Pian onkin taasen juhannus. Eipä se nyt toisaalta herätä mitään kummempia fiiliksiä tässä vaiheessa, vaan pikemminkin niin olen siitä tyytyväinen että tulee olemaan toivottavasti ainakin kuivaa ja aurinkoista. Toivottavasti ei sataisi.
Olen tässä jo viikon päivät lueskellut tasaisin väliajoin tuota sadan vuoden yksinäisyyttä. Kieltämättä se on vähän vaikeaselkoinen siinä mielessä että koko kirja on ainakin toistaiseksi koostunut eräänlaisista sukuluetteloista jossa hahmoilla on kaikilla lähes samanlaiset nimet ja muutenkin toiminta hahmojen välillä on poikennut kovin vähän. Jonkin verran on siis ollut vaikeuksia pysyä tapahtumien perässä, mutta kaipa se on pakko lukea loppuun sitten viimeistään matkan jälkeen kun on ehkä taas aikaa. Teoksessa on muuten yli neljäsataa sivua, enkä ole sen tiimoilta päässyt kuin muistaakseni sivun neljäkymmentä paikkeille. Jos tuo kirja on samanlaista sisällöltään niiden loppujenkin sivujen osalta, niin vaarana on käydä samoin kuin aikoinaan tuon Joseph Conradin Nostromon kanssa, jonka lukemista en saanut päätökseen sitten millään. Hauska yksityiskohta näissä molemmissa lukuprojekteissa on muuten se että kyseiset kirjat käsittelevät samanlaisia aiheita jonkun eteläamerikkalaisen näyttämönä toimivan kylän tai kyläyhteisön kautta. Vaaran merkit ovat siis ilmassa senkin suhteen että tämä kirja jää kesken, vaikka en haluakaan minkään sellaisen "helppolukuisen" ihmisen mainetta jonka lukusessiot loppuvat sitten kun teksti alkaa olla mukamas liian vaikeaselkoista.
Muuten niin eipä minulla taas mitään tähdellistä olekaan kerrottavanani. Vietetään tämä juhannus nyt sitten ja katsellaan sen jälkeen että mitä on sanottavanani.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment