaikista tyylipuhtainta koko koston ajatukselle on se että veljekset saavat oikeutuksensa teoilleen uskonnon kautta. Rikolliset ovat tässä mielessä kovinkin heikossa asemassa sillä raamattukaan ei näytä pahemmin säästävän heitä helvetintulelta ja viimeiseltä tuomiolta - joka kylläkin tarjoillaan ennenaikaisesti veljesten käsiaseiden välityksellä.

En näe Boondock Saintsissa varsinaisesti mitään kovinkaan vakavaa huomautettavaa. Se voi alussa olla juonensa puolesta hieman sekava ja liian humoristinen vakavalle toimintaelokuvalle , mutta uskon sen asettuvan uomilleen viimeistään puolen tunnin päästä. Kuitenkin toimintakohtauksia tärkeämpää tässä teoksessa on mielestäni sen välittämä sanoma juuri siitä mitä viimeiset keinot oikeuden tuomiselle korruptoituneimmallekin mafiapossulle tulisi olla - nopea 9mm luoti ohimoon ilman mahdollisuutta viikon harkinta-aikaan ja valitusta korkeimpaan oikeuteen.

6. piiri

Vihaan ympäristöni keskinkertaisuutta.

Sen luoma kuva "perussuomalaisesta" elämänmenosta agraarikulttuurin ja urbaanin kaupunkikulttuurin liittymiskohdassa , itäisellä Uudellamaalla ei tosiaankaan ole minulle mitenkään rentouttava olotila. En ole koskaan liiemmin perustanut hybrideistä.

Aikoinaan mielsin asuinpaikkani jonkinlaiseksi muunnelmaksi Danten infernosta , helvetistä ilman ääriä tai punaista ukkoa hiilihankoineen ja laavavyöryineen. Me edustimme "jäätävän keskinkertaisuuden" tyyssijaa jota joko sitten rakasti tai vihasi. Täällä käyskentelevät ihmiset olivat jonkun , luultavimmin entisessä elämässään tehdyn erheen vuoksi päätyneet tänne. Jos sellaiseen uskoi.

Ymmärrän hyvin että saatatte pitää minua jonkinlaisena iän-ikuisena valittajana joka ei osaa arvostaa ympärillään kohoavaa "hyvinvoinnin" ja menestyksen kulminaatiopistettä. Ehkäpä joku teistä saattaa jopa halveksua minua siitä että kutsun tätä helvetiksi siitä huolimatta että en ole esim. käynyt todellisissa helveteissä kuten sodissa tai nälänhätien keskellä. Toivon todella kokevani nekin jonakin päivänä.

Haluaisin matkata pois. Kenties haluaisin nähdä elämän toisenlaisia muotoja maissa jossa termiä "keskinkertaisuus" yhteiskuntaluokissa tai niiden rakenteissa on täysin tuntematon käsite. Uskon jopa , että se saattaisi avata silmäni siitä mitä minulla todella on.

Arto Paasilinnan teoksessa "vapahtaja Surunen" normaali poliittisesti aktiivinen mies päättää normaalien vastalauseiden sijaan itse ryhtyä hoitamaan kaltoin kohdeltuja ihmisiä pois erilaisten diktaattorien ja despoottien vankityrmistä. Tähän hommaan tarvitaan vain ja ainoastaan älyä ja rynnäkkökivääri.

Satun itse pitämään teoksen tuomasta suoran toiminnan kuvasta ratkaisuna siihen miten asioita pitäisi hoitaa. Koen olevani keskinkertaisten - uutisia ja lehtiä lukevien mutta niiden välittämää tietoa hyödyntämättömien Uusimaalaisten keskuudessa. Sellainen tulen kai olemaan koko loppu elämäni vaikkei tämä keskinkertaisuuden ilmiö suinkaan rajoitu minun maakuntaani.

Tavallaan toivoisin kykeneväni lähtemään samantyyppiselle matkalle elämäni kanssa kunhan vaivalloisesta opiskelutaipaleesta ensiksi päästään. Haluaisin tehdä tuon matkan yksin , sillä uskon että huolimatta puolisoista tai rakkaista ihminen kuitenkin päättää kaiken toiminnan - tai siihen ryhtymisen omissa ajatuksissaan. Tällainen "vapahtaja Surusen" tekemä matka olisi minun mielestäni eräänlainen tapa tehdä jotakin elämällään - tehdä jotakin hyvää toisen ihmisen puolesta.

Tuo lause saattaa kuulostaa omituiselta korvissanne. Olen tietoinen että minussa saattaa toisinaan jopa esiintyä rajuja ihmisvihaajan piirteitä yleispessimisellä elämänkatsomuksellani , mutta se ei siltikään vaikuta siihen miten näen liian suuret kansaansa alistavat "suurmiehet". Uskoisin että tällainen Surusen suorittama matka olisi puhtaimmillaan se tapa miten voisin palvella itseäni tai omistautua johonkin elämässäni. Sellainen jopa kiehtoo minua siinä määrin , että jollei elämässäni olisi tiettyjä henkilöitä joita kohtaan tunnen syvintä mahdollista kiintymystä , haluaisin varmasti toteuttaa jonkinlaisen elämänkatsomusta avartavan matkan pimeyden sydämeen.

Koko elämäni minua ovat kiehtoneet nk. "yksinäiset sankarit" kuten Mr. Frank "the punisher" Castle tai elokuvan "the boondock saints" pojat Connor ja Murphy MacManus. Tällaisten henkilöiden esittämä kuva siitä miten kaikkien muiden keinojen huvetessa loppuun omankäden oikeus on viimeinen jäljelle jäänyt vaihtoehto. Myös vapahtaja Surusessa on tätä samanlaista vikaa.

Itse pidän juuri Boondock-saints elokuvan kohtauksesta jossa todella korruptoitunut ihmiskunnan viholliseksi verrattava mafiapomo on vihdoin saatu oikeuden eteen. Koko oikeudenkäynti uhkaa kääntyä farssiksi riittämättömien todisteiden ja mafiapomon omaperäisen vaikkakin typerän karisman johdosta. Yhtäkkiä saliin syöksyvät MacManuksen veljekset jotka lukevat oman tuomionsa mafiapossulle ja pistävät nk. "napin otsaan" koko äijälle koko salin edessä. Pidän tätä kohtausta tärkeimpänä ja sisällöllisempänä koko elokuvasta.

Noh, nyt minun täytyy kyllä mennä. Kirjoittelenpa tästä vielä lisää kunhan kerkeän.

Harmaa vaihe

Tänään on 5.1. 2006 ja huomenna loppiainen.

Tänään saimme viralliset "abiverkkarit" ruskeiden pahvilaatikoiden kätköistä. Harmikseni täytyy todeta että molemmat taitavat olla nk. "juuri sopivat" minulle jättäen hyvin vähän tilaa ruumiinkoon muutoksille , kuten äkillisille nk. "massan kehittymiselle". Noh , minua tuo asia ei oikeastaan pelota vaan pikemminkin voin sitten joskus vuonna 2079 kertoa lastenlapsilleni kuinka heidän isoisänsä oli aikanaan niinkin solakka tyyppi että sen abiverkkaritkin olivat kokoa M. Täten minua luullaan sen jälkeen kovinkin laihaksi ja salskeaksi kaveriksi vaikka tosiasiassa olenkin aika pitkälti juuri sellainen ! Hah , niin ! Tuo valhe kuitenkin korostaa edelleen sitä sitten.

Noh , minulla ei ole kamalastikaan kertomista teille , rakkaat lukijat. Koulussa on nyt käyty ja kalenterista tipahtelevat päivät aika tiuhaan tahtiin. Lopullista voittoahan kohti tässä kuljetaan väistämättömästi. Sitä ennen on kuitenkin muutamia "keskenjääneitä juttuja" joille täytyy pistää loppu niin koti-, kuin opiskelumaailmassakin.

Olen myös päättänyt hankkia jälleen muutamia kirjallisia teoksia itselleni. Seuraavaksi alati kasvavaan hyllyyn ilmaantuu Maya- intiaanien kansalliseepos , Popul Vuh. Sen seuraksi saattaa ehkä päätyä Kung Fu-tsen teos "keskusteluja" joka ainakin kuulemien mukaan sisältää asiaa Laotsen sentimentaalis-mystisestä ajattelusuunnasta rationalistis-velvollisuudentuntoisen Kungfutselaisuuden ohella. Ihanaa.


Noh , eipä tässä sen ihmeempiä; jatkakaa siis tiedollista tai tiedostamatonta olemassaoloanne loppuun saakka (lue: eli siihen seuraavaan päivitykseen).

Paluu viimeiseen taistoon trumpettien soidessa

No , tässä minä nyt taas olen enkä suinkaan ole unohtanut blogiani ja sen potentiaalisia lukijoita. Maailma voi sortua ja Tony Halme päästä Suomen presidentiksi ennen kuin minä jätän blogini suhteellisen säännöllisen päivittämisen. Hah.

Uusivuosihan tuli ja meni harvinaisen asiallisissa merkeissä puhumattakaan siitä että nyt tähän aikaan vuodesta kytätään kalenteria erityisen tarkkaan. Koulu alkaa nimittäin vetelemään viimeisiään ja siihen on enää n. 5 viikkoa. Sen jälkeen se on sitten loppu n. 95 % suuruusmääritelmältään puhumattakaan siitä että voin vihdoinkin kutsua itseäni jollakin tapaa sivistyneeksi ihmiseksi.

Tyttöystäväni sai joululahjaksi Nintendon Gamecuben ja siinä tulikin mukana tämä suosittu "Resident evil 4" - peli. Olen itsekin sarjan alkuperäisten osien fani kunnes ylikaupallisuus Capcomin ahneuden ja virikkeiden puutteen vuoksi lennätti koko sarjan itseään kopioiviksi vanhojen ideoiden toistoiksi naurettavin juonenkääntein ja yllätyksettömin henkilöhahmoin. Oikeastaan RE4 nyt lähemmältä tarkastelultaan on omana , aivan uudenlaisen tarinan ja tapahtumaympäristön omaavana teoksena kieltämättä parempi kuin ennakko-odotukseni sen määrittelevätkään. Kuitenkin sen juoni - joka perinteisesti paljastuu vasta vähitellen tarinan edetessä yllätti minut Amerikkalaisesta toimintaelokuvasta käännetyllä kulullaan. Mieleeni tuli peliä "arvostellessani" jonkinlainen cross-over pätkä missä jonkun tietyn elokuva-, tai pelisarjan henkilöhahmot olisikin siirretty aivan uuteen ympäristöön tappelemaan lohikäärmeitä vastaan tai hoitamaan puutarhaa vanhan tutun ympäristön sijaan. Olen ymmärtänyt että juuri tämä edellä mainittu juonikonseptien radikaali vaihtaminen saattaa jopa miellyttää joitakin henkilöitä vaikka itse olenkin puhtaasti sitä mieltä että He-man ei voisi koskaan osallistua ensimmäiseen maailmansotaan puhumattakaan siitä että Kapteeni Kirk tapaisi Kapteeni Picardin.

Cross-over kaipaa suhteellisenkin nerokasta kykyä liittää kaksi joskus jopa täysin toisiinsa liittymätöntä asiaa tiiviiksi yhteisymmärrykseksi. RE4 pelinä , toisin kuin voisi pessimistisestä näkökannastani olettaa - ei suinkaan ole täysi pettymys siitä huolimatta että Zombieiden ja muiden "epäkuolleiden" häiriköiden sijaan tähtäilläänkin aivan uudenlaisia vihollisia.

Juuri aivan uudenlaisen vihollisen kehittelyyn pelissä on selvästi panostettu; Olin suorastaan yllättynyt miten ällöttäviä ja absurdis-surrealistisia ne loppujen lopuksi olivatkaan. Oikeastaan helpoin yhtymäkohta RE4:n vihollisten välille voisi piirtyä 1970 - luvulta John Carpenterin "the thing" - elokuvasta. Mitä luultavimmin RE4 onkin lainannut materiaalia vihollistensa suunnitteluun juuri tästä pätkästä sen ohella että muutamat muutkin pelin kohtaukset ovat selvästi saaneet ytyä viime vuosien valovoimaisista elokuvateoksista. Haluan kuitenkin todeta että se ei välttämättä tue peliä vaan pikemminkin saattaa tönäistä vanhemmat pelisarjan fanit kuten minut sen kehäpäätelmän äärelle että nyt ollaan siirtymässä pois kokonaan aiheen parista johonkin aivan muuhun. Kokemus on kuitenkin jo nyt osoittanut että tätä Resident evilin osoittamaa uutta suuntaa ei suinkaan paheksuta vaan pikemminkin pelisarjan uusi toimintaan painottaminen on ollut tervetullut uudistus.

Mielestäni RE4 on saanut liikaa vaikutteita juonellisesti aivan jostain muualta kuin alkuperäisten osien Romeron zombie-leffojen siivittämät tiiviin , suorastaan klaustrofobisen kauhun teokset. Tämä suunta on huolestuttava sillä se automaattisesti lohkaisee ilmoille kysymyksen siitä mitä nimi "Resident evil" tekee aivan uuden ja erilaisen pelimaailman ja juonen omaavassa pelissä joka kuitenkin omaa vanhan pelisarjan hahmot ? Omasta mielestäni siteet vanhaan RE - sarjaan ovat vähintään löyhät ja ehkäpä ne tulisikin sitten katkaista kokonaan tällaisen tilanteen kehittyessä. Tällä hetkellä RE4 edustaa minulle jonkinlaista kuriositeettia vanhemman RE:n hahmoilla toimintaelokuvan periaatteella. En siis oikein tiedä mihin se nyt sitten sijoittaisi senkin ohella että pelin perusjuoni oli ainakin minulle pettymys kunhan se enemmän avautui.

Ihan hyvä peli se kuitenkin toteutukseltaan ja erityisesti vihollisten osalta on; juoni kuitenkin pilaa minun nautintoni. Olen kuitenkin varma että mielipiteistäni huolimatta - jotka peilaan puhtaasti vanhemman pelisarjan juoneen , ovat merkityksettömiä nk. "jälkipolville" jotka varmasti leimaavat tämän hyväksi peliksi. Mielestäni kuitenkin alkuperäisen osan kesken jäänyt juoni jää tämän uudenlaisen ideoinnin tieltä kokonaan tarkastelematta varsinkin jos tätä uutta , ja kovinkin pinnallista juonta aletaan kehittämään pidemmälle.

Jätän tässä vaiheessa RE4:n arvostelun sikseen ja ryhdyn kertomaan hieman enemmän muista joululoman ja uudenvuoden ajan vaiheista. Sain nimittäin luettua tenttikirjani loppuun sen ohella että ostin kaksi Arto Paasilinnan teosta "Koikkalainen kaukaa" sekä "Ukkosenjumalan poika". Tuon Koikkalaisen luin jokseenkin loppuun n. 4 tunnissa ja voin nyt jälkikäteen todeta sen olleen ihan hauska ja viihdyttävä teos. Kyseessähän on siis Suomalainen hyvinkin yksinkertainen Scifiä ja agraarikulttuuria yhteiskunnan arvojen tarkastelun ohella sekoittava teos. Pidin siitä , ja olenkin oikeastaan sitä mieltä että loppujen lopuksi se sopisi vaikkapa luettavaksi nykyajan peruskoulun alaluokille ihan senkin takia että kaikki "rajummat asiat" joita kirja käsittelee ovat hyvinkin miedosti esitettyjä ja tuskinpa enää näinä päivinä keneltäkään ala-asteikäiseltä ovat nekään ihan ohittamattomasti karkuun päässeet. Näillä sanoilla haluan viitata siihen että kirjan käsittelemät aiheet viinasta , tupakasta , (maksullisista) naisista , aseista , sodista ja miesten sukupuolielimistä ovat sen verran lievästi esitettyjä että itse kelpuuttaisin näinkin hauskan kirjan niinkin nuorten ikäluokkien viihdykkeeksi.

Sitten ostin vielä tämän kauan himotun Alien Quadrilogy - DVD kokoelman joka rajoittui vaatimattomaan 9 DVD-CD:n määrään. Eilen katsoin tämän ensimmäisen Alien - elokuvan erikoisversion joka sisälsi lähinnä poistettuja kohtauksia vuoden 1979 versiosta. Häpeäkseni minun täytyy todeta että juuri tämä ensimmäinen osa tästä erinomaisesta sarjasta on jäänyt kaikista vähimmälle huomiolle mitä katselukertoihin tulee; en siis ole nähnyt sen kuin ehkäpä n. 5 kertaa. Toista osaa kolmannen ohella on katsottu kaikista eniten analysoivin silmin sen ohella että tämä neljäs ja huonoin on katsottu tasan kaksi kertaa jonka jälkeen en ole siihen halunnut koskea sen aihepiirin johdosta. Minulle Alien - elokuva on edelleen vain kolme. Neljäs oli vain paha uni jonka olen kyennyt sulkemaan pois tajunnastani.


Lisää kuulumisia ilmaantuu blogiin luultavimmin jo päivän päästä kunhan saan hieman kirjoitusintoa kootuksi. Sillä aikaa te muut ihmiset voitte sikailla tai kiristää kaulahuvianne kireämmälle kylmän ilman johdosta taikka nauttia joululahjojenne tuomasta hetkellisestä ilosta.