Helsinki-type of an ending..

Kylmät kadut ja kylmät yöt. Ihmisvirtoja sekä aamuisia lehdenjakajia. Sitä pelättyä lumisadetta ei vielä tullut vaikka niin luvattiin.

Tyylikkäitä syysmuotiin pukeutuneita naisia. Se sama Romanialainen kerjäläisnainen kahdeksatta kertaa päärautatieaseman edustalla postin vieressä apeana heiluttelee kerjuukuppiaan katse luotuna maahan. Joku on erehtynyt tuomaan vaalean Beagle-koiransa ulkoilemaan keskelle ihmisvirtaa. Olisi edes vienyt sen Finlandiatalon puistoon, toki sielläkin on lenkkelijöitä, toki ehkä kuitenkin vähän vähemmän iltapäivisin. Tai mistäpä minä tietäisin.

Eilen tummiin mellakkahaalareihin sonnustautuneet poliisit kerääntyivät useilla autoilla järjestämään jonkinlaista turvasaattuetta Suomi-Unkari jalkapallo-ottelun tiimoilta, ja huomioin tuon poliisimäärän sekä heidän kerääntymisensä nopeasti. Samalla huomioin myös että kaupungilla liikkui epämääräisiin huiveihin pukeutuneita heppuja, jotka myöhemmin paljastuivat niiksi jalkapallofaneiksi.. ja osa kai jalkapallohuligaaneiksi. Oikeastaan huomioin erään baarin ulkopuolella lähellä Vallilaa tai Kalliota pienen joukon sen näköluokan ihmisiä, että arvioin tai arvioisin heidät jalkapallohuligaaneiksi muutenkin.

Minua pyydettiin "juomaan kaljaa", mutta jätin sitten kehotuksen sikseen. Halusin oikeastaan kotiin, sillä Helsinki edustaa minulle jonkinlaista pimeää puolta varsinkin nyt syksyisin. Toisaalta niin edustaa kotipaikkakuntanikin ja monet sitä ympäröivät alueet muutenkin.

Luin Hesarista hyvän kolumnin siitä miten päästä ylitse suhteen päättymisestä ja eroamisesta. Tuo vaihe on itselläni ollutta ja mennyttä, mutta totta puhuen kolumni oli minusta kirjoitettu todella hyvin ja se oli aavistuksen verran positiivinenkin.

Olen itse jälleen pohtinut noita Bret Easton Elliksen teoksia ja lähinnä etenkin tätä "Lunar Park"-teosta. Aluksi pidin sitä aika huonona tai vähintään keskinkertaisena kauhuteoksena, mutta nyt olenkin sitä mieltä että sen kirjailijan itsensä sekoittaminen mukaan siihen tarinaan ja muutenkin puoliksi fiktiivisten juttujen keksiminen oman hahmonsa ympärille olisi mielenkiintoinen idea juoneksi ja siis lähinnä hahmoksi. Vähän samaahan teki tuo Arto Paasilinnakin, mutta lopulta Easton Ellis on kyllä tuhat kertaa tyylikkäämpi omana hahmonaankin kuin Paasilinna omanaan, vaikka hänkin tietysti on hyviä teoksia saanut aikaiseksi monia.

Mutta joo, pitemmittä puheitta lähden tästä nyt nukkumaan, kaiketi. Hauskana yksityiskohtana kuulemman uutisissa joku uutisankkuri oli pilaillut suorassa lähetyksessä kaljapullon kanssa ja sitä tempausta olivat sitten seuranneet tyylikkäät potkut. Täytyypä tutustua tapaukseen ja toivoa hänelle janoisaa jatkoa.