Snowblood

Tänään nyt sitten se ensilumi puoliksi veden ja minimaalisten lumihiutaleiden muodossa vihdoinkin saapui tännekin. Minulle tuli pimenevän illan edetessä mieleen se Rules of Attractionin loppukohtaus, jossa Sean Bateman istuu siellä sen amfiteatterirakennelman penkeillä ulkosalla ja juo Jack Danielsia lumisateessa.

Etsiskelin myös tänään paikkoja joista hankkia mahdollisimman halvalla passikuvia. Tarvitsen niitä yhteen juttuun oikeastaan vain kaksi kappaletta, mutta totta puhuen olen sen verran pihi etten viitsisi maksaa niistä aivan hirvittäviä summia. Ne nyt kuitenkin ovat vain kaksi melkein postimerkin kokoista kuvaa, joten minusta niistä ei ole tarkoituskaan maksaa mitään maltaita vaikka niin voisi hyvinkin tehdänkin tässä markkinatalousjärjestelmässämme. Vertailin kuitenkin kolmea eri liikettä täällä ja tulin siihen tulokseen että Tunnin Kuva on voittaja, joten suuntaan sinne jalkani jossain vaiheessa kunhan kerkeän. Saan sieltä ilmeisesti jopa kuusi kuvaa alle pariinkymppiin, joka on varsin käypä hinta ja kohtuullistakin, vieläpä.

Luin myös uutisista että jotakuta naista tai siis pikemminkin tyttöä oli puukotettu kaupungilla. Tätä ennen olivat sitten ne ammuskelut siellä ilmeisesti Kokonniemessä(?), Se kesäinen hampurilaisjonossa vedetty kolmoismurha ja nyt sitten tämä. Aika ällöttävää miettiä että mihin tämä paikka onkaan menossa. Nämä teot kuitenkin puhuvat karua kieltään siitä miten asiat ovat, muttei suinkaan siitä miten niiden tulisi olla.

Lisäksi tulin tänään myös siihen tulokseen että blondit (naiset) ovat jostain syystä pohjimmiltaan ilkeitä minulle usein. Vaikka blondeja pidetäänkin jonain Skandinaavisen kauneuden ja puhtauden esikuvallisina symboleina, niin minulle ainakin naispuoliset blondit ovat olleet aina vähän ilkeitä. Oikeastaan Helsingissä kävi juuri näin että kaksi blondia olivat minulle ilkeitä oikeastaan samana päivänä toisen möläyttäessä minulle että "haista paska" sen jälkeen kun kommentoin ettei eräs asia ollut minusta niin vaikeaa kuitenkaan kuin miltä se ehkä hänestä tuntui. Vähän sitä ennen eräs toinen blondi, jota pidin oikeastaan aika viehättävänä mm. Espoolaisuutensa johdosta totesi minulle eräässä yhteydessä että "mä en luota suhun, enkä mä luota kehenkään muutenkaan".

Nuo olivat kyllä vähän toisaalta perjantaipäivää masentavia juttuja. Myönnän kyllä että molemmat naiset olivat minusta näin sivistynein sanankääntein ilmaistuna "fyysisesti attraktiivisia", mutten suinkaan ollut heidän kanssaan tekemisissä siihen liittyvien päämäärien johdosta. Kenties kuitenkin molempien tapauksessa kyseessä saattoi olla myös nykyaikainen vitsailu, mutta myönnetään että jonkinasteisena tosikkona tuollaiset vitsit eivät suinkaan uponneet minuun tai siis ne taisivat upota minuun väärällä tavalla. Sekunnin murto-osassa mietin tuon haistattelevan blondin osalta sitä vaihtoehtoa että olisin vastannut samalla mitalla takaisin ja todennut etten voinut sille mitään ettei hän ollut käyttänyt tarvittavaa aikaa ja muita voimavaroja sen saman jutun hoitamiseen silloin joskus niin kuin minä. Kaipa se haistattelukin toisaalta oli vähän niin kuin jonkinlainen mahdollinen purkautuva stressireaktio, joten sinänsä toivon että hän nyt katuu sitä suuresti siellä jossain taloyhtiössään yksin pimeänä urbaanien keskittymien yönä.

Tämä(kin) tapaus oikeastaan osoittaa sen että kaikki ne ihmiset jotka väittävät minun mukamas olevan huumorintajuinen ihminen ovat hyvinkin väärässä taikka eivät sitten vaan tunne minua. Tätä huumorintajuisuuttani on omituisesti hoettu minulle aina alakoulusta lähtien, enkä oikein aina ymmärrä että miksi. Onkohan minulla Aspergerin syndrooma, tai jotain.

Mutta joo, tänään on perjantai ja kello lyö minuuttia tai paria yli kaksi yöllä. Pitäisi varmaan mennä nukkumaankin tässä.