The final countdown

No niin. Nyt on se aika sitten koittanut. Tänään on 13.9.2005.

9.00 alkaa YO - kuuntelut.

Olen hieman kahden vaiheilla juurikin nyt. Toisaalta olen aika ihmeissäni että näinkin pitkälle on päästy , mutta toisaalta olen erittäin helpottunut että tämäkin on vihdoin käsillä. Henkinen paine on oikeastaan vasta nyt alkanut kasaantua ja täytyykin todeta että noin kymmeneen tuntiin se tuskinkaan hellittää.

Eilinen ei niinkään vaikuttanut kaoottiselta. Enpä oikeastaan voi sanoa että minkäänlaista epäjärjestystä olisi esiintynyt. Useat opettajamme totesivatkin että "kaikki mitä on voitu tehdä on nyt tehty". Minusta tuo on ihan hyvä lause ja taidan pitää sen mottona lopun aikaa. Kieltämättä Englannin kirjoittaminen ei välttämättä ole se kaikista vaikein ponnistus mutta elämän on siitä mielenkiintoista että koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua ja yllätykset sattuvat aina pahaan aikaan. Ja toisaalta tähän "peliinhän" on nyt lähdetty joten on parasta hoitaa se myös kunnialla pois.

Useimmat koulukaverini olivat aikoineet kuulemma ottaa tämän rauhallisesti. Eräs totesi menevänsä lainaamaan elokuvan videovuokraamosta sillä periaatteella että voisi kuunnella sen lävitse ja saada hiukan harjoitusta. Epäilen kuitenkin että tuo on hieman turhaa. Kuten opettajammekin sanoi , "kaikki mitä on ollut tehtävissä on nyt tehty". Itsekin toistelen tuota lausetta nyt aikakin ahkerasti. Luulisin että monetkaan ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa olevat eivät ota sitä ihan niin tosissaan kun voisivat. Sillä lopultahan tämän jälkeen on vielä yksi kerta jolloin voi uusia ilman sen suurempia tunnontuskia.

Syksyllä pisterajat ovat myös korkeammat. Eli sillä pistemäärällä millä irtoaisi keväällä hiukan korkeampi arvosana saakin syksyllä vain keskinkertaisen. YTL kaivaa myös kuulemma syksyn koitokseen kaapeistaan ja laatikoistaan "ikävimmät" (lue: vittumaisimmat) sensorit antamaan mahdollisimman huonoja pistemääriä ja yhdentekeviä sekä mielenvaltaisia rokotuksia. Tämä aspekti tekee syksyn tilanteesta hieman ikävämmän. Mutta ensimmäinen kertahan tämä on. Ja kuten voisi enemmän tai vähemmän vitsikkäästi todeta , niin , "silloinhan minkään ei tarvitse mennä täydellisesti". Kuten hyvin tiedämme.

Jonkinlainen yrityshän tässä täytyy nyt kuitenkin siitä huolimatta olla. Siitä ei päästä mihinkään. Ja tietysti sitä yrittää tehdä niin hyvää jälkeä kun pystyy mutta joskus kylmät tosiasiat kuten esim. mielivaltaiset sensorit iskevät väliin. On paljon mahdollista että minullekin , kuten monille muille , nuo sensorit muodostuvat ongelmaksi sille lopulliselle arvosanalle. Kuitenkin tulosten murehtimiseen ei kannata pahemmin kuluttaa aikaansa juuri nyt. "Keskitytään olennaiseen" ja kaikki mitä on ollut tehtävissä on nyt tehty.

