Yritin mennä nukkumaan ja melkein onnistuinkin, mutta yhtäkkiä alkoi kuulumaan jotain ihmeellistä ääntä. Kuulosti siltä kun jotain metallista olisi koko ajan osunut johonkin ulkosalla. Se piti minut ylhäällä, vaikka tosiasiassa tuo ääni taisi olla jotain ihan muuta.
Talvi on todellakin jatkunut täällä mutta lunta ei ole tullut yhtään enempää sitten toissapäivän kuuron. Koko ajan kumminkin tuntuu että on hirveän kylmä minne sitten ikinä meneekään, mutta uskoisin tämän epätavallisen kylmänsietokyvyttömyyteni johtuvan varmaan jostain ääriverenkierrollisesta häiriöstä tai muusta. Oikeastaan totta puhuen aina kun tulee talvi niin niinä ensimmäisinä päivinä jotenkin se kylmyys vaan tuhoaa kaiken ymmärryskykyni ja hetken aikaa olo on kuin jääkarhulla joka olisi päätynyt eteläiseltä navalta jonnekin päin Karibiaa.. vai olisiko sittenkin osuvampi kielikuva siinä että papukaija päätyi jääkaappi sekä pakastinyhdistelmään?
Lenkilläkään ei ollut oikeastaan kivaa. Arktinen viima puhalsi pitkin kasvojani sekä siitä hyvästä sain todella komean irvistyksen pärstääni huolimatta siitä että olin pukeutunut tavallista laajemmin. Oikeastaan talvella ulkoilussa on myös se ikävä puoli että silloin lenkkeily ei ole kovinkaan usein oikeasti nautinnollista ja toisekseen talvella joutuu aina muutenkin sohlaamaan vaatekertojen kanssa jos meinaa jonnekin mennä.
Olen muuten jälleen ryhtynyt itsekin näkemään painajaisia. Viime yönä yksi oli taas sellainen "the usual" ihmissuhdejuttu, mutta toinen oli sitten pitkästä aikaa armeijasta kertova painajainen. Siinä katsoin vierestä kun joku tippui sellaisesta valtavan isosta nosturista, mutta sitä ennen tyyppi yritti kiivetä sellaisella laskeutumisköydellä ylös jotain seinustaa todella rouhean näköisenä. Hän kuitenkin mokasi sen jutun jotenkin tahallaan tai tahtomattaan, ja lysähti sitten avuttomana alas sieltä köydeltä ja suoraan maahan suuren mätkähdyksen saattelemana.
Katsoin tuossa myös erästä sarjaa uusintana pitkästä aikaa. Eräs asia johon kiinnitin huomiota tällä uusintakerralla oli se että aika monessa Jenkkilästä tulevassa sarjassa on juuri niin että jos sarjan päähenkilö A rakastuu johonkin naiseen, niin tuo nainen omaa saman ihonvärin kuin hän. Samaan tapaan jos päähenkilö B naisena rakastuu johonkin mieheen, on miehen oltava samaa ihonväriä.
Käsittääkseni tuo johtuu jostain Jenkkilän omista moraalisäännöstä, joita oli havaittavissa vielä tuossa 1990-luvunkin puolella. En ole ihan varma että kuinka monessa Jenkkisarjassa nykyään esim. valkoihoinen seurustelee mustaihoisen kanssa, mutta taitaa se kuitenkin suosituimmissa sarjoissa edelleen kai suhteellisen harvinaista olla.
Tuollainen on kuitenkin aika silmiinpistävää etenkin vanhoissa Jenkkisarjoissa, eikä se minusta ole ollenkaan realistista, vaan aika noloa itseasiassa. Tiedä sitten että mistä tuollainenkin juttu lopulta kumpuaa juurikin käsikirjoittajien mielissä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment