Tulitikkumiehen kosto??

Nyt tosiaan tuntuu siltä että tänään on erittäin hyvä sentään se asia että maanantai ja kai tiistaikin on vapaata. Kenties olen iälleni ominaisesti haukannut vähän liian ison palan ja rohmunnut töitä, sillä tämä kuudenkin päivän työviikko on kyllä alkanut nimenomaan tuntumaan ihan työltä näin loppua kohden. Toki aivan mitään suunnattoman vaikeaa ei ole tullut eteen, mutta kyllä kai sen vähäisenkin vapaa-ajan puuttumisen on nyt sitten kumminkin huomannut kun kerran on töissä duunissa.

Tänään Helsingissä oli muutenkin hyvin surrealistinen päivä. Nimittäin eräässä paikassa jonka ohitse kävelin satuin huomaamaan kaksi tyyppiä sheikkaamassa jonkun epämääräisen discobiisin tahtiin sellaisissa Yogi Bear-karhupuvuissa. Toinen karhu oli se pienempi ja hiukan hönömmän ulkonäön omaava, mutta eräässä vaiheessa sitten niiden pukujen alta kuoriutui kaksi naista. Epäilisin että kyseessä oli varmaan jonkun leffan promootiotilaisuus, mutta en sitten jäänyt paikalleni tsekkaamaan meininkiä kun muutakin tekemistä oli.

Eräässä vaiheessa sitten keskellä katua minua vastaan tuli jotakin vielä hämärämpää; nimittäin tässä tapauksessa tällä kertaa eräs nainen pukeutuneena tulitikkuaskin raapaisupinnaksi juoksi ympäriinsä kun toinen nainen pukeutuneena tulitikuksi seurasi häntä. Komeuden hämmennystä lisäsi vieläpä se että heidän perässään juoksenteli joku isompi mies pukeutuneena palomieheksi. En ole aivan varma että mihinhän tuokin liittyi, mutta kaiken logiikan mukaan sillä varmaan yritettiin joko promotoida tulitikkuja tai varmaan varoittaa lapsia leikkimästä tulitikuilla yleisillä paikoilla spontaanien tulipalojen ehkäisemiseksi.

Olen kuitenkin jo onneksi osannut varautua tällaisiin tilanteisiin, sillä niitä tulee muodossa jos toisessa eteeni lähes koko ajan. Olen alkanut uskomaan myöskin monen muun elämääni säätelevän teorian ohella siihen että aina välillä elämäni ilmeisesti synkronoituu yhteen ulottuvuus-X:n kummajaisolentojen kanssa samaan tapaan kun Silent Hilleissä se maailma muuttuu aina välillä tavallisesta kyläpahasesta helvetilliseksi demonimaailmaksi.

Nyt lähden kuitenkin nukkumaan. Täytyy kuitenkin sanoa että tällä hetkellä kellon iskiessä yli yhtä YÖLLÄ, niin ensimmäistä kertaa mieleeni tulvii ajatuksia siitä kuinka ei todellakaan ole kiva herätä töihin viikonloppuna.

:(