Uusi ympäristö - uutta pelkoa ja inhoa(ko) ?

No nyt on sitten melkein yli kuukausi istuttu yliopiston penkeillä.

Kaikenlaista on tullut nähtyä. Eniten minua kuitenkin kai hieman hämmentää vielä yliopiston opettajien melko liberaali käytäntö, jonka mukaan mm. kirosanoja ja nk. "aikuisten juttuja" saa viljellä kesken luentojen/kurssien. Lukiossa meille ei kukaan koskaan sanonut että fuck, shit, perkele, bloody hell ja mua vituttaa. Oikeastaan melko vapauttavaa kuulla opettajien kiroilevan enemmän kuin opiskelijoiden.

Tiedän myös sen, että viime kirjoittelusta on taas vierähtänyt hieman aikaa. Fakta on kuitenkin se, että minä en kadu mitään - ja vähiten tähän blogiin kirjoittelematta jättämistä ! Saattepa siis kuulla aivan uudelaisesta, vapaan kasvatuksen tuoman elämäni käänteista pidemmillä väliajoilla.

Yliopistolla on myös saanut toistaiseksi tutustua mitä erikoisempiin tyyppeihin. Kuten kai jo aikaisemmin totesinkin, niin heihin voi soveltaa "samaa vanhaa" sanontaa siitä, miten meitä suuria opiskelijoita kyseisessä talossa on todellakin joka junaan. Skaala on siis kovin erilainen: löytyy aina solmioita käyttävistä jupeista ja pukutyypeistä irokeesi päälaella tallustelevaan tyyppiin. Tämä on tietysti vain hyvä asia - vaikkakin toisinaan minulle on näin alussa noussut pakottava tarve ihmetellä erilaisten ihmisten paljoutta. Yliopisto on minulle edelleen hiukan nk. "avoin tapaus", sillä minun on vaikea uskoa että tällaista vapautta, jossa tullaan kouluun mm. klo 16.00 ja lähdetään kahden tunnin päästä, on olemassakaan. Minun on myös vaikea tottua näinkin rentoihin opettajiin. Tätä kaikkea miettiessään lukio olikin aikoinaan kurinsa ja järjestelmällisyytensä ansiosta kovinkin absurdi kokemus tähän verrattuna. Minusta oikeastaan tuntuukin, ikävä kyllä, että yliopisto on ainakin opiskelutahtinsa ja opettajiensa ansiosta tehty enemmän minulle kuin lukio. Vaikka kyllä kymnaasissakin aikoinaan hauskaa ja helppoakin oli.

Kun katselee vanhempien aikojen elokuvia aiheista ylioppilaat tai lukio/yliopisto, niin voisi luulla , että yliopistossa opiskellessaan ihmisen tulee omata ainakin 15 kauluspaitaa - ja siihen mukaan tietosanakirjamainen muisti. Fakta taitaa kuitenkin olla, että tämä on vähintäänkin vanhentunutta, ja jopa stereotypistä ajattelua. Yliopiston akateeminen vapaus todellakin taitaa houkutella tällaisia humanistinalkuja, kuten minua. Se kuitenkin houkuttelee myös muita, jotka eivät todellakaan mahdu vanhaan muottiin vanhoillisesti pukeutuneista opiskelijoista yliopistoilla. Tämä on mielestäni hyvä piirre, sillä ihmisethän ovat tunnetusti erilaisia.