Ja legenda elää?

Havahduin oikeastaan kaikista voimakkaammin eilispäivään sen uutisen kautta jossa kerrottiin legendaarisen eksentrikon eli Ior Bockin saaneen yllättävän ja ennenaikaisen loppunsa jossain Helsinkiläisessä yksityisasunnossa.

Tämä on ikävä käänne, mutta häntä nyt oli kuulemma puukotettu ennenkin, eli toisin sanoen murhanyritys ei ollut ainut laatuaan. Toki minusta toisaalta taas sitten elämän perusasioihin kuuluu se että jos kerran on jo joutunut puukotuksen uhriksi, niin mielellään ei enää toista kertaa päätyisi veitsen tielle, mutta kaipa tässäkin joku näkee tietynlaista ironiaa siinä mielessä että viime(kin) kerralla hänet kovasti yritettiin ottaa hengiltä puukon avulla siinä kuitenkaan onnistumatta.

Mutta joo, juuri oli puhetta siitä että tämä Ior Bock saattoi hyvinkin olla itseasiassa hulluin erään täällä aika tiuhaan tahtiin käsitellyn kunnan asukas vähään aikaan. Enitenhän hänet muistetaan näistä Lemminkäisen temppelin etsintään kohdistuneista kaivausprojekteista, joiden johdosta heppu näemmä poltti koko mittavan omaisuutensakin ihan tuosta noin vaan savuna ilmaan. Sitä temppeliä ei tietenkään löytynyt, mutta monien kuulopuheiden mukaan paljon hersyviä orgioita jaksettiin kyllä pitää hänen toimestaan Sipoossa silloin tällöin tietyillä vuosikymmenillä.

Eipä silti, juuri puhuin tästä asiasta erään sukulaiseni kanssa eilen ja hän kertoi että oli tavannut tämän Ior Bockin armeija-aikanaan Suomenlinnassa. Käsittääksenihän tämä Ior Bock tosiaankin toimi jonkinlaisena oppaana siellä Suomenlinnassa ja sukulaiseni kertoikin että tyyppi aina änkesi samaan saunaan varusmiesten kanssa tasaisin väliajoin.

Mutta noh, olen kuitenkin sitä mieltä että perimmiltään tämä Ior Bock oli varsin harmiton heppu eikä välttämättä juuri siksi olisi ansainnut moista tapaa lähteä. Toki eihän tuosta tilanteesta vielä enempää tiedetä, mutta sanoisin kuitenkin että pohjimmiltaan tätä miestä ei tulisi tuomita tai pitää jotenkin kohtaloaan ansaitsevana persoonana, vaan pikemminkin osoituksena siitä miten elämä usein kohtelee sen normaalia rataa eri tavalla kulkevia ihmisiä- eli siis juurikin näitä oman tiensä kulkijoita hyvinkin perustavanlaatuisen eri tavalla kuin muita aina taipaleen alusta sen hamaan loppuun saakka.