The duality of man

Päivän uurastuksen jälkeen olen taas vajonnut jokseenkin surkeaan mielentilaan.

Yöt ovat varmasti pahimpaa aikaa juuri minulle, sillä silloin minun sisäinenkin kelloni automaattisesti hiljentää halukkuuttani toimia ja liikkua aktiivisesti. Tällöin jäljelle jäävät vain omat ajatukset ja yön mustat varjot, jotka saavat kaiken näyttämään surrealistiselta painajaiselta.

Yöt pistävät kaikessa hiljaisuudessaan minut miettimään vaikka mitä. Vihaan niitä ajatuksia, jotka saapuvat mieleeni entisten elämieni epäonnistumisista tai ikävistä tapahtumista, jotka oltaisiin kai voitu ratkaista parempaan suuntaan hyvinkin helpoilla tavoilla. Olen kuitenkin usein tehnyt vaikka minkälaisia kämmejä, joilla on ollut ikäviä seurauksia. Uskon myös hartaasti siihen, että olen tosiasiassa kyynisin ihminen jonka tunnen. En pysty aina näyttämään äärimmäistä puoltani muille kuin aivan läheisilleni, mutta silloin kun se näkyy, sattuu harmittavia juttuja. Uskon myös hartaasti siihen, että ellei ympärilläni olisi niinkin huomattavasti pelkästään normaaleja ja positiivisia ihmisiä, olisimme varmaan kaikki hypänneet alas kalliolta jo ajat sitten.

Tämä saattaa kenties kuulostaa myöhäisen teini-iän angstilta, mutta pidän tosiasiassa itseäni useassakin asiassa helvetin epäonnistuneena ihmisenä. Viime päivien aikana suorittamani tavaroiden ulosmittaukset ovat jälleen tuoneet esille vaikka mitä tavaraa, joiden piti olla hävitetty jo kauan aikaa sitten muistojen kera. Harmillisinta on kuitenkin se, että niitä on vielä jäljellä.

Olen myös jälleen miettinyt kertaalleen Karman lakia. Asiahan on nimittäin niin, että olen hiljalleen alkanut pohtimaan sitä mahdollisuutta, että tavallaanhan Karman laki olisi näistä jumalallisista hölpötyksistä kuitenkin se kaikista luonnollisin ja reiluin tapa harjoittaa jonkinlaista kuolemanjälkeistä oikeutusta. En tietenkään sano, etteikö joku Kristinuskonkin käsitys kaikesta olisi aivan yhtä oikein jonkun mielestä. Mutta, tavallaanhan Karman laki hyvien tekojen palkitsemisesta hyvällä heijastaa tavallaan normaalin elämän järjestystä, jossa ainoastaan yrittämällä pääsee eteenpäin asiassa jos toisessakin. Tämä taas voidaan kääntää Karman laissa siten, että mikäli teet hyvää, niin hyvää tulee tapahtumaan sinullekin. Mikäli taas elämässä et tee mitään, tai sitten teet toisille pahaa, niin et etene mihinkään.

Mieleeni onkin juolahtanut se mahdollisuus, että Karman laki saattaa toteutua elämässäni: minulle sattuu huomattavan paljon kaikenlaista ikävää koko ajan, mutta siitäkin huolimatta en itse ole esimerkiksi mitenkään antelias ihminen puliukoille tai epämääräisille hiippareille. Pikemminkin odotan koko ajan, että joku epämääräinen sammalteleva pultsari tai laitapuolen kulkija yrittää hyökätä päälleni ja viedä henkeni ja rahani tai lähimmäisteni hengen. Perimmäisin ongelmani on kai siis se, etten pysty oikeastaan rentoutumaan kun tasan yhden ihmisen kanssa - ja se en suinkaan ole minä itse.

Minun on vaikeaa luottaa muihin ihmisiin. Uskoisin tämän kiintoisan ominaisuuden luonteessani johtuvan siitä, että vanhempani eivät ole oikeastaan missään nimessäkään luotettavia henkilöitä. Nuoruudessani minulle on myös sattunut tapauksia, missä minua on yritetty huijata varsin rankastikin. Itsesuojeluvaistoni on siis aika kova. Kaikesta päätellen.

En oikeastaan osaa sanoa, että olenko ylpeä ihminen. Jotkut ovat niin sanoneet, ja niin kuultuani olen alkanut miettimään sitä mahdollisuutta, että olisiko se totta. Itsensä diagnosointi ei oikeastaan onnistu minulta ollenkaan, vaan tässäkin asiassa saattaa käydä niin, että minun on vain uskottava sitä, mitä minulle kerrotaan. Minua kiinnostaisi toisinaan jopa kuulla, että mitä muut ihmiset minusta ajattelevat, vaan aivan liian harvoin kuulen siitä. Kunpa joku joskus todellakin 'aukaisisi tulvaportit', ja kertoisi täysin omin sanoin ja ilman pelkoa siitä, minkälainen ihminen oikeastaan heidän mielestään olenkaan. Monet ystäväni sanovat, että he ovat oppineet tuntemaan minut ja luonteeni kovinkin hyvin, mutta eivät sitten kuitenkaan koskaan suostu avamaan sanaista arkkuaan siitä, minkälainen heidän mielestään olen. Kenties he eivät vain halua sanoa, että olenkin todellisuudessa todella ällöttävä persoona, jota mielistellään ihan periaatteesta.

Noh, oli miten oli, niin aion nyt mennä nukkumaan.

Hyvää yötä kaikki.