Thursday, December 01, 2005

Sota apatiaa vastaan

Viime aikoina olen ollut hieman tylsistynyt muutamissa kouluaineissani. Suorastaan voisi sanoa että opiskelumotivaatio on kaikonnut aika pahastikin ja muutamista aineista on tullut nk. "ikäviä pakkoja" joita on täytynyt vain käydä saadakseen joitakin "ansioita" kokoon.

En vain ole jaksanut keskittyä aineisiin jotka eivät minun mielestäni ole olleet tärkeitä. Niinpä olen lähinnä vain oleillut "koulun penkillä" ja yrittänyt kovastikin estää itseäni vaipumasta liian syvälliseen ahdistuksen ja masennuksen tilaan. Se nimittäin on tärkeintä koska asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen ja aineet jossa olen ottanut nk. "lunkisti" eivät todellakaan ole olleet prioriteettilistani kärjessä. Muutenkin talven todella synkkää ja ahdistavaa tunnelmaa , kuten esimerkiksi joulua , on täytynyt torjua mahdollisimman tehokkaasti.

Eilen kävin muuten tekemässä sen yleisen historian peruskurssin tentinkin. Näin jälkeenpäin sanottuna olisi varmasti pitänyt lukea siihen huomattavasti enemmän (mm. tenttikirjan lukeminen määrättyyn kohtaan asti olisi varmasti auttanut , ha-hah !) mutta optimaalisimmissa olosuhteissa sattuu nimittäin olemaan niin että sen kirjan lukemiseen jää yleensä ruhtinaallisesti aikaa ennen tenttiä. No nyt kuitenkin ei enää jäänyt vaan kaikki aika meni aivan muuhun. En siis ehtinyt lukea koko tenttikirjaa sivua (muistaakseni) 82 pitemmälle. Suosituksenahan oli että piti ainakin ehtiä sivulle 189.

Valitettavasti niin nyt ei kuitenkaan käynyt ja yritinkin paikkailla tilannetta lukemalla muutamia muita "historiallisia" muistiinpanojani useita tunteja ennen tenttiä. Menestys oli tässäkin varsin hätäisessä toimenpiteessä vaihtelevaa sillä niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisesti "korvastani yritettiin työntää sisään Sibeliusta". Lieviä keskittymishäiriöitä siis oli. Varsinainen koe oli sitten vielä kamalampaa kokemusta vailla oleva murhenäytelmä jossa eteemme iskettiin paperi jossa oli mm. näinkin "helppoja" kysymyksiä:

1. Mitkä olivat ihmisen ja kulttuurin merkittävimmät muutokset keräilijä- pyytäjästä antiikin aikaisten kulttuurien päättymiseen asti ja millä perusteella ?

2A. Suurten imperiumien tuhoutumiseen vaikuttaneet keskeiset sisäiset tekijät Sargon 1:sen suurimperiumista (n. 2300 ennen ajanlaskua) Rooman valtakunnan tuhoutumiseen n. 500 jälkeen ajanlaskun.

2B. Miksi Islamista tuli maailmankulttuuri mutta Kiinasta ei ?


Voi pyhä jysäys ! Kävikin sitten niin että juuri kaikki ne asiat mitä vähäiset lukemani n. 80 sivua käsittelivät eivät olleetkaan sisältyneet kokeeseen mukaan ! Sattuipa ikävästi , ajattelin. No , jotain konkreettista oli kuitenkin saatava paperille ja niinhän siinä sitten allekirjoittanut lähti kirjaimellisesti heittämään tarinaa paperille minkä jaksoi. Arvatenkin tulokseni tentistä eivät todellakaan tule olemaan kehuttavat , mutta opintoviikoistahan (nyk. "opintopisteet") tässä on kyse. Ikävää vaan tuntea itsensä niin kovinkin tietämättömäksi yhdessä lempiaineistaan (ja aiheistaan myöskin).

Sen jälkeen poistuin paikalliseen Citymarket - ketjun myymälään vähän ostoksille. Hain sieltä pelin nimeltä "Half-life: anthology" joka sisälsi tuon pelisarjan kaikki legendaariset osat samassa henkäyksessä. Aikanaan ilkeät merkonomi-veljekset lainasivat tuon alkuperäisen puoliintumisajan minulta mutta jättivät sitten viime kouluasteen vaihtuessa palauttamatta. No nytpä sain senkin takaisin ja elämä on ihanaa siitäkin huolimatta että taidan antaa tuon kokoelman ihanalle hanilleni ihan kohta. Minulla nimittäin on nuo lisä-osat mutta alkuperäinen , kuten joku teistä nerokkaista nk. "rivien välistä ymmärtäneistä" on saattanutkin ymmärtää , on ollut kateissa jo vuosia.

Tänään muuten autoin jonkun mummon kadun yli. Ajatelkaapa ! Tein hyvän työn pitkästä aikaa eikä sekään tuntunut pahalta. Noh.. Nyt kuitenkin tulee taas se pakollinen loppulauseke:

Sota apatiaa vastaan jatkuu järkkymättömänä kokonaisuutena lisää voimiaan keräten ja jatkuvasti voimistuen lopulliseen iskuun penkkaripäivänä 16.2. jolloin lopullinen voitto on jo suorastaan käsin kosketeltavana !

Jatkakaa tekin , niin minäkin.




No comments: