Ennen ja nykyään.

No niin , no niin , no niin..

Sain tämänpäiväisen aiheeni siitä kun chätissä keskusteltiin eri peleistä. Tai no , ihanaisen NF:äni ja Tuhkion välillä..

Uskokaa tai älkää , mutta minäkin olen kerran kauan sitten ollut konsoli- ja PC - pelien suurkuluttaja. Ehkä enemmänkin konsolipelien.

Muistan itseasiassa olleeni aina jonkin verran niistä pienempänä kiinnostunut , ja ensimmäinen konsoli taisi olla se legendaksi muodostunut 16 - bittinen Sega (Megadrive). Pilalle hemmoteltu lapsi kun olin , sain myös viikkoa sen jälkeen Nintendon , sen 8 - bittisen originaalin. Muistan tuolloin , että "yleinen ilmapiiri" oli hyvinkin paljon pelaamista vastaan. Silloin monetkin ihmiset varmaan järkeilivät , että jos lapsesi istui koneen/konsolin edessä useita tunteja päivässä , täytyi kasvatuksessa olla jotain vikaa ja/tai et keksinyt lapsellesi tarpeeksi muita aktiviteetteja.

Muistan kuinka silloiset opettajamme paheksuivat niitä muutamia henkilöitä jotka ilmoittivat harrastuksikseen pelaamisen. Meidän koulussamme varsinkin ylemmillä luokilla luotiin sellainen ilmapiiri , että kaikenmaailman konsoli- ja PC-pelien pelaaminen oli vähintäänkin kyseenalaista. Tosin , heh , tämä asia taisi olla vähän samalla tavalla kuin.. Hmm... "se yksi" jossa kaikki sitä tekevät mutta kukaan ei myönnä (OMFG ?!?!) .

Älkääkä kysykö että miksi mainitsin tuon tässä vaiheessa !!! Niin ?!?! It just came out of my mind , I swear !!

No kuitenkin , palaten aiheeseen , niin..

Monilla miespuolisilla oli tuolloin kaikenmaailman pelikoneita ja tietty muutamillakin tietokoneita kotonaan. Silloin tytötkään eivät (ei ollut yhtäkään joka olisi edes koulun ulkopuolella myöntänyt) pelaavansa ja vain muutama koko luokasta tunnusti sen opettajillekin harrastuksia kysyttäessä. Kuitenkin , monet pelasivat , mutta sitä ei vain myönnetty.

Minäkin tuohon aikaan omistin aika kattavan kokoelman Playstationin pelejä ja tietty Segan Megadrivelle alkoi tuolloin hiljalleen ja asteittain vähenemään pelien julkaiseminen. Sitten minulla oli se Gameboykin , ja Supernintendo tuli sitten sitä ennen. Supernintendo oli sen verta hauska kapina Segan kanssa , että nykyään minulla on koneella molemmista (niinkuin 8 - bittisestäkin) sellaiset..hmm...no... niiden pelejä voi pelata.

Uskoisin kuitenkin , että positiivisempi suuntaus alkoi sitten kun tämä Playstation tuli markkinoille ja alkoi yleistymään. Silloin ihmiset alkoivat jopa avoimemmin kertomaan että ne pelasivat ja laskivat sen harrastukseksi. Kun itse menin yläasteelle , niin jo vähintään "seiskalla" pelasin viimeiset konsolipelaukseni ja jätin sitten lyhyen PS2 - sekoilun jälkeen koko pelailun ihan sen faktan takia että minulla ei ollut aikaa sille. Tietokoneella pelaaminen tietysti jatkui , tosin sitten se taas hiljeni ja nyt tällä hetkellä ei löysy aikaa ollenkaan pelaamiselle.

Nykyään kuulen paljon enemmän siitä , kuinka tytötkin pelaavat (minunkin "parempi puoliskoni" kun aina joskus harvoin kiireiltään ehtii !) . Kieltämättä positiivinen kehityssuunta , ja ennenkaikkea tarpeellinen. Tosin , minusta on huvittavaa se että vaikka kuinka yleisesti hyväksyttävämpää tämä pelaaminen olisi , niin nyt sitten minulla (ennen varsin aktiivinen pelaaja, huom.) ei ole ollenkaan aikaa pelata mitään.

Onkohan se Doom 3 jo ilmestynyt ? Muistan että viimeksi kun siitä oli puhetta , niin se oli kai tulossa... Mutta.. Noh , en tosiaankaan tiedä siitä mitään.

Trivia - kysymys: Tiedättekös mikä oli minun viimeisin pelini jonka ostin ja milloin ? No , se oli tämä hieman legendaksi muodostunut "Ghost Recon" jonka hankin Ruotsista viime kesäloman alussa ihan siitä syystä että minulle oli kerrottu sen olevan hyvä ja että pitäisin siitä. Totta , pidin siitä ja se oli hyvä. Setä suosittelee. Voisiko joku kertoa onko Island thunder ja Desert siege ostelun arvoisia ?!?