Hyi helvetti, tänään täysin randomisti ja yht'äkisti puheeksi tuli eräässä varsin odottamattomassa yhteydessä Patrick Bateman. Kyseinen tilanne oli siitä varsin absurdi, että se nyt oli eräs sellainen paikka jossa en aivan heti arvannutkaan joutuvani Amerikan Psykoon liittyvien kynnyskysymysten äärelle. Vaikka tavallaan minun olisikin pitänyt olla loukkaantunut siitä asiayhteydestä missä Bateman nousi esille, sekä sen ohella esitetyistä syytöksistä, niin kumma kyllä en tuntenut juurikaan syytöksille ominaista puolustusmekanismia ja sen aktivoitumista itsessäni tällä kertaa. Viimeksi tunsin sen aktivoituvan melkein puolitoista vuotta sitten. Kumma kyllä, tänään niin ei kuitenkaan käynyt.
Minua kuitenkin nyt pelottaa. Onkohan Patrick Bateman alkanut elämään jonkinlaista rinnakkaiseloa oman elämäni ohessa? Tasaisin väliajoin tuo _täysin fiktiivinen_ hahmo hyökkää jostain kulman takaa, ja jollain tavalla tekee itsensä nähdyksi tai koetuksi. Jotenkin pelottavaa, että samalla tavalla Bret Easton Ellis jutteli Batemanista tuossa Lunar Parkista. Taidan tosiaan olla sekoamassa.. Taikka sitten tämä fanitus alkaa menemään jo jokseenkin ylitse äyräiden. Noh, vielä tässä on seitsemän vuotta jäljellä siihen, kunnes voin sanoa että B.E.E. ei ole enää lempikirjailijani, sillä sitten en ole enää kaksikymppinen, jolloin ilmoitin kyseiseltä henkilöltä moisen pestin raukeavan. "The position of favorite author of my twenties"-titteli pysyy siis edelleen hänellä pitkän aikaa.
Hmm.. Sekin teos on muuten pian luettu loppuun - siis Lunar Park. Enää muutama sivu jäljellä, jonka jälkeen olen päättänyt joko lukea Rules of Attractionin taikka sitten pitää taukoa Easton Elliksen teoksista. En oikeastaan tiedä että kumpaan ratkaisuun kallistuisin enää. Toisaalta tekisi kyllä mieli lukea ainakin vielä heti perään Rules of Attraction, taikka sitten Less than Zero. Ainakaan Less than Zerossa ei olisi mitään Bateman-referenssejä.. Tai siis ne eivät olisi ainakaan yhtä vahvoja kuin Rules of Attractionissa.
No jooh, keksin muuten itselleni tekemistä tulevalle viikolle. Lähden ostamaan uudet lenkkarit.
Ja sitten vielä sen tosiasian tunnustaminen, että pian pitää nähdä tuo Wedding Singer. Näin sen muutamia vuosia sitten, ja pidin siitä yllätyksellisesti silloinkin, vaan nyt olisi jännää nähdä se uudestaan. Minusta siinä leffassa oli ehkä jännintä se, miten siinä yritettiin ympätä vuoteen 1985 suurinpiirtein koko 1980-luvun musiikki ja tapahtumat muoteineen ja kaikkineen. Kunnon sekasotku ja sillisalaatti, arvioisin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment