Karmapummit

Se on ihan huomioitava asia että oikeastaan näissä Bloggaustouhuissa on vain kahdenlaisia ihmisiä ja vain kahdenlaisia otsikoita: ensinnä ovat ne ihmiset jotka eivät osaa keksiä otsikolle sopivaa nimeä ja sitten ovat ne jotka joko jotenkin kuvaavat sitä tekstin aihetta otsikollaan taikka sitten eivät. Itse kuulun siihen sikäli onnekkaaseen sakkiin että aina joku otsikko kyllä juolahtaa mieleen, mutta sitten se ei useinkaan kuvaa sitä sisältöä mitenkään. Tällä tavalla minusta on jännää jättää lukija aina vähän odottamaan sitä että mistähän aiheesta tuo setti on todella tällä kertaa kirjoitettukaan- eli toisin sanoen liian kuvaavat otsikot eivät ole minusta kivoja tällaisessa kontekstissa.

Istun muuten tässä koneen edessä aamukahvilla itseasiassa juuri tällä hetkellä. Kahvi on uusvanha paheeni, sillä tee on alkanut aika rankasti maistumaan vessapaperilta siitäkin huolimatta että se on jotakin muuta kuin niitä Lidlin teelaatuja. Makuhermostoni on siis alkanut hylkimään teetä ja siksi käännyin takaisin vanhan hyvän ajan rytmihäiriöiden ja mielihyvään tuottajaan, nimittäin kahviin. Merkkiä en muuten tiedä tästä kahvilaadusta, mutta veikkaan sen olevan jotain Pauligin kamaa, joka on sinänsä ihan kelvollista. Tosin itse en läheskään voi väittää itseäni mitenkään eri kahvilaatujen tuntijaksi siinä mielessä ettäkö minulla olisi jonkinlainen ehdoton suosikkikahvi, vaan ihan kaikenlaiset eri laadut kyllä käyvät minulle.

Olen tuossa seuraillut aina välillä tuota uutisointia siitä Jukka Lahden murhaoikeudenkäynnistä. Sitä käsittelevä käräjäoikeushan julkistaa loppupäätöksensä siitä muistaakseni tämän kuun 22. päivä, jonka jälkeen sitten selviää että oliko Anneli Auer heidän mielestään se todennäköisin surmaaja. Auerin puolustushan on ajanut sellaista teoriaa lävitse että tuon Lahden olisi surmannut joku epämääräinen ikkunasta sisään turahtanut "Hitman", mutta kovinkaan vakuuttavasti asiaa ei ole saatu vielä todennettua. Fakta on kuitenkin se että syyttäjäkään ei oikeastaan ole päässyt kovinkaan pitkälle tuossa jutussa varsinkin kun poliisi alunperinkin tuossa murhatutkimuksessa oli jotenkin hutiloinut eri tekijämotiivien sun muiden kanssa. Toisin sanoen poliisi ei aluksi ottanut huomioon sitä että tekijä olisi voinut olla tämä Anneli Auer, eli hänen puolinsonsa. Sitten myöhemmin sitä teoriaa lähdettiin tutkimaan ja todentamaan, mutta se saattoi olla todisteiden keräämisen osalta jo vähän liian myöhäistä.

Pohjimmiltaan siis uskon näiden seikkojen valossa että tuo Auer tullaan vapauttamaan, vaikka kieltämättä monet asiat puhuvatkin edelleen sen puolesta että yksinomaan vain hän on se tekijä. Näyttöä kuitenkin puuttuu kyseisen syyllisyyden osoittamiseksi siinä määrin että uskon vapauttavaan päätökseen.

Onhan se tietysti aika lamauttavaa ajatella että kaikesta huolimatta tekijä pääsee vapaaksi, mutta sellainen tämä oikeustaju ja käytäntö tässä maassa ja monissa länsimaissa nyt vain on. Jos ei todisteita tarpeeksi löydy niin pääepäilty on päästettävä kävelemään. Toivon mukaan tutkintaviranomaiset oppivat tästä jotakin uutta seuraavia tapauksia ajatellen.