Easy like a..

Tänään kieltämättä tuntui todella huonolta herätä. Yöllä oli aivan järkyttävä Silent Hill-tason sumu, jolloin ulkona ei nähnyt eteensä kuin noin 200 metrin verran.

Mietin tässä että olenkohan taas tulossa kipeäksi. Nyt pitää kyllä kiinnittää erityistä huomiota siihen että laittaa päälleen jotain lämmintä, koska nämä syksyt ovat todella petollista aikaa juurikin näiden asioiden osalta.

Vähän vielä masentaa tämä hiustyyli. Kestää vielä pitkään ennen kuin minulla on jälleen "normaalipituiset" hiukset, vaikka hiusten kasvuvauhtini onkin yleensä aika nopea. Ikävää että leikkasivat sitten hiukset tähän kuntoon, mutta kaipa se johtuu vähän antamieni neuvojen niukkuudesta ja epämääräisyydestä ko. prosessin aikana. Kaikki ei siis ole aina muiden vika, vaikka sellainen käsitys ihmisillä aika laajasti tässä yhteiskunnassa usein onkin syy- ja seuraussuhteista sekä ylipäätään syypäistä missään asioissa.

Huomenna pitää lähteä käymään jälleen Helsingissä. Siellä menee taasen koko viikko ja kenties varmaan vähän seuraavaakin viikkoa. En tiedä että jaksanko vetää mitään postauksia aivan heti tuoreeltaan, mutta pyritään antamaan sellainen puoliuskottava lupaus että viikon loppupuolella voisi kirjoittaa taas jotakin. Alkuviikosta en taida jaksaa kirjoittaa mitään koska kiire nyt vaan on kova siellä eikä ensimmäinen asiani ole heti vapaa-ajan iskeytyessä päälle kirjoittaa blogiani. Vaikka toisaalta, olen kyllä huomioinut että tällä Blogilla ja minulla on jonkinlainen symbioosisuhde, sillä jos en ole kirjoittanut vähään aikaan mitään niin henkisesti alkaa tuntemaan jonkinlaista syyllisyyttä siitä ettei ole päässyt purkamaan pohdintojaan vähään aikaan mihinkään lähteeseen.

Kenties tällainen eksentrikko(?) tarvitsee juuri tällaisen kanavan jonne kirjoittaa kaikenlaista, sillä muussa tapauksessa emotionaaliset purkaukset jäävät sitten purkautumatta ja muodostavat henkisesti ja fyysisesti pakottavia patoumia, joiden takia varmaan Columbinen High School-ammuskelut, Jokelan kovapanosammunnat ja monet muut tapahtuivat. Varmaan Pekka-Eric Auvinenkin olisi voinut paremmin mikäli hänellä olisi ollut blogi jossa arvostella Miami Vicen kausia, puhua säästä, tilittää yhteiskunnan oudoista ja epämääräisistä erikoisuuksista sekä muuten vaan ilmoitella kaikenlaisesta. Nythän käsittääkseni Pekka-Ericin ainoa "blogipostaus" oli se hänen manifestinsa siellä IRC-galleriassa ja jossain muualla, joka sinänsä toi minulle mieleen juuri ne miljoonat ja taasen miljoonat blogit joita ei koskaan päivitetä mutta ne kuitenkin jostain syystä jaksetaan luoda. Ne sisältävät vain pari postausta jos sitäkään, ja ne antavat odottaa itseään aivan turhaan koska niitä ei kumminkaan koskaan jakseta päivittää. Minä vähän uskon että maailma olisi voinut ainakin hänen kohdillaan olla astetta parempi paikka jos Auvisen Eerikki olisi vain tehnyt jonkun blogin ja purkanut synkkää mieltään siellä aina kun olisi ehtinyt. Kommenttipuolella olisi sitten ehtinyt tapella anonyymien nettitrollien kanssa ihmiskunnan yliarvostuksen oikeutuksista.