Kuten olen aikaisemmissa postauksissani lupaillut niin tänään ne oppilaitokseni 110 - vuotisjuhlat nyt sitten alkoivat. Heti aamusta kouluumme ilmaantui yhtäkisti Ruotsalainen "trubaduuri-duo" nimeltään "Axel Falk & Bengt Magnusson" (turha alkaa esittämään yhtään "et sitten saanut yhtään isompaa kuvaa" - valitusvirttä sillä saisitte olla tarpeeksi kiitollisia että löysin edes noin pienen.)
Nämä tyypit ilmeisesti juonsivat juurensa Ruotsalaisten nk. "allsång på skansen" - perinteestä jossa valtavat määrät ihmisiä laulavat kaikenlaisia Ruotsalaisten yhteislauluja televisiokameroiden ja juontajien hyppiessä ympäri lavaa. Nämä olivat suunnitelleet tekevänsä samaa meille , ja niinhän siinä oikeastaan kävikin sillä meille jaettiin jo edeltävillä tunneilla ihka-oikeat laulujen sanatkin.
Tämä toinen Ruotsalainen ukkeli olikin aikamoinen supliikkimies ja oli koko ajan äänessä ääntäen Suomea todella epämääräisesti. Pitempihiuksinen keskittyi vain kitaransoittoon. En kylläkään ymmärtänyt ihan kaikkea mitä ne siinä yleisölle puhuivat ja laulelivat , mutta yhdessä vaiheessa oli kyse keskiaikaisesta kosimistekniikasta ja toisessa vaiheessa sitten elämä pistettiin risaiseksi jonkinlaisella hävyttömällä tarinalla naturalismia pelkkä viikunanlehti strategisten alueiden peitteenä harjoittavasta Ruotsalaisesta astmaatikosta. Selvää oli että tämä hävytön artisté extraordináire josta laulu kertoi oli todellakin Ruotsalainen ja tapahtumat sijoittuivat Italiaan.
No , kieltämättä osa koko esityksestä jäi hieman epäselväksi valtavan kielimuurin johdosta. Mutta huomenna on sitten palautuspäivä , joten taidanpa kirjoitella sitten lisää.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment