Olen aikanaan heittänyt tänne blogiin sellaisen lupauksen etten puhuisi yksityisasioistani enää niin kovin tarkasti. Tämä nyt kuitenkin on henk.koht. tapahtumia käsittelevä blogi, joten sinänsä siltä ei nyt sitten voi mitenkään täysin välttyäkään ja siten se jo sinänsä aiheuttaa aikamoisen paradoksaalisia tulkintoja koko touhustani ylipäätään.
Olen siis päättänyt työasioiden puimisen sijasta käsitellä yllättäen tilannetta joka tulee huipentumaan tiistaina. Tähän tilanteeseen liittyy luonnollisesti nainen, eli henkilö josta olen jopa ihan oikeasti ollut kiinnostunut. Tämä on nykyään varsin poikkeuksellista etenkin vastakkaisen sukupuolen edustajien osalta, jotka edustavat minulle vähän milloin mitäkin yksilöstä riippuen. En ole kuitenkaan tavannut enää pitkiin aikoihin yhtäkään ihan perinpohjaisesti kiinnostavaa naista, jonka persoonallisuudesta olisin nimenomaan kiinnostunut. Tällainen tilanne siis on luonut aikamoisen poikkeustilanteen minun päivänjärjestykseeni.
Tiistaina kuitenkin minä ja "hän" tulemme tutustumaan hieman lähemmin tai sanotaanko perinpohjaisemmin. Sikäli tilanne on hiukan erikoinen, että en varsinaisesti tiedä hänen tunteistaan tai mietteistään yhtikäs mitään minua kohtaan. Voinee siis olla että olen itseasiassa juurikin se joka kuvittelee jälleen kerran liikoja, mutta olen kyllä ehdottoman varma että kyseessä on aidosti kiinnostava ja mukava ihminen. Toki sellaisen nyrkkisäännön olen saanut kokea useampaankin kertaan Helsinkiläisten naisten osalta, että he jos ketkä ovat usein enemmän tai vähemmän varattuja halusi asioiden olevan kuinka vaan. Helsingissä siis ei ole minun maailmassani kiinnostavia naisseuralaisia, vaan vain ainoastaan liikaa johdattelevia naisia.
Olen yrittänyt psyykata itseäni hyväksymään torjuntareaktiot. Uskon että siinä ei sinänsä ole mitään ongelmaa henkilöhistoriani huomioonottaen, mutta luonnollisesti tilanne nyt vaan on se että asetelma siitä kuinka joku näinkin omasta henkilöhistoriastaan vaitonainen neitokainen voi suostua tutustumaan hiukan paremmin ei sitten kumminkaan olisi sinkku.. Outoahan se olisi.
Tilanne on kuitenkin varsin epävarma. Pelkään kuitenkin pohjimmiltani elätteleväni vähän liikaa toiveita hänen suhteensa monen asian osalta, ja kenties olisi ollut parempikin vain antaa tuon naisen suhteen minun välilläni pysyä vain työasiapohjalla.
Syytän tästä asiasta itseni lisäksi pohjimmiltaan Helsinkiä. Tuo kyseinen kaupunki on aikamoinen houkutuksien kehto, joka tulee ja hiljaa hartiavoimin työntää sinut sisäänsä huumaavalla meiningillä. Tämän jälkeen saatuaan sinut koukkuun se päättää sylkeä sinut ulos kylmään niin kuin loppuun jauhetun purukumin tai purulelun.
Älkää saatana elätelkö toiveitanne tämän kaupungin suhteen.
Btw, ylitöistäkin tuli jo hiukan sanomista.
Kuulemma keskiviikko on "ihan pakko" pitää vapaata.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment