Kauppa käy -

Siitä onkin taas hieman aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin.

Enkä oikeastaan näe siinä mitään pahaa sillä sitähän varten tämä on. Tänne kirjoitetaan silloin kun ehtii ja sen katsotaan olevan mieluisaa. Useimmiten pakolla rakennetut Blogi-postaukset ovat niitä kaikista ideaköyhimpiä eikä niitä sepustuksia jaksa aina edes lukea.

Mutta nyt kuitenkin kuulumisiin. Viime aikoina ei ole oikein riittänyt juurikaan sitä aikaa blogin ylläpitoon sillä koulu lähes ainoastaan on vienyt aikaa niin paljon minunkin elämästäni. Kuitenkin jossain vaiheessa tämäkin hellittää ja sen jälkeen , kuten olen läheisilleni luvannutkin , niin saatan tavalla tai toisella pistää elämän hieman risaiseksi. Myös ihanaisen tyttöystäväni kanssa on tullut tehtyä vaikka mitä joten aikaa on siihenkin huvennut. Ja harvinaisen hyvä niin.

Olen myös aloittanut nk. "sotaleikkivarustukseni" radikaalin vähentämisen. Vähentäminen on tapahtunut nettihuutokaupan välityksellä jossa , kumma kyllä , suurin osa siitä on jo saatu myytyä ihan kunnollisilla hinnoillakin. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen näiden muutamien kuukausien aikana että on täysin hyödytöntä pitää yllä helvetinmoista määrää kamaa jolla ei kuitenkaan sitten välttämättä tee mitään. Olen vihdoinkin hyväksynyt sen tosiasian että talostani löytyvillä varusteilla ei tarvitse varustaa komppaniallista miehiä. Nyt aionkin siis nojata määrän sijasta tiukkaan laatuun ja niinpä nämä varustekohtaiset reformit tulevat jatkumaan niin kauan kunnes lähes kaikki tarpeeton saadaan myytyä.

No mitenkäs se syysloma ? Niin , taidan kuulua niihin muutamiin onnellisiin joilla vielä tänä vuonna sellainenkin on. No , koko lomahan meni tyttöystävän kanssa ja kaikenlaista kivaahan sitä tuli tehtyä. Rakkaani oli käväissyt sitä ennen Kuusamossa jost löytyi mm. petoeläinkeskus ja todella laadukkaita hotellihuoneita halpaan hintaan. Sielläpäin naiset , nimittäin nuo Lappalaisnaiset, olivat omanneet harvinaisen paksut kulmakarvat ja jopa viiksiä muistuttavaa poskiparroitusta. Pidän tätä kovinkin pelottavana.

Kuusamossa ruokakin oli ollut yksipuolista. Lokaalissa "Supermarketissa" (tai sen tapaisessa) oli myyty vain kahdenlaista ruokalajiketta jotka molemmat sisälsivät poroa. Tämä ei ehkä tullut yllätyksenä monille teistä mutta minulle se ainakin selvittää enemmän kuin tarpeeksi juurikin paikallisten naisihmisten naamakarvoistuksen alkuperän. Yksipuolinen ravinto nostaa väkisinkin pintaan vanhan sananlaskun siitä miten ihminen on sitä mitä syö.

Nyt minä lähden kuitenkin istumaan vähäksi aikaa koulun penkille sillä viimeiset kolme tuntia olen vain nk. "haahuillut" ympäriinsä sen johdosta että henkilön jonka piti opettaa meille Ruotsia on vallannut omituinen tarve olla jossakin muualla kuin työpaikallaan tähän aikaan päivästä. Lupaan taas kirjoittaa kunhan ehdin ja sanottavaa löytyy.

Fuck police brutality

You people must have read about the latest incident in the US about alleged "police brutality". Seems like the civil-rights activists are trying to make another Rodney King out of this , and they'll probably succeed to an extent , too.

These sorts of incidents really anger me since the media almost always emphasizes the "victim" and his role as the poor innocent man who got beaten up by the evil fascist police. What they usually disregard is the fact that the police are never provoked without a reason , and in this case the guy who got beaten up had resisted arrest while he was intoxicated. Then he is shocked to find himself beaten up by police of a city that is still recovering from the disastrous hurricane Katrina ? The police have had to endure looting , getting shot at , shortage of personnel among other things during the whole situation.

The same thing happened with Rodney King. That guy had been driving way past the speed limit , resisted arrest , attacked a police officer under the influence of drugs and then everyone wonders why the hell did he get beaten up ? There's something fundamentally wrong with the society when it feels more compassion for the man who breaks the law than to the man who tries to uphold it.

You think it's right to resist arrest especially if you're intoxicated ? Then you'll probably deserve getting beaten. If you don't see anything wrong with it , then you'll probably deserve to get beaten two times harder.

Kurssin uudelleen suorittamisen ihmeellinen maailma.

Käväisin tuossa viikonlopulla Helsingin puolellakin. Tavoitteena oli mennä kirjakauppaan ostamaan kahdelle viimeiselle jaksolle kirjat mutta puolessa välissä huomasin että osa kirjoista jotka olin lähettänyt itse itseni ostamaan eivät näemmä olleet enää kirjakaupan valikoimassa. Oikeastaan sieltä ei löytynyt seuraavalle jaksolle kuin yksi fysiikan kirja jonka tarpeellisuus on vielä tälläkin hetkellä hieman avonainen.

Katselin kirjalistaani ja ajattelin lyhentää 7 - 8 kirjan tarvettani ostamalla historian kymppikurssin kirjan kun vielä ehdin. Eipä ainakaan tarvitsisi enää ostella historian kurssien kirjoja tämän jälkeen. Valitettavasti yhteiskuntaopin kahden kurssin kirjoja en saanut sillä ne olivat kaikki loppu. En ollut siitä niinkään hätääntynyt siitä huolimatta että kirjoilla on taipumus loppua kaupoista juuri silloin kun niiden ei pitäisi. Oikeastaan olo on hieman haikeakin sillä tajusin että nämä kahden jakson kirjat tulevat olemaan ne viimeiset suuren rahan kirjaostokset ja sen jälkeen hyvinkin suurella todennäköisyydellä ei tarvitsisi enää kuutta kirjaa ostella kerralla.

Minulla on tässä jaksossa iskettynä viimeinen Ruotsin kurssi jota itse asiassa käyn toista kertaa sen johdosta että piti koepäivänä käydä tyttöystävän kanssa hieman "kiertelemässä". Uusintakoepäivänä minulla ei ollut sille aikaa koska silloin piti tehdä erään toisen itsenäisesti suoritettavan kurssin koe. Sain myöhemmin iljettävältä Ruotsinopettajalta , jota tullaan käsittelemään myöhemmin , ukaasin siitä että saisin "K" - merkinnän sen nelosen sijasta. Tämä "K" - merkintä tarkoittaisi sitä etten saisi numeroa ollenkaan vaan kurssi menisi uusintaistuntoon jollen ilmestyisi koeviikon tiettynä päivänä tekemään tätä koetta uudestaan. Tämä käytäntö oli siitä ikävä että minulla oli samana päivänä toinenkin koe. Päätin siis priorisoida ja keskityin lukemaan tämän toisen aineen kokeeseen ja jätin Ruotsiin kokonaan lukematta. Kurssinumeroni ei muuttunut.

Päätin kuitenkin että nelosia ei saisi jäädä , vaan nyt enemmän tai vähemmän masokismin puuskassa menin tälle Ruotsinkurssille uudestaan. Se sattuu olemaan yhtä ikävää kuin ennenkin ja vieläpä tämä opettaja , iältään n. 40 - vuotias itsestään liikoja luuleva noita-akka on kesän aikana vain vituttanut minua enemmän. Olen kieltämättä onnellinen että tämä jakso loppuu kohta ja toiseksi viimeinen koettelemus ennen viimeistä taistoa alkaa. Olenkin nyt päättänyt , että jos tämä Ruotsinkurssi joka nyt on jäänyt väliin ei saa edes hyväksyttyä kurssimerkintää , niin jätän sen sitten siihen tilaan missä se on ennenkin ollut. Opiskelumotivaationi tuossa kurssissa on nimittäin täysin nollissa sen opettajan käytöksen johdosta. Lähinnä istun ja pyrin olemaan täysin muissa maailmoissa kurssin aikana. Pääasia että saan sen suoritetuksi taikka sitten en , nimittäin olen jo kaikki muut Ruotsin kurssit hoitanut pois. Ja mikä hupaisinta tässä koko jutussa , on se että Ruotsin loppuarvosanani on itseasiassa noussut (!) sitten viime vuoden vaan tämä kurssi näyttää jotenkin hidastuttavan muuten hyvin jatkunutta matkaa.

Uskonnollinen julistus

Suurin osa tuntemistani ihmisistä väittävät olevansa ateisteja. He puhuvat avoimesti siitä kuinka kristinusko on väärin ja on orjuuttanut ihmisiä vuosituhansia. He pitävät jumalaa huvittavana illuusiona jonka olemassaolo vähintäänkin on yhtä arveluttavaa kun lentävän kalakukon.

Nämä samat ihmiset jotka eivät kristinuskosta perusta , ja nyt avoimesti kamppailevat sitä vastaan ovat vasta pari vuotta sitten aikuistuneita. Sitä ennen he ovat mm. nauttineet kristinuskon tuomista eduista kuten ilmaisesta rippikoulusta. Mielestäni on huvittavaa nähdä nämä tyypit jotka ovat ensiksi nyhtäneet kaikki edut järjestelmästä kääntyvän sitä vastaan. On helvetin helppoa ensiksi ottaa järjestelmän tarjoamat edut vastaan ja saatuaan kaikki edut alkaa julistamaan kuinka se on niin väärää ja perimmäisen korruptoitunutta että oikein oksettaa.

Tämä on jokseenkin tekopyhyydeksi verrattavaa toimintaa , mielestäni. Sillä heillä on ollut jo hyvin aikaa erota tästä kirkosta ja sen vallasta mutta eivät kuitenkaan ole sitä tehneet syystä taikka toisesta. Jos kerran kristinusko ja ev.lut. kirkko on niin paha imperialismin jatke niin mikseivät he eronneet kirkosta välittömästi täytettyään kahdeksantoista vuotta ?

En itse ainakaan voisi ajatella kuuluvani organisaatioon jota vihaan niin perinpohjaisesti kovinkaan kauaa vaan pyrkisin siitä pois heti kun mahdollista. Tämä ei kuitenkaan ystävieni kohdalla toteudu vaan näyttää siltä että heidän tekonsa jäävätkin sille asteelle mitä ne todellisuudessa ovat , puheiksi. Ja vaikka he nyt kirkosta eroaisivatkin , niin se olisi pelkkä muodollisuus sillä johan he ovat ilmaiset rippikoulut kirkon nimissä käyneet. Eli hyväksikäyttö-periaatteellahan tuossa on mielestänu toimittu.

Itselleni nämä uskonnolliset asiat eivät oikeastaan koskaan ole merkinneet paljoakaan. Olen suurimman osan aikuistumisestani nojannut vankkaan ateismiin ja pyrkinyt itsekin tappelemaan niin " kristinuskon tekopyhyyttä" kuin jumalan olemassaolon todistamistakin vastaan. Olen vasta nyt tajunnut että jumalan olemassaolon todistaminen tai kieltäminen on turhaa. Emme koskaan pysty löytämään todisteita joko sen puolesta tai sitä vastaan. Jotkut kuitenkin vahvasti uskovat että jumalaa ei olisi olemassa , mihin itse haluaisin esittää kysymyksen siitä että mistä he voivat sen tietää niinkin tarkkaan. Sillä vasta aikuisiällä mieleeni on tullut kysymys siitä mikä jumalan rooli loppujen lopuksi onkaan ? En näkisi että jumalan olisi pakko olla minkäänlainen nk. "aktiivinen toimija" vaan ehkäpä sen rooli on tarkoitettu sivustakatsojaksi. Ennen ajattelin jumalan roolia puhtaasti välineellisenä , eli periaatteella "jos jumala on olemassa niin miksei se sitten tule maan päälle lopettamaan sotia ja nälänhätää ?". Ehkäpä tuo ei ole jumalan alkuperäinenkään tarkoitus. Ei kukaan ole sanonut että jos jumala olisi olemassa , niin sen pitäisi jatkuvasti ollakaan meitä ihmisiä auttamassa. Nykyisin mielestäni on typerää ajatellakaan asioita puhtaasti hyödyn kannalta , jopa uskonnollisia.

Nämä syyt ovat johtaneet siihen että olen jättänyt puhtaan ateismin ja "kääntynyt" agnostikoksi. Kieltämättä näiden kahden erot ovat hyvinkin pienet mutta agnostikko on valmis hyväksymään sen että jumala , muodossa tai toisessa tarkoitusperistään huolimatta , voi olla olemassa taikka sitten ei. Agnostikko nojaa entistä lujemmin todisteisiin ja todellakin uskoo jumalaan kunhan sellaisen näkee tai saa sellaisesta todisteita.

Tämä päätös on yksinomaan omani eikä kukaan ole siihen vaikuttanut. Olen päätynyt siihen pitkällisen observaation ja muihin uskontoihin sekä myös ateistien mielipiteitten tutustumisen jälkeen. Jos joku ateistismia tunnustavista ystävistäni on eri mieltä tästä , niin syytän heitä tekopyhyydestä ja vakaumuksensa keinottelusta joka on itsessään pahempi asia kuin se mitä minä nyt tunnustan. Haluan kuitenkin muistuttaa myös avoimesti kristityille että minkäänlaista käännytystyötä ette ole onnistuneet tekemään minussa , vaan hyväksyn sen että jonkinlainen jumala voi olla olemassa. Tämä olemassaoleva jumala ei todellakaan välttämättä ole kristinuskon versio siitä , vaan ehkäpä Buddhismin käsite tai vaikkapa jonkun luonnonuskonnon versio jumalasta on se oikeampi. Kenties jumala voi jopa olla nainen.

Dr. Phil , mies joka ratkaisee Irakin sodan ja kaiken muunkin

Minun mielestäni maailmassamme on olemassa ihmisiä joiden ei oikeastaan tarvitsisi ilmaista mielipiteitään vakavista asioista kuten esim. ilmastonmuutoksesta tai sodista. Heidän mielipiteensä eivät useinkaan ole ollenkaan järkeviä vaan tuovat jo tarpeeksi mutkikkaaseen asiaan todella typerää säröä entisestään.

Katselin tänään tätä "ihmissuhdepsykologiksi" itseään kutsuvaa "Dr. Phil" - nimistä miestä televisiosta. Hän oli tämän päivässä ohjelmassa nk. "haukannut paskaa" aiheen valinnassa ja käsitteli Irakin sotaa ja sen tilannetta. Paikalle oli kutsuttu kaatuneiden sotilaiden äitejä jotka vaikuttivat nyt sodanvastaisessa liikkeessä. Dr. Phil oli selvästi kutsunut nämä äidit paikalle ihan vain saadakseen haukkua ja solvata ihmisiä jotka olivat jo tarpeeksi menettäneet elämänsä aikana. Hän kehuskeli ettei "tiennyt sodasta mitään mutta kuitenkin jokainen hänen suvustaan oli pudottanut pommeja aina aikojen alusta joko Germaanien , sitruunanväristen äijien tai rättipäiden niskaan". Ihmeellistä kyllä , sota oli Dr. Philinkin mielestä kauhea asia.

Sitten seuraavaksi hän siirtyi kahden äidin kimppuun ja kysyi että miksi nämä äidit ja heidän sotaa vastustava organisaationsa (ilmeisesti tiedossa ei ollut että Amerikan kokoisessa maassa varmasti on muitakin organisaatioita jotka vastustavat sotaa kuin juuri näiden kahden äidin) tukki kadut mielenosoituksillaan jokin aika sitten. Dr. Phil oli kauhuissaan siitä että maan ollessa "korkeimmassa terrorihälytystilassa" 75 poliisia tarvittiin pitämään sotaa vastustavan mielenosoittajajoukon marssi kurissa. Kuulemma tämä mielenosoitus loppujen lopuksi vei enemmän resursseja terrorismin vastaisesta sodasta kun se antoi mitään hyvää takaisin. Äidit pysyivät hiljaa kun Dr. Phil vaati saada tietää mikseivät äidit kirjoittaneet valituskirjeitä yms. materiaalia kongressiedustajilleen tai muille viranomaisille sodan vääryydestä. Äidit kertoivat mielestäni täysin oikeutetusti että menneisyydessäkään kyseinen toiminta ei ollut tuottanut tulosta ja oli aivan turha odottaa että joku niin jäykkä organisaatio kuin yhdysvaltain hallitus tai kongressi välittäisikään koko mielenosoituskirjeiden tulvasta. Suorin tapa oli , ja onkin , tuoda sodan vastustus avoimesti kaduille ihmisten tietoon. Tätä Dr. Phil ei voinut käsittää missään nimessä vaan pikemminkin piti näitä kahta äitiä laiskoina/kelvottomina kun eivät olleet viitsineet kirjoittaa kongressiedustajilleen paperille asioita jotka kumminkin hyvin suurella todennäköisyydellä päätyisivät kuuluisaan "mappi-ö" - arkistoon. Kuulemma itse Saddam Hussein käytti nyt naisia hyväkseen kun heidän mielenosoituksensa sitoi maan poliisivoimia. Kuulemma "vihollinen" käytti naisia hyväkseen. Tuolloin minäkin repesin nauruun.

Olen suorastaan aika ihmeissäni tällaisten "Dr. Philien" asenteesta ottaen huomioon että koko joukkotuhoase - kohu on saatu paljastettua vääräksi Irakissa. Nimittäin halusimmepa tai emme , niin muu maailma kokee edelleen Irakin sodan enemmän suoranaiseksi valloitussodaksi "WMD-kohun" osoittauduttua keksityksi verukkeeksi koko sodalle. En itse kuitenkaan usko että tässä on kyse öljystä ja uskon nimittäin edelleen että Irak ei olisi ikinä voinut/uskaltanut uhata yhdysvaltoja , NATO-maita , naapurivaltioita tai ketään muutakaan millään aseilla Persianlahden 1991 soditun kampanjan jälkeen. Saddam ei yksinkertaisesti omannut munaa uhata enää ketään sillä jos bioase-ohjelma tai ydinase-projekti olisi ollut Irakissa meneillään ja sen "tuloksia" olisi käytetty jotakin muuta maata vastaan niin Irakin tilalla olisi varmasti ollut hyvin äkkiä helvetin iso kraateri.

No kuitenkin , palataksemme Dr. Philin ohjelmaan. "Dr." Phil alkoi avoimesti ihmettelemään että miksi sodanvastaisuudesta tehdään niin suuri numero kun ihmiset voisivat kuulemma vain kaikessa hiljaisuudessa vastustaa sotaa omissa olohuoneissaan menettäessään läheisiään varsin omituisen poliittisen agendan omaavan sodan jaloissa. Kaikki voisivat vain kirjoitella roskakorin täytettä kongressiedustajilleen eikä tarvitsisi mennä kaduille asti. Eräs mies nousi ylös ja sanoi että "the only way for evil to triumph is for the good men to do nothing". Olisin vähintään noussut itsekin taputtamaan käsiäni.

Tämän jälkeen "Dr." alkoi hiljentämään kantaansa. Yhtäkkiä tulikin suoranainen tahdinvaihdos ja "Dr." alkoi ottamaan vastaan mielipiteitä yleisöltä sillä hänen oma kantansa oli hiljennetty. Mies sitten lopetti ohjelman sanoen kuinka sota on niin monimutkainen asia ja kuinka sen oikeutuksista ja syistä voi olla niin montaa mieltä. Sitten alkoivatkin jo lopputekstit pyörimään.

En ole koskaan tykännyt kyseisestä "tohtorista" joka on mitä ilmeisimmin saanut tutkintonsa jostain jätepaperikeräyslaatikon ja roska-ämpärin välimaastosta. Hänen neuvonsa ovat aina olleet todella avuttomia tai liian ankaria ja nyt kun hän otti kantaa vielä Irakin sotaankin , niin kunnioitukseni vähäisetkin rippeet katosivat. On jokseenkin selvää että Dr. Phil ei ole koskaan kuullutkaan objektiivisuudesta vaan näyttää pikemminkin taittuvan Bushin pää-äänenkannattajien joukkoon. Tämä yhdistelmä tuo pikemminkin mieleen jonkiasteisen propaganda-ohjelman jossa pilkataan vastapuolta ja yksioikoisesti pyritään ylistämään omaa kantaansa. Siksipä hänen koko ohjelmaformaattinsa on vähintään ala-arvoinen , mutta kyseinen "Dr." on Teksasista. Ja Teksasissa kaikki on suurta , jopa idiotismin aste.

Taisteluraportti (the way it happened according to me)

Muutama vuosi sitten osallistuin erääseen airsoft - peliin jossa viihdyin kovinkin paljon. En aio ihan kyseiseen kampanjaan osallistuneiden oikeusturvan takaamiseksi aio nimetä sen enempää sen yksityiskohtia. Äsken luin kyseisestä tapahtumasta ryhmänjohtajani kannanoton eräällä foorumilla. Kieltämättä kannanotto oli yllättävän negatiivinen ottaen huomioon kuinka viihtyisää tuossakin sotasimulaatiossa oli aikanaan ollut. Sinänsä harmi.


Taustatarinana voin kertoa että ryhmämme koostui minun lisäkseni (tuolloin 17 - vuotias) muutamasta vielä nuoremmasta henkilöstä ryhmänjohtajan ja tarkkampujan kapteenin lisäksi tuntiessa toisensa. Oletin ryhmänjohtajan johtamistavasta että hän oli jo tuolloin ehtinyt käväistä "Suomen harmaassa".

Hän kritisoi meitä , ryhmäämme , siitä kuinka viiden metrin välien säilyttäminen avorivissa oli tuottanut ongelmia. Myöskin kyseinen mieshenkilö oli menettänyt hermonsa erään ryhmäläisen jäädessä taistelukosketuksissa muiden taakse "paeten mahdollisia osumia". Minut määrättiin tuolloin lääkintämiehen tehtäviin ja pysyttelin nimenomaan ryhmänjohtajan kuin kapteeninkin käskyjen mukaisesti muutaman askeleen hyökkäävän/etenevän ryhmäni takana jotten saisi nk. "kuulaa otsaan" sillä lääkintämiehen menettäminen ei olisi välttämättä ollut kaikista otollisin käänne. Se mitä tulee nyt täsmentää on se että minä en ollut tuo henkilö jota ryhmänjohtajamme omin sanoin sai olla koko ajan ojentamassa , vaan muistan kyllä kyseisen tapauksen todella hyvin.

Kaikillehan tuo silloinen ryhmänjohtajamme karjui. En kuitenkaan välittänyt lähinnä siitä syystä että olen tottunut ryhmänjohtajiin jotka pyrkivät saamaan haluamansa lävitse kovalla äänellä ja asenteella. Tein tehtäväni kuten oli käskettykin ja en sen kummemmin saanut kovinkaan negatiivista palautetta. Tämä tuon pelin "RJ" oli selvästi ryhmämme suorituskyvystä kovinkin pettynyt ja viestissään kertoi kuinka hermot olivat menneet useaan otteeseen. En välttämättä täysin ymmärtänyt miksi joku voisi ottaa noinkin ylettömän paljon paineita airsoftista harrastuksena sillä kieltämättä panin merkille tuon RJ:mme varsin vihaiset käskyt yms. muut verbaaliset viestit meille. Näyttää myös että hänen kokemuksensa koko operaatiosta eriää huomattavasti minun näkemyksestäni tapahtumien kulusta , jota saattaakin odottaa tietenkin.

Eriäviä mielipiteitä syntyy kahdesta kohtaa; ensimmäisestä partiostamme sekä nk. "paskajauhamistapauksesta". Ensimmäisessä partiossamme minulle oli määrätty vihreä olalla kannettava lääkintämiehen laukku joka sisälsi siteitä. Laukku oli jo valmiiksi suljettu ja ensimmäisen taistelukosketuksen saatuamme johonkin ryhmän jäseneemme osui. Riensin paikalle mutta vihollisen tuli oli sen verran tiheää että jouduin ryömimään haavoittuneen luo vaivalloisesti. Päästyäni haavoittuneen vierelle en saanut lääkintälaukkua auki sillä sen napit olivat todella tuskaisen tiukasti kiinni. vietin seuraavan minuutin yrittäen repiä laukkua auki mutta se ei todellakaan ollut helposti avattavissa. Sain sitten itsekin kiroilujen saattelemana napin otsaani niinkuin kaikki muutkin. Tästä RJ minulle sitten huomautti , ja ilmoitin että lääkintälaukun napit olivat epäkunnossa ja etten kykenisi saamaan sitä kiireessä auki jos sieltä pitäisi siteitä vetää nopeasti. Kumma kyllä , tämä RJ oli täysin ymmärtäväinen selityksen jälkeen ja sanoi että jatkossa laukku pidetään auki. Koen siis pikemminkin että ensimmäisen "kämmin" aiheuttajat eivät olleet ryhmänjäsenet missään nimessä , vaan sotilaille jaetut virheelliset varusteet aiheuttivat uhreja enemmän kuin mikään muu.

Toinen tapaus jossa omat kokemukseni RJ:n kokemusten kanssa eroavat on tämä "paskanjauhamistapaus". Sen lähtöasetelmana ryhmämme määrättiin muodostamaan taisteluparein "vartio" tukikohtamme edessä sijaitsevaan metsään. Eli kaksi ryhmän jäsentä toistensa edessä tai takana linnoittautuneina tasaisin välein. Me olimme ketjun viimeinen lenkki eli me sijaitsimme aivan tukikohdan edessä

Kun saavuimme metsään RJ "itse" katosi jonnekin jäljettömiin. Olettaisin että hän lähti mitä ilmeisimmin juomaan kuumaa kahvia kapteenimme kanssa. Minä ja taisteluparini totesimme että paikka johon meidät oli määrätty ei tarjonnut kovinkaan mainittavaa suojaa tai naamiointia siltä varalta että viholliset tulisivat suoraan päin. Niinpä päätimme hakea katkenneita puunoksia , puskia sekä kuusia ja sijoitimme ne puiden väliin "suojaksi". Se sujuikin hyvin ja jäimme siihen sitten odottamaan ja en kiistä ettemmekö olisi siinä lämpimiksemme jutustelleetkin. Hetken päästä tämä samainen hetkeksi kadonnut RJ ilmaantui paikalle ja istahti viereemme osallistuen keskusteluumme normaalisti. Oman raporttinsa mukaan hän "löysi meidät jauhamasta paskaa poteron pohjalta" ja siten meidän keskittymiskykymme oli herpaantunut. Kieltämättä hänen lausuntonsa on osittain totta , mutta sitä ei voida kiistää etteikö hän olisi itsekin osallistunut keskusteluun mahdollisimman luonnollisesti saavuttuaan paikalle. Voisi siis olettaa että jos kerran toimimme väärin , niin hän olisi välittömästi pyrkinyt ojentamaan meitä. Niin ei kuitenkaan tapahtunut ja raportissa hän osittain syyttää meitä huolimattomuudesta.

Muutaman minuutin päästä paikalle ilmaantui kapteenimmekin ja hän puolestaan istahti myöskin alas ja rupattelimme hetken. Tuona hetkenä muutama vihollisen sotilas oli ilmeisesti päässyt nk. "seulasta lävitse" ja hyökkäsi asemaamme päin haavoittaen minua , RJ:tä sekä kapteenia. Lopputulos oli epäilemättä kuolettava. En kuitenkaan ole valmis ottamaan täyttä syytä tästäkään tapauksesta sillä voisin vähintään olettaa että nk. "asiantunteva ryhmänjohtaja" olisi varmasti pyrkinyt korjaamaan asennettamme välittömästi eikä istahtanut alas juttelemaan ylipäätäänkään. Syytä siis näyttää olevan molemmissa.

Ymmärrän tietysti että oli kyse sitten leikkimielisestä sotaleikistä , niinkuin tässäkin tapauksessa , voittaa aina korkeamman upseerin sana. Minun näkemyksilläni ei ole siis kovinkaan suurta väliä siitäkin huolimatta että ne eroavat tämän syyn jakamisen taholla.

Onnettomuuksia ja väärinymmärryksiä

Tänään oli sitten se palautuspäivä. Kokeiden tulokset olivat yleisesti ottaen todella yllättävät ja mikä yllättävintä pääsin äidinkielen loppuarvosanassani siihen kiintiöön mihin en ollut edes aluksi kurssin väärän opettajavalinnan johdosta arvellut pääseväni. Ruotsin loppuarvosanan numerokin muuten nousi todella yllättävästi , ja se jos mikä pelottaa edelleen.

Sain myös takaisin kuvataiteessa tehtailemani valokuvat. Oikeastaan koko valokuvaus-projekti josta mainitsin muutama postaus sitten osoittautui hieman ikäväksi päätökseltään sillä nk. "ulkopuolinen arvioija" ei ollut tykännyt kuvieni välittämästä tunnelmasta. Hän kutsui työtä kliseiseksi , sodavastaiseksi, ja vasemmistohenkiseksi julistukseksi. Kuulemma sellaisia oli nähty ennenkin eikä tämä tarjonnut mitään uutta. Minua ei niinkään kiinnostanut se arvosana jonka sain , vaan se että tuo arvostelija ymmärsi työni täysin väärin. Vasemmistolaisuus minussa on yhtä mahdotonta kuin Lapualaisen sivarin löytäminen , todetakseni. Joten otin kyllä itseeni kyseisen "arvostelijan" todella loukkaavasta yleistyksestä , varsinkin kun työni ei ollut varsinaisesti edes sodanvastainen. En ole sodanvastainen ihminen vaikka työssäni kuvattiinkin kolmen sotilaan fiktiivisiä hautoja. En pyrkinyt välittämään kuvan arvostelijalle tunnetta siitä kuinka sodassa ihmisen kuolema olisi jotenkin turhaa samalla tapaa kuin sota itsessäänkin olisi turhaa. Pikemminkin teos jonka nimesin "taistelukentäksi" oli kunnianosoitus kolmelle tuntemattomalle sotilaalle joiden haudat jäivät muistuttamaan meitä ihmisten uhrauksista uskomansa asian , olipa se sitten mikä tahansa , puolesta.

No , tätähän tuo arvostelija ei ollut ottanut huomioon. Ja sillä ei nyt voi mitään enää tässä vaiheessa.

Mitä onnettomuuksiin tulee , niin sen verran voin todeta että tämän talon omistajien , "vanhempieni" , ollessa mökillä oli sattunut pienehkö onnettomuus. Siellä oltiin astuttu naulaan joka oli mennyt sitten jalkapöydästä lävitse. Ratkaisuna oli lähdetty sairaalaan ja siellä sitten oli jääty yön yli tiputukseen.

Minuahan tämä ei hetkauta pätkän vertaa. Kyllä kai ne siellä selviävät , ja jos eivät selviä , niin siitäkin huolimatta "I have a school to get to tomorrow".



Hyvää yötä.

Adios , Flamingos !!

Kuten olen aikaisemmissa postauksissani lupaillut niin tänään ne oppilaitokseni 110 - vuotisjuhlat nyt sitten alkoivat. Heti aamusta kouluumme ilmaantui yhtäkisti Ruotsalainen "trubaduuri-duo" nimeltään "Axel Falk & Bengt Magnusson" (turha alkaa esittämään yhtään "et sitten saanut yhtään isompaa kuvaa" - valitusvirttä sillä saisitte olla tarpeeksi kiitollisia että löysin edes noin pienen.)

Nämä tyypit ilmeisesti juonsivat juurensa Ruotsalaisten nk. "allsång på skansen" - perinteestä jossa valtavat määrät ihmisiä laulavat kaikenlaisia Ruotsalaisten yhteislauluja televisiokameroiden ja juontajien hyppiessä ympäri lavaa. Nämä olivat suunnitelleet tekevänsä samaa meille , ja niinhän siinä oikeastaan kävikin sillä meille jaettiin jo edeltävillä tunneilla ihka-oikeat laulujen sanatkin.

Tämä toinen Ruotsalainen ukkeli olikin aikamoinen supliikkimies ja oli koko ajan äänessä ääntäen Suomea todella epämääräisesti. Pitempihiuksinen keskittyi vain kitaransoittoon. En kylläkään ymmärtänyt ihan kaikkea mitä ne siinä yleisölle puhuivat ja laulelivat , mutta yhdessä vaiheessa oli kyse keskiaikaisesta kosimistekniikasta ja toisessa vaiheessa sitten elämä pistettiin risaiseksi jonkinlaisella hävyttömällä tarinalla naturalismia pelkkä viikunanlehti strategisten alueiden peitteenä harjoittavasta Ruotsalaisesta astmaatikosta. Selvää oli että tämä hävytön artisté extraordináire josta laulu kertoi oli todellakin Ruotsalainen ja tapahtumat sijoittuivat Italiaan.

No , kieltämättä osa koko esityksestä jäi hieman epäselväksi valtavan kielimuurin johdosta. Mutta huomenna on sitten palautuspäivä , joten taidanpa kirjoitella sitten lisää.

Hesitation kills all the good plans

I can't remember the exact time when I read a specific article about hesitation from a certain Finnish yellow press newspaper , but the article in it certainly illustrated perfectly why hesitation is the mother of all fuck up's.

The article was about a middle-aged man who had , through one way or the other , deemed it necessary to kill the CO of the Nokia company , Mr. Jorma Ollilla. Apparently , the man had concluded that Ollilla was somehow to blaim for all of his problems in life and needed to be eliminated. I can't remember if the man was somehow mentally ill or was he just desperately looking for someone or something to blame for his own shortcoming's in life. In any case his hate towards Jorma Ollila lacked purpose and proper planning. He had sent Mr. Ollila a letter , in which he proclaimed that it would take "just one bullet to take a man down". And all of you , my dear readers can certainly add two and two together thus understanding that it was clear and present death-threat.

Death threats are almost always a bad idea. They reveal to the target you want to kill that there is certainly someone out there who is now out to get you. Such negligence would be very fatal if I were to kill a man. So I would never resort to death-threats.

Mr. Ollilla , afterall the CO of one of the biggest companies in Finland , wasn't slow in his deductive skills either. So he naturally called the police and the police busted the man who had sent him the letters. The man who had planned to kill Mr. Ollila had a scoped hunting rifle registered under his name in the police authorities' records , so I would assume that this fact sped up the arresting process. He certainly made big mistakes in resorting to threats in the first place since it would have been only logical to assume that Ollilla would've phoned the police the minute a letter written in an aggressive manner hit his mail-box. And that's what he did too.

It certainly makes me wonder if this guy had plans to kill Ollilla in the first place. Since , it would be pretty dumb , first and foremost , to write a letter to the person who you're planning to kill. That way he or she will be prepared since in this sort of business that I am talking about here , I would assume that the element of surprise is certainly the key to success. Lee Harvey Oswald didn't write such letters to Kennedy before he made his move in Dallas , now did he ? Neither did the guy who tried to shoot Pope John Paul II back in the 70's. In both of these cases the assassins had a plan and they executed it in the right time. Like clockwork.

Of course we can't rank this poor Finn in the same category as L.H. Oswald. The Finn had poor planning , empty threats and most likely a few too many beers behind him when he thought it up. Now mind you , I'm not saying that Lee Harvey Oswald would be a hero for doing what he did , but if he truly is the one who did all that by himself then he certainly was a professional at some level. And as it usually is with everything , it is truly the professionals who always keep silent until the moment they strike.

Anyway, I'm going to grab a shower and hit the sack. Tomorrow's a school-day again..

Peliarvostelu: "Line of sight: Vietnam"

Viime arvostelussa ehdin jo kehua Vietcongin tähän astisista Vietnamin sotaa käsittelevistä FPS - peleistä parhaimmaksi. Huolimatta sen pienistä virheistä olen edelleen siihen harvinaisen tyytyväinen. Kuitenkin Vietcongin julkaisun ajoilta löytyy toinenkin peli joka on olevinaan yhtä hyvä. Ja alleviivaan sanan "olevinaan".

Jälleen kerraan eteenne iskee subjektiivista materiaalia kyseisestä pelistä.


Line of sight: Vietnam

Peli on julkaistu vuonna 2003 ja sen julkaisija on pääasiallisesti kolikkopeleistään 1980-, ja 1990 - luvuilla tunnettu Atari. Tämän pelin kantta leimaa suuri valkoinen "best of Atari" - leima joka on yksi harhaanjohtavimmista lausunnoista ikinä koko pelihistoriani aikana.

Juonena pelissä toimii myöskin elokuvia mukaileva tarina erikoisjoukkojen miehestä jonka tehtävä on kaataa Vietkongia niin että parahtaa. Mukaan ei kuitenkaan anneta täyttä laidallista muita ryhmäläisiä vaan pelin idean mukaisesti special forces - häiskä pelissä on nk. "sniper" jonka tehtävänä ainakin kansitekstin mukaan on piileksiä viidakon aluskasvillisuudessa ja odottaa hiljaa vihollistaan tarkkuuskiväärinsä tähtäimen takaa. Loogista olisi siis olettaa että peli nojaisi jollain tavalla enemmän hiipimiseen , taktikointiin sekä piilossa pysymiseen. Odotin itse jonkinlaista tarkka-ampujan simulointia Vietnamin olosuhteissa ennen ensimmäistä pelikokemusta. Lopputulos ei omannut niinkään lupaamiaan elementtejä vaan LOS: Vietnam osoittautui enemmän tai vähemmän nk. "Vietnam-doomiksi".

Pelin grafiikassa ei minusta ole kovinkaan paljoa valittamista. Kieltämättä se ei ole yhtä yksityiskohtaista kun Vietcongissa ja ennenkaikkea tarkkaa , mutta kyllä se nyt pelaajan nk. "tiellä pitää" vaikka joillakin pelikerroilla hieman teräväksihän nuo viidakot ja muu ympäristöt ovat osoittautunut. Grafiikan terävyys voi kaiketi myös johtua näytönohjaimestani vaikka en tosin usko että kahdella testikoneella sama vika voisi toistua.

Peli alkaa päähenkilön tippuessa sateiseen viidakkoon helikopterillaan. Ilmeisesti hän on ollut pyrkimässä uuteen tukikohtaansa niinkuin ajan henkeen kuuluukin mutta syystä taikka toisesta helikopteri on päässyt putoamaan viidakkoon. Neuvokas sankari kuitenkin työnnyttyään ulos helikopterin raadosta alkaa välittömästi lahtaamaan eteentulevia sitruunanvärisiä sissi-heppuja pistoolillaan. Myöskin vihollisilta itseltään löytyy välittömästi rankkaa aseistusta niinkuin esim. AK47 - rynnäkkökiväärejä sekä itselataavia SKS - kiväärejä. Nämä kaikki pistoolin lisäksi voidaan kantaa helposti mukana välittämättä kuorman painosta. Haavoittumiset hoidetaan lääkepakkauksilla joita löytyy aina joskus kuolleilta tai muualta läheltä. Vietkongin miehet pelissä ottavat osumaa ihan kiitettävän helposti eivätkä pahemmin edes pötki pakoon. Toiminta on siis suhteellisen suoraviivaista. Ja mitä aseisiin tulee , niin niiden yksityiskohdat eivät selvästikään ole yhtä tutkittuja ja mietittyjä niinkuin Vietcongissa , vaan aseista lähtee aina oikeaa nappia painettaessa joko vähän isompi tai pienempi pum. Joskus pum aseesta voi myös lähteä kiikarikiväärin takaa. Vihollisia näyttäisi myös olevan maksimissaan kaksi tai kolme hahmomallia.

Vaikka pelin voikin tallentaa ihan milloin vain jää kaikesta ikävä jälkimaku suuhun. Näyttää nimittäin siltä että tämän pelin tekijät ovat pelanneet Vietcongin lävitse ja tajunneet että suoraa kopiota siitä ei koskaan voitaisi tehdä. Niinpä he ovat päätyneet ratkaisuun jossa Vietcong on rakennettu halpatuotannolla uuteen uskoon. Pois on siis jätetty tunnelma , realismi , yksityiskohtainen grafiikka sekä kaikki muut peliä parantavat tekijät. Tästä syystä en ole suoraan sanoen jaksanut pelata LOS: Vietnamia ensimmäistä tehtävää pidemmälle. Voin kuitenkin todeta että ensimmäisessä tehtävässä ei ollut jälkeään kansitekstien lupaamasta hiiviskelystä viidakoissa kiikaritähtäin ojossa. Kyse oli pikemminkin täysin suoraviivaisesta "ammu kaikki viholliset jotta pääset kohtaan X". Myönnettäköön että edellämainitustahan oli myöskin kyse Vietcongissa , mutta siinä pelin perusideaa on kuorrutettu realistisilla yksityiskohdilla ja muulla "tekemisellä" joka peittää suoraviivaisen räiskinnän.

Pelissä on kannen mukaan 12 yksinpelitehtävää. Moninpelimahdollisuuskin on mutta sitä en kokeillut ollenkaan; Tuskinpa tuokaan kamalasti eroaa esim. vanhasta Quakesta.


Yhteenveto


Tämähän voisi olla teoriassa vaikkapa muutama vuosi sitten julkaistu Doomin pelimoottorilla etenevä Vietnam-peli "NAM" (Kuva on muuten Duke Nukemin enginellä tuotetusta versiosta , btw , mutta perusidea on edelleen sama) uusilla grafiikoilla. Tämä ei siis juurikaan tarjoa mitään uutta ihan pelkästään pelinäkin. Grafiikat ovat menevät , niin pelin kulkukin aseiden ohella mutta ei niillä vielä kuuhun mennä , kuten uusi sananlasku asian ilmaisee. On vain onni että tätä ei enää myydä täysihintaisena vaan sen saa ale-korista pilkkahintaan. Sieltä minäkin sen , nimittäin , löysin.

2.10. 2005 -

Lokakuut ovat aina vittumaisia sillä silloin talvi usein tulee jos on tullakseen.

Tänään on ollut aika tavallinen päivä jälleen vaikka täytyy myöntää että minä ja rakas hani olemmekin päässeet hieman keskustelun kautta käsittelemään suhteemme syvimpiä tasoja. Siispä toimintaa on tapahtunut enemmän tai vähemmän henkisellä tasolla fyysisen sijaan tänään.

Hain perjantaina paketin postista jonka olin saanut tuolta Ruotsista. Siinä oli kaikki ne DVD - elokuvat ja muutama peli jotka sinne oli jääneet kesältä lojumaan. Ikävää on edelleen se että naapurimaan kamaralla on edelleen uusi telttani sekä makuupussi jonka ostin aivan pilkkahintaan. Vielä ei ole selvinnyt että millä ilveellä ne pitäisi sieltä saada pois , mutta olen jokseenkin toiveikas että ne sieltä kuitenkin jossain vaiheessa pois saadaan. Tavalla tai toisella.

DVD-elokuvien kokoelmani alkaa hiljalleen ylittämään kuudenkymmenen elokuvan rajan. Se on jo suhteellisenkin paljon. Toivoisin että aikanaan omistaisin ainakin sata elokuvaa. Se onkin sitten aivan toinen juttu että minne sijoitan kaiken tämän tavaran kun muutan pois , mutta sen verran olen jo miettinyt että kunhan sen aika tulee niin kaiketi n. 75 % tavarasta täytyy saada myytyä. En nimittäin halua miehittää tulevaa yksiötäni ainoastaan valtavilla kasoilla kamaa vaan haluan mahtua sinne itsekin tyttöystäväni kanssa.

Mitä taas kouluun tulee niin seuraava viikko menee hieman eri tavalla kuin yleensä. Edessä on nimittäin kouluni , entisen Porvoon Suomenkielisen yhteislyseon , 110 - vuotisjuhla. Tämä tarkoittaa että monetkaan kurssit eivät aivan heti toteudu sen lisäksi että ruoan laatu saattaa parantua. Eli voimme kenties jopa saada kakkua ja sekös jos mikä nostaa mielialoja. Sen jälkeen onkin enää viikko koulua ja syysloma. Tiistaikin kuluu aika hilpeissä merkeissä tulevalla viikolla sillä silloin on sijoitettuna kokeiden palautuspäivä.

Peliarvostelu: Vietcong

Vuosi 2004 oli poikkeuksellinen pelirintamalls sikäli että Vietnamin sotaan liittyviä pelejä julkaistiin huomattava määrä. Syynä tähän on voinut olla toisen maailmansodan pelien suunnaton määrä sekä se että vuonna 2005 Vietnamin sodan päättymisestä oli kulunut 30 vuotta.

Vietcong tosin julkaistiin jo vuonna 2002 - 2003 ja se sai erittäin hyvän vastaanoton sen lisäksi että sitä myytiin tarpeeksi yhden lisätehtävä-paketin aikaansaamiseksi. Tämä arvostelu käsittelee nyt oma kokemuksiani pelin parissa. Siis kaikki mielipiteet jotka artikkelissa esitetään ovat täysin subjektiivisia. Purkaa hammasta yhteen ja jatkakaa lukemista , siis:



Vietcong -


Oikeaa FPS - räiskintäversiota Vietnamin sodasta ei ole oikeastaan ennen tätä peliä koskaan julkaistukaan. Muutamaa epämääräistä Doomin pelimoottoriin pohjautuvaa todella ala-arvoista räiskintää ja yhtä helikoptereiden ympärille sijoittuvaa toimintapeliä lukuunottamatta tämä oli minullekin täysin uusi kokemus. Grafiikka oli myös täysin uutta ja sen pelimoottori oli juuri vartavasten tämän kovan sotakoettelemuksen kuvaamista varten kehitetty. Odotukset olivat siis korkealla.

Pelin juoni on yksinkertainen ja hyväksi havaittu toimintaelokuvan käsikirjoitusta mukaileva asetelma siitä miten uusi yhdysvaltojen erikoisjoukkojen jäsen päätyy vuonna 1967 Vietnamiin johtamaan epämääräisen etulinjan eteen sijoitettua erikoisjoukkoryhmää. Pelaaja saa jokaiseen tehtävään mukaansa aina ydinjoukon muita kovinkin persoonallisia erikoisjoukkoryhmän jäseniä joiden yksilölliset taidot auttavat tehtävän läpäisemisessä. Tehtävänä on vaikka mitä tavallisista partioinneista pelastustehtäviin , tuhoamiseen ja helvetin sankassa viidakossa suunnistamiseen; kaiken puuhastelun takana kuitenkin häilyy Vietkongin lopullinen hävittäminen. No , me hyvin tiedämme mitä siinä noin puhtaasti historialliselta pohjaltakin kävi.

Kun varsinainen peli alkaa niin itse kiinnitin huomiota heti kahteen asiaan. Nimittäin grafiikka ja peliin luotu tunnelma ihan äänimaailmallakin on kiitettävä. Pelin historialliseen puoleen ja näyttävyyteen on panostettu aivan käsittämättömän paljon aikaa ja resursseja jotta siitä tulisi mahdollisimman täydellinen ja realistinen kokemus Vietnamin sodasta sellaisena kun se oli vuonna 1967 ja eteenpäin. Grafiikka piirtää siis tasoista riippuen erittäin hienon laaksomaiseman , smaragdinvihreän viidakon taikka hienon rauniotemppelin pelaajan eteen monien muiden tasojen lisäksi. Yksityiskohdat ihan viidakossakin ovat upeasti tehtyjä ja äänimaailma on selvästi suunniteltu niitä silmälläpitäen eikä pelkästään monotooniseksi taustahälyksi niinkuin yleensä.

Erikoisjoukkojen miehille viidakoissa tapahtuvaan "ruohonjuuritason työskentelyyn" on varattu mitä moninaisin arsenaali kalustoa. Vaikka pelin aseistus alkaakin varsin vaatimattomasti todella pienitehoisilla luikuilla niin mitä pitemmälle edetään niin aseet kasvavat kokoa aina M60 - konekivääriin ja M79 - kranaatinheittimeen asti. Mukavana lisänä vihollistenkin itätuotannolla valmistetut aseet voi poimia mukaansa jos Amerikkalainen tappovälineistö ei satu kiinnostamaan. Mikä kuitenkin tuo valtavaan ase-arsenaaliin ja pelin koko varustepolitiikkaan kaivattua realismia on se että vain yhden kiväärin ja pistoolin veitsen ja kranaattien lisäksi saa kantaa mukanaan. Yleensä aseen saa valita jo ennen tehtävää varastosta jonne kerääntyy uutta tai kaapattua asemateriaalia tehtävien mittaan. Varastolla aseita saa sitten myös testailla sydämmensä kyllyydestä ammusvarojen rajallisuuden puitteissa. Aseissa ei myöskään ole ylettömästi paukkuja vaan ne loppuvat ikävän nopeasti ihan sarjatulellakin. Tämä tuo lisää realismia ja ennen kaikkea pelaaja itse joutuu tähtäämään aseellaan Vietkongin poikia jotka saattavat hypähtää esiin milloin mistäkin kolosta tai notkosta.

Pelaaja itse omaa "elämänviivan" joka hyvinkin äkisti laskee nollan puolelle jos osumia alkaa satelemaan nahkaan liiankin tiuhaan tahtiin. Onneksi kuitenkin viiva voidaan pitää vihreällä ensisidepakkausten avulla joita löytyy vihollisilta sen ohella että useimmiten pelaajan komentamaan ryhmään kuuluu silmälasipäinen lääkintämies mukaan ihan peruskalusteina. Lääkintämies parantelee myös muiden ryhmän jäsenten haavoja heidän koheltaessaan pitkin kenttää enemmän tai vähemmän muodossa ja kurinalaisesti. Nimittäin muu ryhmä usein sotii omaa sotaansa vaikka he kulkevatkin koko ajan pelaajan ympärillä. Tämä piirre ei sinänsä haittaa sillä muut ryhmän jäsenet ovat omia persoonallisuuksia siinä missä muutkin joten tietty vitsailu ja kiroilu taistelun lomassa antaa tiettyä mukavuutta peliin. Tekoälyllä ohjatut ryhmäläiset osaavat myös hajaantua kranaattien sun muiden räjähtäessä sekä ylipäätään taistelukosketusten sattuessa. Olen myös jokseenkin yllättynyt siitä että nämä tekoäly-ohjatut ryhmäläiset eivät onnistuneet tappamaan toisiaan kuin tasan kerran pelikertani aikana. Se on myös mielestäni saavutus.

Pelin tehtävät eivät pahemmin toista itseään. Ne ovat myös osa selvää jatkumoa jossa pelaaja elää muiden ryhmäläistensä kanssa varsinaisen tehtävän loputtuakin. Tämä on myös asia jota itse arvostan pelissä. Kerrankin Vietnamin sodasta kertovaan tietokonepeliin on saatu elokuvamainen jatkuvuus mukaan.

Muutamia moittimisen aiheita tehtävistä kuitenkin selvästi löytyy. Nimittäin siitä huolimatta että kentät ovat hyvin suunniteltuja ja eteneminen on useinkin suoraviivaista , niin yöllä tapahtuvat tehtävät joita ei onneksi ole montaa , muodostuvat suunnistukseltaan painajaisiksi. En nimittäin näe ollenkaan eteeni ja kartan lukeminen säkkipimeässä ilman taskulamppua jota kumma kyllä ei ole annettu tehtävään mukaan on enemmän kuin tarpeeksi mahdotonta. Tuloksena on epämääräinen pyöriminen ympäri kenttää yrittäen etsiä jotakin koloa josta pääsisi eteenpäin. Myöskään muut ryhmäni jäsenistä eivät tuolloin olleet kovinkaan avuliaita , vaan edessä tallustellut Vietnamilainen opaskin johdatti minut pitkällisen haahuilun jälkeen takaisin alkuun. Thanks alot , mac.

Myös Vietkong-sissien tähtäystaidot omiini verraten ovat kovinkin ristiriitaisia. Useimmiten Vietkongin mies nimittäin on kovinkin tarkka tähtäyksessään eikä pahemmin liikutu suorasta osumasta olkapäähän , käteen , tai jalkaan. Pelaajaa nämä osuvat luonnollisesti haavoittavat vakavastikin. Paikoitellen Vietkong - sissi omaa myös pelissä erinomaisen väistelytaidon jota voisi melkeinpä verrata Matrixin agenttien surrealistiseen luotienväistö-rutiiniin sillä suihkutettuani lippaallisen puskaan jossa yksi näistä "sitruunanvärisistä hyypiöistä" makaili ei riittänyt sitä tappamaan. Tämä ongelma kuitenkin esiintyy vain paikoitellen , joten koko pelikokemusta se ei pilaa. Siispä pääasiallisesti realismi pelaajan valitsemasta vaikeustasosta riippuen pysyy kohdallaan.

Pelin saa tallennettua myöskin ihan missä tahansa ja milloin vain tehtävien aikana. Onneksi se ei siis eroa valtaosasta pelejä vaan pysyy ennallaan. En muuta oikeastaan odottanutkaan sillä monissa tehtävissä on vaikeita kohtia ja jos peli käyttäisi nk. "kerrasta poikki" - systeemiä tasojen tallennuksessa niin itkisin varmasti kovempaa kuin yksikään muu parin korttelin säteellä.

Mitä taas Vietcongin moninpeliin tulee , niin sitä en ole varsinaisesti kokeillut. Ilmeisesti kuitenkin sen ideana on standardi USA vs. Vietcong - ottelu johon saa aina uusia kenttiä sekä aseita sen mukaan kun yksinpelissä sattuu tehtäviä suorittamaan. Moninpeli on myöskin käsittääkseni standardisti LAN - yhteensopiva joten sitä voidaan käydä ihan perinteisesti kavereiden kesken paikallisverkonkin kautta. Mitä taas grafiikkaan tulee , niin se ei ainakaan testikoneen näytönohjaimella pahemmin takkuillut muutama pientä kohtaa lukuunottamatta. Syytä takkuilulle en osaa määritellä mutta kuten sanottu niin takkuilu esiintyi lähinnä pelin hidastumisena muutamassa kohdassa. Siispä haittojen pitäisi olla suhteellisen pienet.

Asia jonka halusin myös ottaa huomioon erään henkilön huomautuksesta oli pelin hahmojen ääninäyttelijät näin lopuksi. Useinkin monet peliarvostelijat ottavat tähän nykyisin kantaa ja toteavat että joko ääninäyttelijät kuulostavat pelin maailmaan nähden "korrekteilta" tai realistisilta taikka sitten eivät. No , olen omasta mielestäni huono arvioimaan tätä aspektia pelissä mutta kokeilen nyt kuitenkin. Eli nythän lähdetään siitä että tämän pelin "hyvän ääninäyttelyn" mielestäni mittaa se että miten hyvin ääninäyttelijät hallitsevat tietyn aikakauden slangin , sotilassanaston sekä yleisen puhetyylin. Yksinkertaisesti voin vain todeta että yksikään ääninäyttelijä ei kuulosta roolihahmolleen epämukavalta tai liikaa ylitseampuvalta (tietty ylitseampuvuushan on suotavaa kun kerran nykyisin pelikokemuksen pitää niin kovasti mukailla elokuvia , btw) . Pelissä on jatkuvasti dialogia hahmojen välillä luoden illuusion maailmasta ja sodasta joko koko ajan pyörii eteenpäin huolimatta pelaajasta. En ole huomannut varsinaisesti huonoja piirteitä yhdenkään hahmon ääninäyttelijän suorituksessa vaan antaisin kaikille kiitettävän arvosanan aikakauden ja ennen kaikkea kyseisen sodan ilmapiirin ylläpitämisestä persoonallisella ääninäyttelyllä. Lyhyesti sanottuna niin lääkintämies kun raskasta M60-konekivääriä heilutteleva huivipäinen "kova jätkäkin" kuulostavat juuri siltä miltä heidät voisi kuvitellakin omasta mielestäni.


Yhteenveto


Vietcong on varmasti ainakin vielä jonkin aikaa se kaikista realistisin ja asiallisin Vietnamin sotaa käsittelevä FPS-räiskintä. Sen tunnelma on kohdallaan niinkuin on hyvä grafiikkakin. Tekijät ovat ottaneet asioista selvää ennenkuin on ruvettu nk. "hutkimaan" ja se näkyy lopputuloksessa. Aikaa on siis nähty huomattavasti pelin jokaiseen osa-alueeseen aina aseista ja äänimaailmasta kenttäsuunnitteluun.

Paikoitellen ongelmaksi voivat kuitenkin muodostua muutamat joustamattomat kenttäsuunnitteluun liittyvät ratkaisut ja tietty epäloogisuus taisteluissa jossa oma tähtäys menee päin seiniä ja vihollinen osuu kuin Wilhelm Tell vähät välittäen haavoittumisestaan. Nämä eivät kuitenkaan ole varsinaisesti pelikokemusta pysäyttäviä tekijöitä sillä niistä pääsee ylitse kuitenkin koko ajan uudestaan yrittämällä , mutta saattavat haitata jotakuta.

Ikävä puoli joka myös haittaa Vietcongia muiden FPS - pelien joukossa on tietty yhden pelikerran synnyttämä yllätyksettömyys. Nimittäin pelin tapahtumathan eivät hirveästi eroa enää seuraavilla kerroilla vaikka vaikeusastetta nostaisi tai laskisi. Joten Vietcong jää kieltämättä pelin läväistyä hyllylle notkumaan lähinnä sen takia että siinä ei tosiaankaan ole mitään uutta huolimatta sen sisältämästä vahvasta tunnelmasta. Ainoaksi lisäarvoksi pelille jääkin sitten moninpeli ja siihen ostettava lisätehtäväpaketti "Fist Alpha".

Ystävät ja viholliset

Tänään meillä onkin oikein sydäntä lämmittävä ja ylitsepursuavan positiivinen aihe. Aion nimittäin puhella hieman ystävyydestä. Sehän on nimittäin kovinkin ihana asia ja yleensäkin sellainen mikä edistää ihmisten välistä kanssakäymistä.

Itse yritän olla ystävyyssuhteissani mahdollisimman salliva ja monisyinen. Pyrin olemaan mahdollisimman monen ihmisen , huolimatta heidän sosiaalisesta taikka muustakaan taustastaan , ystävä. En pidä "hierarkiasta" ystävyyssuhteissa. Siksi oikeastaan olen aina vihannut ihmisten asenteita jossa jokaisella on aina ollut "paras ystävä" ja kaikki muut ovat sitten enemmän tai vähemmän olleet eriarvoisia ystäviä. Tuollainen ystävien arvottaminen taitaa kyllä tosin olla enemmänkin ala-asteella tapahtuvaa sosiaalista luokittelua , mutta uskoisin että se tapahtuu edelleen ihan aikusiässäkin joissakin piireissä.

En itse voisi koskaan ajatella arvottavani ystäviäni näillä periaatteilla. Mielestäni ystävien ja minun väliseen suhteeseen eivät vain kuulu arvojärjestykset vaan pyrin koko ajan olemaan niin monen omasta mielestä asiallisen henkilön ystävä kuin mahdollista. Kuitenkin se mitä minun ystävyyssuhteissani ikävä kyllä useastikin tapahtuu on se että tietyt henkilöt jäävät aina välillä taka-alalle tietyin väliajoin kun he sitten taas pomppaavat esiin otollisen tilanteen johdosta. Muutamat henkilöt ovat jopa olleet tästä tyylistä ärtyneitä minulle , sillä heidän mielestään olen aina ollut heidän ystävänsä "kun on sopinut" ja sitten taas ollut täysin hiljaa pitkänkin aikaa. Olen joskus hyvinkin pahoillani siitä että jotkut heistä näkevät asiat noin. Minun tarkoitukseni nimittäin ei ole koskaan olla "väliaikais-ystävä" missään tilanteessa , mutta minun elämäni ei yksinkertaisesti aina sisällä tilanteita joissa nimenomaan ja alleviivaten pystyisin ja jaksaisin olla jokaisen kaverini kanssa 100 % ajasta. Silloin en muuta tekisikään kuin seurustelisin ystävieni kanssa.

Tätä on joidenkin joskus vaikea ymmärtää. Jotkut ystäväni syyttävät minua myös siitä etten pidä pahemmin yhteyttä. En kuitenkaan koskaan ole jäänyt varsinaisiin"huonoihin väleihin" kovinkaan monen ystäväni kanssa vaan aina asiat on pyritty selvittämään ja useinkin minun aloitteestani. En oikeastaan haluaisi että ihmiset vihaisivat minua jonkin tuollaisen asian takia vaikkapa loppuelämänsä sillä minäkin monien muiden joukossa etsin vain sopua. Eräät ystävistäni joskus syyttävät minua sortumisesta "soitellaan sitten joskus" - ilmiöön jossa annan enemmän tai vähemmän tyhjiä lupauksia yhteydenpidosta enkä tosiasiassa koskaan ota heihin yhteyttä. No tämäkään ei ole ollut minun tarkoitukseni koskaan vaan pikemminkin kaikessa on ollut kyse siitä että olen viettänyt aika jonkun muun ystävän tai ystävien kanssa juuri silloin. Koen että jokaisella ystävälläni on jotakin uniikkia annettavaa persoonastaan minulle samaan tapaan kuin minulla on heille. Tosin he ja minä ymmärrämme tämänkin asian joskus hieman eri tavalla.

Mitä taas ystävän ja "tuttavan" väliseen eroon tulee , niin sanoisin että omassa elämässäni ystäväksi määrittelisin sen henkilön jonka kanssa on koettu aikaisemmassa tai myöhemmässä elämän vaiheessa kaikenlaisia positiivia juttuja ja niistä on päästy lävitse kaikesta huolimatta. Ystävä ei aina ole se henkilö kenet on tuntenut kaikista kauemmin. Opiskelussani minulla on myös eräänlaisia "ystäviä" joiden hyöty , myönnettäköön , on joillakin opiskelun osa-alueilla puhtaasti materialistinen. Kuitenkin pidän heitä ystävinäni opiskelupaikassani sillä suhteeni heihin on eräällä tavalla hyvinkin syvä mitä opiskeluun tulee. Taas opiskelun ulkopuolella minua odottaa täysin toinen maailma jossa minulla on muita ystäviä. Nämä ystävät ovat täysin erilaisia kuin opiskelumaailmassani. Näitä kahta maailmaa ei voi yhdistää ja niiden sisältämiä ihmissuhteita en tahdo myöskään yhdistää.

Olenko siis kaksi eri persoonaa kahdessa eri tilanteessa ? No , voisin määritellä asian siten , että tosiasiassahan kukaan ei ole täysin oma itsensä poistuttuaan kodin tai kaikista lähimpien ihmisten huomasta. Aina huolimatta siitä kuinka avoin ihminen on , niin koskaan sitä kaikista aidointa puolta ei näe kun ihminen on ulkomaailmassa. Minäkin olen erilainen ihminen kun opiskelen ja kun olen vapaa-ajalla. En suoranaisesti pyrikään olemaan täysin samanlainen kummassakaan osa-alueessa vaan tarkoituksella persoonani eroavat. Petänkö omasta mielestäni muita ihmisiä ? Valehtelenko ? Esitänkö jotain muuta kun olen ? Nuo kysymykset osuvat kieltämättä hieman arkaan paikkaan , mutta haluan joka tapauksessa sanoa että harvoissa nk. "julkisissa tilanteissa" sitä todellakin haluaa olla oma itsensä. Eräänlaisen naamion kantaminen kasvoillaan on siis myös välttämättömyys julkisissa tilanteissa , mielestäni. En haluakaan olla täysin oma itseni kodin tai läheisempieni ulkopuolella.

Tämä on huvittavaa sikäli että ihmiset ehkä saavat minusta täysin päinvastaisen kuvan. Minua se ei oikeastaan haittaa sillä elämäni on hyvinkin pitkälti eri osa-alueilla puhtaasti eräänlainen "sosiaalinen koe" jonka eri osien perusteella olen aina eri ihminen eri ihmisille. Menen aina joka aamu eri maailmaan ja saan esittää toisenlaista henkilöä. En suoraan sanoen tiedä enkä osaa sanoa että miksi niin on , mutta en ainakaan haluaisi että esim. opiskelumaailman "ihmiset" tai ystävät näkisivät sen vapaa-ajan maailman version minusta. Vapaa-ajan maailman ihmiset voisivat taasen olla kauhuissaan opiskelumaailman versiosta joka saattaisi olla hyvinkin erilainen ehkäpä joidenkin mielestä.

Palataksemme takaisin ystäviin , niin sanoisin että nykyisin pyrin kuitenkin pitämään "ystävien" määrän vähäisenä. Tuttavuuksia minulla on vaikka muille jakaa. Kuitenkin heistäkin on hyötyä minulla vaikkakin vain materialistisesti. Ystävien määrän vähentymiseen on vaikuttanut se että on aika työlästä pelkästään pitää näitä tämän hetkisiä ystäviä tyytyväisinä vaikkakin tosiasiahan on se että ystävyyssuhteita ei vain voida "perustaa" vaan ne tapahtuvat samaan tapaan kuin esim. rakastuminen. Niitä ei pahemminkaan suunnitella vaan ne sattuvat tielle yhtäkkiä.

Nokturnaalisen välipalan savupatsaat

Tänään tuli alustavia tuloksia viikko sitten tekemästäni Englannin YO - kokeesta. "Paskalautakunnan kouriin" koe lähti tänään ja lopulliset tulokset iskevät sitten joskus keväällä ennen seuraaviin koettelemuksiin ilmoittautumista. Toteanpa vaan että Ruotsin lukio on kyllä ihan leikkikalulaitos verrattuna siihen miten meillä asiat hoidetaan. Mutta Ruotsissahan tuo "Gymnasium" on enemmän tai vähemmän ammattikoulun ja lukion sekoitus joka ei varsinaisesti ole kumpaakaan täysinäisesti näiden eri opintolinjojen johdosta. Joten vertailukohtaa ei oikeastaan ole.

No kuitenkin tänään oli aika unelias päivä koululla. Kävin siellä istumassa sen "kuuden tunnin pakollisen" ja lähdin kotiin. Kotiin palattuani menin nukkumaan. Ilta meni jokseenkin normaaliin tapaan kunnes noin kello kymmenen aikaan illalla päätin lähteä metsään. Pakkasin mukaan reppuun kaiken tarvitsemani ja heitin sissiperiaatteella "havua hattuun ja nokea naamaan" jonka jälkeen nk. "läksin matkaan". Ulkona oli todella kylmä ja pimeä mutta minähän olen tunnetusti myöskin vain ja ainoastaan näissä asioissa se "tavallisen suruton poika" joten ne eivät niinkään luoneet paineita vaan pikemminkin otollisen ympäristön yöllisille retkille.

Päästyäni jonkin matkaa eteenpäin satuin katsahtamaan taivaalle. En suinkaan huomannut lepakkoja , muukalaisia nk. "lentävine kaappausaluksineen" sen puoleen kuin lentäviä puliukkoja vaan pikemminkin helvetinmoiset lieskat tulivat muutaman kilometrin päästä puunlatvojen välistä. Hetken aloin jo miettimään että olisiko mahdollisuus piilenyt siihen että suuri idolini ja innoittajani , "the robot devil" (suom. "Robotti-paholainen) olisi lukenut blogini ja päättänyt pyyhkäistä Sipoon pois kartalta valtavilla helvetinlieskoillaan. No näin asiat nyt eivät kuitenkaan ihan olleet.

En osaa tarkalleen sanoa että mistä oli kyse mutta epäilisin että talo paloi/metsää paloi/valtavaa kokkoa poltettiin/auto oli räjähtänyt/Nesteen öljyjalostamo Porvoon puolella oli tuhottu Ruotsalaisten ilmaiskussa niinkuin Arto Paasilinnan kirjassa "operaatio Finlandia"/joku tykkäsi leikkiä tulitikuilla.

Päätin hyvin mielin jatkaa yöllistä vaellustani Porvoon rajojen sisäpuolelle. Satunnaiset autot ja isommat bussit ohittivat minut kävellessäni tien vierustaa hiljalleen eteenpäin. Kieltämättä mielessä kävi kaikenlaisia positiivisia teorioita siitä että mistä tuo isot tulilieskat omaava palo oli alkanut ja missä se juuri paloi. Käveltyäni noin tunnin pääsin epämääräisen rautatien vierelle. Suoraan sanoen oli hiukan ihmeissäni löydettyä rautatiekiskot ja arvioinkin siinä sitten hetkisen että käytettiinköhän niitä ylipäätään ollenkaan. Porvoon ja Sipoon rajaseudut ovat minulle paikoitellen erittäin tuttujakin , mutta tämän epämääräisen rautatienpätkän löytyminen oli kyllä minulle aivan uutta.

Rautatien vierellä kiemurteli pieni soratie jolle päätin istahtaa. Olin varannut mukaan kuuluisan sissikeittimeni ja siinä sitten aloin purkamaan sitä keskellä tietä nimittäin olin erittäin vakuuttunut siitä että jäisin siihen tekemään itselleni ruokaa. No , keskellä yötähän entisen Porvoon maalaiskunnan ja Sipoon rajaseudut ovat hiljaisempia kuin vanhan piian sänkykamari pääsiäisaamuna joten eipä pahemmin ollut pelkoa että joku saattaisi edetä tietä pitkin ilman minun huomioni kiinnittymistä hänen tulosuuntaansa.

Siinä sitten keittelin aluksi itselleni "black currant" - teetä. Samalla heitin huiviin yhden vihreän käärepaperin omaavan jogurttipatukan. Sen jälkeen siirryin valmistamaan nuudeleita. Se olikin hauskaa sillä ilma kylmeni entisestään. Syödessäni nuudeleita huomasin että taivaanrannan takana kytenyt tulipalo oli hiljalleen loppumassa.

Sitten söin nuudelit. Sen jälkeen tuijottelin hetkisen taivaalle ja yritin epätoivoisesti etsiä pohjantähteä ja saada aikaan jonkinlaisia tähtikuvioita mutta en yksinkertaisesti kyennyt. Makasin maassa vielä jonkin aikaa jonka jälkeen nousin ylös , pakkasin ja lähdin pitemmälle Porvoon syövereihin..

Villejä poikia.. They suck

Olen tässä nyt muutaman viikon aikana enemmän tai vähemmän seurannut "toisella silmällä" nelosen jonkinasteista viihdeohjelmaa tässä "törkytorstai" - ohjelmapaketin seassa. Kyseinen törkytorstaihin sisältyvä tekele on nimeltään "Wildboyz" ja se taitaa nyt virallisestikin nousta huonoimmaksi ohjelmapaketissa ikinä pyörineeksi ohjelmaksi. Sen huumori on aivan helvetin vammaista.

Noin 6 minuuttia sitten katselemassani jaksossa kaksi jokseenkin typerännäköistä mieshenkilöä jossakin päin Australiaa töllistelevät Koala-karhua kun se istuu puun oksalla ja syö Eukaleptus - puun lehtiä. Toinen näistä nk. "vitun idiooteista" sitten toteaa hihitellen että Koalahan se siinä syö lehtiä päästäkseen pilveen. No näinhän asia nyt tietenkään ei ole , mutta mitäpä muutakaan voisi olettaa näiden kahden kamelin perseennäköisen hepun osaavan päästää suustaan. No kuitenkin , seuraavaksi Koalan mahan alta kaivautuu ulos sen poikanen syömään myöskin samaisia lehtiä. Sitten toinen "shit for brains retard" - alajaokseen kuuluva mongoloidi hihittelee hetkisen ja toteaa että miespuolisen Koalan "vehkeet" näyttävät omaavan suun sekä silmät. Olen aika varma että nämä pojat synnyttäneen äidin epäonninen miespuoliso taisi päästää lähes samanlaisen lauseen suustaan nähtyään jotakin epämääräistä työntyneen poikien äidin alapäästä ulos. Ainoa poikkeus oli se että poikien isät taisivat todeta peri-amerikkalaisella aksentillaan että "I've never seen shit having two eyes and a mouth before".

En siis suoraan sanoen osaa yhdistää mitenkään Koalan poikasia ja sen sukuelimiä toisiinsa. Nämä kaksi vammaista kuitenkin siinä onnistuvat sillä erotuksella että poikien arvaus EI MENNYT SINNE PÄINKÄÄN ! TYHMÄT PASKAT , TRY AGAIN ! "ETTE VAAN OSAA"

Eli juu , vaikka olen nähnyt jokseenkin aika monta tämän ohjelmaformaatin pohjalta tehtyä sarjaa , niin täytyy sanoa että tuo oli kyllä nyt äärimmäisen tylsä , tarpeeton ja paska uudelleenlämmittely. Suomalaiset , suoraan Pohjanmaalta iskevät Extreme-Duudsonit ovat todella hyviä ja ihan suhteellisen viihdyttäviäkin tapauksia todella kivuliaiden sekoilujensa kanssa , mutta nämä Amerikkalaiset vammailijat kyllä vievät voiton tyhmyydessä ja paskuudessa.

En aio protestiksi katsoa enää koko "törkytorstaita" missä ennen oli kyllä kaikenlaista todella "sickkiä kamaa" jonka tahtiin minäkin hihittelin. Kuitenkin tämä uusi suunta wildboyz - sarjan myötä laski arvostustani koko ohjelmakokonaisuutta kohtaan. Vaihtakaa toki tuo paska ja hyödytön wildboyz pois ohjelmistosta ja korvauksena esittäkää extreme duudsonien uusintoja. Niissä nimittäin on kaiketi sitä jotakin sitten.

29.9.2005 - Oranssia sadetta keltaisten lehtien keskellä

Radikaali kirjojen tyhjentäminen kaapeistani jatkuu. Nyt uskonnon kolmannen kurssin sekä psykologian toisen kurssin kirjat on lopullisesti myyty.

Epäilenpä kuitenkin että kamalasti ei enää kauppoja synny. Vaikka toisaalta kyllä tuo kuusi kirjaa mitä nyt olen saanut myytyä vaikuttaa ihan hyvältä määrältä ottaen huomioon sen että asiakkaitakin on nimenomaisesti löytynyt.

Viime päivinä on muuten sadellutkin aivan helvetisti. Nyt se varsinainen syksy alkaa ja kaikki muuttuu todella ikävän väriseksi. Vihaan aivan sanoinkuvaamattomasti syksyä monestakin syystä ja kuten olen aikaisemminkin todennut , niin kevät ja kesä on paljon parempi. Kesällä sitä nimittäin yleensäkin tuntee itsensä jotenkin elinvoimaisemmaksi ja kokeneemmaksi asiassa kuin asiassa. Tavallaan sitä on talven jälkeen aina kokeneempi varsinkin näissä "opiskeluasioissa" ja siten kevät tuntuu useinkin aina siltä lopulta ja juuri sen takia sitä niin kovasti odottaakin.

No , minulla nyt ei ole tänään sen enempää sanottavaa mistään asiasta. Koulussa kurssit pyörivät ja jatkuva , vaikkakin näkymätön työ lopullista päämäärää kohti jatkuu. Olen siis edelleenkin lähes täyspäiväisesti "koulun penkillä" ja kursseja tipahtelee aina lopputodistukseen muutamien kuukausien välein. Kohta on vähän lomaakin jonka jälkeen sitten alkaakin melkein heti uusi jakso.

Kakku on istuttu... NOT !

Matti Nykäsen elämän vahvistuminen eräänlaiseksi jatkumoiden sarjaksi vahvistuu entisestään. Nimittäin eilen oli tuo Mervi Nykänen sattumalta "kaatunut" messinkiseen lampunjalkaan ja Nykänenkin oli sitten myöhemmin kaatunut hänen päälleen ilmeisesti kovinkin vahingossa.

Eihän tässä sattumassa suinkaan ollut mitään uutta Nykäsille , nimittäin ei edes jumala taivaissa jaksaisi laskea kuinka mones kerta tämä on kun samanlaisia ikäviä onnettomuuksia sattuu Nykäsen parille. Viimeksi muistaakseni Mervi törmäsi puukkoon ja sitä ennen Nykänen on muun muassa huitaissut Merviä enemmän tai vähemmän vahingossa valtavilla mäkihyppääjän nyrkeillään. Eli tavallaanhan tässä tapauksessa ei ole nytkään mitään uutta. Paitsi ehkäpä se että Nykänen pääsi viisi päivää sitten vankilasta ja joutui eilen takaisin putkaan poliisien saattamana. On kovinkin todennäköistä että Nykänen joutuu takaisin leivättömän pöydän ääreen käräjien kautta kunhan nyt avioero on saatu jälleen vireille. Varmaa kuitenkin on että Nykäsen pari menee melko varmasti naimisiin uudestaan vielä tämän vuoden puolella sillä anteeksiantaminenhan menneiden unohtamisen lisäksi ovat toki jaloimpia ihmismielen ominaisuuksia.

Minusta tämä oli puhtaasti arvattavissa. Olenkin pohtinut että pitäisiköhän tässä ihan vakavissaan ruveta harkitsemaan jonkinlaisen nk. "Nykäsen vedonlyöntiringin" perustamista jossa sitten enemmän tai vähemmän suurista summista löytäisiin vetoa sen perusteella että milloin seuraava epämääräinen lampunjalan ja Mervi Nykäsen välinen kohtaaminen seuraisi avierosta tai muusta sellaisesta puhumattakaan. Olen varma että minä voittaisin suuret summat rahaa sillä Nykästä ja hänen mielenliikkeitään on helpompi ennustaa kuin.. Kuin.. Kuin Matti Nykäsen ja Mervin seuraavaa väkivaltaista yhteenottoa !

En muuten suoraan sanoen tiedä että kumpi näistä kahdesta on tyhmempi. Matti Nykänen joka jatkaa samaa rataa koko ajan vaiko Mervi , joka sietää sitä ja on mennyt toistamiseen ja toistamiseen uudestaan naimisiin ex-mäkikotkan kanssa. Huvittavin juttu tapahtui vuonna 2001 kun Matti ja Mervi olivat oikeudessa samasta ja vanhasta pahoinpitelysyytteestä. Nykänen jäi tuomioitta Mervin vaitiolovelvollisuuden johdosta. Tämä epäilemättä herättää kysymyksen siitä miksi oikeuteen oli lähdetty alunperinkään jos Mervi ei aikonut kerran todistaa puolisoaan vastaan.

Minäpä pistän tässä vaiheessa sen 50 euroa likoon sen puolesta että tämän vuoden puolella tulee vielä avioero noiden kahden välillä mutta hyvin pian sen jälkeen pari on taas yhdessä. Nykäsen palaaminen vankilaan on minullekin vielä pohdittava asia sillä siihen vaikuttaa niin tämä Suomen ihanainen oikeusvaltio kuin sekin aikooko Mervi nostaa mitään syytettä. Luultavimmin syytettä ei nosteta. Ja jos nostetaan se ei ainakaan johda tuomioihin. Ja jos johtaa niin Nykänen menee taas vähäksi aikaa takaisin kiven sisään jonka jälkeen jossain vaiheessa on aivan pakko tulla Matin ja Mervin uudet häät. Nämä kaksi eivät voi elää ilman toisiaan ja ainaista perheväkivaltaa , siksipä onnellinen käänne on aivan kulman takana..

Odottamisen sietämätön keveys

Oli tuossa viime perjantaina Englannin kirjalliset ja kaikkea.

Voisin jaaritella siitä kokemuksesta vaikka muutaman postauksen verran mutta uskon että monikaan teistä ei halua siitä loppujen lopuksikaan kuulla. Hyväksytte hiljaisina sen että "taas yksi on käynyt siellä ja emme halua kuulla siitä". No joo , netti on muutenkin pullollaan tarinoita kirjoituksista joten taidan jättää tämän tähän. Puhutaan siis "mukavia" senkin edestä , shall we ?

Syksy vaan lähenee. Päivisin on lämmintä , niinkuin juuri tänäänkin oli aivan erityisen lämmintä , mutta sitten yöt ovat harvinaisen kylmiä. Tätähän tämä on ollut niin kauan kun muistan. Toivon kuitenkin , niinkuin joka vuosi muutenkin , että lumi tulisi mahdollisimman myöhään sillä vihaan lunta. Lumi on kylmää ja tarttuu kaikkialle. Lisäksi se peittää metsässä kaiken petollisen jään ja ammottavat kuopat jonne sitten sattuu juuri sopivasti tippumaan kun lumi on kaiken päällä. Lisäksi jotkut vitsikkäät (esim. rakas tyttöystäväni) varmasti pyörittelevät lumesta palloja ja heittävät niillä minua. No joo , saavatpa samalla mitalla takaisin. Lumipalloilla käydyt sodat ovat tavallaan ihan kivoja siitäkin huolimatta että niitä käydään lumipalloilla.

Olen viettänyt melkeinpä yli viikon kestäneen jakson ihan sisätiloissa. Syynä tähän on ollut koeviikko ja sitten kirjoitusten aiheuttava lievä sekaannustila. Olen siis aika pitkälti vain nukkunut päivät ja lukenut yöt jonka aikana huoneeni muuttui aika ilkeännäköiseksi sillä "saniteettipalvelut" eivät omasta tahdostani toimineet. Oikeastaan vertauksia voisi vetää New Orleansin suuntaan noin niinkuin mitä huoneen ulkonäköön tulee. Ryöstelijöitä meillä ei ollut kuitenkaan. Tutkiskelin eilen myös opiskelumateriaalini kuntoa. Huomasin jälleen kohtalon iskeneen minua aika ikävästi turpaan sillä yhtään vihkoa ei ollut enää jäljellä tulevia kursseja varten. Kumma kyllä , konseptipaperia (a.k.a "koepaperia") oli kyllä vaikka muille jakaa siinä muodossa ettei enää koskaan tarvitsisi sitä ostaa koko tuossa oppilaitoksessa vietettävän loppuajan aikana. Jotenkin tyypillistä sillä minulla on aina kaikki pienet mutta sivumäärältään suuremmat , sinikantiset vihot loppu kun alkaa uusi jakso. Epäilisin että syynä sille on se että ostan niitä aina liian vähän varastoon. Päätinkin nyt ostaa kahdeksan vihkoa pelkän kuuden sijaan.

Kerroinkohan muuten jo että sain tuossa muutama viikko sitten kesällä ostetun DVD/CD/DVD-R yms. aseman vihdoinkin toimimaan ? Juu , sellainenkin ihme kävi. Kieltämättä ihanuus-tyttöystäväni "hiukka" auttoi tämän master/slave - asetuksen löytämisessä joka oli lopulta hyvinkin yksinkertainen juttu mitä en itse vain oikein tajunnut. No joo , hyvin se on nyt kuitenkin toiminut ja Matrix - trilogia , platoon , the big Lebowski ja three kings on ehditty sillä jo katsella. Täytyy muuten nyt huomauttaa että alan tuntemaan itseni tämän jälkeen hieman turhamaiseksi sillä satun omistamaan kolme DVD - soittimeksi luokiteltavaa kodin viihde-elektroniikkaan kuuluvaa laitetta. Kieltämättä olisi hyvä aika päästä ainakin yhdestä niistä eroon , ja olen jo tässä miettinytkin että minkä niistä myydä.

Suuri , lopullinen ja väistämätön pako (the great inevitable escape)

Postilaatikossa minua odotti hyvinkin erikoinen yllätys palattuani "Linnankosken sedän" hellästä huomasta jälleen yhden koepäivän rikkaampana. Nimittäin paikallislehti "Sipoon sanomat" oli päättänyt ilmaantua postilaatikkooni. Kyseinen lehti ei ole ilmestynyt säännöllisesti postilaatikkooni enää vuosiin. Syy taitaa olla siinä että Nikkilään sijoitettu lärpäkkeen toimitus ei kai ole keksinyt mitään konkreettista mistä kirjoittaa.

Selailin lehden lävitse ja artikkelit olivat aika normaaleja , harmaita , väkisin kasattuja juttuja missä joko käsiteltiin Sipoon mukamas "Jees" - asemaa kuntana johon oli hyvä muuttaa tai että Ruotsinkielinen lastenkonsertti oli onnistunut hyvin. Huomasin myös että Nikkilässä oli tehty muutama mainittavan arvoinen nk. "rötös". Joku oli vienyt puutarhapatsaita ja kasveja murtauduttuaan kukkakauppaan. Kuulemma ikkunakin oli oikein mennyt rikki ja kaikkea. Kenties Porvoon poliisi lähettää viisi autoa pidättämään kaikki lähikorttelien asukkaat epäiltyinä lähipäivien aikana.

No kuitenkin , lehti oli tylsä ja täynnä 70 % Sipoon mainostamiseen keskittyviä juttuja. Olen erittäin iloinen tämänkin päivän jälkeen että satun vain asumaan tässä paikassa sillä ikävä totuus on se että olen lopen kyllästynyt Sipooseen ja sen edustamaan "agraariunelmaan" joka toivottavasti päättyy ennen pitkää Helsingin kaatopaikaksi päätymiseen. Olen päättänyt paeta täältä niin pian kuin suinkin mahdollista. Tahdon kokea uudenlaisen agraariunelman jossain muualla.

Ja mitä itäiseen uuteenmaahan tulee , niin siitäkin minulla on epäilemättä sanottavaa. Ensinnäkin haluan jälleen todeta että Sipoo on näistä paikkakunnista varmasti se kaikista huonoin paikka Askolan ja muutaman muun paikan lisäksi. Jotkut kateelliset Porvoossa väittävät Askolalaisten elävän aivan omaa käsitystään elämästä Askolan syvissä metsissä , mutta "lievä" tosiasia on että Sipoolaiset ovat itseasiassa sitä pahinta sakkia. Täällä se elämä ottaakin todella surrealistisen marssijärjestyksen ja sitä kestettyään (jälleen kerran) "lievät" 20 vuotta voi kenties tajuta että on aika muutokseen. Haluan , ja aionkin muuttaa täältä pois ja kovinkin pitkälle kaikesta tästä mitä "östra-Nyland" edustaa. Vaikka eipä silti , löytyy täältä muutama valopilkkukin.

Mitäkö 'valopilkulla' tarkoitan ?

Menkää Porvooseen. Se ei omaa kaikista kiroutuneinta ja takapajuisinta elämänasennetta toisinkuin tämä paikka. Sielläkin on omat ongelmansa mutta jos välttämättä haluatte tällä "katoavalla seudulla" pysytellä niin menkään sinne. Haluan ilmoittaa että siellä elämä on hiukan helpompaa. Olen sen itse huomannut ja kokemusta on jo vuodesta 2003. Toivonkin totisesti että kymmenen vuoden päästä Helsinki syö tämän paikan ja integroi sen eräänlaiseksi sosiaaliseksi koealueeksi keskelle kasvavaa pääkaupunkiseutua paikkana missä vieläkin ajetaan traktoreilla ja kiroillaan huonoa satoa Ruotsiksi.

Huomenna on muuten viimeisen äidinkielen kurssin koe. Saadaan kirjoitella oikein essee. Näkisin että se on jokseenkin suuri askel sillä siitä alkaa nk. "lopun alku". Sen jälkeen äidinkieli ei tule iskemään enää kasvoille minkään suuremman kurssin muodossa ja yksi aine poistuu jälleen kokonaan ohjelmista.. Kokonaan. Huolimatta siitä että koe alkaa kahdeksalta ja siihen menee aika varmasti täydet neljä tuntia niin aion kirjoitella sen valmiiksi hymyssä suin sillä olen saanut jälleen purkaa turhautumistani tähän kuntaan ja sen paskaan "asiain esittelyjärjestykseen".

Paetkaa tekin jos olette tulleet siihen päätökseen , mitä tähän kuntaan tulee. Kaikki eivät siihen mahdollisuutta saa. Minä ainakin kovasti yritän ja toivon jättäväni tämän kaiken taakse jonkin ajan päästä. Olen kovinkin väsynyt tähän paikkaan ja toivon hartaasti että Osama Bin Laden muuttaisi tänne ja Amerikkalaiset pudottaisivat tämän täyteen paheellisia atomipommejaan. Tai kenties ulkoavaruudesta karannut nk. "Zombie-rutto" iskisi jokaiseen näistä ja ne söisivät toisensa Helsingin pudottaessa tänne lisää paheellisia atomipommeja.

No joo , nyt riitti unelmointi ja on aika mennä nukkumaan. Koittakaapa jaksaa sillä aion postata lauantaina jotakin sivistynyttä. Ehkä.

Kun kurssit eivät enää riitä

Tämä vuosi on pääasiallisen koulutyönsä päättäville koulussani huonoa aikaa mitä oppikirjoihin tulee. Sattuu nimittäin olemaan niin että opetushallitus on vähintäänkin järjettömyyden puolelle menevällä päätöksellään keksinyt oppilaitoksiimme uuden opintosuunnitelman melkeinpä äskettäin. Tämä suunnitelma muuttaa kurssien kuin kurssien sisältöä hiukan ja samalla myös vaatii uudet oppikirjat. "Helvetin hyvä päätös" , sanon minä.

En voi tajuta että mitä vikaa vanhassa opintosuunnitelmassa sattui olemaankaan. Onhan sitäkin opiskeltu 'vasta' vuodesta 1994. Minulla ei tosiaankaan ole valittamista , uskokaa tai älkää. Mutta nyt kuitenkin on niin että se on päätetty vaihtaa. Olisin kiinnostunut kuulemaan opetushallituksen perustelut siitä miksi tämä vaihto tarvittiin ja miksi se tarvittiin juurikin nyt.

Aamu-televisiossa jokin aika sitten haastateltiin asian tiimoilta opiskelijaa joka esitti tuolloin väitteen kuinka oppilaitoksissamme opiskelevien kirjoihin menee koko siellä opiskeltavan ajan n. 600 euroa. Oikea summa voi helposti ylittyä aina sinne tuhannen euronkin puolelle , nimittäin , satun tietämään jo nyt että itseltäni on mennyt enemmän kuin tuon summan verran rahaa kirjoihin. Ennen nämä jatkuvat rahamäärien menetykset vuodesta toiseen pyrittiin esim. ehkäisemään sisarusten kesken jättämällä kirjoja aina ylemmällä tai alemmalla vuosikurssilla olevien käyttöön. Niinkuin voi varmasti tehdä 'jo' seuraavana vuonna mutta vielä kaksi vuosikurssia minun jälkeeni joutuu hankkimaan monia kirjoja uuden opintosuunnitelman mukaan. Huonoimmassa asemassa ovat nyt ne joille on jäänyt alkupään kursseja suorittamatta sillä uudistushan alkaa nyt koskemaan pääasiallisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Minua henkilökohtaisesti uudistus tulee myös koskemaan , tosin hyvin pienissä määrin. Onneksi.

Yleensä on myös ollut tapana myydä koko opiskeluaikansa kirjat edellisille opiskelijoille. Täten varat jotka ovat menneet kirjoihin ovat pysyneet kohtuullisuuden rajoissa sillä niitä on aina voinut ostaa hyväkuntoisina ja käytettyinä niiltä jotka ovat jo kyseisen kurssin suorittaneet. Nyt muutama kurssi ei tule tähän enää kykenemään puhumattakaan meistä jotka nyt jättävät suurimman osan opiskeluistaan taakse keväällä. Aion tunnustaa että tälläkin hetkellä etsin systemaattisesti opiskelijoita koulustani jotka eivät ole käyneet vanhan opintosuunnitelman alkupään kursseja. Pyrin myymään heille lähes ilmaiseksi kaikki kirjat mitkä vaan on mahdollista myydä pois sillä loput jotka eivät mene kaupaksi päätyvät paperinkeräyslaatikoihin. Ikävä kyllä.

On selvää että en koskaan saa myytyä kaikkia kirjojani pois. Suuri määrä jää vielä ylitse ja ne joudutaan heittämään pois. Tähän asiaan oikeastaan liittyykin eräs varsin omalaatuinen tapaus joka osoittaa niin opetushallituksen kuin oman oppilaitoksenikin järjettömyyden kurssikirjojen valinnoissa. Nimittäin viime vuonna vanhan opintosuunnitelman mukaisessa terveystiedon "ykköskursissa" vaadittiin oppilaitoksessamme juuri markkinoille ilmestynyttä uutta kirjaa. Ostin sen ja läpäisin kurssin. Nyt kuitenkin vaaditaan jälleen uusi kirja terveystiedon ykköskurssiin sillä se on "alkupään kursseja" ! Sanoisin että tuo oli jo aika älytöntä. Onneksi kuitenkin jotkut ovat valmiita kiertämään näitä sääntöjä.

Abiturientti nukkuu huonosti

On selvää että ei saisi jännittää. Silloin kun jännittää asiat menevät useammin todella huonosti. Syntyy huolimattomuusvirheitä ja epäröintiä joka vaikuttaa pysyvästi lopputulokseen. No näinhän tässä on nyt päässyt käymään.

YO - kuullut syksyllä 2005 taisivat jäädä sitten historiaan ainakin minulla sellaisina mitkä eivät todellakaan saaneet aikaan positiviisia tuloksia. Pistän monetkin epäröinnit ja lopullisten , 100 % oikeiden vastauksien vaihtamiset jännittämisen piikkiin. Sille en voi mitään. Uusi asia jännittää useimmiten todella rankasti ja vieläpä näinkin suuret asiat mistä riippuu jo paljon. Ainakin alustavasti voin siis todeta tuloksien olevan huonot. Luulen että en pysty kirimään edes kirjallisissa sen vertaa että tämä "L" tippuisi nyt syksyllä. Oikeastaan toivon että pystyisin edes takaamaan itselleni sen E:n nyt syksystä niin asiat olisi hyvin - sillä keväällä uusinnoissa ei sitten olisi mitään hävittävää.

Syksyn kuuntelu oli tällä kertaa ihan normaalin pituinen ja muutenkin sisällöltään perinteinen. 30 kohtaa monivalintaa ja sitten viisi kohtaa avokysymystä. Olen menneisyydessä harjoitellut 60 moninvalinnan tehtäviä joten pahempaakin on kieltämättä nähty. Kuitenkin se on niin pienestä kiinni että asiat menevät päin persettä ja tämähän on se tyyppiesimerkki.

Nyt tässä välissä on normaali koeviikko ja sen jälkeen perjantaina on sitten kirjalliset. Saapa nähdä miten käy. Suoraan sanoen jännitys on nyt kadonnut ihan täysin , kuten aikaisemmin totesin. Mutta kirjallisethan eivät tietenkään ole näin vaikeita sillä siellä on aikaakin miettiä niitä vastauksiaan.

The final countdown

No niin. Nyt on se aika sitten koittanut. Tänään on 13.9.2005.

9.00 alkaa YO - kuuntelut.

Olen hieman kahden vaiheilla juurikin nyt. Toisaalta olen aika ihmeissäni että näinkin pitkälle on päästy , mutta toisaalta olen erittäin helpottunut että tämäkin on vihdoin käsillä. Henkinen paine on oikeastaan vasta nyt alkanut kasaantua ja täytyykin todeta että noin kymmeneen tuntiin se tuskinkaan hellittää.

Eilinen ei niinkään vaikuttanut kaoottiselta. Enpä oikeastaan voi sanoa että minkäänlaista epäjärjestystä olisi esiintynyt. Useat opettajamme totesivatkin että "kaikki mitä on voitu tehdä on nyt tehty". Minusta tuo on ihan hyvä lause ja taidan pitää sen mottona lopun aikaa. Kieltämättä Englannin kirjoittaminen ei välttämättä ole se kaikista vaikein ponnistus mutta elämän on siitä mielenkiintoista että koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua ja yllätykset sattuvat aina pahaan aikaan. Ja toisaalta tähän "peliinhän" on nyt lähdetty joten on parasta hoitaa se myös kunnialla pois.

Useimmat koulukaverini olivat aikoineet kuulemma ottaa tämän rauhallisesti. Eräs totesi menevänsä lainaamaan elokuvan videovuokraamosta sillä periaatteella että voisi kuunnella sen lävitse ja saada hiukan harjoitusta. Epäilen kuitenkin että tuo on hieman turhaa. Kuten opettajammekin sanoi , "kaikki mitä on ollut tehtävissä on nyt tehty". Itsekin toistelen tuota lausetta nyt aikakin ahkerasti. Luulisin että monetkaan ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa olevat eivät ota sitä ihan niin tosissaan kun voisivat. Sillä lopultahan tämän jälkeen on vielä yksi kerta jolloin voi uusia ilman sen suurempia tunnontuskia.

Syksyllä pisterajat ovat myös korkeammat. Eli sillä pistemäärällä millä irtoaisi keväällä hiukan korkeampi arvosana saakin syksyllä vain keskinkertaisen. YTL kaivaa myös kuulemma syksyn koitokseen kaapeistaan ja laatikoistaan "ikävimmät" (lue: vittumaisimmat) sensorit antamaan mahdollisimman huonoja pistemääriä ja yhdentekeviä sekä mielenvaltaisia rokotuksia. Tämä aspekti tekee syksyn tilanteesta hieman ikävämmän. Mutta ensimmäinen kertahan tämä on. Ja kuten voisi enemmän tai vähemmän vitsikkäästi todeta , niin , "silloinhan minkään ei tarvitse mennä täydellisesti". Kuten hyvin tiedämme.

Jonkinlainen yrityshän tässä täytyy nyt kuitenkin siitä huolimatta olla. Siitä ei päästä mihinkään. Ja tietysti sitä yrittää tehdä niin hyvää jälkeä kun pystyy mutta joskus kylmät tosiasiat kuten esim. mielivaltaiset sensorit iskevät väliin. On paljon mahdollista että minullekin , kuten monille muille , nuo sensorit muodostuvat ongelmaksi sille lopulliselle arvosanalle. Kuitenkin tulosten murehtimiseen ei kannata pahemmin kuluttaa aikaansa juuri nyt. "Keskitytään olennaiseen" ja kaikki mitä on ollut tehtävissä on nyt tehty.

Täytyy tosin sanoa että kielten kirjoittaminen on eräällä tavalla paljon vaikeampaa kun muiden aineiden. Sillä näissä kokeissa on kuitenkin aina useitakin oikeita kokeita muistuttavia osioita kuten esim. kuullunymmärtämiset (tunnetaan myös paikallisella tasolla "kuullunarvauksena" tai "lottoamisena"). Kielten kirjoittaminen ei ole minusta koskaan näyttänyt helpolta eikä se sitä tuskinkaan ole. On huvittavaa miten eräs äidinkieltä meille opettanut naishenkilö totesi viime keväänä että "Englannin te voitte vain kirjoittaa pois mutta äidinkieli on jo hyvin vaikeaa ja siihen täytyy panostaa !"

Olen luonnollisesti hänen kanssaan eri mieltä. Ensinnäkin äidinkielen kokeet kirjoituksissa koostuvat vain ja ainoastaan erilaisten ainetyyppien rustaamisesta. Kieltämättä niihinkin pitää panostaa ja kuluttaa aikaansa mutta niihin on hyvinkin vaikea valmistautua sillä mitään varsinaisia harjoituksia tai "preppausta" ei voi tehdä. Siksi ne ovat enemmän tai vähemmän nk. "fiiliksellä" meneviä aineita. Englantiin taas pitää valmistautua ja se koostuukin oikeista kokeista. Näkisin että on aika epämääräistä väittää Englantia "helpoksi , vain poiskirjoitettavaksi aineeksi" sillä sitä se ei todellakaan ole. Äidinkieli sitä on ja tulee vielä ainakin 2006 kevääseen asti olemaan jolloin senkin koostumus kuulemma muuttuu.

Tavallaan sitä toivoo että olisi jo kevät. Saisi reaalin , äidinkielen ja "iki-ihanan" (?) toisen kotimaisen kielen hoidettua pois alta. Tosin kaikkiin näihinkin on luettava. Ja nyt kun ongelmana on se että joutuu vetämään tavallista koulua ja näitä muita koettelemuksia samalla niin enpä oikeastaan tiedä olisiko muidenkin aineiden kirjoittaminen mitenkään hyvä idea juuri nyt.

Paljon tulee myös riippumaan siitä kuka korjaa alustavasti kuultujen tulokseni. Kuitenkin niiden vastausten nk. "hajonta" ei tule olemaan yhtä suuri opettajakohtaisesti nyt kuulluissa kun sitten kirjallisissa. Siten olen hiukan toiveikaskin vaikka liikaa sitä ei saa missään nimessä olla. Parempi olla negatiivisella mielellä ja vetää odotukset rajuun alakanttiin kun odottaa liikoja. Tämän olen oppinut kantapään kautta. Se siis pitää. "Kokemus on osoittanut".


No niin , nyt on sitten tullut aika lopettaa tämäkin postaus arvokkaalla tavalla. Haluan todeta että jos olisin nyt uskovainen , rukoilisin. Jos taas olisin Katolinen lähtisin välittömästi tunnustamaan syntini lähimmälle rippituolissa istuvalle "isälle". Kenties jopa kumartelisin epämääräisiä puunkantoja tai esittäisin sadetanssin jos kuuluisin nk. "alkukantaisempien uskontojen harjoittajakuntaan". Pyydän kuitenkin että jos olette empaattisia ihmisiä ja tunnette myötätuntoa satunnaisia ja vieraita ihmisiä kohtaan niin kohdistatte sen nyt minuun. Olisin sen tarpeessa.

"Kaikki mitä on ollut tehtävissä on nyt tehty" ja ajoissa nukkumaan. Lopuksi voin todeta että mikään muu musiikkikappale ei ole koskaan kuvannut paremmin tällaisia mielentiloja kuin Europe - yhtyeen "Final countdown". Se on legendaarinen ja puhkisoitettu. Siten se sopii täydellisesti näihin tilaisuuksiin. Pistetään vielä lyricsit tähän perään niin sitten legendaarisuus-kiintiö on täytetty. Rukoilkaa puolestani jos niin tahdotte;


The Final Countdown

Europe (Miscellaneous Movie Songs Compilation) <-- Sopivaa.





It's the final countdown...

Some news

Things are not bad at the time , I guess. Nothing too bad or (too) good has happened in order for me to declare this time of my life as really excellent or shitty.

I got that DVD - drive to work , finally. All it took was about a month of messing around with it and a conversion with my girlfriend and it all got solved. She instructed me on how to change the master/slave - settings on the drive and it worked. Thank god for her. She's amazing.

The weather has changed too. Now the days are nice and warm whereas the nights are cold as hell. And that , ladies and gentlemen , is the beginning of Finnish autumn. Very cold and very dim along with the beautiful green colors of the nature transforming themselves into puddles of yellow , orange , and brown. I hate it. I sometimes chuckle at the thought that when I was younger I used to consider the autumn as the best time of the year. The dark nights and the considerable amount of rainshowers intrigued me. Now when I'm slightly older my opinions have changed completely. And that's a good thing , too. Why , you ask ? Well , what is the most important thing that a person living in this country will lose when it comes to autumn ? The answer is very simple; warmth.

You will gradually understand that it gets very cold here very fast. The next thing you know will be snow. I hate snow. That thing is cold and it is more treacherous than you can possibly imagine. The climate is chilling most of the year here. You have to wear wool scarves and thick mittens whenever you go out along with a hat. Although I don't wear a hat. Everything is cold , chilly , and miserable.

The Finnish state of mind during the winters is very melancholic , let me tell you. Alot of people kill themselves at this specific time of the year and people tell me that this specific thing makes us famous in the world , too. Well , can you blame some of the people , huh ? I can perfectly understand why some people get so depressed and end up dead by their own hands. It's unfortunate alright. But that's what happens here. This place is an absolute nightmare when it comes weather.

My advice for you foreigners is very simple; don't come here. Go to Iceland instead since at least there'll be hot springs you can jump in if you get cold there. Use your money on something sensible and go somewhere where it's hot. Since HOT is GOOD and COLD is BAD. Get it ? I wish I could go to Puerto Rico , or something. Or any other place where it's warm , for that matter. But I can't leave. I cannot leave since no matter how miserable this place is when it comes to weather , education , food and television programs I still have people here whom I care about very dearly. They can't be left behind. And I have to take care of them too.

The radiowaves are dead.

So guess what people ? The Finnish television channels 1 & 2 along with their individual digi-channels are dead. These channels are owned and maintained by the Finnish broadcasting company. However all of the personnel have walked out of their jobs today as a protest for some pay cuts or something along those lines.

Now at least four or five channels are dead. I have no idea when will they come back , but I'm willing to bet that they'll stay in that condition for (at least) a few days. I guess that I'll just have to watch the Finnish MTV-3 - channel and their news coverage now. Along with the Finnish channel four. Luckily we also get CNN.

The response of the chairman of the Finnish broadcasting company's board was quite amazing too. He first declared that the action which the workers had undertaken was illegal and that he had plans to take them all to court for this decision. Then he apologized for the inconvinience especially to the "good citizens that paid their TV-permits". His response and apology were both quite empty since no matter what anyone was going to do they were still going to just stay as words. Empty words.

To think about it , these are the sorts of reasons why I refuse to pay my TV-permit. Because even if I would pay for the already low standards when it comes to programs , these sorts of situations won't get compensated at all. That's right. Nobody asked the question about compensation. Law-abiding citizens pay their tv-permits but when those sorts of situations arise they won't be compensated at all. So thanks alot for your "apology" for the citizens , mr. board director.

"Weep em' man , it's FINLAND"

5.9.2005 "While the cats are away.."

I managed to develop all of the photos I took last sunday and saturday. Thank god I did it right and a girl who was assigned as my partner in the project knew more chemistry than I did. So I let her mix all the needed fluids together. I left my film roll to dry in the school's darkroom. I'll pick it up later.

I'll be going to school tomorrow but wednesday will be free for me when I pay ten euros for this charity project that entitles anyone willing to donate ten euros to stay home for one day. The Nigerians need their wells and I need to sleep really late. So the transaction is by all accounts , "as fair as it gets". And since I won't be seen in Porvoo for another 27 hours after tomorrow I'll have to go and buy the new backpack too. Since that stupid shoulder-bag is killing me and trying to carry nine books in a bag that's only meant for six is very.. Very painful. So I need that backpack and fast. And not that going to school this week would be the least favorable thing to do , either , since most of the really annoying teachers are gone. Gone where , you ask ? They're apparently participating in a friendship-project with some Danish people. So now they're running around the town with the Danish and eating at Thai restaurants at the school's expense.

Tomorrow I'm also going to buy some different colored liquorice. And some new pencils since I don't have too many of those left anymore. Even the house doesn't have any pencils left. Can you believe that ? Well , I can and it's dire reality too. Thank god we'll have wednesday free since I'd really need to catch up on some other projects too. And sleep.

Oh well , I think I'm going to stay up late today. They can't expect me to be the most observant inidividual in class tomorrow. And besides , wednesday is free. That's a giant plus. This period will be over soon and the exam week will begin again. Although , I'll have the matriculation examinations at the same time. But luckily they won't eat up any regular exam week days since the written part of the rest will be held on september 23rd. And luckily I do not have a test that day in my regular exam week schedule.

Oh yeah , and ZZ top rules !

Going up the country.. That's where we wanna go..

I finally got around on doing some work today. Since we were supposed to take a series of six shots with our film-cameras ages ago I finally had the time to do it now. I thought up the idea for this set two days ago. You can blame the short time for all the shortcomings.

So , here's the material. And , mind you , I took these preliminary shots with the digi-cam and the "real" ones I have to develop later.

The last two are heavily edited , of course.

Aarghh ! Medic ! Medic ! I'm fucking bleeding !

These few days wouldn't have been perfect without bodily injury. Now the gods or whoever have wanted to see me suffer in the course of the few days have received their sacrificial lamb. Yeah , I got "clipped" in the ear.

Now the whole accident happened just a few minutes ago when I was in the bathroom. I was shaving when I noticed a little curl of hair descending way too low over my left ear. Now I have to admit that trying to shave at 3 o'clock in the morning isn't the most clever thing in the world to do. Especially when you're a bit tired. I'm a goofy fuck , so I did it.

I took these long scissors and slashed at the curl of hair. I tried to cut it away. But as a result the sharp motherfucking scissors cut my ear too ! At first it was just a slight sting but then blood started to gush out of it. It started falling on my neck and all the way down to my T-shirt. I started cursing.

I had to ditch the desert camouflaged T-shirt since the collar was getting slightly bloody. Then I took a small handkerchief and pushed it against my ear. Luckily the scissors had only cut on the top of my ear. But blood was still running out of it. And mind you , I was supposed to be there in front of that mirror shaving ! S-h-a-v-i-n-g at 3 0'clock in the morning , people ! So what !? I hate 5 o'clock shadows.

I finally stopped the bleeding. The handkerchief was bloody as hell. I took a plaster (a.k.a. "bandaid") and placed it on my ear. A very cool field dressing was done.. and done.

And now I'll go to sleep.

So now my backpack breaks down.

Just when you think that things couldn't fall any worse they actually do.

This black backpack I've used for school and recreational activities decided to break down today. The zippers had been acting crazy before as well but now they outright refused to seal the bag anymore.

I tried fucking around with them for awhile. But to no avail. So I went to school.

Back at school I got another film for the camera. Luckily the teacher didn't charge me any money for it. She understood that it had been an accident of some sort. Now all I had to do was to get the second film roll inside the camera. And successfully this time. So after a few hours I got back home and my worthless parents actually managed to get the filmroll back inside the camera. This time we were all quite sure that the film had been placed into the correct little slot inside the camera and it wouldn't roll itself back inside anymore. That it did , luckily.

Then we took a few test shots. We'll how they'll turn out in a week or two. And I'll still have to take some serious shots later on. But what comes to that backpack , it means money. Luckily I just received a hefty study grants cheque today so that should cover the backpack along with some other items. It's quite sad really. Since I was hoping to be able to make it out of high school with that backpack still in one piece. Then I could just throw it in the trashcan. I've had it since the eighth grade. But now it's pretty much useless.

I also mowed the lawn when I got back home from school. It was pretty relaxing until I got an SMS from my girlfriend telling me that their history teacher had been drunk and decided to lock them all into the computer class. The guy had been sitting in front of the door and not letting anyone go in or out. Then he had jumped on some kid. They had sedated the guy and on top of it all this" almost-in-the-social-welfare-program" of a teacher had been carrying a knife on his belt. A drunken teacher with a knife ? That guy could have caused alot of trouble.

Thank god my girl was alright. That was the main issue to care about. But I can't help but to wonder about the sort of people they hire for teachers at that school.

Shitty camera in the Boogie wonderland.

Well , this is just great.

The photography course I was supposed to take at school has given me some trouble. Or should I say that the shitty camera I have for the course has given me trouble.

We were given black-and-white film that we were supposed to insert inside the camera. I recieved my film about a week ago and today I was supposed to take some pictures since tomorrow was going to be the day they were going to be developed. As I started taking pictures nothing happened. The shitty thing just made funny clicking and clacking noises. I cried out in frustration.

I thought that it was the battery. Maybe the battery of the cam was out ? Since , afterall , no-one had used that thing for over two years. I asked my parents to get a new battery for the cam but once I put it in the cam it just made the same stupid sounds. What the fuck was wrong with that piece of shit ? Now I've always known that the film-cameras are shitty , but I've never known them to be this shitty. And the bad thing is that we're not allowed to use digital cameras in the course at all.

Since the camera wasn't mine I asked my parents to give it a look. Maybe they would know how to operate it since they had beem the bastards who had paid for it in the first place. I wish I would have not done that. Asking them for assistance or general tips was as much use as if I would have vomited all over myself and asked directions from a blind and a deaf man. In other words those two knew nothing that could help me besides one thing. The thing they knew to say was that the film had not , for some reason , went inside the lense of the cam. Instead , the lame camera had retracted the film back ! In other words , the film was useless and I had not taken a single picture yet !

Most of you people cannot imagine how much I can swear in just one minute. Looks like I just made a new record there and then.

I was supposed to go and develop my "glorious pictures" tomorrow. But guess what ? Since I don't have any fucking pics to develop then I'll just march back to the teacher and ask her to give me another film that might or might not work. Perhaps the cam will fuck it up again like it has done before as well. And that will cost some more money again.

Taking that course has really formed as a one shitty and money-plundering adeventure , I'll tell you. I've already lost one film and haven't taken a single picture. Yet the new roll of film is going to cost me more money and if it gets fucked up I can't do much. I think that the older film-cameras must have came from the devil's arse or something. They suck so fucking much that I'd want to puke in fucking anger and disgust.