16 kilsaa Sipooseen?

Tänään jälleen sain vahvistuksen siitä että kaikesta huolimatta Helsinki on aivan liian pieni kaupunki sen "suuruudesta" huolimatta.

Mannerheimintien laidalla poliisiautossa ilmaantui paikalle erään Suomalaisen poliisi-reality sarjan konstaapeli V paikalle, ja hetken aloin katseellani etsimään mahdollisuutta siihen että olisiko myös kuvausryhmä paikalla. Kenties se saattoikin olla, mutta ne heput kameroineen saattoivat olla siellä autossa. He ohittivat minut vai pitäisikö sanoa että minä ohitin heidät.

Samalla törmäsin Kampin laitamilla tosi absurdisti kahteen Japanilaisturistiin, jotka sitten kyselivät minulta että missähän mahtaisi olla bussi jolla pääsisi Sipooseen. Sisälläni minua puistatti ajatus siitä että noinkin kaukaa tulleet vierailijat haluaisivat mennä sinne, mutta kaipa kaikenlaisia ulkomaalaisten toiveita on kunnioitettava vähintään kulttuurin nimissä. Neuvoin heidät siihen vähän matkan päähän sitten bussilaiturille, vaikka salaa päässäni huusikin se pieni kuutiomainen ääni että "why would you wanna go there, man?".

Lähijunassa puolestaan koko vaunu hyytyi omituisesti rautatieasemalle juuri kun kaikki olivat nousemassa siitä ulos. Sähköt vain katkesivat ja tyypit odottivat että joku taho yritti ratkoa sitä että mitä oikeastaan olikaan tapahtunut. Hetken mietin että olisi aika hauskaa jos jonain päivänä pääsisi junalla Helsingistä Porvooseen asti tai jopa metrolla, mutta ehkäpä nämäkin asiat ovat näin niin kuin sinne tieteiskirjallisuuden piiriin meneviä juttuja tässä vaiheessa. Pääsimme kuitenkin pois siitä vaunusta noin viiden minuutin erittäin läheisen ja tiiviin oleskelun jälkeen.

Itäväylällä ja sitä pitkin näytti liikenne kiemurtelevan niin kuin vaaleanharmaa postindustrialinen käärme, jonka luonto on tarkoittanut kellontarkasta matelevan joka aamu ja joka iltapäivä työpaikoilleen niin kuin se olisi aina tarkoitettukin olevan juuri siten toimiva luonnonlainkaltainen tapahtuma.

Join muuten myös aika paljon kahvia. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, vaan iltapäivästä oli tuo olo taas niin helvetin tukala että tuntui hieman pahalta. Lienee siinä kävi sitten niin että olisi pitänyt juoda pienempiä määriä ja ei niin kovin vahvaa kahvia, mutta nyt sitten kun tuli tässä viikkoja sitten lopetettua se kahvin ryypiskely ns. "cold turkey"-metodilla, niin nyt sitten kun vedin kofeiinimäärät täyteen näinkin arvaamatta, niin paha olohan siitä tuli. Vieläkin on tässä noin kuuden aikoihin illasta vähän paha olo, mutta lenkille pitäisi lähteä.

Noh, lupaan nyt yrittää pehmeää laskua ja juoda vain Nippon Green-teetä, sillä se onkin vihreää Sencha-teetä ja kuulemma ihan terveellistäkin sinänsä juuri sen takia.

Huomenna pitää myöskin muistaa pukeutua lämpimästi, sillä siellä oli tänään KY-LY-MÄ ihan aamusta alkaen iltapäiväänkin.