Peliarvostelu: "Line of sight: Vietnam"

Viime arvostelussa ehdin jo kehua Vietcongin tähän astisista Vietnamin sotaa käsittelevistä FPS - peleistä parhaimmaksi. Huolimatta sen pienistä virheistä olen edelleen siihen harvinaisen tyytyväinen. Kuitenkin Vietcongin julkaisun ajoilta löytyy toinenkin peli joka on olevinaan yhtä hyvä. Ja alleviivaan sanan "olevinaan".

Jälleen kerraan eteenne iskee subjektiivista materiaalia kyseisestä pelistä.


Line of sight: Vietnam

Peli on julkaistu vuonna 2003 ja sen julkaisija on pääasiallisesti kolikkopeleistään 1980-, ja 1990 - luvuilla tunnettu Atari. Tämän pelin kantta leimaa suuri valkoinen "best of Atari" - leima joka on yksi harhaanjohtavimmista lausunnoista ikinä koko pelihistoriani aikana.

Juonena pelissä toimii myöskin elokuvia mukaileva tarina erikoisjoukkojen miehestä jonka tehtävä on kaataa Vietkongia niin että parahtaa. Mukaan ei kuitenkaan anneta täyttä laidallista muita ryhmäläisiä vaan pelin idean mukaisesti special forces - häiskä pelissä on nk. "sniper" jonka tehtävänä ainakin kansitekstin mukaan on piileksiä viidakon aluskasvillisuudessa ja odottaa hiljaa vihollistaan tarkkuuskiväärinsä tähtäimen takaa. Loogista olisi siis olettaa että peli nojaisi jollain tavalla enemmän hiipimiseen , taktikointiin sekä piilossa pysymiseen. Odotin itse jonkinlaista tarkka-ampujan simulointia Vietnamin olosuhteissa ennen ensimmäistä pelikokemusta. Lopputulos ei omannut niinkään lupaamiaan elementtejä vaan LOS: Vietnam osoittautui enemmän tai vähemmän nk. "Vietnam-doomiksi".

Pelin grafiikassa ei minusta ole kovinkaan paljoa valittamista. Kieltämättä se ei ole yhtä yksityiskohtaista kun Vietcongissa ja ennenkaikkea tarkkaa , mutta kyllä se nyt pelaajan nk. "tiellä pitää" vaikka joillakin pelikerroilla hieman teräväksihän nuo viidakot ja muu ympäristöt ovat osoittautunut. Grafiikan terävyys voi kaiketi myös johtua näytönohjaimestani vaikka en tosin usko että kahdella testikoneella sama vika voisi toistua.

Peli alkaa päähenkilön tippuessa sateiseen viidakkoon helikopterillaan. Ilmeisesti hän on ollut pyrkimässä uuteen tukikohtaansa niinkuin ajan henkeen kuuluukin mutta syystä taikka toisesta helikopteri on päässyt putoamaan viidakkoon. Neuvokas sankari kuitenkin työnnyttyään ulos helikopterin raadosta alkaa välittömästi lahtaamaan eteentulevia sitruunanvärisiä sissi-heppuja pistoolillaan. Myöskin vihollisilta itseltään löytyy välittömästi rankkaa aseistusta niinkuin esim. AK47 - rynnäkkökiväärejä sekä itselataavia SKS - kiväärejä. Nämä kaikki pistoolin lisäksi voidaan kantaa helposti mukana välittämättä kuorman painosta. Haavoittumiset hoidetaan lääkepakkauksilla joita löytyy aina joskus kuolleilta tai muualta läheltä. Vietkongin miehet pelissä ottavat osumaa ihan kiitettävän helposti eivätkä pahemmin edes pötki pakoon. Toiminta on siis suhteellisen suoraviivaista. Ja mitä aseisiin tulee , niin niiden yksityiskohdat eivät selvästikään ole yhtä tutkittuja ja mietittyjä niinkuin Vietcongissa , vaan aseista lähtee aina oikeaa nappia painettaessa joko vähän isompi tai pienempi pum. Joskus pum aseesta voi myös lähteä kiikarikiväärin takaa. Vihollisia näyttäisi myös olevan maksimissaan kaksi tai kolme hahmomallia.

Vaikka pelin voikin tallentaa ihan milloin vain jää kaikesta ikävä jälkimaku suuhun. Näyttää nimittäin siltä että tämän pelin tekijät ovat pelanneet Vietcongin lävitse ja tajunneet että suoraa kopiota siitä ei koskaan voitaisi tehdä. Niinpä he ovat päätyneet ratkaisuun jossa Vietcong on rakennettu halpatuotannolla uuteen uskoon. Pois on siis jätetty tunnelma , realismi , yksityiskohtainen grafiikka sekä kaikki muut peliä parantavat tekijät. Tästä syystä en ole suoraan sanoen jaksanut pelata LOS: Vietnamia ensimmäistä tehtävää pidemmälle. Voin kuitenkin todeta että ensimmäisessä tehtävässä ei ollut jälkeään kansitekstien lupaamasta hiiviskelystä viidakoissa kiikaritähtäin ojossa. Kyse oli pikemminkin täysin suoraviivaisesta "ammu kaikki viholliset jotta pääset kohtaan X". Myönnettäköön että edellämainitustahan oli myöskin kyse Vietcongissa , mutta siinä pelin perusideaa on kuorrutettu realistisilla yksityiskohdilla ja muulla "tekemisellä" joka peittää suoraviivaisen räiskinnän.

Pelissä on kannen mukaan 12 yksinpelitehtävää. Moninpelimahdollisuuskin on mutta sitä en kokeillut ollenkaan; Tuskinpa tuokaan kamalasti eroaa esim. vanhasta Quakesta.


Yhteenveto


Tämähän voisi olla teoriassa vaikkapa muutama vuosi sitten julkaistu Doomin pelimoottorilla etenevä Vietnam-peli "NAM" (Kuva on muuten Duke Nukemin enginellä tuotetusta versiosta , btw , mutta perusidea on edelleen sama) uusilla grafiikoilla. Tämä ei siis juurikaan tarjoa mitään uutta ihan pelkästään pelinäkin. Grafiikat ovat menevät , niin pelin kulkukin aseiden ohella mutta ei niillä vielä kuuhun mennä , kuten uusi sananlasku asian ilmaisee. On vain onni että tätä ei enää myydä täysihintaisena vaan sen saa ale-korista pilkkahintaan. Sieltä minäkin sen , nimittäin , löysin.