Matka pitkin Helsinkiä jatkaa arvaamatonta menoaan. Ilmat on helvetin kylmiä ja Metro-lehden irtonumeroiden sivut ohenevat viikonloppua kohden. Kaikkialla on paljolti ihmisiä.
Pelottavana yksityiskohtana näin jälleen Kampissa erään vanhan opettajani- äidinkielen opettajani, noin niin kuin tarkemmin ilmoitettuna. Hän ei kai tunnistanut minua, mutta jälleen lonkerot ulottuivat aivan liian lähelle.
Ai niin, keskiviikkona sitten taas normaaliin päivänjärjestykseen sun muuhun. Päivitystahti ehkä vilkkaampi.
Täytyy muistaa ostaa Pauligin Parisien-kahvia kunhan täydellisesti kotiutuu.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment