Jostain kumman syystä minulle annettiin kaksi päivää vapaata, mutta sitten kumminkin soitettiin että voitko tulla perjantaina töihin johonkin kahdeksaan asti illalla. No voi perkele.
Sillä aikaa kun koko eteläistä Suomea on riepotellut helvetillinen syysmyrsky, olen vetäytynyt Lauttasaaren sisuksiin pitämään sadetta ja tuulta. Täällä tuo myrsky on tuntunut ja näkynyt todella elävästi- eilenkin kävelin Vattuniemeen asti järkyttävän kaatosateen ja tuulen siivittämänä. Katselin myrskyävää merta ja siellä lipuvia laivoja.
Tunnelma oli elokuvamainen.
Muutama ilta sitten eksyin jälleen Meilahteen. Tällä kertaa täpötäynnä ollut risteili Töölöön suunnalla ja isosta sairaala-alueesta tuli jälleen eräs kohde tässä kaupungissa jonka nyt edes jotenkin tiedän. Hartmannin sairaalassa vanha nainen luki päivystyksen vastaanotossa pitkälle miehelleen ääneen naistenlehteä, joka sisälsi mm. juonipaljastuksia tulevista elokuvista.
Asematunneli sekä Ruoholahti olivat myös tuolloin yllättävän hiljaisia kymmenen aikoihin illasta. Yleensä pidän noita paikkoja kaupungin vaarallisimpina Kampin ohella, mutta yllätyin siihen kuinka hiljaista siellä oli. Kenties se johtui viikonpäivästä, joka ei ollut viikonloppua tai lähelläkään sitä.
Helsingissä- niin kuin missä tahansa vähän vilkkaammassa kaupungissa kannattaa pitää mielessä juuri se mitä Homer Simpson sanoi aikanaan eräässä tuon sarjan osassa; "When the sun goes down, all the freaks come out" tai jotain tuohon suuntaan.
Tuota kultaista neuvoa olen noudattanut ja huomannut sen pätevän etenkin Helsinkiin, joka on todellakin "freak central" sen jälkeen kun aurinko laskee.
Täällä tuo myrsky yltyy edelleenkin. Se on todella helvetillinen silloin kun kyseessä on aivan meren äärellä oleva kaupunginosa, niin kuin nyt vaikkapa tämäkin tässä. Ikävää että kaikkea ei voi saada- kuten nyt vaikkapa tyyntä säätä omaavaa asuinpaikkaa ja merellisiä näköaloja.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment