Oikeastaan tämä oli niin hyvä ja samalla niin kovin harhaanjohtava otsikko, että päätin käyttää sitä vielä tässäkin postauksessa. Tämä muuten oikeastaan käsittelee tapahtumiensa osalta torstaita, mutta kun tämä blogi on konfiguroitu noudattamaan suomemme aikaa, niin siltikin kun kirjoitan tätä vielä torstain puolella täällä niin aikaerosta johtuen se postautuukin jo perjantaina. NO KYLLÄPÄ OLI TAAS HITSIN ERISKUMMALLINEN SATTUMA!
Olo on vähän "kummallinen". En oikein tiedä että pitäisikö itkeä, nauraa vai olla muuten vaan apea oma itsensä. Simpsoneiden eräässä jaksossa se omituinen pikkupoika nimeltään Ralph, eli sen pyöreähkön poliisipäällikkö Wiggumin lapsukainen kuvasi tällaista olotilaa sananparrella "I'm happy and I'm sad" tai jotain vastaavaa. Hänkin oli siis varsin hämmentynyt, niin kuin muuten minäkin.
Mutta joo, paremmat ilmat ja muuten normaalin ystävälliset asukkaat kaupungissa piristivät päivääni. Nyt tuntui taas että tämä paikka todellakin ansaitsi sen liikanimensä vaiko mainossloganinsa "Ruotsin mukavimpana suurkaupunkina". Nyt kyllä taas elämä hymyili tänään monella tapaa. Olenko muuten kertonut että aloitin lukemaan Mario Puzon teosta "Kummisetä"? No sehän on se sama teos jonka pohjalta Marlon Brando näytteli sitä Mafiapomoa, eli Don Corleonea.
Aikoinaan kummitätini antoi tuon kirjan minulle lahjaksi omasta kirjakokoelmastaan, mutta kävikin sitten niin että minä myin sen eräälle Sipoolaiselle hepulle. Nyt kuitenkin täältä löytyi näiden heppujen kirjakokoelmista se sama kirja. Ryhdyin lukemaan tuota teosta, ja huomasinkin sen olevan todella mielenkiintoinen. Nyt siis minulla on tapani mukaan kolme kirjateosta meneillään samaan aikaan. Saapa nähdä milloin kerkeän lukea ne kaikki loppuun.
Mutta joo, omituisuuksia:
Ajelin tänään ratiovaunulla tuolla keskustassa yhteen mestaan, ja näin raitiovaunun ikkunasta ihan yhden Spurgun joka näytti Charles Mansonilta.. siis nuoremmalta Charles Mansonilta. Yhdennäköisyys oli melko pelottavaa vielä siinäkin mielessä, että heppu mutisi itsekseen outoja kävellessään pitkin katua erään ravintolan edustalla. Olipa todella pelottavaa huomata tuollainenkin tyyppi, joka oli varmaan jonkinlainen Charles Mansonin fani tai vähintään "puolituntematon velipuoli" hulluna 60-luvun hippimurhaajana.
Aijoo, ja sitten minulta pummattiin tupakkaa. Toki se sama tyyppi pummasi kyllä tupakkaa monelta muultakin, mutta minua hän sentään herroitteli jopa. Pahoittelin vuolaasti sitä etten polttanut.
Ja edelleen vasemman jalan kantapää on hitsin kipeä. Mikähän siinä on? Olen nimittäin jutellut erään todella pitkään juoksentelua harrastaneen hepun kanssa, ja hän kertoi joutuneensa lopettamaan päivittäisen juoksentelun sen takia että ennen pitkää hänen jalkansa alkoivat olemaan niin kipeät koska niihin oli muodostunut pohjien osalta itseasiassa hyvin pieniä hiusmurtumia, joten se jo itsessään teki tällaisesta pelottavan käänteen.
Onkohan minullakin hiusmurtumia jaloissa? Paskempi homma jos on, sillä siinä tapauksessa ostin aivan liian kalliit ja uudet juoksukengät moista harrastusta varten varsinkaan jos en pian voi enää juosta. Tarvitsenkohan piakkoin jonkinlaisen eeppisen jalkaleikkauksen niin kuin David Beckham? Hoitaako sen kenties huippukirurgi Sakari Orava vaiko urologi Tom of Finland? Kuka huolehtii pitsatarjoilusta?
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment