Jeesustelu näemmä tuosta ampumatapauksesta on jälleen alkanut.
Uutisissa kuvia McDonaldsin pihasta parveilevista poliiseista, eristysnauhasta sekä uutissivustojen kuvat uhrien amerikanraudasta ja lopuksi rikospaikkatutkijoiden ja poliisien kantamat ruumissäkit.
Hieman epätodellinen tunne siinä mielessä että tällaisina päivinä muistuu hyvin esim. Kauhajoen tapahtumat, jolloin olin armeijassa muistaakseni kiinni ja hölmistyneenä kuulin sieltä ja täältä uutisia sen tragedian tapahtumista. Vaikka tätä nyt ei aivan voikaan verrata siihen, niin terrorivaikutus tuntuu tasan samanlaiselta.
Suoraan sanottuna ei tunnu miltään jälleenkään tämä välittömästi alkanut median jeesustelu kyseisestä tapauksesta. Kuten viime postauksessa kirjoitinkin, niin Porvoo on ollut väkivaltainen rajatila jo niin kauan että ihmetyttää se että jälleen kerran mukamas näihin väkivallantekoihin herätään vasta nyt sen asukkaiden keskuudessa. Kenties tämä on ensimmäisiä kertoja kun tuliasetta on siellä käytetty veritekoihin, mutta puukoilla sun muilla on kyllä saatu aikaa pahaa aikaan jo monia kertoja ennen tätäkin.
En voi sanoa olevani niinkään suuttunut tästä kaikesta, vaan pikemminkin huomaan että tällainen "eihän meillä voi mitään pahaa koskaan tapahtua"-ilmiö on ihan yleismaailmallinen juttu ja tasan samaa on koettu nyt vaikkapa Jokelassa sekä Kauhajoellakin. Toki niissä pitäjissä nyt kai se väkivallan historia ei ole aivan samanlainen tietenkään, joka tekeekin tästä Porvoon jeesustelusta niin kovin myöhäisherännäiseltä vaikuttavan.
Olen suoraan sanottuna todella tyytyväinen etten ole nyt kotipuolessa seuraamassa tätä ryöpytystä. Sinänsähän se on onni tosiaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment