Novelli: viimeinen Cowboy.

Katselin ulos asuntoni ikkunasta , joka sijaitsi kolmannessa kerroksessa likaisen keltaisessa kerrostalossa. Ulkoa näkyi oikeastaan vain harmaata taivasta , tosin vielä ei ollut satanut , vaikka sekin seikka näytti ilmeiseltä. Tiesin , että itse asiassa kohta saattaisi sataakin , ja minua suoraan sanoen olisi ottanut päähän aika täydellisesti jos olisin joutunut lähtemään asioiden hoitoon tuossa säässä.

Asunnossani oli kolme huonetta ja keittiö. Olin sisustanut sen oikeastaan aika vaatimattomasti ihan tarkoituksella. Jäipähän tilaa sitten mahdollisille uusille kalusteille kuin olohuoneessani oli vain kaksi tuolia ja pöytä. Keittiö sentään oli ihan normaalissa kunnossa kalusteiden osalta koska siellä taisin viettää eniten aikaanikin. Pidin nimittäin ruoanlaitosta kovinkin paljon , vaikka todelliset taitoni siihen olivatkin toistaiseksi hyvinkin aloittelijan tasolla. Toivoin kuitenkin pääseväni Gastronomisessa harrastuksessani pitemmälle kunhan vain saisin aikaa opetella taidon saloja enemmän.

Työskentelen kirjanpitäjänä , mutta tällä hetkellä työni ovat loppuneet lähinnä asiakkaani erotettua minut palveluksestaan muutama kuukausi sitten. Voisin kai sanoa , että minut suoranaisesti väkisin pakotettiin eroamaan toimistani. Sen jälkeen , olen oikeastaan pysytellyt kotonani ja aina tasaisin väliajoin lähtenyt etsimään väliaikaisia työpaikkoja työvoimatoimistosta. Oikeastaan , tarkoituksenani oli mennä käväisemään tavalliseen tapaani työvoimatoimistossa katsomassa mahdollisia vapaita paikkoja tänäänkin , ja mieluiten ennen kuin sade alkaisi. Ilmasta päätellen.

Nousin olohuoneeni pieneltä nojatuolilta ja tepastelin nopeasti eteiseen josta poimin harmaan takkini ja puin sen rivakasti päälleni. Sammutin eteisestä valot , mutta jätin olohuoneeseen valot palamaan ihan tottumuksesta. Nimittäin , niin minä olin aina tehnyt. Jotenkin asunto näytti ulkoapäin silmäiltynä elävämmältä silloin kun sen ikkunoista loisti valoa. Ihan niin kuin , se olisi ollut tavalla tai toisella kutsuvampi.

Avasin ulko-oven ja kiiruhdin ulos. Hölkkäsin harmaat kierreportaat alas ja hetken oikeastaan ihmettelinkin , miten rappukäytävässä oli niin hiljaista. Yleisesti aina kun kävelin sen lävitse , niin joku noista ihmisistä jotka asuivat lukuisten ruskeiden , ja postiluukulla varustettujen ovien takana ohitti minut käytävällä. Joskus hymyilin heille takaisin , tai nyökkäsin vaimean kohteliaasti. Tänään siellä ei kuitenkaan ollut ketään , ja päätin säästää itseni sosiaalisten kontaktien tuomilta paineilta ja siten kävelin ulos pääovesta mahdollisimman nopeasti. Pihallakaan ei näkynyt kuin satunnaisia koiranulkoiluttajia sekä muutama keski-ikäinen hölkkääjä kirjavissa tuulipuvuissaan. Ei oikeastaan tuullutkaan , vaan pikemminkin satunnainen ja vieno tuulenhenkäys pyyhki hieman kasvojani.

Käännyin kerrostaloni kulmalta vasemmalle , ja laskeuduin alas pientä betonista valmistettua portaikkoa katutasolle. Käveltyäni hetken kohti keskustaa , minut ohitti vaaleaan villakangastakkiin ja baskeriin sonnustautunut mummo valkoisen puudelinsa kanssa. Hetkeen en tunnistanut kyseistä vanhahkoa nais-ihmistä , mutta nyökkäsin kuitenkin tavalliseen tapaani vastaantulijalle vaisusti. Mummo silmäili minua valtavien pullonpohjalasiensa takaa ja nyökkäsi takaisin. Tuon lyhyen hetken jälkeen ymmärsin , että kyseinen mummo taisikin asua minua vastapäätä ja tuo koira oli ollut asuntoni entisen omistajan lemmikki ennen hänen traagista kuolemaansa lomamatkalla viitisen vuotta sitten.

En voinut piitata sen enempää mikä tuon mummelin nimi oikeastaan olikaan , mutta muistan häneen puhelleen sanan tai pari kanssani kun muutin taloon vuosia sitten. No , välimatka minun ja mummelin välillä kasvoi entisestään ja pääsin keskustaan jonka varrella työvoimatoimistokin sijaitsi.

Ohitin taksiaseman , muutaman nakkikioskin ja paikallisen valintamyymälän kunnes pääsin työvoimatoimistolle. Päästyäni sisälle , kävelin ripeästi pitkin valkoista käytävää jonka päässä odotti varsinainen odotushuone ja kyseisen viraston toimitilatkin. Huomasin , että käytävällä ei ollut valoja samalla kun avasin takkini vetoketjun. Jostakin kumman syystä huokaisin avatessani käytävän päässä olleen oven ja astuessani toimistotilaan sisälle. Heti edessäni avautui kaksi vastaanottopöytää , muutama tuoli ja pöytä sekä sohva. Kävelin kohti ensimmäistä vastaanottopöytää kun tunsin jotakin vasemman jalkani vieressä. Valitettavasti , minulla ei ollut aikaa selvittää tarkalleen että mikä tämä este oli ollut , sillä kaaduin suoraan kasvoilleni lattialle.

Nousin pikaisesti , ja huomasin että minut oli kaatanut jonkun jalka. Ja tämän jalan omistaja istui sohvalla sinisiin farkkuihin sonnustautuneena. Käännin päätäni pikaisesti , ja huomasin että kyseinen isokokoinen mies oli sinisten farkkujen lisäksi sonnustautunut harmaan ruskeaan ruutupaitaan jonka päällä oli ilmeisesti lehmännahasta tehty liivi. Jalassa hänellä oli myöskin ilmeisesti lehmännahkapäällysteiset Cowboy-saappaat ja päässänsä ruskea Stetsoni. Silmäilin kyseistä tyyppiä muutaman sekunnin ihan pelkästään vuolaan anteeksipyynnön toivossa , mutta tämä myöskin kasvoiltaan omituisen tyytyväisen näköinen "lehmipoika" vain silmäili minua takaisin ja yhtäkkiä päästi remakan naurunhörähdyksen ilmoihin. Nauru oli sen verran iskevää , suorastaan röyhkeää että se kaikui toimiston seinistä kaikkialle pienempiinkin kolkkiin ja se sai myös vastaanottopöytien takana olleet virkailijat säpsähtämään hetkellisesti. Tunsin itseni nöyryytetyksi.

Cowboy hymyili minulle suorastaan irstaasti , ja kyseisen tyypin pienet siansilmät loistivat hänen päästäessään suustaan muutaman sanan , jonka merkityksiä en edelleenkään ymmärrä.

"O.K. Corral ! O.K. Corral ! Hah hah haa haa" tuhti Cowboy nauroi katsoen minua päin näköä.

Katselin tyyppiä hetken vihaisesti , mutta käännyin poispäin ja menin vastaanottotiskille selvittämään omia asioitani. Vasempaan polveeni sattui aivan vietävästi , mutta aloin kuitenkin sovittuun tapaani täyttämään virkailijan antamia lomakkeita. Hetken kirjoiteltuani sosiaaliturvatunnustani sekä edellisiä työpaikkojani sekä työmarkkinatuen bruttosummia paperille , kuulin takaani taas tuon saman suorastaan häiriintyneen naurun. Edelleen , se tuli samasta paikasta ja sen päästänyt henkilö oli edelleenkin myös samainen Cowboy. Katsahdin tuohon suuntaan epämääräisesti josta nauru tuli , jonka jälkeen käännyin takaisin virkailijan puoleen.

"Kuka tuo oikein on ?" kysyin lyhyeltä naisvirkailijalta.

"Juurihan tuo tuli tänne hetken ennen kuin te saavuitte" , virkailija ilmoitti.

Nyökkäsin takaisin ja jatkoin paperien täyttelemistä. Yhtäkkiä sieraimiini tulvi omituinen haju , ja tunnistin sen välittömästi tupakasta tulevaksi. Kuulin , kun takaani cowboy sohvalla istuen raapaisi tulitikkua askiin ja oletin , että kyseinen cowboy sytytti tupakkaa. Ojensin täytetyt paperit virkailijalle ja hän toivotti onnea seuraavalle viikolle jolloin ehkä saattaisi ollakin työpaikkoja tarjolla. Edes jotakin. Tosin , tänään ei ollut mitään minun alallani.

En kuitenkaan ollut asiasta niin tuohtunut , tai edes pettynyt , vaan enemmänkin huolehdin tuosta nyt tupakkaa polttavasta lehmipojasta oven vieressä. Kiitin vielä virkailijaa ja lähdin kävelemään kohti ovea varovaisin askelein. Cowboy näytti polttelevan tupakkaansa kaikessa rauhassa sohvalla istuen , ja aina välillä komeita mutta lyhkäisiä savupatsaita puhallellen. Hivuttauduin miehen ohitse , ja juuri kun olin siirtämässä oikeaa jalkaani pois hänen läheltään , yritti kyseinen korsto taasen hivuttaa jalkansa minun jalkani eteen. Kompuroin hetken , mutta astuin kuitenkin hänen ylitseen. Tuhahdin miehelle vihastuneena , ja sain vastaukseksi vain epämääräisen kaoottista naurua.

Kävelin ulos ovesta ja jätin Cowboyn sauhuttelemaan toimiston sohvalle. Tuon nauru kantautui vielä pitkään mielessäni kävellessäni ulos työvoimatoimiston tiloista. Se ärsytti , ja suorastaan vihastutti minua.

Kävellessäni pois työvoimatoimiston läheisyydestä huomasin yhtäkkiä kauhukseni , että kyseinen cowboy työntyi myös samaisesta ovesta ulos mistä itsekin olin tullut muutama sekunti sitten. Vilkaisin nopeasti olkani ylitse , "huomaten" vain kyseisen miehen ääriviivat. Cowboy ikävä kyllä taisi huomata minut , sillä hetken minuun päin tiirailtuaan lähti harppomaan minua kohti todella epäilyttävännäköisesti. Hän harppoi perääni tasaisesti ja koko ajan vauhtiaan kiihdyttäen. Päätin itsekin koventaa vauhtia , sillä en ollut todellakaan kiinnostunut puhelemaan enää tuon kanssa.

Vauhtimme koveni ja vilkuilin minua tasaisesti saavuttavaa cowboytä aina olkani ylitse. Tämän huomatessaan cowboy päästi taas suustaan tuon inhottavan naurunpyrähdyksen joka kiiri omituisen voimakkaana ulkoilmassakin. Tällä kadulla. Sydämeni pomppasi rinnassani tuon naurun kuullessani ja vaistomaisesti nopeutin tahtiani suoranaiseksi juoksuksi. Valtavankokoinen cowboy alkoi hymyillä suorastaan typerä ilme kasvoillaan ja alkoi itsekin puuskuttaen juoksemaan minua kohti. Oli selvää , että nyt hän ajoi minua takaa tällä melkein tyhjällä ja tuulisella kadunpätkällä kovinkin innoissaan.

Minulle se ei kuitenkaan ollut leikkiä , vaan päästelin jaloistani minkä kerkesin. En varsinaisesti välittänyt siitä , että aloin jo hengästymäänkin. Lähinnä minua pelotti se ajatus , ja se ajatus ainoastaan , että mitä tämä jättimäinen cowboy minusta tahtoisi. Onneksi kuitenkin lyhyen takaa-ajon jälkeen suoraa katua pitkin alkoi välillemme muodostua enemmän kuin tarpeeksi väliä useiden kymmenien metrien verran. Kuulin Cowboyn raskaan hengityksen ja aina välillä suustaan päästämän kikatusta muistuttavien äännähdysten kaikkonevan. Kun pääsin valintatalon kulman taakse , sukelsin sinne välittömästi ja epäröimättä.

Puuskutin nyt ilmaa keuhkoistani itsekin. Olin ainakin nyt omasta mielestäni turvassa tuon talon kulman takana. Painauduin seinää vasten ja huokaisin. Sydämeni hakkasi vielä entistä enemmän hetken aikaa vetäessäni hitaasti henkeä keuhkoihini ulkoilmassa. Työnsin oikean käteni povitaskuuni tunnustellakseni sydämenlyöntejäni tarkemmin. Luulin vähintään että kohta se räjähtäisi ulos rinnastani. Ihmettelin myös , miten kadut saattoivat olla näinkin tyhjillään vaikka tuo jätti oli ajanut minua takaa keskellä kirkasta päivää. Ajattelin , että ehkäpä tuleva säätila saattoi olla syynä siihen miksi oikeastaan ketään ei näkynyt kaduilla tähänkään aikaan. Oikeastaan , olin tyytyväinenkin siihen ettei kukaan ollut näkemässä epätoivoista pakoyritystäni tuolta Cowboylta. Olin saattanut näyttää hyvinkin typerältä. Ajatelkaapa nyt , iso mies juoksemassa karkuun.

Oikeastaan , minun ei olisi pitänyt juosta karkuun.

Nojauduin hieman lähemmäs tavaratalon seinää ja aloin hitaasti hivuttautumaan kulman ylitse. Puristin toista kättäni nyrkkiin valmiina puolustautumaan jos omituisen takaa-ajajani kasvot kenties työntyisivät kulman takaa eteeni. Onneksi kuitenkin kurkistaessani kulman taakse näky oli rauhoittava; sama katu jota pitkin olimme hetki sitten juosseet. Huokaisin lyhyesti ja käännyin takaisin.

Polveanikin sattui vielä ensitapaamisestamme. Tunsin kivun vain vaimeasti enää , mutta housujen hangatessa polven päähän sen aiheuttama lyhyt hipaisukin tuntui. Suoristin vielä hieman takkiani ja päätin oikaista takaisin kotiini puiston kautta siinä toivossa etten törmäisi tähän kyseiseen jättimäiseen takaa-ajajaan enää tämän jälkeen. Mikä lie kylähullu olikaan ollut kyseessä , niin en todellakaan tarvinnut enää tuon kasvoja eteeni.

Kävellessäni nakkikioskin ohitse alkoi ikävä kyllä sataa. En ottanut sateenvarjoa mukaan ja kirosin sitä hiljaa itsekseni ensimmäisten sadepisaroiden putoillessa vaatteilleni. Vieläkään ei näkynyt muita ihmisiä välittömässä läheisyydessä.

Kävelin kotitalolleni ja huomasin kadulla kävellessäni että olohuoneen valot , jotka olin jättänyt päälle olivatkin palatessani pois päältä. Kaiketi lamppu oli palanut tai jotakin , ajattelin itsekseni. Kävellessäni takaisin pääovelle yritin muistella joskin minulla olisi sattunut olemaan varalamppuja kotona , mutten millään muistanut minne olisin voinut ne sijoittaa. En itse asiassa muistanut ollenkaan , milloin olisin viimeksi tarvinnut lampunvaihtoa.

Laahustin tällä kertaa portaat ylös ja avasin kotini oven hiljaa. Astuin sisään ja työnsin oven kiinni perässäni. Taaskaan kukaan naapureista ei ollut onneksi tullut vastaan. Säästinpä tervehtimisenkin vaivan.

Kävelin muutaman askeleen peremmälle , kun yhtäkkiä tunsin sen. Outo , pistävä haju niin kuin halvan Mahorka - savukkeen sisällöstä tulvi sieraimiini jälleen. Sama tuoksu kuin.. Työvoimatoimistossa. Nielaisin äänekkäästi , mutta jatkoin matkaani keittiöön. Astuin keittiön ovesta sisään , ja näin varmasti maailman karmivimman näyn.

Keittiöni valkoisen suuren pöydän ääressä istui tuo hetki sitten minua takaa ajanut korsto "Cowboy". Muuten keittiö oli aivan yhtä siistissä kunnossa kuten ennenkin , paitsi että mikroaaltouuni pienemmällä pöydällä , jonka luukun sisältä valui hienoinen vana jotakin punaista nestettä lattialle. Huomasin myös , että aivan mikroaaltouunin sisällä oli omituinen , valkoinen ja nyt tuosta samasta punaisesta nesteestä tahriutunut karvainen möykky. Kesti noin sekunnin tajuta , että kyseinen möykky olikin pienen koiran pää.

Toinen sekunti meni siinä kun sydämeni pomppasi todella rajusti ja nielaisin jälleen äänekkäästi huomatessani , että kyseinen koiran pää mikroaaltouunissa taisikin kuulua naapurini mummon koiralle. Niin , sen puudelin jonka kanssa mummo olikin tullut meitä vastaan jokunen tunti sitten. Peräännyin hiljalleen , kun Cowboy katsahti minuun ja hörähti taas nauramaan tuota pelottavan kaikuvaa nauruaan silmät kiiltäen. Minun olisi kenties pitänyt huutaa , tai itkeä. Mutten pystynyt kumpaankaan.

Cowboyn edessä oli myös yksi sinisistä lautasistani , jolle oli kaiken järjen mukaan asetettu naapurin koiran loput ruumiinosat. Tai , niin ainakin oletin siitä verisestä sotkusta joka odotti lautasen päällä. Myös verinen veitsi sekä haarukka oli tungettu lautasen päällä olevaan sotkuun. Pelkäsin että aistihavaintoni pettivät minua pahan kerran , mutta niiden sekuntien aikana niin tajuntani ja ruumiini ymmärsi että tuo isokokoinen cowboy-varusteisiin pukeutunut mies oli tainnut syödä koiraa minun kävellessäni odottamattomasti sisään. Olin kauhuissani , suorastaan fyysisesti lukossa jo pelkästään sen mahdottomuuden tajuamisesta että tuo hirvitys oli nyt asunnossani ja söi naapurini koiraa kaikessa rauhassa minulle aina välillä naureskellen.

"Miten se oli päässyt sisään ja mistä se tiesi missä asuin ? " , mieleni teki sekunnin välein uusia pelottavia kysymyksiä kun samalla käännyin pois keittiöstä. Käänsin selkäni tuolle miehelle kun hän sytytti uuden tupakan ja päästeli suustaan uusia pahaenteisiä ääniä.

Päästyäni takaisin eteiseen luulin saavani sydänkohtauksen. Epäilisin , että se olikin melko lähellä , sillä vapisin todella holtittomasti puhumattakaan siitä että hampaani kalisivat kuin mitkäkin kastanjetit. Kuulin omituisen ryystävän äänen keittiöstä , enkä suoraan sanoen halunnut edes ruveta arvuuttelemaan mitä tuo Cowboy teki siellä juurikin nyt. Äkkiä käännyin olohuoneeseen päin ja pujahdin sisään.

Siellä , etsin epätoivoisesti jotakin millä pääsisin pois koko tilanteesta. Puhelinkin lojui nyt eteisen pöydällä ja olin hätäisyyksissäni tullut olohuoneeseen. Kävelin nopeasti kirjahyllylleni ja kahmaisin sieltä noin viisi kirjaa mukaani. Kirjat sylissäni lähdin hiippailemaan takaisin eteiseen , josta kuulin valtavan röyhtäisyn. Kyseinen Cowboy oli ilmeisesti senkin kauheuden päästänyt suustaan. Suustani pääsi itsekin pieni tuskastuneisuuden parkaisu. Puristin kirjoja edelleen tiukemmin syliini kun astuin takaisin keittiöön missä Cowboy edelleen istui pöydän ääressä.. Syöden naapurin koiraa.

Ennen kuin mies ehti kääntää päätään minua kohti , huitaisin kädestäni ensimmäisen kirjan kohti Cowboytä. Se osui miestä päähän minun parkaistessani jonkinlaisen raivon , turhautuneisuuden ja pelon vallassa. Mies päästi lyhyen örähdyksen ja nousi seisomaan , jonka aikana ehdin heittää häntä kohti kaksi kirjaa lisää.

Harmikseni , mies torjui kämmenellään molemmat kirjat ja ne lysähtivätkin lattialle harmittomasti. Pujahdin sisälle keittiöön ja pudotin loput kirjat nopeasti lattialle peloissani kun mies alkoi taas höhöttämään nauruaan ivallisesti. Yhtäkkiä hän myös alkoi maiskuttelemaan suullaan todella irstaasti. Peräännyin lähelle tiskiallasta jonka ääressä oli myös pidikkeitä erilaisille ruokailuvälineille. Cowboy lähestyi minua ja karjaisin äkillisesti hänelle. Hetken aikaa hänkin oli ihmeissään , mutta sen jälkeen hihitteli pikaisesti ja jatkoi lähestymistään.

Seuraavien hetkien tapahtumat ovat minulle edelleen hieman epäselvät , mutta muistan elävästi tempaisseeni ruokailuvälinepidikkeestä terävän veitsen. Muistan myös työntäneeni sen nopeasti kyseisen päälle karkaajan kurkkuun äkkinäisellä liikkeellä. Cowboy parahti kivuliaasti minun vielä potkaistessani häntä kömpelösti vatsaan.

Cowboy kaatui taaksepäin ja yritti vielä hamuilla minua kädellään. Karjahdin uudestaan kun tuo jätti makasi nyt lattialla veitsi kurkkunsa lävistäneenä koristen. Hänen kaulavaltimostaan pursui jonkin verran verta jota saattoi hyvinkin lentää minunkin päälleni mutten kiinnittänyt siihen niinkään huomioita. Kun Cowboyn suurimmat parahdukset olivat hiljentyneet ja minäkin olin kokemuksen tuomasta sokista selvinnyt , kävelin nopeasti jätin eteen ja aloin raahaamaan kyseistä miestä paidan kauluksesta parvekkeelleni.

Muistan , että halusin tuon kammottavan tapauksen äkkiä pois asunnostani. Raahasin miestä kauluksesta ja ruumis liikkui vaivalloisesti perässäni jättäen verijälkiä lattiaan. Avasin nopeasti parvekkeen oven ja työnsin toisella jalallani ruumiista parvekkeelle. Kuin vaistomaisesti , olin päättänyt heittää ruumiin "yli laidan". Syytäkään siihen en tiedä , mutta minun oli vain saatava ruumis äkkiä pois asunnostani.

Repäisin miehen rinnuksista pystyyn. Samalla hän päästi syvän korahduksen ja hapuili jotakin näkymätöntä käsillään. Löin miestä kovaa suoraan nenään toisella kädelläni sillä seurauksella , että hän mykistyi taas täysin.

Aloin työntämään miehen yläruumista parvekkeen laidan ylitse hiljalleen , sillä voimani eivät riittäneet saattamaan tätä hirvitystä yhdellä nopealla huitaisulla alas parvekkeelta. Juuri kun olin työntämässä miestä alas , tarrasi hän minua vaistomaisesti toisella kädellään rinnuksista ja alkoi vetämään mukanaan alaspäin. Hätäännyin ja hetken tuntui että kyseinen mies saattoikin onnistua sillä aloin olemaan vaarallisen lähellä reunaa itsekin. Löin miestä käteen useita kertoja kunnes hän lopulta päästi irti ja tippuessaan alas kuitenkin suhteellisen lyhyeltä matkalta päästi pitkällisen huudon ja osuessaan maahan tömähti asfalttiin.

Katsoin alas parvekkeelta , ja pyyhin otsaltani pieniä verijälkiä jotka olivat ilmeisesti muodostuneet veren purkautuessa tuon Cowboyn kaulavaltimosta aiemmin.