Vietnam was a state of mind (part 2)

RJ:mme (ryhmänjohtaja) kertasi meille nopeasti käsimerkit ja käski muiden kääriä hihansa alas jollei käsivarsia oltu maalattu. Sen jälkeen paikalle ilmestyi "osaston johtaja" joka oli hieman parrakas myöskin. Äijän käsivarsia koristi kaikenlaiset riimu -tatuoinnit ja jotakin fantasia-aiheita siinä taisi olla myöskin.

Äijä kertoi meille pikaisesti että olisi ensimmäisen partiointireissun aika. Meidän ryhmämme olisi tästä eteenpäin myös nimeltään "Alpha" ja sisarryhmänä toimisi sitten Bravo. Lähdimme pikaisesti marssimaan telttakylän lähistölle kahden muun ryhmän edessä. Käsimerkkejä kerrattiin ja RJ:mme sijoitti yhden herroista eteen tunnustelijaksi.

RJ:n isokokoisemmalle kaverille annettiin sitten radio jota tyyppi kantoi selässään. Cool.

Ryhmämme tulivoima oli alussa varsin keskivertoa sillä aseemme koostuivat kahdesta M4 - kivääristä (minä ja RJ) , yhdestä M16A1:sestä , yhdestä kaasupistoolista , sekä kourallisesta Coltin ja Beretan käsiaseita yhden jousitoimisen kiväärin mukana.

Edellisestä pelistä tuntemani tyyppi pääsi muuten "mediciksi" ja kantoi sidelaukkua sekä medic - olkanauhaa.

Saavuimme kylän vierelle ja paikalla oli jo yksi ryhmä kuulustelemassa epämääräistä joukkoa siviilejä. Ilmeisesti sen täytyi olla Celsius - ryhmä. No , me kertasimme edelleen sivummalla käsimerkkejä kun ilmoitettiin että hiukan taaempana ollut "jeeppi" oli sanonut itsensä irti keskellä tietä. Celsius ja Bravo lähtivät työntämään autoa eteenpäin.

Itse kiinnitin huomiota siviilijoukkoon. Kun Celsius ja Bravo erkanivat muihin tehtäviin niin siviilejä liukeni muutaman ukon pareissa riisihatut heiluen läheiseen metsään. Yhdessä vaiheessa koko joukkio oli tiessään , ja en minäkään kiinnittänyt huomiota siihen.

Bravo ja Celsius (taisi olla vielä kolmaskin ryhmä mukana) ilmestyivät jeepin kanssa kylän viereen myöskin. "Jeeppi" pääsi lähtemään omia menojaan takaisin (ilmeisesti ?) tukikohtaan. No , meidän oli aloitettava partiointi.

Celsius ja Alpha muodostivat kaksi jonoa tien molemmille puolille pitäen toisistaan viiden metrin välejä. Itse olin oikealla puolella jonka vieressä oli taasen suurehko pusikko ja sen takana iso metsä. They were waiting for us. Muistan kun aurinko paistoi ja oli aivan liian hiljaista sen tien varrella kävellessä. Aiemmat kokemukset ensimmäisistä partioista olivat aika rauhallisia joissa olimme kohdanneet korkeintaan muutaman Kongin tiedustelijan pusikossa. Nekin olivat lähteneet aina karkuun.

Tällä kertaa emme ottaneet sitä huomioon vaan kävelimme melkein tien puoleenväliin kun ensimmäiset sarjat osuivat ilmeisesti Celsiuksen tiedustelijoihin. Koko saatanan Jenkki-katras hajaantui ympäriinsä hetkessä kiroilun säestyksellä. Alfa hyppäsi pusikkoon ja aloimme tulittaa edessämme olevaa metsää täysin sokkona. Osa Celsiuksesta oli myös pusikossa meidän kanssamme suihkien metsään kivääreillään. Tuossa vaiheessa ryhmämme tiedustelijaan osui , samoin minuun.

Lääkintämies ryömi viereen ja heitti siteen kiinni todeten nopeasti että "tää on valkonen , et kuollu". Huh , helpotus. No , nostin päätäni hiljalleen ruohikosta ja vetäisin sarjan kohti metsää...sieltä tuli aika nopea AK:n vastaus takaisin.

"Takaisin tielle , me lähdetään täältä nyt !!"

"Ampuuko ne saatanat edes metsästä , häh ?! käy kattoo !"

Tuolloin siihen kaveriin jolla oli kaasupistooli osui ja jäi makaamaan pusikkoon medicin epäröidessä siinä vieressä. Minä , RJ , ja RJ:n "kaveri" ryömimme takaisin tielle ja olin juuri nousemassa pystyyn kun takaa alkoi kuulumaan laukauksia. Oli selvää että kongit olivat saaneet Celsiuksen tuhottua jo pusikkoon ja me olimme ainoat jäljellä. Medic myös ryömi pusikosta pois ja siinä kohtaa minä , RJ, "kaveri" , ja medic saimme sarjan takaa. Kaksi kongia oli ilmeisesti iskenyt tulosuunnasta ja sai meidät maahan.

"Osuma , Aaarrgghh !"

Makasimme maassa RJ:n huutaessa rivouksia lähestyville Kongeille. Ilmeisesti Bravo otti yhteen Kongien kanssa meidän edessämme tai jotain , sillä laukauksia kuului ihan melkeinpä korvan juuressa. Kaksi kongia ilmestyi RJ:n luokse ja alkoivat tonkimaan tyypin ruumista. Hihittelimme hiukan tyyppien touhulle (eläytyivät hyvin) kunnes sarja M16 - sarjan aseesta kaatoi molemmat kongit siihen.

"Pojat , ootte kuolleita , menkäähän offgamelle respawnautumaan" oli lyhyt käsky OJ:ltä joka oli tappanut kongit siihen.

Meitä vitutti. Oli selvää että siellä metsässä oli ollut koko ajan joukko kongeja ja nämä "siviilit" olivat toimineet niiden tunnustelijoina kertoen meidän lukumäärän...who knows , ehkäpä ne olivat piilottaneet aseensa metsään ja kävivät vain hakemassa ne näyteltyään siviilejä meille hetken aikaa. Sen jälkeen RJ ilmoitti että "Alpha ei ainakaan enää ota lukuun siviilejä vaan luotia tulee päähän jokaiselle saatanan riisinpurijalle ja sandaalijalalle". Varmasti parhain päätös siinä kohtaa.

Päästiin "respauksen" jälkeen takaisin tukikohdan eteen koko tiimi. Siitä meidät määrättiin vapauttamaan toinen ryhmä vartiovuorosta pienen matkan päästä tukikohdan edestä. Käveltiin paikalle , ja RJ totesi M4:sensa "jumittuneen" (akun johto oli lähtenyt irti) poistaen yhden kiväärin pois aselistastamme. RJ vetäisi kotelostaan Coltin , ja lähti johtamaan sillä.

Pääsimme "poterokompleksin" eteen joissa piileskeli joukkio jenkkejä aseet tanassa. "Tekö ootte Alpha ?" joku kysyi. Vastauksemme kysymykseen "vapautti" välittömästi osan vartiomiehistä jotka lähtivät kohti tukikohtaa. Kuitenkin toinen ryhmä jäi kanssamme vielä pitämään vartiota. Minut määrättiin medicin kanssa poteroon kurkkimaan edessämme avautuvaa tienpätkää ja sen vieressä olevaa syvää ojaa...ja sen takana olevaa valtavaa metsää !

Tiesin myöskin kokemuksesta , että Kongi lähettäisi tietä pitkin aina yhden miehen tunnustelemaan. Muut miehet ja RJ olivat toisessa poterossa meidän vieressämme. Minun poterossani oli siis medic , sekä jonkun toisen ryhmän "mies" vaihtien oikeaa puolta ja minä taasen vasenta. Puhelimme milloin mistäkin (mm. Ylihärmän naispuolinen tappaja - sniper oli ohimennen aiheena...) ja välillä tutkailimme metsäänpäin. Noihin aikoihin sitten alkoi tulvimaan "Peli seis ! " ilmoituksia noin viidentoista minuutin välein. Emme tienneet mitä oli meneillään , eikä tiennyt RJ:kään.

Kuulimme mopojen ääntä. Radiostakaan ei tullut mitään huomiota asiasta. Voi saatanan saatana.

Tunti kului satunnaisten "peli seis" sekä "peli jatkuu" huutojen säestyksessä. Yhdessä vaiheessa joku mopoilija ajeli kulkuneuvollaan poterokompleksin viereiseltä tieltä tyttöystävä takanaan. Mahtoi , meinaan , näky olla aikamoinen kun Amerikkalaisia sotilaita oli vastassa...

No , peli jatkui. Niin jatkui hiljaisuuskin. Saimme selville "through the grapewine" että paikalle oli osunut (varoituksista huolimatta) jotakin motocrossaajia jotka eivät ilmeisesti osanneet lukea että alueella oli sinä päivänä "sota päällä"(eivät olleet uskoneetkaan , ilmeisesti) . Veivät paskiaiset yli tunnin aikaa...saatana...

Yhdessä vaiheessa sitten , kuten arvelinkin , riisihattu pilkotti muutaman oksan takaa edessämme olevalla tiellä. Alkoi saatananmoinen paniikki muutamien pelaajien keskuudessa mutta RJ piti senkin kurissa. Minut käskettiin tähystämään poterosta kaikki liike tien suunnalta.

Liikettä oli. Luultavimmin jonkun noin neljän kongin tiedustelujoukko pyöri siinä tien varressa. Meillä oli yksi sniper mukana poteroiden vieressä olevassa puskassa. Sniper ei kuitenkaan nähnyt omasta kulmastaan sitä kongia. Sinänsä paska juttu , mutta kongitkaan eivät nähneet meitä kunnolla. Raportoin liikkeestä metsän kautta melkein sekunttien välein. Kongit eivät kuitenkaan tulleet tällä kertaa lävitse. It was just a recon element..

Tuon jälkeen meidät käskettiin takaisin tukikohtaan. Oli käynyt nimittäin niin , että "Charlie" - ryhmä oli ollut jonkun matkan päässä sijaitsevilla "vainioilla" partioimassa kun Kongi oli hyökännyt. Muutama niistä oli vielä jäljelläkin. No , koska tiedettiin että siellä olisi omia haavoittuneita ja kuolleitakin (!) niin tarvittiin APC hakemaan ne pois (pakettiauto) . Kaikki mahdolliset ryhmät koottiin nopeasti kasaan saattamaan APC vainioille ja suojaamaan haavoittuneiden sekä kuolleiden siirtämistä suojaan.

Meidät käskettiin APC:n sivuille suojaamaan ensimmäinen eteneminen. Hölkkäsimme APC:n vieressä muiden ryhmien edetessä takana ja edessä. Jonkin ajan päästä olimme vainiolla ja tulitus sivulta ja edestä alkoi välittömästi Kongien suunnalta.

Keskellä oli sitten jäljelle jäänyt ryhmä haavoittuneineen. Itseenikin osui tuolloin , mutta kiitokset medicin "valkoisesta siteestä" pääsin jatkamaan välittömästi. No , APC pääsi jälleen tien keskikohtiin joka oli siis kahden vainion keskellä. Kongi alkoi taas kaatamaan porukkaa aika nopeasti edestäpäin. Muutamat suojautuivat APC:n taaksekin.

RJ:n kaveri , medic , RJ , ja "tiedustelija" haavoittuivat siinä kohdin koko porukka. Kypäränikin jäi APC:n viereen sen vierähtäessä pois päästä ryöminnän aikana. Jäljellä oli siis enää minä ja yksi toinen ryhmästäni , nimittäin Mr. "FAMAS - äijä". Toiset ryhmät olivat eksyneet myös vainioille ja joku oli keksinyt käyttää savuheitettä vasemmalle sivulle etteivät kongit pystyisi tähtäilemään meitä. Ryömimme vainion pitkän ruohon keskellä. Muistan katsoneeni ympärilleni silloin , ja muistan nähneeni kaikkialla ympärilläni pieniä joukkoja taistelevia , ryömiviä , ja huutavia Jenkkejä. Minä ja FAMAS - äijä päätimme kuitenkin pitää päämme alhaalla ja ampua satunnaisia sarjoja eteen josta kongien tuli kantautui.

"Sniper oikealla ! juoksee !" joku huusi..

Kongeilla oli sniper takanamme jossakin...mutta minä en ollut sellaisessa kohdassa jotta olisin pystynyt sitä vastaan lähtemään. Ryömimme APC:lle joka oli saatu parkkeerattua aivan tien viereen. Kaksi Bravo - ryhmän tyyppiä kantoi haavoittuneita APC:hen ripeällä vauhdilla. Muistan hyvin kulkuneuvon keskiovesta pilkottaneet kenkäparit....rows of combat boots...all silent.."and it makes me wonder"...

Tuossa vaiheessa olimme ottaneet aika rajusti turpaan. No , kaikki haavoittuneet oli saatu kuitenkin jotenkin pois alueelta ja APC:ssä oli viimeiset. Minä ja FAMAS - äijä yhden muun kanssa käskettiin suojaamaan lähtö. Nimittäin , me lähtisimme nyt lopullisesti pois siltä vainiolta kongin tuli koko ajan niskassa.

APC:n moottori lähti käyntiin jyminällä ja lähdimme juoksemaan sen sivuilla. Kongia ei enää näkynyt hetken päästä , ja minäkin poimin kypäräni mukaan ja laitoin sen äkkiä päähäni. Sitten juoksimme...

Pääsimme metsätielle joka johti takaisin tukikohtaan. Ja jouduin työntämään toisen pelinjohtajan kanssa APC:n pois pienestä kuopasta. APC:n pyörät nimittäin sutivat tyhjää..

Pääsimme tukikohtaan ja jono "respaukseen" oli jokseenkin valtava. Uskoisin yli puolen sotilaistamme "kuolleen" sen reissun aikana. No , tuolloin peli huudettiin poikki ruokatauon ajaksi...RJ muutaman muun kanssa ilmoitti minulle lähtevänsä syömään telttakylälle.

"Pidähän ryhmä kasassa ja kokoonnutaan tähän puolen tunnin päästä...tää on se rendezvous point" RJ ilmoitti.

Nyökkäsin , ja jäin seisomaan etelävaltioiden lipun alle...


Whoa, thought it was a nightmare Lo, it’s all so true They told me, don’t go walkin’ slow ’Cause devil’s on the loose...Better run through the jungle....Better run through the jungle... Better run through the jungle....Woa, don’t look back to see"

Clearence clearwater revival - "run through the jungle"







Jatkoa seuraa !