Täytyy tosin sanoa että kielten kirjoittaminen on eräällä tavalla paljon vaikeampaa kun muiden aineiden. Sillä näissä kokeissa on kuitenkin aina useitakin oikeita kokeita muistuttavia osioita kuten esim. kuullunymmärtämiset (tunnetaan myös paikallisella tasolla "kuullunarvauksena" tai "lottoamisena"). Kielten kirjoittaminen ei ole minusta koskaan näyttänyt helpolta eikä se sitä tuskinkaan ole. On huvittavaa miten eräs äidinkieltä meille opettanut naishenkilö totesi viime keväänä että "Englannin te voitte vain kirjoittaa pois mutta äidinkieli on jo hyvin vaikeaa ja siihen täytyy panostaa !"

Olen luonnollisesti hänen kanssaan eri mieltä. Ensinnäkin äidinkielen kokeet kirjoituksissa koostuvat vain ja ainoastaan erilaisten ainetyyppien rustaamisesta. Kieltämättä niihinkin pitää panostaa ja kuluttaa aikaansa mutta niihin on hyvinkin vaikea valmistautua sillä mitään varsinaisia harjoituksia tai "preppausta" ei voi tehdä. Siksi ne ovat enemmän tai vähemmän nk. "fiiliksellä" meneviä aineita. Englantiin taas pitää valmistautua ja se koostuukin oikeista kokeista. Näkisin että on aika epämääräistä väittää Englantia "helpoksi , vain poiskirjoitettavaksi aineeksi" sillä sitä se ei todellakaan ole. Äidinkieli sitä on ja tulee vielä ainakin 2006 kevääseen asti olemaan jolloin senkin koostumus kuulemma muuttuu.

Tavallaan sitä toivoo että olisi jo kevät. Saisi reaalin , äidinkielen ja "iki-ihanan" (?) toisen kotimaisen kielen hoidettua pois alta. Tosin kaikkiin näihinkin on luettava. Ja nyt kun ongelmana on se että joutuu vetämään tavallista koulua ja näitä muita koettelemuksia samalla niin enpä oikeastaan tiedä olisiko muidenkin aineiden kirjoittaminen mitenkään hyvä idea juuri nyt.

Paljon tulee myös riippumaan siitä kuka korjaa alustavasti kuultujen tulokseni. Kuitenkin niiden vastausten nk. "hajonta" ei tule olemaan yhtä suuri opettajakohtaisesti nyt kuulluissa kun sitten kirjallisissa. Siten olen hiukan toiveikaskin vaikka liikaa sitä ei saa missään nimessä olla. Parempi olla negatiivisella mielellä ja vetää odotukset rajuun alakanttiin kun odottaa liikoja. Tämän olen oppinut kantapään kautta. Se siis pitää. "Kokemus on osoittanut".


No niin , nyt on sitten tullut aika lopettaa tämäkin postaus arvokkaalla tavalla. Haluan todeta että jos olisin nyt uskovainen , rukoilisin. Jos taas olisin Katolinen lähtisin välittömästi tunnustamaan syntini lähimmälle rippituolissa istuvalle "isälle". Kenties jopa kumartelisin epämääräisiä puunkantoja tai esittäisin sadetanssin jos kuuluisin nk. "alkukantaisempien uskontojen harjoittajakuntaan". Pyydän kuitenkin että jos olette empaattisia ihmisiä ja tunnette myötätuntoa satunnaisia ja vieraita ihmisiä kohtaan niin kohdistatte sen nyt minuun. Olisin sen tarpeessa.

"Kaikki mitä on ollut tehtävissä on nyt tehty" ja ajoissa nukkumaan. Lopuksi voin todeta että mikään muu musiikkikappale ei ole koskaan kuvannut paremmin tällaisia mielentiloja kuin Europe - yhtyeen "Final countdown". Se on legendaarinen ja puhkisoitettu. Siten se sopii täydellisesti näihin tilaisuuksiin. Pistetään vielä lyricsit tähän perään niin sitten legendaarisuus-kiintiö on täytetty. Rukoilkaa puolestani jos niin tahdotte;


The Final Countdown

Europe (Miscellaneous Movie Songs Compilation) <-- Sopivaa.





It's the final countdown...