Elokuva-arvostelu: The punisher (2004)

Toisinaan mitätön olemmasolomme perustuu elämää suurempien sankareiden ihailuun; voisi jopa sanoa että jokainen meistä samaistuu aina johonkin enemmän tai vähemmän julkisuuden kautta pinnalle nousseeseen persoonaan.

Lapsuudesta usein ensimmäisiksi esikuviksi jäävät sarjakuvahahmot. Sarjakuvahahmot ovat sikäli nerokkaita esikuvia kasvaville ihmislapsille , että ne usein ovat raa'asti mallinnettu muistuttamaan mustavalkoista ja stereotyyppistä ajattelua. Lapsi kuin lapsi yleensä oppii näiden hahmojen kautta jonkinlaisia varhaisia moraalikäsityksiä eettisten toimintapojen ohella.

Marvelin sarjakuvat ovat varmasti suhteellisen tuttuja erityisesti 1990 - luvulla myöhäislapsuuttaan viettäneille henkilöille. Minäkin olen yksi heistä - ja satuin omaamaan aikanaan suhteellisenkin suuren määrän kyseisen puljun sarjakuvia. Hämähäkkimies , Hulk yms. yliluonnolliset sankaripersoonat olivat ihan hauskaa luettavaa ja tarjosivat kieltämättä hetkittäisiä onnellisuudenkin hetkiä - valitettavasti yksikään heistä ei jäänyt erityisesti mieleen uskottavana henkilönä.

Sitten tuli The Punisher (Suom. "Tuomari") jonka traaginen tarina sekoitettuna sotahulluudella ja oikeastaan ensimmäisellä "aikuisten arvomaailmaan" sijoittuvalla asetelmalla vetosi minuun ensimmäisenä. Muistan , että jossakin kellareiden komeroissa minulla on pienehkö kokoelma The Punisherin seikkailuja paperisessa muodossa jotka on luettu läpi erittäinkin hartaasti.

Aikanaan The Punisherista tehtiin elokuva-versio 1980 - luvun viimeisenä vuonna Dolph Lundgrenin tähdittämänä; sen menestys oli vaihteleva ja kuuleman mukaan sen ei onnistunut kunnolla sisäistämään Frank Castlen ajatusmaailmaa ja toimintatapoja. Vuonna 2004 yritettiin uudestaan - ja tällä kertaa sanoisin , että vaikkei lopputulos ollutkaan tyylipuhdas niin ainakin hyvin lähelle kelvollista pätkää päästiin.


Bring your own bombs - koston alkuasetelma


Elokuvan Frank "The Punisher" Castle ei omaa ihan täydellistä yhdennäköisyyttä sarjakuvan hahmoon , vaikkakin alkuasetelma onkin edes jotenkin sama; elokuvan Frank (Tom Jane) toimii FBI:n agenttina joka pidätyskeikan yhteydessä sattuu tapattamaan mafiapossun pojan. Castle jättää vanhan työnsä ja muuttaa pois perheineen aloittaakseen uuden elämän.

Elokuvan pääpahis , mafiapossu Howard Saint (John Travolta) suuttuu oikein kunnolla kuultuaan poikansa kuolemasta ja päättää tappaa Castlen perheineen ja sukuineen "reilun koston merkiksi". Eipä siis kestä kauaakaan , kun Castlen perhe pistetään elävien kirjoista kuolleiden luetteloon suuressa ammuskelua ja hurjia takaa-ajoja sisältävässä kohtauksessa. Mr. Castlekin saa äkkinäisten laskujen mukaan siipeensä kolme luotia - mutta jää kuitenkin juuri ja juuri henkiin.

Alkuasetelma ei oikeastaan minulle ole niinkään positiivinen - pikemminkin se unohtaa kokonaan sarjakuvan tapahtumat jossa Frank Castlen perhe murhataan sattumanvaraisesti koko porukan ollessa piknikillä rikollisten välienselvittelyjen aikana. Elokuva antaa asetelman , jossa Mr. Castle oikeastaan kerjäsikin tulevaa ollessaan poliisi (?) sarjakuvien entisen sotilaan sijasta.

Elokuvan juoni jatkuu Frank Castlen "ylösnousemuksella" Tuomariksi - sekä paluuseen kostamaan perheensä kuoleman. Elokuvaan on saatu valitettavasti mukaan vain kovin vähän nk. "Punisher" - filosofiaa , jolla Castle pyrkii oikeuttamaan iskunsa erilaisia rikollisjärjestöjä vastaan. Oikeastaan juuri tämä psykopaattinen oikeutusta hakeva tyyli on sarjakuvien kantava voima; Castle pitää niissä "sotapäiväkirjaa" jonne hän merkitsee aina omaperäiseen tyyliinsä seuraavien operaatioidensa pääpiirteet. Minua itseäni kiehtoo valtavasti juuri tämä yhden miehen sota rikollisuutta vastaan jota Castle harjoittaa hyvinkin suoraviivaisesti juuri sarjakuvissa.

Elokuvan Frank Castlen toimiva Tom Jane ei kuitenkaan jää yhtään kehnommaksi tuomariksi. Naamataulu sopii hahmolle ja ilmeetön , suorastaan stoalainen suhtautuminen rankaisuun alkavat hiljalleen näkymään miehen kasvoilta esikuvankin tapaisesti. Mitä elokuvan pahiksiin tulee , voin sanoa niiden olevan varsin persoonatonta sakkia Travoltan esittämään mafian pääpossua ja omituista "kitaramurhaajaa" lukuunottamatta - erityisesti "kitaramurhaajan" Johnny Cash - tyylinen esiintyminen ja loppujen lopuksi helvetin typerä kuolema ainakin saivat minut nauramaan kyseisen ukkelin huonoudelle.

Mielestäni tämä elokuva vaatii ainakin vielä yhden jatko-osan sillä perusteella , että ensimmäisessä osassa onnistuttiin ihan kohtuullisesti avaamaan Frank Castlen elämän traagiset kiemurat vaikkei ihan sisälle vielä päästykään.

Muut sivuhenkilöt elokuvassa eivät oikeastaan ole mielestäni esittelyn arvoisia - sillä olen jokseenkin varma että yksikään heistä ei tule enää seuraamaan Mr. Castlea jatko-osiin. Muutamia humoristisia kohtauksia näistä kolmesta sivullisesta on kuitenkin saatu aikaiseksi elokuvaankin.


Keep reloading - loppulausunto


Tämä elokuva on kyllä saanut aivan liian huonot pisteet ottaen huomioon että se on tarkoitettu myös hyvinkin tyylipuhtaaksi action & kosto - elokuvaksi. Se onnistuu myös näyttämään Frank Castlen "uran" alkuvaiheet ihan suhteellisen kyvykkäästi ja siksipä sitä ei oikeastaan tarvitsisi kritisoida niin epäonnistuneeksi tekeleeksi.

Ainoa asia jonka olisin elokuvaan kaivannut , oli epäilemättä lähempi linja sarjakuvan kanssa. Tämä elokuva ei oikeastaan korostanut Castlen persoonaa psykopaattisena "oikeudenpuolustajana" vasta kuin ihan loppuvaiheilla. Toivokaamme , että kun jatko-osa ilmaantuu , niin se kiinnittyy entistä enemmän sarjakuvan luomaan maailmaan.

Mitä taas tulee elokuvan juonen ulkopuoliseen maailmaan , voidaan tietenkin sanoa sen olevan puhtaasti actionia ja suuria räjähdyksiä. Kaiketi jotkut voivat kiinnostua tästäkin puolesta elokuvassa - vaikka itse panostankin elokuvan päähenkilön luonteen kuvauksen oikeudellisuuteen.