Ai kauhia.

Eräänä päivänä , hyvät lukijat , havahduin varsin veret seisauttavaan tuntemukseen.

Tajusin nimittäin , että "tämä oli lopunelämäni ensimmäinen päivä" (hehei , en ole vielä tuota oikeasti tajunnut !) , ja että noin neljän viikon päästä on taas se päivä vuodesta kun yhtenäiseen ikäjakaumaani voidaan lisätä yksi numero lisää.

Tuota ihmetellessäni rupesin miettimään vaikka mitä. Pitäisikö kasvattaa parta ? Ottaa asuntolaina sikamaisella korolla ? Kenties pistää "elämä risaseks" ja muuttaa Pohjanmaalle omistaen elämänsä sepaluksista kertoville runoille ?

Jaa-a , tosiasiassa , en ole päättänyt tehdä mitään.

Tai no , minulle on ihan Kymnaasin (tack så mycket , saatana) puolesta keksitty tekemistä juuri tuoksi 22.12. tapahtuvaksi päiväksi ihan yönkin pikkutunneille asti. Kyseessä on tuon "establishmentin" joulujuhlat jotka huipentuvat yöllä kello yhden tai kahden aikoihin joulukirkkoon soihtukulkueen saatossa.

Upeaa , tuona päivänä sitten pääsenkin kuulemaan oikein jumalankin sanaa , Porvoon mitalla. Olisin mieluiten jossakin aivan muualla kuin siellä juuri tuona päivänä , kuten saatattekin arvata. Päivästä ei tule vain helvetin pitkä , vaan myös äkillistä vitutusta nostattava elämys. Voin vain kuvitella miltä "humööri" vaikuttaa kello yhden aikoihin kun istumme Porvoon kirkossa koko saatanan lauma ensimmäisen , toisen , kolmannen , ja neljännen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa puhumattakaan muiden Porvoon asukkaiden seurassa , tuon kirkon ihanilla penkeillä.

Hyvin suurella todennäköisyydellä saan istua lattialla ja joku täysin "Spede" kaataa päälleni Glögiä kännipäissään. Hah , taidanpa laittaa ihan protestiksi sen "Bart Simpson näyttää persettä" - solmion sinne , häh hää , saavatpa vähän kauhistella..

Tämä , hyvät herrat ja rouvat (neiti myös) , on "tradition in the making".