Duunit jatkuu. Ulkona kylmä sää. Ostin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni hintaluokkaa "v*tun kallis" villakangastakin. Tarkenen sillä jopa- ihme kyllä.
Pari päivää sitten E:ltä alkoi tulemaan niitä jo kauan odotettuja "BYHYY KUKAAN EI VÄLITÄ MUSTA MÄ OON TÄÄLLÄ IHAN YKSIN JA KUKAAN EI VÄLITÄ ETTÄ MÄ ITKEN!"-vuodatuksia puhelimitse. Olotila oli hänellä aika flegmaattinen ja muutenkin vuodatukset olivat ihan kansainvälisestikin mitattuna useita sydämiä särkeviä.. kai.
En tiedä vieläkään mitä ajatella koko tilanteesta. Haluaisin kieltämättä pitää hiukan väliä hänestä, mutta toisaalta aion kyllä katsoa mihin tämä peli lopulta johtaakaan. Näin E:n viimeksi tiistaina duunien jälkeen bussipysäkillä ja hän tervehti minua todella kirkkaalla "MOI"-huudahduksella. Luikin pakoon leveästi hymyillen kohti metroa vaikka olinkin tavannut hänet jo kerran tänään aiemmin.
On suoraan sanottuna vaikea uskoa ettäkö nyt olisi mikään kevät. Tuntuu että ollaan edelleen keskellä kylmintä, pimeintä ja häiriintyneintä talvea. Lisäksi minua on alkanut askarruttamaan Helsinki ihan noin niin kuin kokemuksena sinänsä, eli minun epäilysteni mukaan saatan ollakin oikeastaan jonkinlainen magneetti tämän kaupungin epämääräisimmille tyypeille ja kokemuksille. Sinänsä se horoskooppini kyllä pitäisi paikkaansa, kun siinähän kerrottiin että minulla on taipumusta päätyä vaikka minkälaisiin selkkauksiin sinänsä tasaisin väliajoin.
Eilen tuli myös otettua osumaa myslipatukkalaatikon kannesta ja kulmasta, jotka niin terävinä viilsivät sormen taipeeseen todella pahalta tuntuvan haavan. Se aukesi uudestaan vielä muutaman kerran vaikka laitoin siihen muutaman laastarinkin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment