Viime päivinä ei ole tullut niinkään katseltua elokuvia, vaan olen syventynyt ihan olemaan melkolailla omassa rauhassani. Eipä silti, tuntuu kyllä että olen ihan ollut omissa rauhoissani jo piakkoin kaksi kuukautta. Eli siitä lähtien kun asepalvelus loppui.
Hmm.. Eli siitä tosiaan on nyt kaksi kuukautta aikaa? Hiukka vaikea suhtautua edes ajatukseen siitä että vielä niinkin vähän aikaa sitten vedettiin settiä eteenpäin aivan toisenlaisella päivärytmillä. Eipä silti, oli silläkin paikalla puolensa.
Etsiskelin tänään ja eilen eräitä pelikokoelmia. Yllättävän kalliilla ne lähtivät, valitettavasti. Täytyypä jatkaa etsiskelyä ja toivoa että jostain löytyisi halvalla nämä kaksi pelikokoelmaa - enkä muuten aio paljastaa että mitkä pelikokoelmat ovat kyseessä, sillä muussa tapauksessa joku salaperäinen kyttääjä saattaa päästä jäljilleni ja etsiä ne minun ohitseni. Olisi noloa.
Kello tulee nyt jotain melkein kaksi aamuyöllä. Jospa sitä vaan lähtisi spontaanisti nukkumaan, ja katsoisi minkälaista settiä maanantai tuo tullessaan. Tuskinpa mitään erikoisempaa, sillä onhan nyt tunnetusti pysähtyneisyyden aikakausi meneillään elämässäni. Hohhoijaa - piakkoin varmasti vain sänkyni ymmärtää minua.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment