Eilen ei ollut oikein taas mitään tekemistä lähinnä sen takia että päätin varotoimena jäädä sisätiloihin tuon epämääräisen "kuumeen" takia, joka nyt lopulta ei ehkä olekaan niin kuumetta kuin sen pitäisi tai on luultu. Minulla ei nimittäin ole ollut sen jälkeen oikeastaan juurikaan kuumetta, vaan pikemminkin tuo olotila on seilannut siinä noin kolmenkymmentäseitsemän asteen puolella hyvin vähän. Se nyt ei oikeastaan ole kuumetta vielä kovinkaan vakavassa määrin, vaan pikemminkin jotain sinnepäin. Tai jotain.
Tämä on muuten kuitenkin niin varsin historiallinen olotila. En ole ollut yli vuoteen kipeänä tai varsinkaan kuumeessa, joten nytpä tuokin kupla sitten puhkesi. Muistan että minulla oli tällaisia epämääräisiä yhden päivän kuumeita vuonna 08´ armeijassa, jolloin justiinsa sopivasti lomillelähtöpäivänä asteluku oli jotain 38:aa astetta, ja seuraavana päivänä kämpästäni löytämän epämääräisen tabletin syönnin jälkeisenä aamuna kuume oli hävinnyt.
Päätin kuitenkin eilen vielä "melkein toipilaana" syventyä elokuvienkatseluun sohvalla maaten. One of my favorites.
Koska olen katsellut suurimman osan tämän asunnon leffatarjonnasta lävitse niin aikoinaan VHS-muodossa kuin nyt DVD:lläkin, niin oli oikeastaan melko vaikeaa löytää mitään kovia uutuuksia sen syövereistä. Satuin kuitenkin löytämään tuon Lee van Cleefin ja Clint Eastwoodin tähdittämän "The Good, The Bad and The Ugly"-länkkärin. Päätin sitten katsoa sen, sillä se lähenteli pituudeltaan melkein kolmea tuntia.
Päällimmäisenä siitä leffasta jäi kyllä mieleen se kuinka suurin osa sen leffan hahmokaartista oli nimistään huolimatta oikeastaan enemmän tai vähemmän pahoja kaikki. Clint Eastwoodinkaan hahmo ei ollut oikeasti "hyvä", vaikka hänet sellaiseksi siinä ristittiinkin. Hänhän oli aivan valtava kusettaja ja selkäänpuukottaja ihan leffan alkumetreiltä lähtien! Oikeastaan kaikki hahmot leffassa olivat tosiaan tavalla tai toisella syntisiä tai pahoja poikia/tyttöjä, joka sinänsä vähän ihmetytti leffan nimen huomioonottaen. Mitä hyvää Clint Eastwoodinkin hahmossa nyt sitten lopulta oli? Hän oli ihan yhtä ahne ja kusipäinen tyyppi kuin ne kaikki muutkin. Lisäksi hän hyvinkin saattoi olla se jätkä joka aloitti sen "kusetuksen kierteen" hänen hahmonsa ja tämän Meksikolaisen Tuco-nimisen taparikollisen välillä, joka sitten olikin oikeastaan koko leffan kantava pääjuoni. Tuo leffa on muuten IMDB:n parhaimpien leffojen listalla neljäntenä, joka nyt sinänsä ei ihmetytä minua. Vieläköhän Shawshank Redemption on ykkösenä?
Nytpä tuli muuten mieleen että tuossa rautatieasemalla on eräs aivan helvetin edullinen leffoja myyvä liike. Totta kai suurin osa on käytettyä kamaa, mutta itselleni sieltä on osunut käsiin ihan kelpoa ja vähän käytettyä kamaa - toisinaan jopa uudenveroista tai muoveissa olevaa. Sen putiikin hintoja on kuitenkin vaikeaa selättää, sillä siellä leffat maksavat about 20-30 kruunua per levy, joka ei tosiaankaan ole paha juttu. Jotain TV-sarjaboksejakin siellä on ollut toisinaan, ja monia vuosia sitten siellä oli noita Ozin kausia, joiden ostamatta jättäminen periaatteessa vituttaa vieläkin.
Täytyy varmaan mennä ylihuomenna ostamaan jotain leffoja. Tai ehkä menenkin kuluttamaan niitä alennuskuponkeja ja kuvailemaan kameralla pitkin kaupunkia. Taikka sitten käyn jossain Saluunassa sekoilemassa. Remains to be seen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment