Ymmärrän kyllä että viime postaus haisi aika pahasti angstailulle. Minähän olen luonnollisesti lähes melkein aina sellaisen yläpuolella, mutta toisinaan taas en. Diversiteetti on selkeästi persoonani vahvimpia puolia. Ainakin joskus. Ehkä.
No kuitenkin niin nyt minua ei taas pahemmin latista tai alista mikään henkilöhistoriani tapahtuma - eli toisin sanoen voin helvetin hyvin. Tai siis "voin erinomaisesti". Voisin melkein kuunnella sen biisin "Walking on Sunshine", joka muuten tosiaan kuuluu eräisiin lempikappaleisiini niinä toisinaan ilmenevinä hyvinä hetkinä. Minulla myös on hyviä hetkiä elämässäni - ainakin joskus.
Huomasin että televisio auttaa toisinaan kieroutuneella huumorilla minua eteenpäin. Vaikka kirjalliset teokset ja erinäiset muut jutut auttavat ikuisilla viisauksillaan porukkaa eteenpäin elämissään vastoinkäymisistä toiseen, niin myös tekee televisio omalta osaltaan. Elokuvien ja TV-sarjojen jakamat elämänviisaudet tosin ovat usein huomattavasti maallistuneempaa lajia, mutta oikeissa käsissä vähintään yhtä monimutkaisia ja laajasti ymmärrettäviä kuin vaikkapa jonkun Kungfutsen kirjoitukset. Uskokaapa pois.
Tajusin muuten kuinka erinomainen tyyppi ja oivallinen roolimalli Indiana Jones on. Hänessä on kaikkea sitä mitä minusta oikeastaan pitäisi löytyä. Ennen kaikkea kumminkin hänestä löytyy seikkailunhalua sekä arkeologista silmää erinäisten muinaisten sivilisaatioiden arvokalleuksien liberaaleille hankintametodeille. Myös naiset pitävät hänestä - ainakin pitempään kuin minusta.
Etsin tänään sellaista samanlaista hiekanväristä paitaa muutamista kaupoista Indiana Jonesin hengessä. En vielä löytänyt yhtäkään, mutta veikkaan että kenties viikonloppuna tulee tehtyä uusia hankintoja sen suuntaan. Haluan myös nyt vilpittömän spontaanisti heittää tässä hieman kiitosta niin Harrison Fordin kuin Indiana Joneksenkin suuntaan sen hahmon löytämisestä ja kehittämisestä sellaiseen suuntaan joka on varmasti omalla pettämättömällä tavallaan ihastuttanut katsojia jo vuosikymmenien ajan. Korulauseet ovat muuten hauskoja.
Ai niin! Luin muuten hyvän jutun jonkun epämääräisen Amerikkalaismiehen purkauksista, joissa hän kertoi että oli jotenkin omituisesti päätynyt jäämään Ruotsiin solmittuaan avioliiton kuulemma "seksuaalisesti vapautuneen" Ruotsalaisnaisen kanssa. Hän varoitti erityisesti angloamerikkalaisia nuorukaisia saapumasta tähän maahan, koska kuulemma Ruotsalaisnaiset ovat niin estottomia että kaikki miehet sekoavat heistä ennen pitkää. Hän oikeastaan kutsui paikallisia naisia seireeneiksi tavoiltaan, jotka kuulemma ennen pitkää taivuttavat sinut vaivihkaa jäämään tähän maahan jonka jälkeen sitten mukaudut tämän maan elämänrytmiin aivan täydellisesti.
Itse epäilen että tuo oli erään vuosisatamme ainoan vielä elävänä selvinneen Jenkki-Gigolon hätähuuto, joka pikemminkin uhkui sitä pettymystä kun vahingossa oli pamauttanut jonkun vanhoillisen Ruotsalaisnaisen paksuksi, ja oli sitten syystä taikka toisesta päätynyt menemään naimisiinkin hänen kanssaan melko varmasti täydestä pakosta.
Joka tapauksessa niin artikkeli oli siitä hauska että siitä uhkui aitoja varoituksien sanoja. Toisaalta saattoihan se olla vitsikin, mutta minä nyt vaan satun tulkitsemaan sen jonkinlaisena aitona viestinä varsinkin siinä kontekstissä jossa se julkaistiin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment