Nokturnaalisen välipalan savupatsaat

Tänään tuli alustavia tuloksia viikko sitten tekemästäni Englannin YO - kokeesta. "Paskalautakunnan kouriin" koe lähti tänään ja lopulliset tulokset iskevät sitten joskus keväällä ennen seuraaviin koettelemuksiin ilmoittautumista. Toteanpa vaan että Ruotsin lukio on kyllä ihan leikkikalulaitos verrattuna siihen miten meillä asiat hoidetaan. Mutta Ruotsissahan tuo "Gymnasium" on enemmän tai vähemmän ammattikoulun ja lukion sekoitus joka ei varsinaisesti ole kumpaakaan täysinäisesti näiden eri opintolinjojen johdosta. Joten vertailukohtaa ei oikeastaan ole.

No kuitenkin tänään oli aika unelias päivä koululla. Kävin siellä istumassa sen "kuuden tunnin pakollisen" ja lähdin kotiin. Kotiin palattuani menin nukkumaan. Ilta meni jokseenkin normaaliin tapaan kunnes noin kello kymmenen aikaan illalla päätin lähteä metsään. Pakkasin mukaan reppuun kaiken tarvitsemani ja heitin sissiperiaatteella "havua hattuun ja nokea naamaan" jonka jälkeen nk. "läksin matkaan". Ulkona oli todella kylmä ja pimeä mutta minähän olen tunnetusti myöskin vain ja ainoastaan näissä asioissa se "tavallisen suruton poika" joten ne eivät niinkään luoneet paineita vaan pikemminkin otollisen ympäristön yöllisille retkille.

Päästyäni jonkin matkaa eteenpäin satuin katsahtamaan taivaalle. En suinkaan huomannut lepakkoja , muukalaisia nk. "lentävine kaappausaluksineen" sen puoleen kuin lentäviä puliukkoja vaan pikemminkin helvetinmoiset lieskat tulivat muutaman kilometrin päästä puunlatvojen välistä. Hetken aloin jo miettimään että olisiko mahdollisuus piilenyt siihen että suuri idolini ja innoittajani , "the robot devil" (suom. "Robotti-paholainen) olisi lukenut blogini ja päättänyt pyyhkäistä Sipoon pois kartalta valtavilla helvetinlieskoillaan. No näin asiat nyt eivät kuitenkaan ihan olleet.

En osaa tarkalleen sanoa että mistä oli kyse mutta epäilisin että talo paloi/metsää paloi/valtavaa kokkoa poltettiin/auto oli räjähtänyt/Nesteen öljyjalostamo Porvoon puolella oli tuhottu Ruotsalaisten ilmaiskussa niinkuin Arto Paasilinnan kirjassa "operaatio Finlandia"/joku tykkäsi leikkiä tulitikuilla.

Päätin hyvin mielin jatkaa yöllistä vaellustani Porvoon rajojen sisäpuolelle. Satunnaiset autot ja isommat bussit ohittivat minut kävellessäni tien vierustaa hiljalleen eteenpäin. Kieltämättä mielessä kävi kaikenlaisia positiivisia teorioita siitä että mistä tuo isot tulilieskat omaava palo oli alkanut ja missä se juuri paloi. Käveltyäni noin tunnin pääsin epämääräisen rautatien vierelle. Suoraan sanoen oli hiukan ihmeissäni löydettyä rautatiekiskot ja arvioinkin siinä sitten hetkisen että käytettiinköhän niitä ylipäätään ollenkaan. Porvoon ja Sipoon rajaseudut ovat minulle paikoitellen erittäin tuttujakin , mutta tämän epämääräisen rautatienpätkän löytyminen oli kyllä minulle aivan uutta.

Rautatien vierellä kiemurteli pieni soratie jolle päätin istahtaa. Olin varannut mukaan kuuluisan sissikeittimeni ja siinä sitten aloin purkamaan sitä keskellä tietä nimittäin olin erittäin vakuuttunut siitä että jäisin siihen tekemään itselleni ruokaa. No , keskellä yötähän entisen Porvoon maalaiskunnan ja Sipoon rajaseudut ovat hiljaisempia kuin vanhan piian sänkykamari pääsiäisaamuna joten eipä pahemmin ollut pelkoa että joku saattaisi edetä tietä pitkin ilman minun huomioni kiinnittymistä hänen tulosuuntaansa.

Siinä sitten keittelin aluksi itselleni "black currant" - teetä. Samalla heitin huiviin yhden vihreän käärepaperin omaavan jogurttipatukan. Sen jälkeen siirryin valmistamaan nuudeleita. Se olikin hauskaa sillä ilma kylmeni entisestään. Syödessäni nuudeleita huomasin että taivaanrannan takana kytenyt tulipalo oli hiljalleen loppumassa.

Sitten söin nuudelit. Sen jälkeen tuijottelin hetkisen taivaalle ja yritin epätoivoisesti etsiä pohjantähteä ja saada aikaan jonkinlaisia tähtikuvioita mutta en yksinkertaisesti kyennyt. Makasin maassa vielä jonkin aikaa jonka jälkeen nousin ylös , pakkasin ja lähdin pitemmälle Porvoon syövereihin..