Suoraan sanottuna on vituttanut nämä viimeaikaiset ilmat ja niiden vaihtelut. Tänään nyt oli ihan kohtuullisen mukava päivä ja lämmintäkin, mutta taitaa loppuviikkoon mennessä alkaa taas satamaan.
Pyörin tänään enimmäkseen kaupungilla ja kummaa sinänsä ettei kukaan häirinnyt minua mitenkään millääm tavalla. Yleensähän Helsingissä niin käy "most often than not", mutta tällä kertaa kukaan ei tehnyt minkäänlaista elettä suuntaan tai toiseen. Se nyt oli tavallaan ihan kiva, mutta tavallaan sitten taas ei.
Kuljin yhden baarin ohitse ja sisältä kuului kumma kyllä Armin van Buurenia. Sinänsä tämä on kai ensimmäinen kerta kun olen kuullut noiden tuollaisten "pubityyliä" hyödyntävien kapakoiden soittavan sitä keskellä päivää, nimittäin yleensähän Van Buurenin musaa tulvii yöaikaan Diskoissa sun muissa paikoissa. Samalla kun Armi van Buurenia tuli kuultua, niin automaattisesti tuli pohdittua sitä että kuinkahan jännää olisi matkustaa Hollantiin. Siellä minä en koskaan ole ollut, mutta minua on kasvatettu jostain kumman syystä lapsesta saakka siihen että Hollantilaiset ovat kuulemma todella helvetin lupsakkaa sakkia kaikista erinäisistä Eurooppalaisista kansalaisuuksista. Tällainen ajattelumalli sai vahvistuksen, kun kerran erään hollantilaisen kanssa jutellessa hän totesi että "we Dutch are just like Alfred Jodokus Kwak", verraten siihen takavuosien piirretyissä esiintyneeseen ankkaan hahmona. Tavallaan tuo on kai tottakin ainakin minun ja varmasti monen muunkin havaintojen perusteella.
Toisekseen niin nyt on muuten aivan helvetin eeppinen ilta hämärtymässä täällä kaupungissa ja sen ylle. Sellaiset todella optimaaliset illan hämärtymiset tapahtuvat silloin kun taivas on ollut kirkas koko päivän ja on ollut lämmintä- lopuksi auringonsäteet kuultavat vielä pilvistä luoden sellaisen omituisen punaisen hohteen kaikelle. Tätä ei usein pääse kokemaan eikä päässyt kokemaan vielä viime talvenakaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment