Vuoden synkimmän päivän tyly tilitys

Heräilin tänään joskus kymmenen aikoihin. Joku soitti - numero tosin oli tuntematon, enkä ehtinyt siihen vastaamaankaan. Mieli olisi tehnyt kyllä nukkua vielä pitempäänkin, mutta alan suorastaan saamaan huonoa omaatuntoa mikäli en herää jo kahdeksalta tai viimeistään yhdeksältä. Jopa lomapäivinä armeijasta heräsin melko aikaisin, ja oikeastaan se oli sikäli hyvä että kun heräsi aikaisin niin sai paljon enemmän aikaiseksi. Nyt kun miettii niin armeijassa ruokakin jotenkin täytti vatsaa enemmän verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Unen laatu oli kyllä sitten taas vähän niin ja näin siellä, mutta nälkä ei ainakaan viimeisen 6kk:n aikana päässyt yllättämään.

Tuli tehtyä taas vähän kauppaakin. Yli 100 euroahan sieltä pitäisi taas putkahtaa tilille tulevan viikon aikana, joten toivotaan nyt parasta. Ne rahat ajattelin säästää myöhempää tarvetta varten.

Talvikin jatkaa edelleen olemassaoloaan. Kuulin että Etelässä ei ole lunta paljoa ollenkaan. Täällä taas sitä on jonkin verran, josta minä en itse niinkään välitä. Lumi, talvi, kylmyys, pakkanen.. Pimeys.. Kaikki se on jotenkin todella masentavaa. Armeijassa se oli ehkä pahinta kestää, sillä me liikuimme koko ajan ulkona ja sen kylmyyden ja pimeyden keskellä sitten pyrimme jotenkin elämään.

Viime aikoina opiskelut ovat myös menneet vähän niin ja näin. Jo ennen kuin armeijaan lähdin, niin tiesin että Vaasassa en tulisi enää kovinkaan pitkään jatkamaan. Syynä on kai lähinnä se että ko. aine mitä opiskelen on minulle jokseenkin nyky-ajan tilanteessani tarpeeton, ja lisäksi kyseenalaistan suuresti mahdollisuuteni työllistyä tuon aineen maisterinpapereilla sitten joskus jos valmistun. Lisäksi se tärkein seikka, eli ensivaikutelma ko. aineen opettajista ja koko aineesta oli aikoinaan melkoisen negatiivinen, joka puolestaan sai minut etääntymään siitä jo aivan alussa. Kun oma Tutorikin kertoo että mahdollisuudet työllistymiseen ovat joko opettajan taikka kääntäjän hommissa, niin sitä tietää jo tuolloin aika pitkälti saaneensa tyhjän arvan opiskelipaikakseen. Nyt kun tämä talouslamakin pyörii päällämme, niin olen harkinnut jotakin käytännöllisempää vaihtoehtoa itseni elättämiseksi. Mtyönnän aivan suoraan että kenties lukiokin oli aikoinaan minulle melkoisen väärä vaihtoehto, sillä siitä kaikesta vaivasta ja ponnistelusta jonka näin ko. tutkinnon eteen ei lopulta ole ollut tähän päivään mennessä mitään hyötyä. Totta kai ylioppilastutkinto auttaa mikäli jatkaa jollekin akateemiselle alalle, mutta itse valitsin alani väärin ja sen johdosta sitten olen päätynyt tähän tilanteeseen. Lisäksi loputon opiskelu alkaa kyrsimään. On käyty vaikka mitä alaylä-astetta, lukiota ja vaikka mitä muuta, eikä vieläkään näy loppua millekään. Aina pitäisi vaan siirtyä seuraavalle ja seuraavalle asteelle. Viisi vuotta pitäisi nyt opiskella, jotta saisi jonkun tutkinnon jolla sitten työnsaanti on vähän niin ja näin taas. Enkä myöskään halua miksikään opettajaksi, sillä niillä papereilla voisi lähinnä vain sellaiseksi päästäkin. Olisi aika lamauttavaa ensiksi olla koko elämänsä eri kouluissa, ja lopuksi sitten päätyä kouluun töihin opettajaksi. Ei todellakaan minua varten olevaa settiä.

En oikein vielä tiedä että mitä teen. Jatkan luultavasti nämä muutamat kurssit ainakin loppuun yliopistolla, mutta sitten sen jälkeen etsin jotakin tuottavampaa. Opintotuella ei nimittäin elä, ja samalla jos tekee vielä töitäkin, niin et tule koskaan valmistumaan ajallasi. Ja viisi vuotta kituuttamista on sitäpaitsi aika pitkä aikaväli. En todellakaan aio sellaiseen johtopäätökseen ruveta. Olen väsynyt opiskeluun, olen väsynyt penninvenytykseen ja sen kaiken muun lisäksi olen väsynyt tähän yhteiskunnan luomaan suorituspaineeseen. Totta kai olen epämotivoitunut opiskelija, sillä korkeakoulu-opiskelijan elämä on oikeasti aika helvetin vaikeaa mikäli asuu yksin 400km lähimmistäkään sukulaisista. Se on sellaista jatkuvaa penninvenytystä, valitettavasti. Myönnän kyllä että omaa syytähän se tämä tietenkin on, mutta olisi se ihan kivaa jos joskus tulisi joku vähän vastaankin näissä asioissa.

Tämän tilityksen lisäksi pistän vielä linkin vähintäänkin osuvaan päivän uutiseen. Vaikka uutisessa esiintynyt herra professori yrittikin kovasti hyssytellä että "eihän tällaista nyt suomessa", niin kyllähän nuo uutisen asiat pätivät aivan hyvin tännekin! Ja kyllä tämä nyt aika synkkää aikaa edelleenkin valitettavasti on.