Thursday, September 08, 2011

Dramaattisia juttuja

Elämä on joskus hyvin epämääräistä ja satunnaista. Ennalta-arvaamatonkin voisi olla sana kuvailemaan sitä täydellisesti.

Kukapa olisi arvannut että koko jalkapallojoukkueellinen porukkaa tulee lentokoneen muodossa alas pakkolaskussa Venäjällä, tai että se jo jonkun kuukauden tai jotain kadoksissa ollut nuori tyttö löytyisi jostain mutaisesta lammesta hukkuneena läheltä paikkaa jossa asui- kaikkien niiden spekulaatioiden, skenaarioiden ja epäilysten jälkeen?

Elämän kaoottisuutta ei kuulemma saisi päästää ihonsa alle. Muussa tapauksessa ihmisestä tulee kuulemma hullu tai se masentuu pahasti ja perustavanlaatuisesti.

Täytyisi ainakin pyrkiä elämään siten ettei mikään enää hetkauttaisi; ei ainakaan sellainen mikä sattuisi muiden kohdalle. Toisaalta sitä pitäisi pyrkiä elämään niin stoalaisittain kuin mahdollista noin niin kuin oman elämän tapahtumiakin ajatellen, ettei missään vaiheessa antaisi inhorealismille mahdollisuutta ryömiä ihon alle ja pureutua yksilön vallitsevaan todellisuuteen arkielämän kulkiessa eteenpäin.

Minulla on ollut periodeja jolloin en ole seurannut televisiota ollenkaan sen puoleen kuin uutisiakaan. Tavallaan on hyvä että nykyään uutisia ja maailman tapahtumia tulee niin monessa eri muodossa ja niin paljon kerralla, että missään nimessä ei välttämättä ehdikään jäädä pohtimaan niitä kaikkein hirveimpiä tapahtumia-tai sanotaanko että "randomeimpia tapahtumia".

Mitähän joku psykologi tai vastaava pohti siitä, kun kertoisin että minun eskapistinen unelmani olisi ja salaa onkin päätyä asumaan Lostin saaren kaltaiseen bunkkeriin keskellä trooppista paratiisia, jossa minun ei olisi mikään pakko elää jatkuvassa uutistulvassa tai ylipäätään kuulla maailman asioita liian seikkaperäisesti jokikinen päivä. Minua kiehtoo kovasti vallitsevan yhteiskunnan jättäminen taakseni, ja kokonaan jonkinlaiseen erakkomaiseen elämäntapaan vetäytyminen.

Monet eivät varmaankaan uskoisi minun edes ajattelevan tällaisia asioita. Ajattelen kuitenkin niitä varsin usein.

No comments: