Sunday, November 15, 2009

Kasarimania is what makes me tick

En oikeastaan tiedä, että käyttävätkö todelliset 1980-lukua monin tavoin ihannoivat tahot todella tätä termiä "Kasari" puheessaan, mutta minä aion nyt senkin uhalla että leimaannun täydellisesti Feikki-fanittajaksi tätä aihetta kohtaan käyttää sitä.

Olen oikeastaan aikalailla viime aikoina alkanut kiinnostumaan yleisesti ottaen 1980-luvusta lähinnä sen populaarikulttuuriselta ja musiikilliselta puolelta. Oikeastaan kun nyt miettii, niin esimerkiksi suurin osa elokuvista joita pidän hyvinä ja katsottavina on tehty 1980-luvulla, sekä paljon erinäisiä bändejä tai artisteja jotka ovat aloittaneet uransa 1980-luvulla tai kukoistaneet vain hetken verran tuolloin ovat salaa suosiossani. En pysty myöskään sanomaan ei 80-luvun kevyelle Popille tai "Easy Listening" tai New Wave-kappaleille, vaan hyväksyn ne kaikki lähes mukisematta.

Olen jo pitkään pohtinut että mistä moinen kiinnostus 1980-lukua, eli "Kasaria" kohtaan on oikein saanut alkuunsa. Uskoisin sen johtuvan monilla ihmisillä siitä, että jos he ovat aikuistuneet tai olleet nuoria juuri tuolla mainitulla vuosikymmenellä, niin he ovat varmasti kokeneet paljon erinäisiä varsin positiivisia juttuja (lue:kokemuksia) tuolloin, joka on myöhemmin sitten edesauttanut sellaisen kuvan muodostumista, että "kyllä silloin XX-luvulla asiat olivat paremmin". Näinhän minäkin periaatteessa näen lähinnä 1990-luvulla varttuneena tuon aikakauden olevan jotenkin hillitympi ja ns. "parempi" kuin tuolloin aikuisina olleet ja sitä vanhemmat ihmiset. jotka varmasti päivittelivät vaikka mitä tuolloin tapahtuneita juttuja merkiksi yhä hullummaksi menevästä maailmasta. Tätä samaa asiaa löydän nyt itseni päivittelemästä, vaikka en lopulta vielä niin kovin vanha olekaan, vaikkakin (nuori) aikuinen epäilemättä ja kaikesta huolimatta. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi 1980-luku minua kiehtoo, sillä olin vasta 5-vuotias kun se loppui varsin tyrmistyttävästi Berliinin Muurin kaatumiseen ja hiukan myöhemmin Neuvostoliiton hajoamiseen.

Joka tapauksessa niin 1980-luku on ruvennut kiinnostamaan itseäni paljolti. Paljon on seuraillut 1980-luvun TV-sarjoja, ja nyt kun tuo Miami Vice on kokonaisuudessaan tsekattu, niin ryhdyn miettimään että mikä olisi se seuraava tuota vuosikymmentä ja sen menoa erinomaisesti kuvaava sarja. Kenties pitäisi alkaa katsomaan Dallasia tai Dynastiaa? Paha kun lähes kaikki yhtään merkittävimmät 1980-luvun Jenkkileffat Reaganomics-talouspolitiikkoineen ja Pastellinvärisine maailmoineen on jo koettu. Musiikillisesti on tosin ryhdytty vasta raapimaan kyseisen vuosikymmenen pintaa, vaan myönnän että pyrin kuuntelemaan niin monen eri tyylilajin musiikkia juuri 1980-luvulta saadakseni kokonaiskuvan muodostettua kuin vain mahdollista. Täytyy myöntää, että tällainen on toiminut hyvin ainakin toistaiseksi. Eipähän minulla suoraan sanottuna ole soittolistat täynnä mitään muuta kuin 1980-luvun musiikkia nykyään.

Myös sen verran voin sanoa, että 1990-luvun ensimmäiset vuodet sanotaanko aikavälillä 1989-1993 ovat periaatteessa myös kulttuuriltaan hyväksyttäviä, mutta 1994-1995 olivat sellaisia vuosia jotka eivät oikein itselleni kelpaa monellakin tavalla, ja eräät syyt siihen ovat se nyt näin jälkeenpäin katsottuina että musiikki esimerkiksi huononi paljolti.

No comments: