Kun ei vaan jaksanut

Oikeastaan minun piti kirjoitella jatkoja näille observaatioilleni sen blogin suhteen mistä kerroin aiemminkin, mutta totta puhuen niin en nyt oikein jaksanut mitään syväluotaavia analyysejä. Kerrottakoon kuitenkin että nyt sitten siellä on siirrytty sellaiseen "te ette saa haukkua mua anonyymisti niillä sanankäänteillä koska mulla oli 13 veenä vaikeaa ja oon käynyt sen takia terapiassa"-vaiheeseen argumenteilla. Tuo tuollainen nyt vaan lisää sitä naurettavuutta ja todistaa sen että moiset kommentit tosiaan satuttavat kirjoittajaa pintaa syvämmälle, joka ei sinänsä alkuunkaan ole hyvä asenne jos meinaa mm. omia piirrustuksiaan ja välillä jopa kuvia itsestään siellä julkaista.

Mutta noh, siirrytään päivän muihin edesottamuksiin:

Kaaduin oikeastaan eilen tuolilta jotenkin aivan omituisesti kun yritin ottaa erään kaapin päältä tavaraa. Kaappi oli kaksimetrinen, joten sinne aivan sen ylähyllylle kurouttaminen ei oikein onnistut ilman sen tuolin apua. Etsiskelin erästä sinistä kansiota, jota ajattelin käyttää eräiden monistenippujen säilömiseen, mutta en löytänyt sitä mistään.

Yhtäkkiä kuitenkin tuoli kaatui ja minä siinä samalla. Aika vammainen tapahtuma, mutta veikkaan että tuolin pinta oli liukas ja samoin käyttämieni sisätossujen pohjat. Tästä saimme aikaiseksi fataalin onnettomuuden, jonka henkilövahingot olivat aika pieniä onneksi tällä kertaa. Sentään kuitenkin kirosanoja päästelin suustani putoamisen aikana ja jopa sen jälkeenkin.

Tänään aamulla lähdin yhteen mestaan sekä kirjastoon. Keskustassa oli meneillään sellainen tavanomainen kylmä sade, jonka perusteella ei oikein enää osannut sanoa että oliko nyt loppusyksy vaiko kenties alkutalvi. Laitoin päälleni erään uuden talvitakkini, joka on tuollainen vyötärönpituinen harmaa ns. "Pea Coat"-mallin tekele, ja havaitsin että se on aika pirun lämmin kun alla oli vaan T-paita ja sitten muutenkin kokonaisuutta tukemassa pelkkä kaulaliina. Taisin kuitenkin unohtaa pipon, mutta takki kyllä oli todella lämmin eikä kastunut juurikaan yhtään vaikka satoi melkein kaatamalla.

Kävin kirjastossakin. Lainasin P.C. Jernsildin teoksen "Vedenpaisumuksen jälkeen" sekä sitten uudelleen tuon Alpo Ruuthin "Kolme miestä Toyotassa". Täytyypä lukea niitä tässä jossain vaiheessa.

Tämän ohella sitten eilen minua jahtasi taas lenkillä joku Robottipoliisin yksikkö. Se pysähtyi yhden tien kulmaan ja tämän ohella tuli minua sitten vastaan eräässä vaiheessa toisella tienpätkällä. Samoin tuo sama auto tuli tänään vastaan keskustassa, ja tuijotin autoa pitkään sen lipuessa ohitseni. Joskus minusta todella tuntuu että ne ovat perässäni jollain tapaa taikka sitten surffailevat tauoillaan paikallisten ihmisten blogeja, josta sitten lukevat toimistaan epävirallista palautetta ja tämän jälkeen tutkaimillaan piinaavat ihmisiä. Epäilen itseasiassa että tämän paikan "robottiviranomaisilla" saattaa olla jonkinlainen ajatustenluku- ja ajatusrikosyksikkö, jonka tehtävä on pitää silmällä epäilyttäviä kansalaisia.

Muutenkin tuo viimeiltainen kohtaaminen oli hiukan järkky tapahtuma, kun taas tavalliseen tapaani YHTÄKKIÄ ETEENI KAAHAA TUHATTA JA SATAA SE SINIVALKOINEN ROBOPOLIISIN AUTO JOSTAIN HELVETIN PIMEYDESTÄ. Sitten ne lipuivat hiljaa ohitseni ja pysähtyivät vähäksi aikaa edelleni, joiden ohitse sitten kävelin. Odotin itseasiassa että minua sakotettaisiin heijastimen puuttumisesta, sillä olen kuullut että täällä on erityisen tärkeää omata heijastimia sekä pyöräilykypärä, mutta sillä ei ole niin lukua että kuinka monta ihmistä tulittaa kuoliaaksi hampurilaisjonoissa.

Kävin kaupassakin. Ostin kahvia, mehua sekä suklaata. Yleensä en koskaan osta suklaata, mutta nyt ostin kun kerran teki mieli. Myyjä yski kassalla ja pyysi sitä anteeksi. En osannut lopulta päättää että oliko myyjä mies vai nainen, sillä niinkin pelottava tuo tilanne lopulta oli että myyjä oli valitettavasti sen verran androgyynin olomuodon omaava, etten tiennyt mitä ajatella. Kenties niin oli tarkoitettukin.

Tänään sitten satoi kylmänä ja vähän tuulisenakin loppupäivän.