Mitä ikinä teetkin, tuntuu menneisyytesi seuraavan sinua paikasta toiseen.
Tapaan jatkuvasti ihmisiä jotka luulen jättäneeni taakseni. On mahdotonta että ihmiset jotka ovat suurinpiirtein toiselta puolen maata voivat yhtäkkiä materialisoitua ympärillesi niin kuin tuulesta temmatut aaveet.
Helsinki on liian pieni kaupunki. Mihinkään ei oikeastaan enää uskalla mennä, sillä muussa tapauksessa sinne minne ikinä menetkään joku kuitenkin löytää sinut tai joku kenet sinä tunnet ilmaantuu sinne. Tällainen todellisuus on pelottavaa, missä oikeastaan minne vaan meneminen aiheuttaa sen että joku tuntee.
Minulla on paljon päiviä jolloin haluaisin vain yksinkertaisesti kadota. On pelottavaa todeta myöskin tämän lausunnon pohjalta, että joka aamu näen metrossakin samoja naamoja- onkohan asia aivan näin vaikkapa Pariisin, New Yorkin tai Tokion metroissa? No tuskinpa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment